Torstaina juhlittiin Saksalassa todellista tehopakkausta, kun ikinuori Martta Korhonen täytti 100 vuotta. Ikä ei Marttaa hidasta, ei keittiössä, ei kuntosalilla eikä digimaailmassa. Karjalanpiirakat syntyvät yhä edelleen rutiinilla läheisille ja arjen asiat hän hoitaa tabletillaan yhtä sujuvasti kuin moni nuorempi.
– Se on sellainen viihdekeskus myös meille senioreille. Jokainen oppii sitä käyttämään, jos vain haluaa.
Mobilepaykin on kuulemma hallussa.
– Vävy sanoi, että osta se tabletti. Olen kovasti tyytyväinen, että olen opetellut käyttämään sitä. Pitää uskaltaa käyttää ja olla rohkea.
Martan tarina alkaa Kirvusta, Karjalan kannakselta. Lapsuus maaseudulla jäi mieleen lämpimänä ja yhteisöllisenä. Lapset auttoivat maataloustöissä ja naapuriapu oli itsestäänselvyys.
– Minä olen kaksi kertaa lähtenyt evakoksi. Täytin 14 vuotta, kun talvisota alkoi. Lähdimme silloin matkaan jouluaattona.
Sodan jälkeen Martan tie vei työn perässä eri puolille Suomea. Pohjois-Savossa hän aloitti ensimmäisessä työpaikassaan ja myöhemmin hänestä tuli Lahden kaupungin ensimmäinen kodinhoitaja.
– Mies tuli minun perässäni Lahteen, Martta naurahtaa.
Elämä on nyt kiireisempää
Kun Martalta kysyy suurinta muutosta suomalaisessa yhteiskunnassa sadan vuoden aikana, niin vastaus tulee empimättä.
– Tietokoneaika on tullut. Elämä on nyt kiireisempää.
Hän muistelee, kuinka Savossa elämä soljui rauhallisesti, mutta Etelä-Suomessa kiire oli aina läsnä.
– Ihmiset olivat paljon sosiaalisempia, ainakin Karjalassa. Naapuriapu oli tärkeää ja koko kylä hoiti lapsia.
Satavuotias Martta ei suostu pysähtymään. Kuntosalilla hän käy joka viikko ja tekee oman kuntopiirinsä ja hymyilee, että terveet elämäntavat ovat kantaneet pitkälle.
– Myös laulu on ollut elinikäinen harrastus ja voimanlähde. Aina tulee pysyä myös liikkeessä.
Hän viihtyy edelleen Poppelikadun käsityökerhossa ja Lotta-järjestön tilaisuuksissa.
– Aivoja pitää käyttää, jotta pysyy virkeänä.
Karjalanpiirakoihin ei kyllästy koskaan
Karjalanpiirakat ovat kuuluneet aina Martan elämään.
– Niitä olen aina tehnyt. Äiti opetti minut leipomaan. Jokainen sukupolvi on saanut minulta niitä. Ja teen niitä vieläkin jokaiseen juhlaan.
Lapsuudenkodissa lauantai oli leipomispäivä ja silloin tehtiin piirakat ohrasuurimoista.
– Olen nauttinut aina leipomisesta. Piirakat ovat olleet mukana kaikissa elämän vaiheissa sekä iloissa että suruissa.
Elämän periaatteet ovat olleet aina selkeitä. Kun pyytää Marttaa kertomaan elämänsä moton, niin hän lausuu sen kuin vanhan runon.
– Rakasta ja työtä tee, niin työsi onnistuu ja majastasi matalasta linna valmistuu.
Kolmelle lapselleen ja yhdelletoista lapsenlapselleen hän on opettanut tasapuolisuutta ja rehellisyyttä.
– Minun lapsuudessani kaikkea oli vähän ja kaikki piti jakaa tasan.
Nyt hän sanoo olevansa onnellisimmillaan, kun ympärillä on ystäviä ja laaja perhe.
– Lapsista olen saanut aina voimaa.
Martta katsoo elämää lempeästi, mutta päättäväisesti. Nuoremmille hän haluaa lähettää terveiset, jotka ovat kantaneet häntä läpi sotien, evakkomatkojen ja pitkän elämän.
– Elä terveellisesti. Positiivinen elämänasenne kantaa. Jos elämässä on vaikeuksia. Mikään paha ei kestä ikuisesti. Kaikki järjestyy parhaiten päin. Minä olen siitä elävä todiste.
Petri Görman