Kävin Kino Iiriksessä katsomassa loistavan dokumenttielokuvan ”Karpo”. Moni nuorempi etelälahtelainen ei ehkä muista toimittaja Hannu Karpoa juurikaan ikänsä takia, mutta meille aikalaisille ohjelma ”Karpolla on asiaa” veti töllön ääreen yli miljoona katselijaa ”prime timena” joka viikko. Sellaista näkyvyyttä ei silloin olisi saanut kukaan toinen ellei hänen asiansa todella olisi puhutellut Suomen kansan syviä rivejä.
Karpo ei kuvia kumarrellut ja herroja pokkuroinnut. Ohjelmissaan hän 53 vuoden aikana käsitteli asioita ja tapauksia, joissa tavalliset suomalaiset olivat yrittäneet saada jotain yksinkertaista asiaa oikaistua, mutta huomanneet hakkaavansa päätään järjestelmän seinään ja tulleet epäpätevien virkamiesten uhreiksi. Hän antoi äänen ja huomion sellaisille pienille ihmisille, jotka olivat menettäneet omaisuutensa ja terveytensä järjestelmän räikeän virheen tai suoranaisen väärinkäytön takia.
Vahva Karpo-dokumentti on mielenkiintoinen ja varsin kattava haastattelu hänen vuosikymmeniä vanhoista ohjelmistaan ja suoranainen kunnianosoitus sellaiselle journalismille, jolle totuus ja vain totuus painoi vaakakupissa enemmän kuin viranomaisten kunnia. Minulle Karpo oli todellinen esikuva ja ”totuuden torvi”, jonka tekemisiä Yleisradion johto yritti torpedoida ja vaikeuttaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hän oli Suomen korruptioituneille herroille kauhistus, mutta pienille kansalaisille Jeesus ja Vapahtaja. Hän todella uskalsi pistää oman arvovaltansa peliin puolustaessaan vähäväkisen kansan epäoikeudenmukaista kohtelua, niin oikeusistuimissa kuin turuilla ja toreilla. Tämä oli hämmästyttävää siviilirohkeutta yhtenäiskulttuurin ja ”Kekkoslovakian” Suomessa.
Hän kyseenalaisti rohkeasti auktoriteettejä ajassa, jolloin virkavaltaa pidettiin Jumalan sanana ja autuutena. Hän mullisti esimerkillään ja jutuillaan suomalaisen demokratian. Herrat syyttivät häntä sosiaalipornosta ja jos jostakin. Hänen päätään vaadittiin vadille lukuisissa oikeussaleissa, mutta turhaan. Karpoa ei kaadettu, sillä hän osasi taitavana toimittajana tehdä ohjelmansa lakia kunnioittaen ja siten ettei häneen päästy kiinni.
Tämän upean Karpo-dokkarin on Ari Matikainen tehnyt loistavasti. Hannu Karpo on sellainen tv-viihteen monumentti, iso järkäle, että hän on tällaisen lämpimän dokumentin ansainnut. Dokumentti on todella terveellistä katsomista meille some-ajan moottoripäille, jotka pyörimme facebookissa monta tuntia hörisemässä asioista, jotka eivät silti tule kuntoon twiittailemalla tai mäkättämällä. Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille etelälahtelaisille.
Juhani Melanen