On keskiviikon ja torstain välinen yö Istanbulissa. Miljoonametropoli ei nuku, vaikka kello on jo yksi yöllä. Takana on rankka päivä. Vierailin Turkissa paikallisen CHP – puolueen eli SDP:n tavoin pääoppositiopuolueen kutsusta yhdessä Lahden ”Turkki – suurlähettilään” Alettin Basbogan kanssa. Tapasimme CHP:n kansanedustaja Umut Oranin, joka toimii myös Sosialistisen Internationalin (SI) varapuheenjohtajana. Lisäksi meillä oli muita tapaamisia Suomen kanssa yhteistyötä tekevien tutkimus – ja yritysverkostojen kanssa. Aamulla on herätys klo 05.30, jotta ehdin koneeseen ja eduskuntaan torstaina puoleen päivään mennessä.

80 miljoonan ihmisen Turkki on portti Aasiaan ja Lähi-Itään. Kävin ensimmäisen kerran isäni kanssa Istanbulissa 12 – vuotiaana ja silloin ylitin Bosborin salmen ja astuin Aasian puolelle ensimmäisen kerran. Sen jälkeen olen käynyt Istanbulissa monta kertaa ja edelleen Bosborin ylitys tuntuu meikein yhtä hyvältä kuin se eka kerta. Minulle Istanbul on yksi suosikkikaupungeistani. Se on kuin oma maailma, joka tarjoaa kaikkine haasteineen uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia. Kansainvälisempää paikkaa saa maapallolta hakea. Istanbulissa tapaa yleensä aina uusia mielenkiintoisia ihmisiä.

Meidän eurooopalaisten on vaikea ymmärtää Turkin nykyjohdon toimintaa. Presidentti johtaa maata itsevaltiaan ottein. Vasemmistopuolue CHP hävisi parlamenttivaalit 26 prosentin ääniosuudella, kun Erdoganin hallituspuolue AKP sai 49 prosenttia. Seuraavat parlamenttivaalit ovat vuonna 2019, kuten Suomessakin. Keskustelimme hyvin avoimesti muun muassa Turkin ihmisoikeustilanteesta, EU-suhteesta, nuorisotyöttömyydestä ja Syyrian tilanteesta.

Moni kysyi minulta miksi menet nyt Turkkiin, kun tilanne siellä on niin huolestuttava. Juuri siksi. Suhteita tulee ylläpitää vaikeasta poliittisesta tilanteesta huolimatta ja etenkin silloin. Keskiviikkona Turkkiin perustettiin uusi puolue nimeltään Hyvä Puolue. Paikallisten perussuomalaisten aktivoima hanke saa mukaansa myös AKP:n edustajia. Kutsuin Turkin kollegan Suomeen ja Lahteen ensi vuonna yhteiseen kansainväliseen seminaariin. Konkreettinen ja yhteinen tavoitteemme on nuorisotyöttömyyden nujertaminen. Turkissa se on 25 prosenttia. Suomalainen nuorisotakuu on hyvä keksintö, mutta sekään ei toimi, kuten pitäisi. Energia-alan osaamisessa ja kiertotaloudessa voimme auttaa Turkkia. Neuvoloiden saaminen Turkkiin ja edelleen Lähi-Itään parantaisi naisten, lasten ja perheiden asemaa. Matkailumaana Turkki on erinomainen, samoin Suomi turkkilaisille.

Miksi matkustat ulkomaille?

Kansanedustajalta kysytään usein miksi matkustat ulkomaille. Eduskuskunnan matkojen lisäksi minulla on matkoja mm. SDP:n varapuheenjohtajana, kuten nytkin. Ehkä tärkein syy on oppia tuntemaan ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä ja niiden taustoja. Samalla on tilaisuus avata suomalaisille ovia paikkoihin, minne ei muuten ehkä olisi mahdollista päästä.

Lähi-Idän tilanne kuvaa kauheudessaan maailman monimutkaisuutta. Syyrian sota on Pandoran lipas, jonka juurisyyt ovat todella syvällä. Kuka on syyllinen? Miksi koko Eurooppaan lauennut maahanmuuttokriisi syntyi? Kuka on vastuussa tavallisten ihmisten inhimillisestä kärsimyksestä Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa tai Afrikassa? Miksi suurvallat Venäjä ja USA rikkovat kansainvälistä oikeutta surutta ja syyttävät lopulta toisiaan? Myös Turkin tilanne voisi olla toinen, jos eurooppalainen kehitys olisi viety maaliin, kun se vielä oli mahdollista.

Vakaus on vaikea vientituote

USA:n johdolla länsiliittouma lähti viemään Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään vapautta ja vakautta. Irakin sota käynnistettiin tekaistuin todistein. Aseteollisuus halusi lisää myyntiä ja sai mitä tilasi. Syntyi vallan tyhiöitä ilman demokratiaa tai oikeusvaltiota. Silloin joku tai jotkut haluavat vallan. Syntyi ISIS tai laajemin sanottuna ISIL – kalifaatti yli perinteisten valtiorajojen.

Mitä, jos kaikki osapuolet voisivat tunnustaa olevansa syyllisiä? Se olisi vielä samalla aika lähellä totuutta. Syyllisiä on helppo nimetä, mutta virheiden tunnustaminen on jo vaikeampaa. Aseiden ja aseteollisuuden ääni kuuluu Suomeenkin saakka, vaikka maailma ja ihmiset huutavat tuskissaan uusia rauhantekijöitä.

Suomalaisena saa olla äärettömän ylpeä siitä, mitä me olemme pienenä maana saaneet maailmalla aikaan. Meidät tunnetaan rauhanrakentajina. Kyse on myös taloudesta. Vientivetoinen pieni Suomi tarvitsee EU:ta ja kansainvälistä yhteistyötä. Lahtelaisena arvostan erittäin korkealle 1993 Suomeen Turkista muuttaneen Alettin Basbogan kaltaisia yrittäjiä ja päättäjiä, jotka oman työnsä ohella rakentavat ihmisten välisiä siltoja Lahdesta maailmalle ja takaisin. Sitä työtä tai sen arvoa ei voi rahassa mitata, ja se vaatii todella suuren sinivalkoisen sydämen.

Ville Skinnari

Nainen oli jo kassajonossa, kun hän huomasi, että kukkarosta puuttui pari euroa ostosten maksamiseen. Suureksi yllätykseksi takana jonossa ollut kahden lapsen perheenisä ojensi ne pari euroa naiselle.

Nainen tuli hyvin iloiseksi tästä yllättävästä avusta. Kulkiessaan puiston ohi, hän huomasi kahden nuoren kiusaavan kolmatta nuorta, ja puuttui huumorilla ja napakkuudella juuri sopivalla tavalla tilanteeseen.
Tukalasta tilanteesta autettu nuori lähti kävelemään kotiin. Kotikerrostalon pihassa hän huomasi naapurin perheenisän tuskittelevan väsyneiden lastensa ja kahden suuren ostoskassin kanssa. Nuori meni auttamaan, sillä olihan häntäkin juuri autettu. Yllättävä auttamisen ketju oli syntynyt.

Sunnuntain Raamatun tekstissä Jeesus lähettää opetuslapset palvelemaan ihmisiä. Hän lähettää meidätkin palvelemaan muita ihmisiä. Tehtävä ei aina ole helppo. Toisen ihmisen rakastaminen on usein vaikeaa, joskus se tuntuu melkein mahdottomalta. Omassakin elämässä kun riittää solmuja ja vaikeuksia selvitettäväksi. Onneksi Jumala tietää heikkoutemme. Hän näkee ne monet esteet, pelot ja häpeät, joita muiden auttamiseen liittyy. Jumala lupaa kantaa meitä meidän tehtävissämme ja toimissamme.

Alun kertomus oli oikeastaan kolmen ihmisen tarinasta muodostunut lähimmäisenrakkauden ketju. Siinä itse apua saanut auttoi eteenpäin toista pulassa ollutta ihmistä. Annettu apu ei ollut mitään suureellista tai vaativaa, vaan juuri sitä, mihin heillä kullakin oli helposti mahdollisuuksia. Jokainen voi omana itsenään omine taitoineen auttaa monia ja olla mukana käynnistämässä positiivisen auttamisen hyviä kierteitä.

Kun Jumala antoi ainoan poikansa Jeesuksen meidän pelastukseksemme, hän laittoi alkuun rakkauden ja auttamisen ketjun. Jeesuksen opetuslapset jatkoivat sitä ketjua, palvelivat muita ja levittivät ilosanomaa. Opetuslasten työ on toki kantanut pitkälle, mutta tänään meitä jokaista tarvitaan ja kutsutaan mukaan tähän ilon ja lähimmäisen auttamisen ketjuun!

Kati Saukkonen
Launeen srk

Lahti on konsulenttien ja konsulttien luvattu kaupunki, koska täällä ei kompetenssi yksinkertaisesti riitä itse tuottamaan tietoa Lahti-kaupungin strategioista ja välittämään tätä ymmärrettävästi kuntalaisille!  Lahti brändi haalenee ja kalpenee, koska sitä ei ostata markkinoida uusille yrittäjille; puhumattakaan potentiaalisille koulutetuille pääkaupunkiseudun ”paluumuuttajille”!

Nykypäivänä viestintä on tärkein kaupungin johtamisen väline! Hyvällä ja oikeinsuunnatulla viestinnällä, voidaan johdon agendaa terävöittää ja täsmentää erittäin paljon. Hyvän viestinnän avulla Lahden kaupungin johto kykenisi tekemään hallintoalamaisilleen tiettäväksi, mitä se aikoo tulevaisuudessa tehdä missäkin asiassa ja mikä tärkeintä; miten, koska ja millä resursseilla!

Lahdessa viestintä on ontunut pahasti jo pitkään, koska kaupungin johto ei ole vaatinut ”VIESTINTÄDIVISIOONALTAAN” juuri mitään. Tämä Heini Moision johtama seitsemän naisen ja kahden miehen joukko tuskin itsekään tietää ja ymmärtää toimenkuvaansa, jos tietää, ymmärtääkö tietävänsä?

Lahti viestinnältä tulisi vaatia ainakin jonkinlaista kuntalaisten esittämiin ajankohtaisiin kysymyksiin vastaamista eri medioissa. Lahti on valinnut moniin tärkeisiin yleisönosastolla esittämiini kysymyksiin jo pitkään vaikenemisen linjan. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mihinkään dialogiin ei ryhdytä, koska se saattaisi vain pahentaa jo syntynyttä kiusallista tilannetta ja lumipallo efekti olisi valmis!

Tämä vain todistaa, että Lahti uskoo vaikenemalla kiusallisista asioista selviävänsä myös tulevaisuudessa periaatteella: karavaani kulkee, vaikka koirat haukkuvat. Valitettavasti juuri tämä Lahti viestinnän valitsema linja ei tänä soten kulta-aikana enää pure. Päinvastoin, se saa ainakin minut penkomaan asioita syvemmältä ja keräämään yhä enemmän faktoja peitellyistä asioista. Usein tapahtuu, että lopussa koko likasanko kaatuu ja jäljelle jää haiseva tunkio. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi käydä, jos virheestä ilmoitettaisi heti ja se myös myönnettäisiin samalla. Kansalaisten muisti on tunnetusti kolme päivää!

Hyvä viestintä on erittäin yksinkertaista! Se on johdon antamien tietojen priorisoimista ja välittämistä erilaisille sidosryhmille. Sen pitää olla tutkittujen tietojen ja valintojen siirtämistä hallintoalamaisille. Hyvän kaupunkiviestinnän tulee myös itsenäisesti kyetä arvioimaan nykytilanteen vaatimat toimenpiteet ja kertomaan johdon valinnoista. Ajoittaisella mittaamisella saadaan tietoa siitä, miten hyvin viestintä on saavuttanut eri kohderyhmä ja tästä kyetään vetämään johtopäätökset myös tulevaisuuteen.

Lahdessa tämän laatuinen viestintä ei vain toimi ja aiheuttaa Lahden johdolle kiusallista puskasta ampumista. Toisaalta myös johdon täytyy osata vaatia tiedotusorganisaatioltaan nykyajan vaatimaa osaamista. Näin ei Lahdessa nyt ole tehty ja siksi suojatyöpaikat ovat säilyneet!

Mieleen tulee nostalginen aika Lahden viestinnässä, jolloin tiedotuspäällikkö Esa Juurola kirjoitti vastineen heti seuraavan päivän lehteen. Oi aikoja, oi tapoja!

Juhani Melanen

– Patoniityn toimintakeskuksessa on taas mahdollisuus viettää aikaansa, kun siellä on joka arkipäivä toiminnasta vastaava tupaisäntä. Toiminta aktivoituu taas marraskuun toisella viikolla, Ehyt ry:n aluetyöntekijä Jukka Suomilammi sanoo.

Elokolossa Lahden keskustassa työskentelevä aluetyöntekijä kertoo, että yhdistys on muutaman kuukauden väistötiloissa Patoniityssä keskustan yksikön pintaremontin vuoksi.
– Tarkoitus on järjestää toimintaa loppusyksyn ja talven ajaksi täällä. Ensisijaisesti asukastupa on tarkoitettu tämän alueen asukkaille, mutta saa täällä vierailla muutkin.

Patoniityn toimintakeskuksessa järjestetään perinteinen ruoanjako maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina
– Tiistaisin ja torstaisin asukastuvalla tarjoillaan ruokalounaat.

Suomilammin lisäksi yksikön toiminnassa on mukana yksi Salpauksen opiskelija.
– Hän on kouluttautumassa päihdetyöntekijäksi ja tämä on hyvä paikka hankkia työkokemusta.

Aluetyöntekijä kritisoi sitä, että yhdistykset eivät voi enää entiseen malliin työllistää ihmisiä.
– Sen vuoksi tämän paikan toimintaan on tullut katkoja. Yhteisöllinen sosiaalityö säästää yhteiskunnan varoja ennalta ehkäisevän työn kautta. Toivon, että päättäjät ymmärtäisivät tämän asian merkityksen.

Kaikilla ei mene vielä hyvin

– Kokemuksesta tiedän, että täälläkin jaetaan 30-40 ruokakassia vähävaraisille. Ei kaikilla mene vielä niin hyvin.

Yhteisölliset toimintapaikat ovat tärkeitä kokoontumistiloja yksinäisille ihmisille Suomilammin mielestä.
– Lahdessakin on paljon yksinäisiä ihmisiä. Tällä on mahdollista ruokailla ja vaihtaa pari sanaa kanssakulkijan kanssa.

Vapaaehtoistyöntekijä Pepe Stenberg vastaa Elokolon ruokakuljetuksista.
– Tässä toiminnassa olen ollut mukana reilut viisi vuotta. Lähdin ihan sattumalta mukaan, mutta olen viihtynyt tässä vapaaehtoistyössä. Itsellekin tulee hyvä mieli, kun voi olla jollekin toiselle ihmiselle avuksi.

Kari Korhonen lähti vapaaehtoistyöhön mukaan Stenbergin houkuttelemana.
– Neljä vuotta on nyt takana tätä vapaaehtoistyötä. Siitä tulee itsellekin hyvä fiilis, kun voi jeesata toista.
– Päivälle tulee merkitystä, kun saa tavata ihmisiä ja keskustella heidän kansaan. Minulla on tässä joukossa jo aika paljon tuttuja

Petri Görman

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että poliitikot ovat vieraantuneet arkitodellisuudesta. Yksi malliesimerkki oli vuosina 2014-15 Alexander Stubbin hallituksen sosiaali- ja terveysministerinä toiminut kokoomuslainen Laura Räty, joka ihmetteli julkisuudessa, voiko joku suomalainen ansaita kuukaudessa enää alle 2 600 euroa kuukaudessa. Todellisuudessa tähän ihmisryhmään kuului lähes puoli miljoonaa ihmistä.

Hyväpalkkaiset aikakaus- ja naistenlehtien toimittajat ovat yhtä tietämätöntä sakkia. Anna-lehden toimittaja Hilppa Alanko kehuskeli äskettäin julkaisunsa sivuilla, miten hänen onnistui pysyä hengissä viikko 50 euron ruokabudjetilla. ”Olen todella laiska tekemään arkiruokaa kotona. Rakastan ulkona syömistä ja töissä lounaaksi ostan yleensä jotain työpaikan viereisestä kaupasta. Välillä käyn lounaalla työkavereideni kanssa jossain työpaikkaamme lähellä olevista ravintoloista”, ulkona syömistä rakastava reportteri paljastaa juttunsa aluksi. Hänen mielestään lounasta ravintolasta ei saa alle kymmenellä eurolla.

Heti alkuun käy selväksi, että testihenkilö venyttää kokeilun sääntöjä itselleen mieleiseksi. Hän painottaa ennakkosuunnittelun tärkeyttä, joten maanantaina ruokalistalla on valmiiksi edellispäivänä tehtyä kaalilaatikkoa, jota voi nauttia lounaaksi ja päivälliseksi ilman rahanmenoa. Aamiaistarpeetkin ovat sopivasti valmiiksi kotona, samoin iltapalan aineet. ”Helppoa kuin mikä”, kehuu rennoksi oloaan kuvailut toimittaja aloituspäivän jälkeen. Suuri kusetus alkaa pikku hiljaa paljastua.

Tiistaina koekaniini nauttii työpaikallaan ilmaisen brunssin, johon kuuluu, Anna-lehden tavat entuudestaan tuntien, todennäköisesti myös kuohuviiniä. Hän valmistaa päivälliseksi kurkku-tomaattisalaattia ja pasta bolognesea, joiden aineksiin oli edellispäivänä tuhlannut 9,60 euroa. Makaronia löytyy tosin jo valmiiksi kaapista, jonka tarpeista valmistuu myös iltapala. Keskiviikon aamiainen on runsaan ruokavaraston ansiosta edelleenkin ilmainen, ja lounaaksi kelpaa loppu edellispäivän salaatista. ”Menen kauppaan ja ostan kesäkurpitsan, porkkanoita, basilikaa, kuorittuja säilyketomaatteja ja ranskankermaa. Olen menossa illalla elokuviin, joten ostan sinne pussin lakritsia. Kauppaan menee 9,50”, toimittaja kertoo. Ostoksista valmistuu vihanneskeitto päivälliseksi, mutta iltapalan aineet ovat taas kotona valmiina. Nyt selviää myös testin perimmäinen luonne. Vain ruokamenot lasketaan kuluiksi, ei esimerkiksi elokuvissa käyntiä.

Torstain aamupala valmistuu jälleen oman kaapin antimista, mutta lounaaksi koehenkilömme ostaa 2,85 euron arvoisen valmiskeiton. Sen kyytipojaksi löytyy toimituksesta ylijäänyttä leipää! Työpäivänsä päätteeksi toimittaja kutsuu ystävänsä luokseen syömään. Kuinka ollakaan, kasvislasagne syntyy taas kotikeittiön varastoon jääneistä aineksista. Lisäksi vieras tuo mukanaan jälkiruoan. ”En tarvitse tuhtien syöminkien jälkeen mitään iltapalaa ennen nukkumista”, testihenkilö kehaisee.

Entäpä sitten se kirottu viikonloppu? Perjantain aamupalan turvaavat kotikaapin loputtomat varastot, ja lounaaksi riittävät etäpäivänä edellispäivien aterioiden jämät. Illalla poikaystävä tarjoaa konsertin jälkeen pitsaa. ”Tajuan, että vaikeinta budjettiruokailussa on ruokamenojen vaikea ennustaminen”, koehenkilö analysoi. Lauantaina hän syö aamupalansa poikaystävänsä luona, jonka jälkeen ruokahuolto on taattu kummitytön juhlissa. Kotimatkalla juhlista tuhraantuu ikävästi 5,90 euroa valmiina ostettuun vuohenjuustoleipään.

Sunnuntaina toimittaja palkitsee itsensä ”ansaitusti ravintolakäynnillä” nautittuaan ensin perinteisen aamupalan – yllätys, yllätys – kotona löytyvistä aineksista. ”Iltapäivällä käyn syömässä hyvän salaatin ravintolassa. Sen kanssa juon virvoitusjuoman. Ravintolassa laskuni on 20,90”, hän summaa viikon kokemukset. Budjetti-ihmeemme on selviytynyt kunniakkaasti viikon ruokahaasteesta. Koko viikon ruokakustannukset ovat 48,75 euroa, josta lähes puolet on mennyt viimeisenä päivänä ravintolassa salaattiin ja limuun! Budjettiviikon erityishuomiona testihenkilömme mainitsee, että jos hänelle tarjotut ruoat ja valmiina jääkaapissa olevien ruokien hinnat olisi laskettu yhteen, ruokabudjetti olisi ylittynyt selvästi.

Ikävä kyllä 50 euroa viikossa ruokaan on tänäänkin arkea monelle köyhyysrajan alapuolella elävälle suomalaiselle, joita on maassamme viimeisten tutkimusten mukaan 631 000, eli 11,7 prosenttia kansalaisista. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on syventynyt entisestään sitten Laura Rädyn päivien. En tiedä, olisiko Annan toimittajan teksti tulkittavissa piruiluksi köyhille vai edustaako se puhdasta tietämättömyyttä. Toivottavasti kyse on jälkimmäisestä.

Ilkka Isosaari

Keskiviikkoaamuna sain tekstiviestin perustuslakivaliokunnan kokoukseen eduskuntaan. Viestin, jonka tiesin joskus tulevan, mutta jota en koskaan olisi halunnut saada. Isoäitini Rauha oli kuollut. Vielä tuntia aiemmin hän oli puhunut siskoni Jonnan kanssa puhelimessa, kuten jokaisena aamu. Rauha asui kodissaan Lahden keskustassa. Kiitos Erkki-enoni ja siskoni sekä muiden läheisten hän sai elää loppuun saakka omassa asunnossaan. Rauha oli minulle enemmän kuin isoäiti. Hänen 94 vuotta kestänyt elämänkokemuksensa 1930-luvun Viipurista, Karjalan Kannakselta 100- vuotiaaseen Suomeen ja Lahteen ei mahdu tähän kirjoitukseen.

Rauha Skyttä syntyi Viipurin Muolaan Leipäsuolla 1923. Isä Emil Skyttä oli asemamies, äiti Ida toimi puhelinkeskuksen hoitajana perheen kodissa. Kaunis koti pihoineen ja puutarhoineen piti jättää, kun talvisota syttyi. Evakkoon lähdettiin itsenäisyyspäivänä 6.12.1939. Rauhan tehtävänä oli muun muassa 15-vuotiaana lopettaa eläimet ennen kuin matka Loimaalle alkoi. Sodan aikana Rauha toimi Lottana ja osallistui jatkosodan aikana erittäin vaativiin huolto-operaatioihin rintamalla, maalla ja merellä.

Rauha avioitui ruotsinkieliseltä Karjaalta kotoisin olleen Aarre Santeron kanssa ja äitini syntyi vuonna 1947. Aarren ensimmäinen virkamiesposti alkoi nuorena juristina Lieksan kauppalan johtajana. Perhe muutti työn perässä Pohjois-Karjalaan ja sieltä Lahteen 1960-luvun alussa, kun isoisäni aloitti Lahdessa apulaiskaupunginjohtajana. Rauha oli Lahdessa aktiivinen vapaaehtoistyössä ja kulttuurin parissa. Runoja hän kirjoitti itse ja osasi niitä laajasti lausua. Osan värssyistä opin itsekin ulkoa. Suosikkini oli seuraava ja se on edelleen ajankohtainen, vaikka kuvaakin Runebergin sanoin nuoren Vilhelm von Schwerinin panosta Suomen sodassa. Rauha puhutteli tällä tekstillä omia poikiani usein, koska oli huolissaan nuorten syrjäytymisestä ja tulevaisuudesta – niin meidän perheen kuin muidenkin.

Ei ollut hän kuuttatoistakaan,
nuor’ urho tää,
mut ikää siinäkin, työ jalo vaan jos on elämää.

Siskoni Jonnan kanssa olemme kirjanneet paljon ylös sitä elävää kieltä, jota Rauha puhui. Kielen taito oli hänelle tärkeää. Siis suomen kielen, vaikka Viipuri oli eurooppalaisittain monikielisempi kuin Helsinki nyt. Esikoispoikani Emil (2002) nimettiin Rauhan isän mukaan. Rauha kuvasi minua usein Muolaan mieheksi tarkoittaen sitä huumoria ja kielenkäyttöä mitä hänen isänsä ja karjalaiset osasivat. Vaikeitakin asioita viestitimme huumorin kautta. Karjalan murteella höystetyllä huumorilla ja oikealla asenteella selviää Rauhan mukaan kaikesta – aivan kaikesta.

Rauha sai elää poikkeuksellisen ja pitkän elämän kotonaan muutamia sairaalajaksoja lukuun ottamatta. Kuolemaa emme osanneet vielä aavistaa, koska kunto oli vielä suhteellisen hyvä. Lähdön hetkenäkin hänellä oli oma poikansa eli Erkki vieressä. Hautajaisista hän toivoi mahdollisimman pienimuotoisia, mutta Rauhan kielellä se tarkoittaa mahdollisimman hyvää ruokaa ja monipuolista ohjelmaa.

Kiitos kaikesta Rauha. Tarinoita Karjalan Kannakselta, Viipurista, Lottana toimimisesta, Ojakkalasta, Lieksasta ja Lahdesta minulla, Jonnalla ja Erkillä sekä lapsillammekin – ja toivottavasti vielä heidän lapsillaan – riittää ja ne elävät sekä värittyvät vielä Muolaan tyyliin moneen kertaan.

Ville Skinnari

Kotoisessa Veikkausliigassa ollaan päästy kauden ratkaisuvaiheisiin. HJK on mestaruutensa jo varmistanut, mutta muut mitalisijat ovat vielä ratkaisematta. FC Lahti on pelannut hienon kauden, mutta aivan kalkkiviivoilla joukkue on pahasti kangistumassa ja jäämässä jo käsien ulottuvilla olleiden mitalien ulkopuolelle. Pitkän häviöttömien otteluiden putken jatkoksi ote on kirvonnut liki totaalisesti, eikä pisteitä ole tullut plakkariin tarvittavaa määrää. Niinpä kahdelle viimeiselle kierrokselle Lahti lähtee mitalitaistossa neljän pisteen takamatkalta hopea- ja pronssitilaan.

Voittamalla molemmat jäljellä olevat ottelunsa Lahti voi vielä hyvällä onnella saavuttaa mitalin, mutta omissa käsissä ei mitali enää ole. Nyt on saatava apua muilta joukkueilta. Lisäksi Maarianhamina ja SJK kyttäävät vielä aivan tappituntumassa Lahteen, joten mitä vain voi vielä tapahtua. Pahimmillaan Lahti voi hyytyä jopa sijalle kuusi, joka olisi kyllä suuri pettymys, kun mitalinsyrjässä on roikuttu melkein koko kausi. Lahden päätavoite onkin varmistaa vähintään neljäs sija, jotta ensi kesänä päästäisiin maistelemaan Euroopan kenttiä.

Lahti koki pahan takaiskun, kun kenties koko liigan paras maalivahti Vasjutin loukkaantui. Varamaalivahtien Mujunen ja Pakkanen syyksi ei häviöitä voi pelkästään laittaa, mutta tiukoissa peleissä ei yksinkertaisesti ole varaa yhteenkään lipsahdukseen. Samaan syssyyn myös maalinteko on tarponut tervassa, kun Simonovskin, Anierin ja Stenion ruuti on ollut pahimpaan mahdolliseen aikaan märkää. Toivotaan, että Lahti hoitaa loput kaksi otteluaan mallikkaasti ja nappaa ne kuusi tarjolla olevaa pistettä. Katsotaan sitten 28. lokakuuta HIFK-matsin jälkeen mihin sijaan ne pisteet loppujen lopuksi riittävät. Realistina uskon neljänteen sijaan, pronssi vaatii jo niin paljon Ilveksen tai KuPSin töpeksimistä, että lottovoittokin taitaa olla todennäköisempi. Kaikki paikalle viimeiseen kotiotteluun 28.10. jolloin vastaan asettuu HIFK. Nyt jos koskaan Kuhnurit tarvitsevat yleisön apua.

Pelicans porskuttaa

Myönnän mielelläni, että olin väärässä. Parin ensimmäisen kierroksen jälkeen olin varma, ettei tällä kaudella nähdä Lahdessa playoff-kiekkoa. Uusi pelitapa ei ollut hanskassa ja vastustaja sai toistuvia läpiajoja ja ylivoimahyökkäyksiä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että uusi, aktiivisempi pelityyli onkin loksahtanut kohdilleen ja pelistä toiseen Pelicans on se hallitsevampi osapuoli otteluissa. Hyvinä esimerkkeinä käyvät vaikkapa vierasottelu Porissa tai tämän viikkoinen Jukurit-ottelu, joissa peli näytti aika ajoin siltä, että kentällä oli isät vastaan pojat-asetelma. Niin ylivertainen turkoosilauma yksinkertaisesti oli. Karvauspeli on todella rohkeaa ja se myös tuottaa tuloksia kiekonriistojen muodossa. Maalin taakse ei jäädä odottelemaan, vaan peli käännetään todella nopeasti hyökkäyssuuntaan. Paremmalla viimeistelyllä Pelicans olisi iskenyt taululle paljon rumemmat luvut monessa ottelussa.

Pelicansin hyökkäyksen kärjeksi hankittu Rendulic myytiin yllättäen KHL:ään. Se siitä sitten ajattelin. Kuka nyt tekee maalit? Vastaus saatiinkin heti tiistaina kun paluumuuttaja Jesse Saarinen iski tehot 2+2. Uskon, ettei Saarinen kuitenkaan ole Rendulicin paikkaaja, vaan Pelicans aikoo hankkia vielä markkinoilta pelaajan tai kaksikin. Yhtään en ihmettelisi, jos KHL:stä kenkää saanut Jesse Mankinen pukisi Pelicansin paidan päälle jo ensi viikolla. Mankinen sai nimittäin väistyä juuri Rendulicin tieltä Vitjazin joukkueessa.

Ja sitten vielä tapaus Libor Sulak. Miestä odotettiin Lahteen kuin kuuta nousevaa, eikä turhaan, sillä tiistaina Sulak näytti, että kaikki kehut ja ennakkopuheet ovat pilkulleen totta. Jäätävä esitys, ottaen huomioon, että joukkue, liiga ja pelityyli ovat vielä miehelle uusia. Kunhan Sulak kotiutuu kunnolla, voidaan häneltä hyvällä syyllä odottaa maagisia otteita. Ja ensi kaudeksi sitten NHL-jäille dominoimaan.

Pelicansin maalivahtitilannekin näyttää erinomaiselta, sillä niin Juvonen kuin Voutilainenkin ovat torjuneet hyvällä tasolla. Ainoa pieni huoleni Pelicansin suhteen on se, että loukkaantumisia on tullut viime aikoina liikaa. Tällä hetkellä telakalla ovat Tyrväinen, Björninen ja Aleksi Mustonen. Kaikki joukkueen kärkiäijiä, joita tarvittaisiin kaukalossa. Toisaalta ns. täytemiehet ovat täyttäneet paikkansa yli odotusten ja koko joukkue selkeästi puhaltaa yhteen hiileen. Matikainen ja Nurminen ovat saaneet soturilaumansa yllättävän kovaan iskuun ja nyt jos koskaan sitä kannataa käydä paikan päällä Isku Areenassa ihailemassa. Näin viihdyttävää Pelikaania ei ole Lahdessa nähty sitten kauden 2011-12. Ja me kaikkihan muistamme mihin se päätyi.

 Pete Salomaa

Onko sinulla kokemusta siitä, millaista on katsoa jotakin henkeäsalpaavan kaunista maisemaa ensimmäisen kerran? Miltä tuntuu kaikki se kauneus, joka silmien eteen avautuu? Sellaisessa hetkessä voi samaan aikaan naurattaa ja itkettää. Sellaisessa hetkessä on läsnä jotakin minua suurempaa, kuin pyhän kosketus.

Ehkä jotakin samaa koki se sokeana syntynyt mies, jonka Jeesus paransi. Siihen saakka mies oli elänyt pimeydessä, toisten hyljeksimänä ja muiden avusta riippuvaisena. Silmien aukeamisen jälkeen koko maailma tuntui erilaiselta. Elämään tuli valoa ja värejä. Mikään ei ollut enää niin kuin ennen.

Oli vain tämä hetki, jossa kaikki muuttui. Paluuta entiseen elämään ei enää ollut. Ja muutoksesta alkoi kasvaa jotakin uutta. Mies sai myös omin silmin nähdä Ihmisen Pojan, sen, josta jo vanhat kirjoitukset ennustivat. Siinäkin oli läsnä jotakin suurempaa, kuin pyhän kosketus.

Pyhän kosketuksen voi kokea monissa asioissa: luonnon kauneudessa, lähellä olevissa ihmisissä, rukouksessa, ehtoollisessa. Ja kaikki se on Jumalan lahjaa. Hänen lahjaansa on myös usko, jota monesti kutsutaan luottamukseksi. Usko on luottamusta siihen, että mihin ikinä meitä johdetaan, siellä Hän on kanssamme. Ja luottamuksessa saamme uskoa todeksi sen, minkä kauan elänyt rukoilija Julia Norwichlainen puhuttelevasti on sanoittanut:

”Kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja aivan kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.”

Pauliina Hatakka

Lahden kaupunkikonserniin kuuluu noin 60 yritystä, yhtiötä, kuntayhtiötä ja säätiötä. Töissä näissä suojatyöpaikoissa on yli 10000 ”iskurityöläistä”, jotka tuottavat monesti mutu- tietoja ja täysin toisarvoista tietokantaa, eivätkä kuuluisi Lahden kaupungin ydinosaamiseen. Poikkeuksen toki tekevät Lahti Energia Oy ja Lahti Aqua Oy, jotka huolehtivat Lahden infrastruktuurista ja sen ylläpidosta.

Tärkeitä ovat toki palvelutuotannosta huolehtivat Koulutuskeskus Salpaus ja muut koulutusyksiköt sekä tietysti terveydenhoitoon erikoistuneet yksiköt ja toimipisteet.Mutta täysin hyödyttömiä ovat sellaiset yhtiöt ,kuten Lahti Region Oy, joka palvelee muka Laden seudun matkailua? Internetissä hoidetaan jo suoraan tällä hetkellä 93, 4 % kaikista matkailuun ja huoneenvaraukseen liittyvistä asioista. On tyhmää maksaa liikaa ja turhasta.

Toinen vastaava on KOKO Lahti Oy, johon kuuluu Sibeliustalo, Messut ja Lahti Events Oy. Ne on perustettu yksinomaan eräänlaisiksi roskapankeiksi, joihin voidaan upottaa ”tappiollinen toiminta” laillisesti ja kivuttomasti. Lahden suurena ideana oli tehdä kaikista omistuksistaan osakeyhtiöitä, joiden taseet pysyvät piilossa uteliailta osakelainsäädännön avulla ja toiseksi, hädän hetkellä ne voidaan lakkauttaa ja ajaa alas eli tehdä
hallittu konkurssi, kuten tehtiin laittomasti viime vuonna.

Kuitenkin näitä bulvaaniyhtiöiden ja konserniyhtiöiden toimintaa pitäisi ohjata selkeät konserniohjeet. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kaupunginhallituksen tilajaostolla on vastuu konserninohjauksesta!  Miksi sitä ei ole käytetty? Laki sanoo yksiselitteisesti, että Lahden kaupunginhallituksen tilajaostolla on vastuu tila-asioista sekä konsernitasolla että kunnan omien kiinteistöjen tasolla!

Tämä viherpiipertäjä Aleksi Mäntylän johtama jaosto ei ole laittanut tikkua ristiin huolehtiakseen millään tavalla rakennuttamisvastuista Lahdessa, vaan on antanut Tilakeskuksen virkamiesten häärätä aivan miten nämä haluavat esimerkiksi homekoulujen ja kaiken muunkin korjausrakentamisen osalta! Ja tästä syystä Lahdelle on aiheutunut vuosien varrella yli 15 miljoonan euron kustannukset!

Mielestäni tilajaoston vastuita kannattaa myös kysellä tutkimuspyynnöllä, ellei asiaan tule mitään korjausta. Antaa mennä vaan, politiikan on Lahdessakin muututtava. Elleivät sitä osaa tehdä Lahden kaupungin valtuuston ”lullukka porukka”, se täytyy hoitaa valitusmenettelyillä ja rikosilmoituksilla yksityisten toimijoiden kautta.

Olen huomannut, että vuosien kirjoittelu näistä asioista ei tunnu auttavan. Kuka suojelee ketä ja miksi väärinkäytöksiin ei puututa? Seuraavaksi tulen osoittamaan valitukseni Lahden kaupungin valvontaelimille ja heidän toimimattomuuteensa asioissa, joista he ovat tienneet, mutta eivät ole ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin? Eihän kukaan toimi näin yksityisellä sektorillakaan!

Juhani Melanen

Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran talousarvioesityksessä todetaan, että Launeen kirjasto tarvitsee uudet tai nykyiset tilat ahtaiden, huonokuntoisten ja toimimattomien tilalle. Kirjaston korjaussuunnitelman yhteydessä päivitetään myös kirjastoverkkosuunnitelma. Seudullisen kirjastojärjestelmän ja verkkokirjaston uusiminen ja käyttöönotto sekä alueellisen kehittämistehtävän käynnistäminen, organisointi ja toimintamallin luominen ovat vuoden 2018 haasteita.
– Tämä on juuri sitä virkakieltä, josta ei saa pirukaan selvää, mitä sillä haetaan. Ollaanko kirjastoa lakkauttamassa vai antaako sille vielä mahdollisuus, kirjailija Kalle Veirto pohtii

Nyt on launeelaisen kirjailijan mukaan kuitenkin tunnustettu se tosiasia virkamiehen suulla, kuinka loistava kirjasto Launeella oikeastaan on.
– Keskeisellä paikalla oleva kirjasto kannattaisi ehdottomasti kunnostaa. Ei se tarvitse miljoonaremonttia, vaan 200 000 – 300 000 euroa riittäisi kunnostusprojektiin aivan varmasti.

Kirjaston lakkautus olisi kaikkien launeelaisten mielestä järjetön ajatus.
– Tämä kirjasto on Lahden kaupungin kruunun jalokivi. Kirjaston kävijämäärä kertoo sen, kuinka tärkeä se on meille.

Kaupunki kasvaa etelään

– Uusia asukkaita muuttaa kaiken aikaan eteläiseen Lahteen. Mitä järkeä olisi nypätä ihmisten arvostama palvelu pois?

Veirto muistuttaa, että Launeen kirjasto sijaitsee umpikadun päässä, jossa on myös runsaasti parkkipaikkoja.
– Tällä alueella on turvallista liikkua. Sinne pääsee myös polkupyörällä helposti. Yleiskuvaltaan tämä kokonaisuus istuu täydellisesti Lahti kaupungin strategiaan. Ei kai strategiaa vastaan kukaan sivistynyt päättäjä toimi?

Veirto ei lämpene Launeen kirjaston siirrolle, eikä hänelle kelpaa kauppakeskus. Hän haluaa, että kirjasto jatkaa nykyisessä rakennuksessa.
– Ei meillä voi mennä vielä niin huonosti, että kaupungin on lopetettava sellaiset palvelut, joiden avulla ihmiset voivat kehittää ja virittää itseään sivistyksen toiselle tasolle.

Veirto toki ymmärtää, että hädässä kaikkia palloja on kokeiltava.
– Olisi hyvä, jos kirjastossa työskenteleviltä ammattilaisilta edes kysyttäisiin jotain. En usko, että he haluavat lukea yllättäen epämääräisiä pohdintoja kaupunginjohtajan talousarvioesityksestä.

Jos Launeelle halutaan uudistuksia, kirjastopalveluiden suurkuluttaja harkitsisi vaikkapa viikonlopuiksi itsepalveluaikaa, virkailijoista tinkimättä.
– Suosittu kirjasto toimii parhaiten, kun siellä on hyvä sekä kattava palvelu. Kirjastovirkailijat ovat kuitenkin arkipäivien sosiaalityöntekijöitä aika monelle meistä tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa.

Petri Görman