Suomi on maailman ainoa maa, jossa kateus voittaa kiiman. En tiedä, kenen kynästä tämä viisaus on alunperin lähtöisin, mutta ainakin legendaarinen urheiluselostaja, Anssi Kukkonen on viljellyt sitä tiuhaan. Me olemme myös niin kateellisia naapurille, että olemme valmiit maksamaan viisikymppiä, jos kaveri menettää satasen. Tämä totuus taas lienee kirjailija Jari Tervon käsialaa.
Ottaen huomioon, miten tarkkaan kerrostalojen ja omakotirakennusten kyylät tarkkailevat lähiympäristöään ja viihdelehdistön paparazzit julkisuuden henkilöitä, ihmiset paljastelevat sosiaalisessa mediassa yllättävän paljon yksityselämästään. Monet julkkiksetkin avautuvat somessa aktiivisesti. Osa heistä, kuten Tuomas Enbuske ja Mikael Jungner tekevät sen tietoisesti, haastavat nettikavereitaan harmittoman keskustelun sijaan väittelyyn ja tuntuvat jopa suorastaan kerjäävän turpiinsa. Osalla tekstit menevät välillä liiankin korkealentoisiksi, kuten aikanaan urheiluselostaja Tapio Suomisella stand up -koomikon urasta haaveillessaan ja osa reagoi vahvasti negatiivisen palautteeseen, kuten viimeksi toimittaja Maria Veitola Anu Saagimin lausuntoihin ja Tanssi tähtien kanssa -kisassa yhä jatkava Hanna Sumari ilkeämielisiin katsojakommentteihin.
Tässä ei ole loppujen lopuksi mitään ihmeellistä. Julkisuuden henkilöt ovat pohjimmiltaan samanlaisia ihmisiä kuin tavalliset kadun tallaajat. Heilläkin on tunteet ja tarve puolustautua, jos heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Ja totta kai heillä on myös oikeus siihen.
Kateellisuuden vastapainoksi suomalaisilla on kuitenkin yksi perushyve: halu puolustaa heikompia. Ennemmin tai myöhemmin sympatia kääntyy julkisen ryöpytyksen kohteeksi joutuneen puolelle. Kun Veitola ja Sumari saivat kuulla kritiikkiä ulkonäöstään, vastareaktio tuli varsin pian, sillä molemmat ovat paitsi älykkäitä ja sanavalmiita, myös erittäin kauniita naisia. Sumari kuittasi moitteet käsivarsien ojentajalihasten tiukuudesta näyttämällä ”allit” lähikuvassa, ja arvostelijoiden suut oli tukittu.
Veitolan tapaus lähenteli räikeydessään jo kunnianloukkausta. Viron kauneuden ylipapittareksi itsensä nostanut Anu Saagim oli haukkunut Veitolaa rumaksi Yleisradion suorassa Perjantai-lähetyksessä. Studioyleisö oli reagoinut heittoon nauramalla ja taputtamalla. Ohjelman nuorempaa tekijäkaartia onkin syytä muistuttaa, mitä julkisessa sanassa saa ja kannattaa sanoa, sillä jos kutsu käy käräjille, vastuuseen joutuvat loukkaavan lausuman esittäjän lisäksi sen sallineet toimittajat.
Ilman juridista uhkaakin, ihmisen ulkonäön arvostelu tai hänen nimensä pilkkaaminen ovat asioita, joihin kenenkään toimittajan tai julkisuudessa esiintyvän ei pitäisi sortua. Silloin on eksytty pahemman kerran hyvän maun rajan tuolle puolen ja asetettu oma uskottavuus lopullisesti vaakalaudalle. Useimmille meistä tämän on itsestään selvää ja hyvän kotikasvatuksen tulos, mutta näköjään Saagimin kaltaisia vyön alle lyöjiä löytyy yhä. Vaikka Anu on toiminut peräti päätoimittajana, hänen otteensa journalistina eivät yllä ammattikunnan vaatimusten tasolle. Ne muistuttavat pikemminkin aikuismaailmaan tuotua koulukiusaamista.
Ilkka Isosaari