Rippipappi Riitta Särkiö, Kiti Vilén, Joona Haapalahti ja Nicolas Hälinen kehuivat yhdessä Siikaniemen uutta ilmettä.
Launeen seurakunnan pitkäaikainen pappi Riitta Särkiö on ollut mukana rippikoulutyössä vuosikymmeniä.
– Olen ollut pappina Launeella 36 vuotta. Rippikoulu on vuoden stressaavin, mutta samalla antoisa työtehtävä.
Särkiön mukaan rippikoulu tavoittaa enemmän nuoria kuin mikään muu kirkon toiminta.
– Ylen tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia nuorista käy rippikoulun.Tämä elämänvaiheeseen kuuluva perinne on säilynyt ja kantaa sukupolvelta toiselle.
Rippijuhlat ovat monelle tärkeä motivaattori, mutta silti nuoret tulevat mukaan ennen kaikkea siksi, että haluavat. Siikaniemen leirillä oli mukana 25 nuorta
– Leirillä rytmi rakentuu kahdesta parin tunnin työskentelystä päivässä, joita pidetään joko luokassa tai muissa tiloissa. Päivään kuuluu lisäksi useampi hartaus. Välissä on vapaata ja ohjattua vapaa-aikaa. Uidaan, veneillään, saunotaan ja syödään viidesti päivässä, Särkiö kertoo.
Isoset vetävät pienryhmiä ja niin sanottuja Raamis-ryhmiä.
– Yhteislaulu on tärkeä osa rippikoulua. Tänä vuonna on mukana useampi kitaristi, ja leirinuotioilta on odotettu hetki.
Ennen leiriä ryhmällä oli seitsemän tapaamista, joista ensimmäinen järjestettiin jo helmikuussa.
– Meillä on ollut nuorteniltoja, messuja ja muuta ohjelmaa, mutta vasta leiri hitsaa porukan kunnolla yhteen.
Nauru ja ystävyyssuhteet tekevät leiristä ikimuistoisen
– Ei ole mitään yksittäistä hetkeä, jonka voisin nimetä parhaaksi, mutta paljon olemme nauraneet yhdessä, kertoo Kiti Vilén.
Vapaa-ajalla on pelattu biljardia ja koottu palapeliä.
– Koko ajan on ollut jotain tekemistä. Täällä ei ole ollut tylsää.
Reipas rippikoululainen kuvailee itseään sosiaaliseksi ihmiseksi, jolle porukassa oleminen on luontevaa ja mukavaa.
– Rippikoulun isossa ryhmässä on ollut helppo olla oma itsensä. Tuntuu kuin olisi oman luokan kanssa jossain. Meitä on iso porukka, mutta monikaan ei tunne toisiaan entuudestaan. On ollut hienoa seurata, kuinka porukka hitsaantuu yhteen.
Yhteisöllisyys on kantanut leirillä alusta asti.
– Positiivinen ilmapiiri ja toimiva arki ovat syntyneet sekä muiden leiriläisten että ohjaajien ja isosten ansiosta. Ohjaajat ja isoset ovat vaikuttaneet todella paljon siihen, miten kivaa täällä on ollut. Toivottavasti näen joitakin heistä myös leirin jälkeen.
Yhteisöllisyyttä ja pohdintaa
Joona Haapalahti kertoo lähteneensä rippikouluun osin kavereiden perässä, mutta myös omasta vakaumuksesta.
– Uskonasiat ovat olleet elämässäni läsnä, joten rippikouluun osallistuminen oli minulle itsestään selvää. Täällä on ollut mahtavaa olla ja kaikkien kanssa tulen hyvin juttuun.
Nuorimies kiittelee erityisesti leirikeskus Siikaniemen uutta ilmettä.
– Remontin jälkeen paikka on hänen mielestään todella hieno. Jokaisessa huoneessa on oma vessa, ja alueen yleisilme on kaunis ja viihtyisä. On ollut mukavaa tehdä asioita ulkona, ja erityisesti iltahartaudet ovat jääneet mieleen.
Isosten erilaiset elämäntarinat ovat herättäneet rippileiriläisissä ajatuksia.
– Olen pohtinut monia rippikouluun liittyviä teemoja leirin aikana. En vielä tiedä, haluanko itse joskus isoseksi, mutta jatkoriparille lähden kyllä. Toivottavasti muistan rippileiriltä kaikki mukavat ihmiset.
Iltahartaudet jättävät jäljen
Myös Nicolas Hälinen viettää yhdeksän päivää Siikaniemen leirillä ja kertoo viihtyneensä hyvin.
– Kaverit ovat olleet todella upeita ja ulkona on ollut kiva tehdä kaikkea. Luonto on täällä hieno.
Hälinen on ollut useasti ennen rippikoululeiriä Siikaniemessä, mutta leirikeskuksen uusi ilme on hänen mielestään upea.
– Siikaniemen kirkon peruskallioseinä on myös kaunis. Minulle iltahartaudet ovat olleet erityisen vaikuttavia hetkiä. Niissä kokoontuu iso ryhmä yhteen. On ollut hienoa kuunnella ohjaajien ja isosten puheita. He ovat mukavia tyyppejä, joille voi puhua mistä vain.
Hälinen uskoo, että ainakin rippijuhlat jäävät mieleen.
– Ehkä myös leirin tärkeät keskustelut ja tunnelmat säilyvät muistoissa pitkään.
Teksti: Petri Görman
Kuva:Vilho Lappi