Mitä Lahti on miltä se näyttää muualta Suomesta ja maailmalta katsottuna? Lahti on urheilu- ja kulttuurikaupunki. Sibelius-talo on ehkä se tunnetuin asia Lahdesta ja hyvä niin. Hotellimajoituksen puute syö matkailun tulijoita ja tuloja niin kauan, kun ratkaisua ei tule. Oman vastuunsa saavat kantaa myös konsultteja tilaavat tahot, koska tuloksia ei ole tullut. Sibelius-talon viereen ja Teivaan rantaan pitää olla konsepti sellainen, että se aidosti houkuttelee matkailijoita ja vieraita maakunnan ja maan rajojen ulkopuolelta. Siksi musiikin ja muotoilun ympärille pitää uskaltaa teemoja rakentaa. Isäni neuvotteli aikanaan Sibeliuksen suvulta luvan käyttää kuuluisan säveltäjän nimeä Lahdessa – minusta se sopisi myös hotellinkin nimeksi ja toisi aivan uuden lisämausteen uusille matkailualan toimijoille. Toivottavasti kaupungin palkkaamilta konsulteilta löytyy luovuutta hakea luovia ja erilaisia ratkaisuja, jotta tuloksia syntyy

Pelicans etenee

Pelicansin viime kausi oli pelillisesti vähintään kohtuullinen, mutta taloudellisesti tuli tappiota. Taloudellinen tappio on fakta, mutta pitkällä aikavälillä Pelicans teki oikeita investointeja ja panostuksia, jotka näkyvät jatkossa myös positiivisesti taloudessa ja tuloksessa. Organisaatioon hankittiin myös sellaista uutta osaamista, joka vaati rahaa, mutta mikä piti tehdä, jotta olemme aidosti mukana kilpailussa valtakunnan palkintopaikoista. Omia NHL-pelaajia emme ole tuottaneet pitkään aikaan ja se on tavoite, jonka haluan sanoa ääneen. Janne Laukkanen jos kuka tietää mitä se vaatii.

Jalkapallossa FC Lahti tekee vahvaa kautta ja uskaltaa samalla investoida tulevaisuuteen. Jalkapallon olosuhteet – tai niiden puute – on omalta osaltaan vaikuttanut perinteisen futiskaupungin menestykseen ja juniorityön mahdollisuuksiin. Kisapuistosta pitää tulla kaikkien lahtelaisten olohuone, jossa jokainen voi nauttia liikunnasta ja ulkoilusta ympäri vuoden. Tarvitaan pidemmn aikavälin ratkaisu joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen ja tukee koko ”vanhan kaupungin” kehittämistä.

Salibandyssa on hyvä pöhinä, samoin pesäpallo on piristynyt. Taitoluistelu elää hyvin. Jääurheilun ikuisuuskysymys eli jään saatavuus ja hinta on haaste ja sitä pitää kehittää esimerkiksi tekojäiden muodossa ja Launeen jäähallin kehittämisellä.

Valtion rahoitusta pitää kehittää

Luovutamme syyskuussa urheiluministerille mietinnön liikunnan- ja urheilun valtionrahoituksen uudistamiseksi. Työryhmää johtaa kansanedustaja Harry Harkimo ja muita jäseniä ovat minun lisäksi urheilijajäsenet Jarkko Nieminen, Riikka Lehtonen, kansanedustaja Kike Elomaa ja valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Tapio Korjus. Opetus- ja kulttuuriministeriön noin 150 miljoonan euron potin jakoa pitää uskaltaa uudistaa ja kehittää. Samoin panostuksia ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen pitää uskaltaa lisätä. Se on parasta SOTE-säästöä. Sitä tulemme tekemään myös Lahdessa. Koulut ja päiväkodit kuuluvat tähän kokonaisuuteen. Mitä jos laittaisimme ne kerralla kuntoon esimerksi elinkaarimallilla? Lahti menee oikeaan suuntaan, kun teemme oikeita valintoja ja rohkeitakin päätöksiä ehkä aivan uudella tavalla. Me voimme yhdessä vaikuttaa siihen miltä Lahti näyttää vuonna 2022.

Ville Skinnari

Kaikki persut taputtivat käsiään ja kumartuivat Mekkaan ja hokivat: ”Kiitos Allah, että siunasit meitä tällä Turun murhenäytelmällä!. Me olemme jo vuosia hokeneet, kuinka täällä lintukodossa oikein pitäisi toimia, mutta eihän kukaan meitä uskonut! Vahvista meitä ja Suomen Sisua uskossa, että viimein saamme oman kreationistimme Laura Huhtasaaren Suomen presidentiksi. Tällöin karkotamme viimeisenkin ”mutiaisen” Afrikkaan poimimaan banaaneja puusta ja sotimaan omia heimosotiaan keskenään. Aamen!” Pasila! Porilaisten marssi!

Suomen media onanoi ja korahtelee onnensa kukkuloilla, kun ”kansanvälinen terrorismi” on muka viimein rantautunut meidän demokraattiseen Pohjolan lintukotoomme. Ennen kuin yhdyn muiden yhteiseen huutoon kirkumaan päitä vadille, tulen kuuntelemaan tarkalla korvalla, mistä näitä linkkejä Isisksen toimintaan suomalaiset viranomaiset oikein hakevat!

Nyt on vallalla lynkkausmieliala ja kaikki halutaan sysätä Suomeen muuttaneiden pakolaisten niskoille.Hulluus on tarttuvaa ja ääriainekset käyttävät kaikki keinonsa manipuloidakseen suuren rauhallisen enemmistön raivon valtaan. Kahden ihmisen kuolema on järkyttävä tapahtuma, jonka ei enää pitäisi toistua Suomessa, mutta ennustaminen; etenkin tulevaisuuden on Suomessakin vaikeaa!

Siispä kannattaa pistää näitä numeroita hivenen oikeaan mittaan. Maailmassa käydään koko ajan noin 30 erillistä sotaa. Ihmisiä kuolee päivittäin maailmassa noin 155737 ihmistä, joista suoranaisissa sodissa noin 1550! Pahimpia alueita ovat Jemen ja Syyria. Mutta kun meillä mielenterveydestä kärsivä 18-vuotias marokkolainen heiluttaa veistä  ahdistuneena ja täysin seonneena, syntyy meillä mediasirkus, joka ylittää reilusti kolmannen maailmansodan syttymisen aiheuttaman huomion, saatamme osoittautua samanlaisiksi aivottomiksi ja tyhmiksi ryhmähypnoosiin hurahtaneiksi kuin nämä Isiskin kannattajat, joita imaamit johdattavat länsimaisista moskeijoistaan noudattamatta Suomen lakia!

Meiltä pitää löytyä tässä tilanteessa aitoa arvostelukykyä ja viisautta asettaa länsimaiset arvomme vaakakuppiin ja tarkastella Turun tapahtumia viileän objektiivisesti omien lakiemme mukaan, eikä huutaa kurkku suorana: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” Pelottavinta tässä tilanteessa on se, että ”lasinaamassa” esiintyy joka päivä jonkun sortin totuuden torvi,joka on tutkinut terrorismia yliopistossa kymmenen vuotta ja lausuu mielipiteittään kuin apteekin hyllyltä.

Samoja uhkakuvia ovat luomassa ministerit ja media. Pieneen maahan ei mahdu kerrallaan kuin yksi totuus! Turku tulee olemaan lööpeissä itsenäisyyspäivään saakka! Pasila! Porilaisten marssi!

Juhani Melanen

– Perheemme muutti niittyjen ja metsien Liipolaan 1970-luvun alussa. Minulla on selkeät muistikuvat siitä, kuinka paljon metsää siellä vielä silloin oli, kansanedustaja Mika Kari kertoo.

Kansanedustajan mukaan työläiskaupunginosa oli pienelle pojalle paras kasvuympäristö Lahdessa.
– Meidän taloyhtiössä asui yli 10 Mika-nimistä poikaa. Sen lisäksi talossa asui useita Markoja, Minnoja, Jareja ja Tanjoja.

Liipolan koulussa oli melkein tuhat oppilasta 1970-luvulla ja siellä ei ollut yhtään tyhjää nurkkaa.
– Koulussa oli erilaisia harrastekerhoja ja Ostoskadun lapset viihtyivät Liipolan kirjaston nukketeatteriesityksissä.

Mika Karin syntymäpäivillä Lahden kauppatorilla vierailivat myös koulun entinen rehtori Tauno Salo ja hänen Liisa-vaimonsa.
– Tällaiset kohtaamiset lämmittävät aina ja ne muistaa pitkään.

Kolmannella yrittämällä valtuustoon

– Olen tottunut koko elämäni ajan pärjäämään työn ja puurtamisen kautta. Mitään en ole koskaan saanut helpolla.
Liipolan mies pääsi Lahden kaupunginvaltuustoon vasta kolmannella yrittämällä vuonna 2004.
– Ensimmäisen kerran minut houkuteltiin mukaan kuntavaaleihin vuonna 1996. Lupauduin ehdokkaaksi kaksi viikkoa ennen kuntavaaleja. Vaalibudjettini oli vaivaiset 35 markkaa.

Seuraavien kuntavaalien aikana mies oli sosialidemokraattisen puolueen palkkaamana vaalityöntekijänä ja sen vuoksi omaa kampanjaa ei ollut oikein soveliasta tehdä.
– Vuoden 2004 kuntavaaleissa minulla oli jo melkoisen hyvä äänisaalis. Olin toiminut jo kolme vuotta teknisessä lautakunnassa ja johdin puolueemme kunnallisjärjestöä Lahdessa. Sen vuoksi pääsin heti vaikuttamaan kaupunginhallitukseen.

Politiikan ykkösketjun lahtelaiseksi vaikuttajaksi Kari ei ole päässyt helposti.
– En ole tullut tälle uralle moottoritien rampin kautta vaan kinttupolkuja pitkin. Kahdeksan vuotta politiikassa ennen kaupunginvaltuutetun paikkaa oli sellaista korkeakouluaikaa, joka on ollut myöhemmin pääomana kaikissa luottamustehtävissä sen jälkeen.
– Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut työskennellä omassa puolueessa muun muassa sellaisten lahtelaisten kokeneiden ja vaikutusvaltaisten poliitikkojen, kuten Arpo Heinosen, Matti ja Tapio Luttisen, Kari Salmen, Ulla Juurolan, Olli Saarisen, Jarkko Nissisen ja Kari Hyytiän kanssa.

Lahti muuttunut paljon vuosituhannenvaihteesta

– Muutos näkyy harvoin arkipäiväisessä elämässämme. Sitä täytyy joskus pysähtyä pohtimaan.Lahteen on rakennettu tämän vuosituhannen puolella moottoritie, oikorata ja kohta olemme yliopistokaupunki.Meillä on myös Suomen hienoin kongressi- ja konserttitalo Vesijärven rannassa.

Kansanedustaja vertaisi kahden viime vuosikymmenen aikana tapahtuneita muutoksia karjalaisten Lahteen saapumiseen.
– Vuosien 1939 -1959 aikana Lahden väkiluku kaksinkertaistui.

Lahti ja Nastola yhdistyivät vuosi sitten ja samalla syntyi aivan uusi kaupunki.
– Kuntaliitoksen myötä saimme taas aikaan kasvumahdollisuuksia.

Syrjäytymiskehitykselle pantava stoppi

Työttömyysaste putosi hetkeksi Lahdessa alle 10 prosentin, mutta tällä hetkellä se on yli 15 prosenttia.
– Työttömyys on edelleen suurin ongelma Lahdessa ja siitä johtuvat sosiaaliset ongelmat, kuten päihteet ja syrjäytyminen.

Lahtelaisilla päättäjillä on aivan liian vähän fokuksessa toimenpiteet työttömyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi
– Ajattelu lähtee siitä, että luodaan vain kasvulle edellytyksiä. Pitkäaikaistyöttömyyttä ei hoideta ja joka vuosi maksetaan useita miljoonia euroja sakkomaksuja valtiolle tämän asian vuoksi.

– Aktiivisen työllisyyspolitiikan lisäksi tarvitaan myös vahvaa sosiaalipolitiikkaa, jonka avulla voidaan ehkäistä syrjäytymistä. Lahtelaisissa lähiöissä näkyy valitettavasti syrjäytymisen mukanaan tuomaa pahoinvointia liian paljon. Jos yksilö voi huonosti, niin se heijastuu myös hänen lähiympäristöönsä.

Osa poliitikoistamme ei ota riittävän vakavasti toisten ihmisten hätää ja syrjäytymiskehitystä kansanedustajan mielestä.
– Välinpitämättömyys on politiikan suurimpia ja kasvavimpia riskejä tämän päivän Suomessa. Tällaiseen asiaan meillä ei ole varaa, vaan ongelma pitäisi ratkaista nopeasti. en hyväksy missään nimessä sellaista ajatusta, että osan ihmisistä voi sysätä työelämän ulkopuolelle.

Kannatusta yli puoluerajojen

– Kansanedustaja työ oli ollut haaveena jo silloin 1990 -luvulla, kun kiinnostuin politiikasta, mutta rehellisesti sanoen yllätyin positiivisesti, kun pääsin eduskuntaan kuusi vuotta sitten.

Elinkeinomyönteiselle ja raikkaalle uudelle ehdokkaalle saattoi olla juuri tuolloin miehen omien pohdintojen mukaan sosiaalinen tilaus.
– Poliittisen toiminnan henkilökohtainen tukipylväs on ollut aina minulle ihmisläheinen ja jokaisen ihmisarvoa kunnioittava toiminta. Sen lisäksi haluan olla edistämässä kasvua tukevaa talouspolitiikkaa.

Mika Kari muistuttaa, että poliittista vastuuta tulee kantaa myös vaikeissa asioissa.
– Ihmisiä tulee kannustaa aktiivisuuteen ja vastuuseen itsestä sekä lähiympäristöstä.

Lahtelainen kansanedustaja on istunut molemmat kaudet samoissa valiokunnissa eli hallinto- ja kuntavaliokunnassa.
– Ulko- ja turvallisuuspolitiikka, puolustuspolitiikka ja sisäinen turvallisuus ovat tulleet tällä kaudella minulle entistä keskeisemmiksi asioiksi eduskuntatyössä.

Työllisyys- ja tieasioissa kaikki alueen kansanedustajat ovat harrastaneet lobbausta eduskunnassa.
– Henkilökohtaisesti olin vaikuttamassa paljon myös Kymiringin taustalla.

Petri Görman

Iloinen nauru ja puheenporina kuului kadulle asti, kun Toimintakeskus Nikkarin avoimet ovet Kerinkalliolla 23.8. keräsi pihalle ja sisätiloihin paljon kiinnostuneita – naapureita ja muita vierailijoita. Kodikkaasti istuttiin makkaratulilla sekä nautittiin juuri leivottuja pullia ja mehua.

Toimintakeskus Nikkari on Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymään, PHHYKY, kuuluva työllisyyttä tukeva paikka kehitysvammaisille. Rakennus on tavallinen keriläinen rintamamiestalo, jossa ei ole asuttu vähään aikaan. Nyt päivisin talo täyttyy 10-12 innostuneesta asiakkaasta, jotka tulevat hommiin omista kodeistaan.

Työtoiminta pyrkii erityisesti kannustamaan omatoimisuuteen. Alun perin taloon suunniteltiin myös tuettua asumista, mutta se suunnitelma ei toistaiseksi ole käynyt toteen. Nikkarin nuoret tekevät monenlaisia hommia: mm. torstaisin on tallipaja, jolloin hevosista pitävät ovat apuna hevosia hoitamassa ja pilttuita siivoamassa. Puutarhatöitä on tehty toimintakeskuksen pihassa mutta myös kauppapuutarhassa.

Päivi kertoi tekevänsä lajittelutöitä, hän myös imuroi ja siivoaa. Monenmoisia käsitöitäkin porukka osaa, ja joukossa on myös matonkutojia. Kangaspuut vielä odottavat pystyttämistä. Väri-iloa oleskelutiloihin tuovat asukkaiden neulomat palapeitteet. ”Äijähommiakin” kuten erilaisia puutöitä on ohjattuna tarjolla. Rafu kertoi ylpeänä nikkaroineensa mm. maustehyllyn ja työkalupakin, moottorisahaakin hän osaa käyttää.

Anu ja Leena ovat toimintakeskuksen vakinaiset työntekijät, työnimike on ohjaaja. He kertovat, että asiakkaat, jotka tulevat Kerille eri puolilta kaupunkia, tapaavat toisiaan vapaa-ajallakin. Monia hyviä ystävyyssuhteita on syntynyt.
Toimintakeskukset asiakkaat näkyvät Kerillä päivittäin, kun he lenkkeilevät lähikaduilla. Hannulla on tällöin oma projekti, hän kerää teiden varrelta roskat.

Kaija Halme

Terroriteoista ja äärisuuntauksiin liittyvästä väkivallasta kirjoittaminen on vähän kimurantimpi juttu. Kumpaakaan harjoittavat eivät ansaitsisi edes negatiivista julkisuutta, koska huomion saaminen on nimenomaan tekijän päätavoite. Tilannetta mutkistaa vielä se, että molemmat äärilaidat hyötyvät toistensa julkisuudesta. Mikään ei ole uusnatsille niin tervetullut uutinen kuin ulkomaalaistaustaisen rikosepäily. Isisin sotureilla ja jopa roturealisteiksi itseään kutsuvilla piilorasisteilla on tavallaan yhteinen päämäärä.

Berliinissä opiskeleva Jukka Huusko kirjoittaa Helsingin Sanomien Säätiön stipendiblogissa, miten pitäisi toimia terrori-iskun tapahtuessa:

1. Anna terroristeille huomiota niin vähän kuin mahdollista. Terroristin pahin pelko on se, että kukaan ei välitä, ettei kukaan huomaa. Terroristit hakevat terrori-iskuilla huomiota, koska he ovat sotilaallisesti heikkoja – huomiotta jääminen heikentää terroristeja entisestään.

2. Hyväksy omat pelkosi. On täysin normaalia, että ihminen tuntee pelkoa tai voimattomuutta heti terrori-iskun jälkeen. Tärkeintä on, ettei anna valtaa hysterialle.

3. Vältä median yliannostusta. Luotettavista lähteistä kuten laadukkaista uutismedioista tai viranomaisten tiedotteista on tietysti hyvä selvittää perusasiat. Välttele erityisesti terrori-iskuun liittyvillä kuvilla mässäilyä. Vältä jakamasta kuvia tai huhuja sosiaalisessa mediassa refleksinomaisesti. Älä raivaa terroristeille tilaa pääkopastasi yhtään enempää kuin on välttämätöntä.

4. Ei pidä provosoitua. Terrori-iskun tavoitteena on saada kohdeyhteiskunnassa aikaan ylireaktio ja nostattaa massoissa sokeaa kostonhenkeä. Viha ja vimma ovat huonoja neuvonantajia. Anna viranomaisille ja valtiollisille instituutioilla aikaa ja tilaa reagoida terrorismiin harkiten.

5. Vastusta terroristien pyrkimyksiä polarisoida yhteiskunta. Jokaisessa yhteiskunnassa on jännitteitä ja säröjä ihmisryhmien välillä. Terroristit pyrkivät tietoisesti käyttämään vastakkainasettelua hyväkseen, jotta yhteiskunta muuttuisi epävakaammaksi. Esimerkiksi Isis pyrkii tietoisesti lietsomaan vihamielisyyttä Lähi-idästä Eurooppaan saapuneita pakolaisia ja laajemmin muslimeja kohtaan.

Global Terrorism Databasen mukaan Suomessa on tehty vuodesta 2007 lähtien 14 terrori-iskua. Näistä kymmenen on kohdistunut turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottokeskuksiin, yksi on eläinten oikeuksia ajaneen radikaaliryhmittymän tekemä ja yksi Kurdistanin vapauspuolueeseen liitetty isku Turkin suurlähetystöön. Lisäksi mukaan on listattu Jokelan koulusurmat sekä Ylivieskan kirkon tuhopoltto.

Näistä ainoastaan Jokela vaati kuolonuhreja (yhdeksän henkeä, ampuja mukaan lukien), mutta sen luokittelu terrori-iskuksi on tulkinnanvarainen. Saman voi sanoa Ylivieskan tapauksesta, koska tekijä todettiin syyntakeettomaksi. Terroritekoina ei ole myöskään pidetty Myyrmannin räjähdystä, Kauhajoen koulusurmia, eikä Sellon ja Hyvinkään ampumavälikohtauksia, jotka kylläkin kaikki vaativat lukuisia kuolonuhreja. Vuosina 1986-2006 tehtiin Databasen tulkinnan mukaan neljä terrori-iskua; poliisia, oikeuslaitosta, verottajaa ja Yleisradiota kohtaan.

Kuluvalla viikolla on kiistelty, miten aktiivisesti kantasuomalaiset osallistuivat Turussa puukotusten uhrien auttamiseen. Joidenkin silminnäkijöiden mukaan suuri osa piti tärkeämpänä veriteon kuvaamista kännykällä. Missä olivat tekohetkellä nämä äänekkäät ”isänmaan ystävät”, jotka ovat muuten kyllä valmiita vetämään epäilyttävää ohikulkijaa turpaan?

Ilkka Isosaari

Tällä viikolla jumalanpalveluksissa puhutaan itsensä tutkimisesta – mutta oikeastaan tuo asia on esillä joka messussa. Jumalanpalveluksen alussa on nimittäin synnintunnustus. Siinä tutkitaan omaa elämää, mennyttä viikkoa ja tuodaan koko elämä avoimesti Jumalan eteen. Syntejä ei tunnusteta sen takia, että alleviivattaisiin ihmisen huonoutta ja jäätäisiin möyrimään epäonnistumiseen. Se, joka nöyrästi tunnustaa syntinsä, voi myös kokea anteeksisaamisen ilon ja vapautumisen.

Asuin kerran Saksassa paikkakunnalla, jossa ei ollut meidänlaistamme luterilaista jumalanpalvelusta. Moni asia oli siinä tuttua ja mukavaa, mutta koko vuoden ajan kärsin yhdestä oleellisesta puutteesta. Jumalanpalveluksessa ei ollut lainkaan synnintunnusta eikä synninpäästöä. Ihan niin kuin suomalaiselta puuttuisi sauna tai työntouhussa itsensä lianneelta puuttuisi pesumahdollisuus. On tärkeää katsoa omaa elämää ja sitten tuoda pahat teot, ajatukset ja sanat Jumalan armon alle.

Syntien anteeksianto johdattaa aina eteenpäin. Ei ole tarkoitus käyttää sitä halpana pesuna, jonka jälkeen voi taas palata vanhaan tuttuun lokaan. Armo antaa voimia etsiä tietä eteenpäin. Jumala tahtoo ohjata meitä sellaiseen elämään, jossa usko, toivo ja rakkaus voisivat toteutua.

Tärkeää kuitenkin on muistaa virren viesti: ”Joka aamu on armo uus”. Jumala armahtaa meitä aina uudestaan ja uudestaan. Hän ei väsy rakastamaan meitä, vaikka epäonnistummekin. Siksi itsensä tutkiminen ei ole ahdistavaa vikojen kaivelua, vaan haavojen tuomista parhaalle Parantajalle. Hän auttaa ja armahtaa!

Riitta Särkiö

Suomen kesä oli ja meni lyhyenä ja sateisena. Onneksi sain olla edes pari viikkoa heinäkuussa kokonaan lomalla – toisen niistä poikani ja hänen kaverin kanssa pohjoisessa kalastamassa. Uusi kalastuslaki on vaikeuttanut lupien saamista Tenojoella ja hinnat ovat nouseet kohtuuttomaksi. Kahden lapsen ja yhden aikuisen lasku vajaan yhden vuorokauden kalastuksesta on yli 100 euroa. Me lähdimme rajan yli Norjan puolelle rautua kalastamaan, koska se oli huomattavasti edullisempaa ja helpompaa. Suomessa on muutamia lohijokia ja Norjassa parisataa. Siksi Suomen ja Norjan välinen kalastussopimus on neuvoteltava uudelleen. Suomalaisille matkailuyrittäjille uusi laki tarkoittaa vaikeuksia ja jopa konkursseja.

Sateinen kesä näkyi meillä lasten uintipaikkojen valinnassa. Maauimala oli suosiossa. Samalla valmistuimme nuorimman tyttäremme koulutielle. Reipas ekaluokkalainen lähti maanantaina kouluun iloisena ja toiveikkaana uusista kavereista. Jännitystä oli ja niin pitääkin. Niin minuakin jännitin, kun aloitin vuonna 1981 Lähteen ala-asteella peruskoulun. Luokanvalvojani oli 1. ja 2. luokalla Riitta Keränen. Hän kertoi minulle jälkikäteen, että olin haastava oppilas, koska kyselin niin paljon eri asioista. Lokakuussa 1981 kohtasin elämäni vakavimman onnettomuuden Korsitien kodissamme Ali-Juhakkalassa. Innokaana nuorena urheilijana juoksin takaoven lasin läpi tuloksena valtimon ja neljän sormen jänteen katkeaminen vasemmasta kädestä. Vanhempani olivat Helsingissä töissä, isä eduskunnassa ja äiti Lakimiesliitossa. Siskoni Jonna pelasti henkeni viemällä minut rivitalossa naapuriin. Mirja Patrikainen oli osaava ensiavun antaja ja hoiti minut hengissä ambulanssiin ja Lahden kaupunginsairaalaan leikattavaksi. Historia toistaa perheessämme itseään, koska minä olen nyt samalla tilanteessa kuin isäni. Onneksi vaimoni voi liikunnanohjaanana rytmittää työnsä siten, että hän on kolmen lapsen kanssa Lahdessa.

HYKY tarvitsee kestäviä ratkaisuja

Heinäkuussa aloitin Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymän (HYKY) hallituksen puheenjohtajana. Lähtötilanne on maakunnassa haastava. Olemme keskiarvoa selvästi sairastavampi maakunta, työttömyys on valtakunnallista keskiarvoa korkeampi ja syrjäytyminen sekä päihde- ja mielenterveysongelmat Suomen kärkipäässä. Silti käytämme palveluiden tuotantoon vähemmän kuin muut. Kuntapolitiikassa on tehty pitkään tulevaisuutta yhden vuoden eli seuraava budjetti silmissä ja pitkäjänteisyys on puuttunut Esimerkiksi Launeen terveysasemalla on yksi lääkäri 3400 asukasta kohden, kun tavoitetaso Suomessa on 1700 lääkäriä yhdelle Suomalaiselle. Tämän tosiasian edessä on helpompi ymmärtää miksi perusterveydenhuolto ei toimi tai lääkäriin ei pääse nopeasti. Erikoissairaanhoito eli Keskussairaala kuormittuu ja lasku tulee viime kädessä kunnille.

Nyt tämä noidankehä pitää loppua ja perustason palveluihin pitää panostaa enemmän. Uutena hallituksen puheenjohtajana tilanne ei ole minulle helppo, koska aiemmat palvelusopimukset velvoittavat vielä pitkään. Näin on myös Launeen terveysasemalla, jossa Lahden kaupunki on aimmin ennen HYKY:n perustamista tehnyt sopimuksen Mehiläisen kanssa määräaikaisena ensi vuoden loppuun saakka. Se sitoo meikin HYKY:ssä. Näitä esimerkkejä on lukuisia, kuten esimerkiksi kotihoidon palveluiden osto Postin tytäryhtiöltä eikä esimerkiksi paikallisilta hoiva-alan pienyrittäjiltä. Kotihoitoon tarvitsemme lisää käsiä ja heti, koska olemme täysin aliresursoituja tarpeeseen nähden. Sama koskee päihde – ja mielenterveystyötä, jossa matalankynnyksen palveluiden toimimattomuus näkyy psykiatrisen osaston ylikuomituksena Keskussairaalassa. Kaiken kaikkiaan HYKY tarvitsee nyt kestäviä, pidemmän aikavälin ratkaisuja ja siksi hallituksessa valmistelemme viiden vuoden suunnitelman, joka valmistuu lokakuussa.

Syksy tulee olemaan pitkä ja ennustan myös pitkiä istuntoja ja kokouksia Lahden kaupungin tulevaisuudesta ja taloudesta. Vaikeuskerrointa lisää vielä Sipilän hallituksen ja valtiovarainministeri Orpon keskeneräinen maakuntauudistus ja siihen liittyvä tuleva valtionosuusjärjestelmä. Todennäköisesti se tulee kannustamaan kuntia leikkaamaan lisää SOTE-palveluista ja näivettämään palveluita entistä enemmän vuosina 2018 ja 2019. Vuonna 2020 sitten tulisi enemmän rahaa, mutta mitä meillä on enää silloin julkisen sektorin palvelutuotannosta jäljellä? Siksi kestävien ratkaisujen hakeminen vaatii päättäjiltä nyt erityistä taitoa ja kokonaisuuksien ymmärrystä.

Ville Skinnari

Lahti teetti uskomattomalla 40 000 eurolla bränditutkimuksen, jossa todettiin Lahden vahvuuksia: mäkihyppy, mäkihyppy ja mäkihyppy. Tältä klusterilta on jo helppo ponnistaa maailman kartalle. Kaupungin muita vahvuuksia ovat: vesi, vesi ja puhdas vesi, mutta ei enää, koska Launeen läpi rakennetaan moottoriväylä, joka tuo Lahteen 100 000 uutta työpaikkaa, mutta pilaa suuronnettomuuden sattuessa upeat pohjavedet.

Lahtelaiset ovat arvaamatonta joukkoa. Niille, joilla on ostovoimaa maksavat ylikalliista lipuista hunajaa, muut piippalakit taas juovat lähiökuppiloissa ylikallista olutta kolme päivää kuukauden alussa. Kaupungin painopiste on viestinnässä ja tiedottamisessa. Asiantuntijoita ei ole, mutta kokemusta riittää! Innovaatioita ei ole, mutta uskoa ympäristöosaamiseen sitäkin enemmän!

Lahtelaiset eivät usko itseensä edes mäkihyppykinkereissä, vaan tuloksen pilaajat täytyy noutaa oikein pääkaupunkiseudulta. Tapahtumia ja Eventsejä riittää niin, että se työllistää 50 kokopäiväistä Region-pelleä ympäri vuoden suojatyöpaikoissa periaatteella: mikään ei muuttua saa Koko Lahdessa!

Tyhmät päättäjät ovat lopettaneet kaikki taidelaitokset ja satsanneet parturikampaajiin ja sorvareihin. Taiteilijoista ja henkisen alan koulutuksesta ei ole niin väliä, koska tuottavuus ei ole laskettavissa samoilla mittapuilla kuin talous- ja viestintäväen ansiot.

Käsityöläisosaaminen on karannut Pohjanmaalle, musiikkikoulutusta ajatetaan alas heivaamalla Lahden Konservatorion oppilaat ulos sijoittajien ylimmäisen kerroksen asujien takia. Lahtelaiset ovat absurdeja karjalais-hämäläisiä anarkisteja, joille ei kuitenkaan voi esitellä mitään ” keisarin uusia vaatteita” ja luulla etteivät he tajua, kuinka pihalla tilakeskuksen homekoulujen valvojat ovat.

Kaikki työt teetetään konsulenteilla, joita kutsutaan konsulteiksi, koska oma kompetenssi ei riitä. Lahden poliittisen eliitin erityisessä suojeluksessa ovat tilakeskuksen ”möniosaajat” ja ”könserikouluttajat”, jotka ovat pihalla kuin lumiukot siitä, mitä ja mihin tulevaisuudessa pitäisi nuoria kouluttaa. Lahden kaupungin finanssinerot ovat kuitenkin kannustaneet sellaisia yrittäjiä, joilla on tarjota vajakouluja vuokralle kymmenillä miljoonilla euroille; sanan yrittäjän sijaan pitäisi käyttää kai osuvampaa sanaa tahallisen heikosta rakentamisesta hyötyvät ”rakennusloiset”!

Tämän raastettavan lahtelaisen tuntee siitä, että hänen ylleen herrat ovat voineet vetää viattomuuden ja hölmöyden harson . Parhaimmillaan tämä lahtelainen poliittinen farssi muistuttaa meitä draaman kaaresta, josta voi syntyä ihka oikea omatekoinen Lahti-tragedia. Mukana on valehtelijoita ja koijareita, poliittisia välistävetäjiä ja juonia, jotka ylittävät fiktiofarssien henkilöhahmot mennen tullen. Pakkohan tästä on yrittää kirjoittaa koko kansan huvinäytelmä otsikolla: ”Kovaa peliä Lahdessa” Pääosissa Emma Väänänen ja Marlon Brando.

Juhani Melanen

Tuomenojan asuntoalueella asuvat perheelliset miehet Markus Partanen sekä Henri Walden kertovat, että Vanha Helsingintie on turvallisuusuhka alueen lapsille.
– Varsinkin Tuomenojan risteyksessä oleva linja-autopysäkki tulisi välittömästi siirtää 100 metriä eteenpäin, Partanen toteaa.

Liikennemäärät ovat lisääntyneet Jokimaan yrityspuiston ja kehätien maankaatopaikan myötä.
– Liian moni autoilija ajaa linja-autopysäkin kautta kovaa vauhtia ohi Mäntsälän suuntaan, jos Tuomenojalle on kääntymässä auto. Alle 10-vuotias lapsi pysäkillä ei osaa vielä hahmottaa turvallisuusuhkaa tömpäreen takaa.

Partasen mukaan risteysalueella on vaaratilanteita viikottain.
– Asiasta on valitettu ELY -keskukseen, jonka vastuulla tie on, mutta mitään korjaustoimenpiteitä ei ole tehty.

Molemmat miehet toivovat, että turvallisuusuhka korjataan ennen kuin vilkas tie ja sen epäkelpo risteyskohta vaatii seuraavan uhrin.
– Tällä kohtaa tyhjät rekat ajavat myös ylinopeutta. Alueella on 60 km/h nopeusajoitus, mutta ihmiset eivät piittaa siitä.

”Ei voi olla rahakysymys”

– Tämä ei voi olla missään nimessä rahakysymys. Pysäkin siirtäminen pois risteysalueelta ja keskikorokkeen tekeminen ei maksa paljon, Walden muistuttaa.

Hänen oma isänsä loukkaantui vakavasti kolarissa tässä risteyksessä 50 vuotta sitten ja siksi mies haluaa taistella alueen lapsien turvallisuuden puolesta.
– Tällä alueella asuu paljon lapsiperheitä, jotka maksavat tunnollisesti veroja. Haluamme verorahoille vastinetta!

Walden sanoo, että moni alueen vanhemmista pelkää, että lapsille saattaa käydä huonosti aivan kotinurkilla.
– Tämä on tahdonasia. Jos asia halutaan hoitaa kuntoon, niin se ei paljon vaadi.

Petri Görman

– Ajattelin, että kirjoitan faktapohjaisen ammattikirjan ammattiveljille, mutta tilanteet muuttuivat kirjoitusprosessin eri vaiheissa. Siksi päädyin ratkaisuun, että kirjoitan fiktiivistä tarinaa metsäteollisuuden muutosvuosista, kirjailija Juha Inovaara kertoo.

Miehen ensimmäinen kirja Männyn takaa ilmestyi kaksi vuotta sitten. Uusin Honkametsän huminaa-kirja julkaistiin viime keväänä.
– Olen koulutukseltani metsätalousinsinööri ja toimin pitkään Metsäliitolla puunostajana sekä hoidin puunkorjuuasioita.

Metsätalousinsinööri Inovaaran työura osui sellaiseen ajankohtaan, jolloin metsäteollisuudessa tapahtui suuria muutoksia.
– Olen yrittänyt kuvata objektiivisesti metsäalalla tapahtuneet muutokset 1980-luvulta lähtien ja siitä eteenpäin. Moottorisahakaudesta siirryttiin tuolloin monitoimikoneisiin sekä lyijykynästä tietokoneisiin. Puutavara-autojen ohjauksessa siirryttiin jo 1990-luvulla satelliittipaikannukseen.

Inovaara on kirjoittanut tekstiä niin, että kukaan metsäalan ihminen ei pääse sanomaan sen sisältävän faktavirheitä.
– Tarina on fiktiivinen ja ihmistyypit ovat mielikuvitukseni muokkaamia. Se on ollut tavoite, että kirjaa jaksaisi lukea metsäalan ammattilainen, metsänomistaja sekä maallikko.
– Olen saanut palautetta siitä, että kirjassa on sopivasti asiaa ja hömppää. Erityisesti entiset työkaverit ovat antaneet positiivista palautetta kirjasta. Ilmeisesti kirjallinen cocktail on muokkautunut onnistuneeksi ja tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, vaikka metsäteollisuudesta kirjoittaminen ei olekaan trendikästä.

”En omista metsää”

– Vaikka olen taustaltani maatalon poika, niin en omista yhtään metsää. Se oli joskus ihmetyksen aihe entisessä metsätalousinsinöörin työssä.

Inovaara myöntää, että kirjoittamisen myötä hän on alkanut ymmärtää yhä enemmän luonnonsuojelijoita.
– Ammattini puolesta olin se ihminen, joka hävitti luontoarvoja puolustaneiden ihmisten mielestä metsäluontoa. Nyt, kun en enää joudu laulamaan työnantajan lauluja, niin huomaan asettuneeni osittain toiselle puolelle. Ymmärrän luonnonsuojelijoita paljon paremmin kuin 20 vuotta sitten.
Metsäasiantuntijat väittävät, että Suomessa voisi vuosittain hakata vielä 100 miljoonaa mottia puuta. Tiedän, että suomalaiset metsät on inventoitu ja luku perustuu tutkimustietoon. Niillä alueilla, joissa itse toimin metsäinsinöörinä, oli paljon aukkoja. Yhtenäisiä metsäalueita oli todella vähän.

Metsäteollisuuden ja luonnonsuojelijoiden mielipiteet tulleet lähemmäksi toisiaan
– Metsänkäsittelyohjeet ovat muuttuneet pehmeämmiksi ja uudenlaisia hakkuumenetelmiä on kehitelty. Metsäteollisuus on muuttanut toimintatapojaan vihreämpään suuntaan. Tätä vastakkainasettelua kuvaan molemmissa kirjoissani.

Keski-ikäinen löysi uuden intohimon

– Uskomatonta, että nelikymppisenä löytää harrastuksen joka vie täysin mukanaan. Kirjoitustyö on tällä hetkellä suuri intohimo minulle.

Flow on tärkeä asia kirjoitustyöläiselle.
– Silloin, kun tekstiä syntyy helposti ja jouhevasti, niin yleensä se on myös laadukasta.

Inovaaralla on aina muistivihko mukana, jonne hän kirjoittaa ideoita, mutta hän kirjoittaa paljon myös ulkomaanmatkoillaan.
– Joskus on päästävä normiarjesta pois toiseen ympäristöön. Se vapauttaa ajatuksia ja usein nuo hetket ovat parhaimpia kirjoittamisen kannalta.

Ensimmäisen kirjan kirjoittaminen kesti eri vaiheineen 12 vuotta, mutta nyt Inovaaralla on niin paljon materiaalia takataskussaan, että toinen kirja syntyi vaivattomasti.
– Minulla oli unelma, että kirjoitan joskus kovakantisen kirjan. Halusin myös löytää oikean kustantajan kirjalleni. Monien vaiheiden jälkeen pieni perhekustantamo Myllylahti innostui asiasta. He ovat kustantaneet molemmat metsäaiheset kirjat.

Petri Görman