Suomessa poliittinen keskustelu on keskittynyt kunnallisvaalien ja hallituksen puoliväliriiheen. Lopullisia linjauksia on luvassa ensi viikon alussa. Yllätyksiä on varmasti tulossa, koska hallitus halusi lykätä monta asiaa kuntavaalien yli. Hyvä uutinen on, että yritystukia tullaan leikkaamaan 200 miljoonaa euroa. Tämä raha laitetaan tutkimukseen ja kehitykseen.

SOTE:n valinnanvapaudesta hallituspuolueet neuvottelevat edelleen. Sotku on suuri hallituksen sisälläkin. Perjantaina on luvassa ratkaisuja. 60 miljoonan euron porkkanaraha maakuntiin valuu toteutuessaan suoraan yksityisille palveluntuottajille. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä julkinen puoli ei ole valmis näin nopealla aikataululla yhtiöitettyyn palvelutuotantoon. Raha menee suoraan yksityisten terveysyhtiöiden taskuun. Tätä se markkinatalous ilmeisesti täällä Euroopan Amerikassa tarkoittaa. Suuret vakuutusyhtiöt tulevat saamaan lisää asiakkaita ja voittamaan – taas kerran.

Ministereiden määrää ollaan lisäämässä kesän aikana. Perussuomalaiset haluavat pitää oikeusministerin salkun ja tehtävään halutaan uusi kesäkuussa valittava puheenjohtaja. Kokoomus saa tässä mallissa myös lisäsalkun, jolloin nimitetään opetusministerin oheen uusi urheilu- ja kulttuuriministeri. Halukkaita tehtävään riittää – saa nähdä valitaanko Harry Harkimo unelmapaikalleen. Mielipiteitä ja yritystä häneltä ei ainakaan puutu. Keskustalle tullee ympäristö- ja asuntoministerin lisäksi maa- ja metsätalousministerin paikka. Sitä he eivät muille anna. Jari Leppä on selkeä valinta, jos hän vain tehtävään haluaa.

Suomi ei ole saari

Samaan aikaan maailmalla jännitteet kasvavat eri puolilla. Lähi-Idän kriisille ja Syyrian kärsimyksille ei ole loppua näkyvissä. Korean niemimaan tilanne varoitti maailmaa todellisen suursodan uhasta. Kun Pohjois-Korea, Kiina, Venäjä, USA ja Japani ovat toistensa iholla, voi alueella tapahtua mitä tahansa. Mitä tapahtui Pohjois-Korean ydinkokeelle viime hetkellä? Painostettiinko Pohjois-Korea toteuttamaan ydinkoe ”suutarina”, kun Trumpin twitteri lauloi jo kaikkea muuta kuin diplomaattista ratkaisua?
Rauhan ja liennytyksen sijaan uskotaan aseiden ja sodan voimaan. Vai halutaanko vain ylläpitää jännitteitä, kriisejä ja sotia?

Suomi ei ole saari eli meidän on oltava mukana kansainvälisessä päätöksenteossa. Euroopan Unioni on meille tärkein ja vaikutusvaltaisin työkalu. Ensi viikolla vierailemme eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanssa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. New Yorkissa keskustelemme YK:ssa mm. kansainvälisen terrorismin tilanteesta ja ISIS-järjestön toiminnasta. Washingtonissa tapaamme amerikkalaisia kollegoita, joiden mielenkiinto Suomea kohtaan liittyy Venäjä-suhteeseemme ja laajemmin arktisen alueen tulevaisuuteen. Kanadassa pääministeri on tehnyt rohkeaa ja hyvää jälkeä maahanmuutossa ja noussut suurten valtiomiesten joukkoon.

USA:ssa kiinnostaa moni asia. Miten talouden kasvu jatkuu vai jatkuuko? Keskustelemme kongressiedustajien ja senaattoreiden kanssa mm. Korkeimman oikeuden roolista ja merkityksestä. Presidentti Trumpin ensimmäiset 100 päivää vallassa ovat olleet ihmisten perusoikeuksien näkökulmasta karmeaa seurattavaa.

Suomen EU-politiikka on hukassa

Suomi on EU:n puheenjohtajamaa vuonna 2019 heti eduskuntavaalien jälkeen. Meidän pitää olla valmiina vastaamaan silloin koko Eurooppaa ja maailmaa koskeviin haasteisiin ja pystyä esittämään uskottavia ratkaisuja. Nyt meillä ei ole sisältöjä, mitä tarjota Eurooppaan. Olemme vetäytyneet hyvän alun jälkeen viime vuosina härmäläiseen kuoreemme. Uusia avauksia tarvitaan hyvissä ajoin ennen vuotta 2019. Paavo Lipposen pääministerikauden jälkeen emme ole tähän pystyneet ja se näkyy.

Suomi on aina lähtenyt ihmisoikeuksien, kansainvälisten sopimusten ja ihmisarvon kunnioittamisesta. Mihin USA, Venäjä ja muut suurvallat ovat menossa ja millaista esimerkkiä ne maailmalle haluavat näyttää? Maailma on nyt levottomampi kuin pitkään aikaan. Voimaa ja aseita tarjotaan ratkaisuna, vaikka diplomatian tarve on suurempi kuin koskaan. Suomi haluaa ja osaa rakentaa rauhaa diplomaattisin keinoin. Meitä arvostetaan laajasti maailmalla. Ylpeänä voin kertoa olevani Suomesta ja Lahdesta – minne ikinä menenkin.

Ville Skinnari

Pelicans ja FC Lahti suorittivat huhtikuussa vahdinvaihdon lahtelaisten penkkiurheilijoiden kiinnostuksen kohteena. Pelicans lopetti kautensa hieman jopa alakuloisissa fiiliksissä ja toisaalla FC Lahti aloittelee kauttaan lievässä hämmennyksen tilassa, sillä joukkue on kokenut aika paljon muutoksia ja suoranaisia kysymysmerkkejä vilisee kokoonpanossa enemmän kuin tarpeeksi. Tosin parissa ensimmäisessä ottelussa joukkueen otteet ovat olleet enemmän positiivisen kuin negatiivisen puolella.
Pureudutaanpa ensin hieman Pelicansin kauteen 2016-17. Matikaisen ja Nurmisen projektin toinen kausi ja päämääränä oli parantaa viime kaudesta. No, Pelicansin runkosarjasijoitushan oli oikeastaan odotusten ylärajoilla, sillä suora playoff-paikka oli kauden parasta antia. Lisää posia voi antaa siitä, että monet nuoret pelaajat ottivat isoja steppejä urallaan, joista mainittakoon ainakin Kangasniemi, Siikonen, Björninen ja Koivisto.

Sitten miinuksiin. Runkosarjan kalkkiviivoilla Pelicansin peli meni ihme sekoiluksi. Ei toiminut ylivoima eikä alivoima. Itseasiassa ei koko kautena. Tuntui siltä, että silloin kun kentällä oli loukkaantumisten pakottamana sekalainen ”puukäsien” sakki, pelattiin nöyremmin joukkueelle. Vaikka joukkueeseen hankittiin kesken kauden niinkin kovia nimiä kuin Kousa, Hodgman ja Rämö oli tulos sama kuin viime vuonnakin, putoaminen jo puolivälierissä ja millä tavalla. Tällä rosterilla oli lupa odottaa paikkaa mitalipeleissä.

Loppujen lopuksi Kalpaa vastaan oltiin koko lyhyt playoff-sarja jälkijunassa, kun kuopiolaiset luistelivat turkoosipaidoilta yksinkertaisesti jalat alta. Onneksi näyttävät luistelevan myös muilta, joten hyvälle joukkueelle hävittiin. Kaiken kaikkiaan Pelicansin kaudesta jäi allekirjoittaneelle hyvin kaksijakoiset tunnelmat. Runkosarja Hyvä+, playoffit Välttävä-. Kausi oli kuin iloinen ryyppyilta kavereiden kanssa. Paljon odotettiin, mutta loppujen lopuksi jäikin vain paskan maku suuhun.

Ensi vuodeksi Pelicans kokee paljon muutoksia, joten haasteita riittää ihan mukavasti projektin kolmannellekin vuodelle. mm. koko ykkösketju menee uusiksi, sillä Sopanen, Erkinjuntti ja J.Tyrväinen lähtevät kaikki muille maille, kuten myös Hodgman. Miehet mättivät hyvät pisteet runkosarjassa, mutta playoff-peleissä varsinkin Sopanen, Hodgman ja Erkinjuntti häipyivät kuvasta totaalisesti. Näinköhän mielessä välkkyi jo ensi kauden rahakas sopimus? Puolustuksesta lähtevät ainakin Puistola, Hovinen, Pietilä, Pöyhönen ja Blood. Näistä jään kaipaamaan ainoastaan Pöyhöstä.

Maalivahtitilanne on stabilisoitu jo hyvissä ajoin eli Juvonen-Voutilainen -kaksikolla lähdetään kauteen, ellei Amerikan kentät vie kesän aikana Juvosta. Ensi kauden uusina pelikaaneina on ehditty jo esittelemään Aleksi Mustonen (Ilves), Libor Sulak (Cze) ja Casimir Jürgens (SaPKo). Toisaalta se uusi ykkösketju on vielä löytymättä, tai ainakin julkaisematta. Niinpä onkin luontevaa siirtyä tässä kohtaa futiksen pariin.

FC Lahti muutoksen kourissa – Kausi nro 1 ilman Rafaelia

Helppoa kautta ei ole luvassa FC Lahdellekaan. Kokoonpano on muuttunut viime kaudesta ja tällä kaudella Lahdessa luotetaankin entistä enemmän viime hetkellä joukkueeseen saapuneisiin ulkomaalaisiin pelaajiin, joiden todellisesta tasosta ei tiedetä kovinkaan paljon. Lahden pölyt jaloistaan karistivat vakiokokoonpanon miehistä Jani Tanska, Duarte Tammilehto ja Boris Tatar sekä supervaihtomies Kalle Multanen. Lisäksi seuraikoni Rafael lähti Mikkeliin jäähdyttelemään ja Jussi Länsitalo ripusti nappulakengät naulaan siirtyen toimiston puolelle hommiin.
Aivan kauden kynnyksellä myytiin vielä joukkueen isoin syömähammas Jasse Tuominen Valko-Venäjälle. Siis ainoa kaveri, joka oikeasti sai viime kaudella palloa pussiin. No, Jasse olisi lähtenyt viimeistään kauden jälkeen ja silloin ilman siirtokorvausta, joten nyt päätettiin ottaa rahat pois kuljeksimasta.

Median arvioissa ennen kautta FC Lahti on yleisesti rankattu sijoille 7-9 mikä vastaa aika hyvin myös omia ennakko-odotuksiani. Mielelläni näkisin Lahden taistelemassa mitaleista, mutta tänä vuonna edelle taitaa ennättää liian monta joukkuetta, ainakin paperilla. Ainahan voi käydä niin hyvä munkki, että brassi Stenio mättää maaleja kuin Rafael parhaimpina päivinään Simonovskin säestäessä vieressä. Santeri Hostikka ottaa vielä yhden stepin eteenpäin urallaan ja dominoi omalla laidallaan, samalla kun Shala ja Hertsi palaavat omalle hyvälle tasolleen toisessa laidassa. Samaan hengenvetoon puolustuslinja Jovanovicin johdolla tilkitsee alapään ja nuori toppari Paavo Voutilainen nousee suomalaisen jalkapallokansan tietoisuuteen.

Näin siis unelmissa. Reaalimaailmassa Lahdella on kuitenkin vain kaksi liigatasolla tähtistatukseen yltävää pelaajaa sekä joukko potentiaalisia onnistujia, joiden osaaminen mitataan vasta tosipeleissä. No, kapteeni Mikko Hauhiavoidaan kyllä laskea varmoihin onnistujiin kaudesta toiseen.
Lahden keskikentän kunkku on Hendrik Helmke, joka vakuutti jo muutamassa preseason-pelissä olevansa se sama kaveri, joka tehoili joitain vuosia sitten Jarossa ja Maarianhaminassa. Tässä mies jonka otteita kuhnuripaidassa kannattaa tulla seuraamaan ihan livenä. Parhaimmillaan huikea, huonoimmillaankin hyvä. Toinen puoli miehen pelistä on välillä liian kuumana käyvät tunteet, josta jo hieman esimakua saatiinkin punaisen kortin verran. Toinen tähtistatuksen omaava lahtelaispelaaja on tietenkin maalivahti Vasjutin, joka Lahden onneksi ei saanut paikkaa kovasta Zenit-nipusta ja päätyi takaisin Lahteen. Vasjutin johtaa puolustusta kovaäänisesti tontiltaan ja osallistuu peliin paljon myös jalalla. Varmaa on, että tänä vuonna ei maalivahtipeliin kaaduta.

Liigan voimasuhteissa ei ole tapahtunut mitään mullistavaa, sillä kärkeen povataan tuttua kolmikkoa HJK, MIFK ja SJK. Muista joukkuiesta Ilves, KuPs ja Inter saattavat hämmentää kärjen kuvioita. JJK ja PS Kemi on tuomittu yksimielisesti häntäpään vartijoiksi. Kotona FC Lahti esittäytyy ensimmäisen kerran vasta 29.4. jolloin sarjanousija JJK saapuu hiihtikselle. Kisapuistossa ei tällä kaudella näillä näkymin palloilla, mikä on sääli. Oi Lahti on!

Pete Salomaa

Onko tavallisen etelälahtelaisen, Iskulla yli 40 vuotta toimineen, lääkärin Ilkka Kainiemen oikeusturva uhattuna, koska hänen asiallisia valituksiaan ei ole otettu käsittelyyn, vaikka hän on toimittanut täysin asialliset asiakirjat laillisesti sekä Oikeusministeriöön, että Presidentin kansliaan? Mikä tässä asiassa oikein kiikastaa?

Kainiemi on toimittanut asian tiedoksi myös kansanedustajille, mutta sieltäkään taholta ei asiaan ole puututtu? Asia on siis kaikkien tiedossa, mutta mitään ei tehdä, koska omaa pää saattaa olla ”pölkyllä”! Jotain outoahan Suomessa on nyt todella tapahtunut, sillä ylimpiä oikeustoimia hoitavista viranomaisista on tehty kanteluita erittäin paljon verrattuna viime vuosiin.

Eräs heistä on koko Suomen valtakunnan korkein syyttäjä Matti Nissinen. Jos maamme korkein syyttäjäviranomainen ei osaa jäävätä itseään sellaisissa asioissa, joissa käsitellään hänen omien sukulaistensa liiketoimia oman virastonsa hankinta-asioissa, ei hän tunne Suomen lakia. Tämä meidän Matti-poikamme osti veljensä yritykseltä johtajakoulutusta useilla tuhansilla euroilla, kun samaan aikaan hänen kälynsä palkattiin samaan syyttäjäministeriöön yli sadan pätevimmän hakijan joukosta.

Nissinen on nyt syystäkin palkattomalla virkavapaalla ja odottaa, mitä toimenpiteitä häntä vastaan tullaan esittämään. Jos Nissisen tapausta ei nosteta oikeuteen, vaan painetaan ”villaisella” eli ei korppi korpin silmää noki, on kyseessä taas eräs nepotismitapaus, jota voidaan verrata erittäin perusteellisesti pääministeri Sipilän suhmurointiin Terrafamen asioissa.

Lääkäri Ilkka Kainiemi oli lähettänyt kantelunsa asiallisesti oikeusministeriöön, mutta ministeriön kansliassa työskennellyt naisviranomainen ei ollut kirjannut kantelua vastaanotetuksi. Tästä on alkanut Kainiemen oikeudellinen kujanjuoksu, jolle ei näy tulevan ratkaisua.

Korkeimmassakin oikeudessa ei toimita lain edellyttämällä tavalla ja hyvien eettisten ohjeiden mukaan, sillä korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo ei ryhtynyt mihinkään oikeudellisiin toimenpiteisiin tapauksessa, jossa hänen alaisensa, korkeimmanoikeuden naisjäsen Liisa Mansikkamäki jätti taksimaksunsa maksamatta useamman promillen humalassa ja joutui poliisiputkan pahnoille.

Kaikki nämä tapaukset herättävät kansalaisissa epäluottamusta maamme oikeuslaitosta kohtaan ja maamme saattaa pudota korruptiolistalla alaspäin. Tuleeko lääkäri Kainiemen tapauksesta Suomen oikeusjärjestelmän Dreyafus-juttu?

Juhani Melanen

Tv-sarja Solsidan – onnea onkimassa kuuluu eittämättä ruotsalaisen komediaviihteen suuriin helmiin. Kun kuulin, että suomalaiset tekevät siitä oman versionsa, nimellä Onnela, aloin taas pyöritellä päätäni. Jälleen kerran on kaivettu ulkomaan arkistosta tuttuja ja turvallisen tuntuisia aineksia kotimaista uutuustuotetta varten. Miksi kajota taas skandinaaviseen merkkituotteeseen? Eikä voisi vihdoinkin tehdä jotain omaa ja uutta?

Eikö palaute Sorjosesta tai Presidentistä kulkeutunut meikäläisten viihteentekijöitten korviin? Eikö brittiversioon perustuvasta Konttori-sarjasta maksettu jo tarpeeksi kovia oppirahoja? Solsidan pilkkaa niin korkealuokkaisella tavalla naapurimaan ylemmän keskiluokan päähänpinttymiä ja neurooseja, että sen ei voisi kuvitella mitenkään toimivan Suomessa. Meillä on nykyhallituksen aikaan samainen kansanosa joko köyhtynyt alemmaksi keskiluokaksi tai rikastunut entisestään.

Onnistuakseen suomalaisversio tarvitsisi reipasta adaptaatiota, eli teemojen soveltamista paikallisiin oloihin. Edellä mainitun perusteella se onkin liki mahdotonta, jolleivät sarjan tekijät sijoita tapahtumia rohkeasti suomenruotsalaisiin oloihin ja naura meidän oman ankkalammikkomme kustannuksella. Pientä toivonkipinää herättääkin, että sarjaa aiotaan kuvata tänä vuonna Porvoossa ja siellä sijaitsevassa kuvitteellisessa Poutaniemen kaupunginosassa. Porvoossa niukin naukin yli 30 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia. Muutenhan projekti olisi yhtä päätön kuin sijoittaa Tuntemattoman sotilaan tai Seitsemän veljeksen tapahtumat nykypäivän Ruotsiin. 1980-luvun puolivälissä Suomessa päätään nostaneesta juppikulttuurista olisi taas saanut hyvinkin hersyvän komediasarjan.

Sinänsä ruotsalaisilta on vaadittu paljon, että he ovat oppineet nauramaan itselleen. Tiedän sen, Ruotsissa asuneena ja heidän kanssa töitä tehneenä. Ruotsalaiset kestävät, sulattavat ja ymmärtävät kaiken. He yrittävät välttää viimeiseen asti konflikteja, eli yhteenottoja kanssaihmisten välillä. Me suomalaiset taas ammennamme elinvoimamme niistä. Naapurissamme asuvat mammanpojat ja peppipitkätossut ovat parkkiintuneita sosialidemokraatteja, jotka neuvottelevat palavereissa niin pitkään, että porukka on väsymyksestä yksimielinen. Sanottakoon tähän nyt varmuudeksi, että myös ruotsalaiset kokoomuslaiset, eli moderaatit, ovat meidän katsontakantamme mukaan demareita.

Yksi ruotsalaisten lempisanoista onkin lagom, jonka voisi parhaiten kääntää suomeksi: ”silleen sopivasti.” Se on tae yhteiskuntasovulle. Tällä kansakunnan piirteellä on toki puolensa ja puolensa. Osaavatko porvoolaisen merenrantapoukaman hannuhanhet sitten nauraa itselleen onkin kokonaan toinen juttu. Jonkinlaisia toiveita tähän suuntaan herättävät näyttelijävalinnat, sillä mukana on lahtelaislähtöinen koomikko, Pirjo Heikkilä ja Tom of Finland -elokuvan päätähti Pekka Strang.

Suomalaisten taivuttaminen skandinaaviseen formaattiin on ollut perinteisesti vaikeaa, paitsi, jos näyttelemme rosvoja tai ryssiä. Mielestäni edelleenkin parhaiten suomalaiseen mentaliteettiin on pureutunut komediasarjoista Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen Reinikainen. Sanon tämän tosissani, ilman piruilun häivääkään, sillä se toimii tänä päivänä uusintoinakin loistavasti

Ilkka Isosaari

Etelälahtelainen Eveliina Aaltonen pääsi ensimmäisellä yrittämällä kaupunginvaltuustoon. Vihreiden listalta valtuustopaikan sai kuusi naista ja yksi mies. Kuntavaalien myötä vihreät on kolmanneksi suurin puolue Lahdessa.
– Äänimäärä eli 279 ääntä oli iso yllätys. En ehtinyt töiden ohella kunnolla mukaan vaalityöhön, niin tuollainen äänisaalis on mahtavan paljon.

Vielä viime kesänä Aaltonen empi ehdokkuuttaan, mutta suostui kuitenkin ehdokkaaksi, koska oma vihreä ehdokas ei ollut koskaan menestynyt kuntavaaleissa.
– Yksi tarkoitus oli kerätä puolueelle ääniä, mutta läpimeno oli kyllä yllätys.

Aaltonen on miettinyt omaa äänisaalistaan monelta kantilta.
– Ehkä työ Ekokahvila MeaMannassa on sen verran julkista, että ihmiset ovat tutustuneet minuun sitä kautta. Toisaalta myös Lahden ruokaosuuskunnassa on paljon ekologisesti ajattelevia ihmisiä. Kohtaan ihmisiä työssäni paljon. Siitä on ollut paljon hyötyä.

Lahdesta entistä vihreämpi kaupunki

– Suoritin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon pari vuotta sitten ja opiskelujen myötä kiinnostuin myös politiikasta.

Vihreillä on Aaltosen mukaan paljon annettavaa kaupunkikehitykseen Lahdessa.
– Meillä on vihdoinkin hyvin toimiva joukkoliikenne kaupungissa. Sitä ei saa heikentää ja sen kattavuudesta on pidettävä huolta.

Vanhuksille ja kehitysvammaisille ihmisille tuore kaupunginvaltuutettu antaisi mahdollisuuden käyttää julkista liikennettä muita huokeammin.
– Tosin senioreille on tulossa jonkinlainen lippukokeilu jo tämän vuoden aikana
.
Aaltonen haluaisi, että lahtelaiset koulut ja päiväkodit käyttäisivät lähiruokaa mahdollisimman paljon.
– Erityisesti ruoka-asioihin aion kiinnittää huomiota päättäjänä. Olisi hyvä, jos saisimme esimerkiksi hyödynnettyä Vesijärven kalaa ruokatuotannossamme.

Sosiaalialan osaamista valtuustoon

– Olen tehnyt päiväntyötä kehitysvammaisten lasten, nuorten ja aikuisten kanssa varsin pitkään. Heidän hyvinvointiin liittyvät sosiaalialan kysymykset kiinnostavat minua.

Uutena kaupunginvaltuutettuna Aaltonen ei lähde kuitenkaan vaatimaan mitään erityisiä lautakuntapaikkoja, mutta myöntää, että sosiaali- ja terveydenalan asiat kiinnostavat.
– Uudet valtuutetut perehdytetään toukokuun aikana uuteen työhön. Kesäkuun alussa kokoontuu ensimmäistä kertaa uusi kaupunginvaltuusto. Siihen mennessä tulee opittua aika monta uutta asiaa paikallisesta päätöksenteosta.

Sen verran Aaltonen myöntää vetävänsä kotiinpäin, että hän haluaa uimahallin ehdottomasti Launeelle.
– Sille on sopiva tontti Launeella hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella. Kestävän kehityksen asioiden perusteella uimahalli tulisi rakentaa sinne.

Petri Görman

Selma, Maria, Martta, Hilma, Johanna, Helena ja Anna. Nämä ovat suosituimpia ambonaisten nimiä. Miesten nimissä taas Eino, Martti, Toivo ja Vaino (Väinö) tulevat vastaan usein. Myös minulla oli monia kaimoja Namibiassa. Vanhat suomalaiset nimet kulkeutuivat Ambomaalle lähetystyöntekijöiden mukana jo yli sata vuotta sitten. Kastetuille piti antaa uusi nimi – ja usein nimeksi valittiin tutun lähetystyöntekijän nimi.

Arviolta joka viidellä Pohjois-Namibiasta lähtöisin olevalla ambolaisella on suomalainen nimi. Lapset haluttiin nimetä suomalaisten kaimoiksi, sillä kaiman hyvien ominaisuuksien uskottiin periytyvän nimen myötä sen uudelle omistajalle. Kaiman rooliin on kuulunut myös huolehtia lapsesta monin tavoin.

Nykyään paikalliset ja oman kielen mukaiset nimet ovat nousussa. Nimien takaa löytyy myös usein joku tarina. Jos lapsi on odotettu, hän saattaa olla nimeltään Tangi, Kiitos tai Hafeni, Iloitkaa. Jos lapsi on syntynyt illan hämärässä, hän saattaa olla nimeltään Omutenya. Ja jos lapsiluku on jo täynnä, kuopuksen nimeksi saattaa tulla Shihuleni, Nyt riittää!

Namibiassa puhutaan monia eri kieliä ja on tärkeää, että jokaista kieltä puhuva saa kuulla raamatun sanaa omalla äidinkielellään. Suomen Pipliaseuran tuella on tämän vuoden alussa aloittanut uusi raamatunkäännösryhmä, jossa käännetään Raamattu kwanjaman ja ndongan kielille. Tällä hetkellä käytössä olevat käännökset ovat jo kieleltään vanhentuneita eikä nuoriso enää ymmärrä niitä. Käännöstyön kohderyhmä on 13-35 -vuotiaat nuoret, joilla on käsissään Namibian ja myös kirkon tulevaisuus.

”Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.
Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.”

Nimi on osa ihmisen persoonallisuutta ja minuutta. Siksi Jumala on kutsunut meitä nimeltä. Hän tuntee meidän luonteemme ja hänelle meistä jokainen on ainutlaatuinen. Raamatunkäännöstyön tavoitteena on, että jokainen raamatun lukija voisi nämä Jesajan sanat kuullessaan todeta: ”Jumala puhuu minun kieltäni!”

Pauliina Hatakka

SDP saavutti sunnuntain kunnallisvaaleissa Lahdessa ja koko Hämeessä selkeän vaalivoiton. Myös Etelä-Lahden Demarit menestyivät hyvin. Saimme kolme valtuutettua eli Alettin Basboga jatkaa hyvin hoitamaansa ruutua ja Marju Markkanen teki ensikertalaiseksi erinomaisen tuloksen. Yhteensä saimme kahdeksalla ehdokkalla noin 3200 ääntä. Suuri kiitos äänestäjille meidän kaikkien puolesta.

Huomioitavaa on, että SDP:n saamat 19 paikkaa riittää yhdessä Vasemmiston ja Vihreiden kanssa enemmistöön 59 paikkaisessa kaupunginvaltuustossa. Valtakunnallisesti SDP:n tulosta painoi alas Helsingin, Espoon, Turun, Oulun ja Jyväskylän mollivoittoiset tulokset. Saimme silti enemmän ääniä valtakunnallisesti, kun neljä vuotta sitten 2012 kunnallisvaaleissa. Se ei silti riittänyt ykköspaikkaan, mikä on rehellisesti sanottuna pettymys. Lahden lisäksi Hämeen ulkopuolella menestyimme mm. Tampereella, Vantaalla, Porissa ja Kotkassa. Syitä on useita, mutta puolueen varapuheenjohtajana kannan vastuuta koko maan tuloksesta, vaikka puoluekokouksesta on vasta pari kuukautta.

Hyvinvointiyhtymä saatava kuntoon

Lahtelaiset lähettivät samalla uudelle valtuustolle selkeän viestin: nyt halutaan muutosta vuosia kestäneeseen Kokoomusvetoiseen päätöksentekoon, jota on leimannut ylimielisyys, kansalaismielipiteen kuulematta jättäminen ja eriarvoistaminen. Esimerkkinä tästä vuosia jatkuneet hammashoidon hoitojonot, jotka laitettiin kuntoon vasta AVI:n uhkasakon jälkeen. Säästöjä pitää Hyvinvointiyhtymässa tehdä, mutta fiksusti. Samalla pitää uskaltaa kehittää, kuten uusi toimitusjohtajakin on linjannut. Uusi yhtymähallitus valitaan kesäkuussa ja kuntavaalien tuloksen pitää näissä valinnoissa näkyä. SDP lupasi ennen vaaleja, että Launeen terveysasema säilytetään eikä sen lopettamiselle ole järjellisiä perusteita

Elinvoima ykkösasia

SDP:n pitää nostaa Lahden elinvoima eli työllisyys ja yrittäjyys ykkösasiaksi. Se tarkoittaa Lahdelle lisää tuloja eli rahaa yhteisiiin palveluihin, kuten päivähoitoon, peruskouluun ja terveydenhoitoon. Meillä on kaikki edellytykset menestyä, kun teemme oikeita asioita oikein. Kaupungin elinvoimalle ja hyvinvoinnille tärkeät investoinnit ovat monet edelleen suunnittelun asteella ja toteutuneet investoinnit on porvarivetoisessa kaupungissa sujuvasti sosialisoitu veronmaksajille. Lahdesta on puuttunut jo pitkään kokoomuslaista pelisilmää, jolla olisi osattu ja onnistuttu houkuttelemaan yksityistä rahoitusta Lahden kaupungin ja muun julkisen rahoituksen ohessa. Muualla Suomessa näin ei onneksi ole.

Hotellihankkeet ja urheilu – ja hyvinvointirakentaminen ovat ehkä räikeimmät esimerkit. Teivaan hotellia rakennetaan, mutta kuka sen toteuttaa ja koska? Nyt sen suunnitelmat tukkivat muut fiksut hankkeet satamassa.Launeen uimahallia ei ole edes enää suunniteltu, koska kavereilla on ollut ideoita muualle. Minulle kansanedustajana näistä ei ole vaivauduttu liikaa kertomaan, mikä kertoo omaa kieltään hankkeiden taustoista. Kisapuisto on edelleen työn alla entistä riisutumpana versiona. Toivottavasti sille ei käy, kuten Launeen SOL-Areenalle, jossa lopussa säästettiin kaikesta urheilijalle olennaisesta. Tekojääradan hinnaksi saatiin valmistelussa kolme miljoonaa euroa eli varmistettiin, että sitä ei koskaan rakenneta. Osataan sitä muuallakin. Vaasan uudesta futispyhätöstä pääsi unohtumaan vessat kokonaan eli terveisiä Vaasan ääniharava Joakim Strandille (rkp). Helsingissä olympiastadionin remontti imee taas miljoonia lisää valtion rahaa ja sitä on jo porvarihallitus päättänyt sinne pumpata. Sama raha olisi kyllä kelvannut Lahteenkin MM-kisastadionin kehittämiseen, mutta palataan tähän sitten vuonna 2019.

SDP:n johdolla yhteisiä päätöksiä

Pelkästään Kokoomuksen piikkiin ongelmia ei tietenkään voi laittaa. Kaikki puolueet ovat olleet mukana hyvässä ja pahassa. Paljon olemme yhdessä tehneet hyviäkin päätöksiä. Nuorisotyöttömyyteen panostettiin ja tulokset näkyivät heti. Rohkeat investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat todisteita fiksusta päätöksenteosta. Nyt vaalien jälkeen hyvä vaalitulos tarkoittaa samalla SDP:lle vastuuta ihmisten asioiden hoitamisesta. Siksi Lahden elinvoima, sivistys ja hyvinvointi pitää nostaa uudessa valtuustossa uudelle tasolle. Ja mikä tärkeintä – sen pitää muuttua myös konkretiaksi.

Ville Skinnari

Sadassa vuodessa Suomi ja suomalaiset ovat tehneet jättiharppauksen maatalousyhteiskunnasta ensin teollisuusyhteiskunnaksi, sitten palveluyhteiskunnaksi ja nyt virtuaaliseksi digiyhteiskunnaksi,jossa tekoälyn käyttö lisääntyy joka päivä ja pilvipalvelut arkipäiväistyvät.

Yksi ei vaan tunnu muuttuvan käytämme edelleen varsin vanhoja kielikuvia arkielämässämme joka päivä ymmärtämättä niiden etymologista eli alkuperäismerkitystä.Kielikuvamme ovat agraariyhteisön reliktejä eli jäänteitä ja ne kuvasivat paremmin omavaraistaloutta ja käsityöammatteja, joita silloin harjoitimme kuin nykypäivää.

Kuinka moni meistä on etsinyt heinää neulasuovasta, tarttuneet viimeiseen oljenkorteen tai saanut vettä myllyynsä heiteltyään kapuloita rattaisiin. Mutta kykenemme toki erottamaan jyvät akanoista ja katsomaan lahjahevosen suuhun, vaikka emme olekaan tanssineet kenenkään pillin
mukaan. Silti osamme tehdä lehmäkauppoja ja heittää kirveemme kaivoon, koska olemme jättäneet Suomen kesannolle, sillä emme ole nähneet metsää puilta, emmekä ole takoneet kun rauta on kuumaa.

Olemme ajaneet kaksilla rattailla emmekä ole tarttuneet härkää sarvista, sillä olemme pitäneet happamista pihlajanmarjoista. Karavaanimme on kulkenut, vaikka koirat ovat haukkuneet, mutta mitä olemme oppineet? Senkö, että ei oppi ojaan kaada vai räkänokastakin mies tulee, muttei tyhjän naurajasta!

Me härmäläiset olemme mielensäpahoittajia ja muutosvastarintaisia ihmispoloja, jotka puskemme joka päivä eteenpäin käyttäen vanhoja sanontoja ja iän ikuisia kielikuvia siksi, ettemme suostu niin helposti muuttumaan. Siitä syystä me olemme joustamattomia ja omapäisiä jukureita, joille Isä Stalin jo kerran yritti nuijia Karjalan männyllä päähän, muttei ylivoimasta huolimatta siinä onnistunut.

Kiveäkään emme ole jättäneet kääntämättä, kun olemme taistelleet naapurin kanssa metrin kaistaleen omistuksesta tai kenelle isoäidin hartiahuivi oikein luvattiin perinnönjaossa. Olemme keksijäkansaa, mutta emme osaa viedä tuotteitamme ulkomaille tai kehua itseämme oikeissa paikoissa, sillä olemme liian vaatimattomia ja siedämme vääryyttä aivan liikaa.

Kieleemme tulee joka vuosi satoja uudissanoja lisää, mutta niistä ei ole kovinkaan paljon todella yritetty vääntää uusia kielikuvia yhteisöämme ilahduttamaan. Niinpä haastan kaikki omalähiön lukijat keksimään näitä uusia ilmaisuja ja kielikuvia itse ja lataamaan ne facebookiin ja istagrameihin. Nyt kaikki joukolla kieltä elävöittämään.

Tässä muutama kyytipojaksi!
Nyt tälle hallituksen perseilylle tuli loppu kuin nyhtökauran hävikille kylmäaltaasta. Sote-uudistus on samanlaista kuin puna-vihreiden hyggeily läskipyörillä. Koulujen ilmiöviikko on kuin napsutupakan ja kikysopimuksen suhde: molemmat ovat kestävyystiedettä.

Parhaat julkaistaan lehdessämme!

Jussi Melanen 

Kuntavaalit osoittivat taas kerran, että niin sanottu nukkuvien puolue voisi olla halutessaan Suomen ylivoimaisesti suurin poliittinen ryhmittymä. Äänestämättä jätti tälläkin kertaa 41,2 prosenttia äänioikeutetuista.

Mutta osataan sitä poliittisesti aktiivisempienkin piireissä. Eteläsuomalaisten lehtimiesten keskuudessa liikkui taannoin urbaani legenda paikallisen varuskuntakaupungin valtuustoon pyrkivästä, vakinaisesta palveluksesta eronneesta korkea-arvoisesta upseerista, joka oli innostunut vaalien alla kupittamaan siihen malliin, että oli unohtanut käydä äänestämässä. Vaalien jälkeinen aamu kahvipöydässä oli päättynyt vaimon kanssa jumalattomaan riitaan, koska mies oli huomannut jääneensä kokonaan ilman ääniä. Ripityksen kohteeksi joutui tietysti ensimmäiseksi oma puoliso.

Ilta-Sanomat raportoi heti tuoreeltaan netissä viime sunnuntaisten kuntavaalien jälkeen niihin osallistuneesta, kuusamolaisesta Liisa ja Risto Pahkalasta. Myöskään sekä Liisa, että Risto eivät saaneet yhtä ainokaistakaan ääntä. Aviopari oli pyrkinyt valtuustoon perussuomalaisten listoilta. Heillä oli Kuusamossa neljä kohtalotoveria, jotka olivat niin ikään jääneet nollakerhoon – ja vieläpä samasta puolueesta. Koko maassa yhtä tylyn kohtalon oli kokenut lisäksi 26 muuta ehdokasta. ”Minä jo ennakkoon veikkasin, että nolla ääntä tulee”; Risto Pahkala oli todennut Ilta-Sanomien reportterille.

Merkillepantavinta tässä tuloksessa on se, että kyseiset kuntavaaliehdokkaat eivät äänestäneet edes itseään! Pahkaloiden kohdalla ei ollut kuitenkaan kyse pommiin nukkumisesta. Liisan mukaan pariskunta oli käynyt äänestämässä ennakkoon. ”No, kuka sitä rupeaa itseään äänestämään. Ei kukaan”, hän oli kuitannut poikkeuksellisen huonon vaalimenestyksensä. Myös se, että aviopari olisi äänestänyt toisiaan ristiin, ei tullut kuuloonkaan. Se olisi kuulemma ollut sama kuin itseään olisi äänestänyt. Pahkalat olivat antaneet äänensä saman puolueen toiselle ehdokkaalle.

Juttua on ehditty toki jo kommentoida, ja arvatenkin hersyvällä tavalla. Kun Risto totesi haastattelussa, ettei ymmärrä puoluepolitiikasta oikein mitään, eräs kirjoittajista veikkasi, että myöskään suhteellinen vaalitapa ei taida olla hänelle mikään kovin tuttu käsite. Viimeinen luoti omaan nilkkaan oli äänestää kilpailevaa puoluetoveria.

En tiedä, kumpi on kohtalokkaampi virhe poliittista uraa suunnittelevalle henkilölle. Se, että ei äänestä laisinkaan vai se, että äänestää, mutta ei itseään. Tosin Pahkaloiden puolustukseksi on sanottava, että heillä ei ollut kovinkaan palavaa intohimoa politiikkaa, ei edes paikallispolitiikkaa, kohtaan. ”Oma-aloitteisuutta ei ollut”, Risto myönsi. Aviopari oli lähtenyt ehdolle puolueensa aktiivin kehotuksesta. Vaalisalaisuuden vuoksi emme saa välttämättä koskaan selville, kahmiko tämä samainen henkilö Liisan ja Riston äänet.

Niin tai näin. Kursailu on aina ollut varsinkin Itä-Suomessa kunniassaan. Tämä Kuusamossa asuva perussuomalaispariskunta vei sen kuitenkin totaalisesti uudelle tasolle.

Ilkka Isosaari

Kuntavaalien jälkeen vihervasemmistolla on enemmistö valtuustopaikoista luvuin 30-29 Lahdessa. On hyvin todennäköistä, että paikallispolitiikka muuttuu hieman humaanimmaksi ja vasemmistolaisemmaksi. Vastaavanlaista vallansiirtymää ei ole Lahdessa koettu aikoihin eli yli kahteen vuosikymmeneen.

Kokoomus kärsi karmaisevan vaalitappion menettäen viisi kaupunginvaltuutettua edellisiin kuntavaaleihin nähden. Kaupungin velkaantumiskehityksen katkaiseminen oli tämän valtuuston tärkein tehtävä. Edellinen valtuusto ei siihen kokoomuksen johdolla pystynyt. Myös edellisissä kuntavaaleissa kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi noussut Perussuomalaiset menettivät neljä paikkaa supistuen samalla yhdeksi pienpuolueeksi Lahden kaupunginvaltuustossa.

Ennen vaaleja pelättiin yleisesti, että Nastolan alueelta kaupunginvaltuustoon valitaan vain muutama ihminen. Vaali-ilta toi tähän asiaan positiivisen yllätyksen, kun nastolalaisia löytyi valittujen listoilta 12. Keskustan listoilta meni jopa kaksi ehdokasta läpi eli Jenna Koskelo ja Markku Karjula. Viidennes tulevista kaupunginvaltuutetuista on kotoisin Lahden itäisestä kaupunginosasta.

Kuntavaalien kiistaton voittaja oli siis SDP. Puolue sai 1800 ääntä enemmän kuin edellisissä kuntavaaleissa vuonna 2012. Kansanedustajat Mika Kari ja Ville Skinnari keräsivät yhdessä neljänneksen puolueensa äänistä. Mika Karin äänimäärä on yksi kaikkien aikojen suurimmista äänipoteista Lahdessa. Hän keräsi eniten ääniä 14 äänestysalueella. Etelä-Lahdessa Kerinkalliolla demarit saivat kaikista annetuista äänistä 40,6 prosenttia.

Kokoomus menetti Lahdessa viisi valtuustopaikkaa. Tuskin kukaan ryhmässä oli pahimmissakaan skenaarioissaan uskonut näin suureen kannatuksen pudotukseen. Tosiasia on kuitenkin se, että ylimielinen politiikka kostautui kykypuolueelle, josta tuli vaalien jälkeen todellinen kyykkypuolue Lahdessa. Puolueen johdolla kaupunki velkaantui merkittävän paljon kuluneen valtuustokauden aikana. On hyvinkin mahdollista, että demareiden ehdottama johtamismalli käy kyykkypuolueelle vaalien jälkeen?

On selvää, että kaupunginhallituksen puheenjohtajan paikka siirtyy nyt demareille. Suuren vaalivoiton myötä kaikki keskeisimmät muut luottamuspaikat täytenään vaalivoittajapuolueen mielipidettä kuunnellen. Kansanedustaja Mika Kari totesi vaali-iltana, että kaupungin velkaantumiskehitykseen on kiinnitettävä suuri huomio. Se on vastuuntuntoisen ja kokeneen päättäjän puhetta. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan paikkaa tavoittelevat Sirkku Hilden ja Pekka Komu. Ehkä tiedämme jo pääsiäisen jälkeen kumpi heistä nousee lahtelaisen poliittisen vallankäytön ytimeen.

Lahden kaupunginvaltuustoon valittiin 22 naista. Suurimmat äänimäärät keräsivät Kokoomuksen Sari Niinistö ja SDP:n Sirkku Hilden. On hyvin todennäköistä, että näille kahdelle naiselle aukeavat ovet kaupunkimme vallankäytön ytimeen. Varsinkin Kokoomuksen kultapossukerho joutuu nyt nöyrtymään vaalituloksen edessä.

Lahdessa olisi nyt sosiaalinen tilaisuus sellaiselle poliitikolle, joka rakentaisi eri puolueiden välille luottamuksellisen yhteistyöhengen, jotta isoja päätöksiä ei enää syntyisi yhden äänen enemmistöllä. Olisiko kansanedustaja ja Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mika Kari sellainen henkilö, joka voisi toimia sillanrakentaja eri puolueiden välillä. Tavalliset lahtelaiset ovat ainakin sitä mieltä, että mies on tämän luottamuksen arvoinen. Sen verran suuren äänimäärän hän keräsi.

Äänestysprosentti nousi edellisiin kuntavaaleihin verrattuna 2,4 prosentilla Lahdessa. Siihen on syytä olla tyytyväinen. Ja se myös todistettiin Lahdessa, että epäpoliittisille ryhmille löytyi täältäkin sosiaalinen tilaus. Pro Lahti saa kaksi edustajaa uuteen valtuustoon. Kalle Aaltosen äänillä Kokoomus ja Perussuomalaiset olisivat saaneet kaksi paikkaa enemmän. Mahtaa heitä nyt ahdistaa!

Petri Görman
valtiotieteen kandidaatti

Skinnari, Kari ja Aaltonen Etelä-Lahden ääniharavat

Demareiden Ville Skinnari ja Mika Kari sekä Pro Lahti-ryhmän Kalle Aaltonen olivat viime sunnuntaina käytyjen kuntavaalien ääniharavat Etelä-Lahdessa. Samat nimet löytyivät myös koko Lahden ääniharavien TOP 3:stä.
Skinnari ja Kari olivat jo etukäteen odotetuimmat nimet kärkeen demaripainoitteisessa Etelä-Lahdessa. Näiden kuntavaalien yllättäjä oli sen sijaan yli tuhat ääntä kerännyt Pro Lahden Kalle Aaltonen, joka keräsi myös Etelä-Lahdesta hyvän äänisaaliin (368 ääntä).

Listasimme eteläisen Lahden kolme suurinta ääniharavaa äänestyspaikoittain. Yllämainitun kolmikon lisäksi on syytä huomioida Kerinkalliolla peräti kolmanneksi yltänyt Vuokko Kautto (Vas.) sekä keskustalle hyvän potin keränyt etelälahtelainen kansanedustaja Martti Talja.
Vilkkainta äänestys oli Renkomäessä ja Launeella, joissa yllettiin yli 60% äänestysintoon. Alhaisin äänestysprosentti löytyi tälläkin kertaa Liipolasta, jossa äänestäneitä oli vain 45,5%

Etelä-Lahdessa puolueista ykkönen oli SDP, sillä se oli suurin puolue kaikissa seitsemässä Etelä-Lahden äänestyspaikassa, kokoomuksen napatessa kakkossijan niin ikään kaikissa äänestyspaikoissa. Tosin Liipolassa kokoomuksen kakkospaikka oli niukka, sillä vasemmisto ahdisteli vain 0,6% päässä.
Suurimmillaan demareiden kannatus oli Kerinkalliolla, jossa puolueen ääniosuus annetuista äänistä oli peräti 40,6%. Vaalien toinen voittaja oli Vihreät, joka menestyi etenkin Launeella napaten siellä yli 15% ääniosuuden, kun koko Lahden alueella Vihreät yltivät 11,4 prosenttiin. Vihreillä ei ollut yhtäkään varsinaista ääniharavaa, sillä puolue keräsi äänensä monen tasaisen ehdokkaan voimin.

Petri Salomaa

ASEMANTAUSTA
Äänestysprosentti 54,3%
Ville Skinnari SDP  84
Mika Kari SDP  69
Kalle Aaltonen Pro Lahti  64

HENNALA
Äänestysprosentti 54,6%
Ville Skinnari SDP  98
Kalle Aaltonen Pro Lahti  77
Martti Talja Kesk.  74

KERINKALLIO
Äänestysprosentti 56,5%
Mika Kari SDP  63
Ville Skinnari SDP  53
Vuokko Kautto Vas.  34

LAUNE
Äänestysprosentti 61,2%
Ville Skinnari SDP  102
Mika Kari SDP    61
Martti Talja SDP    50

LIIPOLA
Äänestysprosentti 45,5%
Mika Kari SDP  108
Ville Skinnari SDP    97
Rami Lehto PS    58
Kalle Aaltonen Pro Lahti    58

NIKKILÄ
Äänestysprosentti 57,5%
Ville Skinnari SDP  74
Mika Kari SDP  59
Kalle Aaltonen Pro Lahti  48

RENKOMÄKI
Äänestysprosentti 62,2%
Kalle Aaltonen Pro Lahti  74
Ville Skinnari SDP  69
Mika Kari SDP  68

ETELÄ-LAHTI
TOP 5 ÄÄNIHARAVAT
Ville Skinnari SDP  577
Mika Kari SDP  500
Kalle Aaltonen Pro Lahti  368
Rami Lehto PS  310
Martti Talja Kesk.  267