Atlantin yli kuuluu taas pitkästä aikaa niihin tosi-tv-ohjelmiin, jota on pakko katsoa. Siinä Hjallis Harkimo ja muutama suomalaisjulkkis ylittää valtameren purjeveneellä. Sarja poikkeaa valtavirran formaatista, sillä tapahtumia ei ole nimeksikään käsikirjoitettu, hanke on ollut oikeasti riskaabeli ja aihe mielenkiintoinen. Katsoja ei tunne pienintäkään vahingoniloa tai myötähäpeää nähdessään Miss Suomeksi kruunatun Viivi Pumpasen oksentavan reelingin yli tai loukkaantuneen tähtikokki Jyrki Sukulan yrittävän selviytyä vajaakuntoisena keittiöhommistaan. Alati kikatteleva tangokuningatar Arja Korisevakaan ei ole aina rallatuspäällä.
”En ollut miettinyt asiaa ihan loppuun”, Hjallis kertoo tuntemuksistaan blogissaan Iltalehdessä purjehduksen jälkeen. ” Mietin vain, että on mukava paitsi tehdä ohjelmaa, myös kerran tehdä pidempi purjehdus yhdessä oman pojan kanssa. Kun sitten purjehdus läheni, aloin oikeasti miettiä, mitä koko asia oikeastaan tarkoitti. Se tarkoitti, että kannoin vastuun kaikista mukaan tulevista ihmisistä. Purjehdustaitoisia ei ollut montaa. Yksikään neljän hengen tuotantotiimistä ei ollut purjehtinut, ei myöskään kukaan tähdistä paitsi Jyrki Sukula joskus. Jolle-poikani on sunnuntaipurjehtinut parina kesänä. Sentään veneen omistaja oli kerran purjehtinut Atlantin yli ja ensiapumies kolunnut kotimaan avomerikisoja. Tajusin, että jos jotain tapahtuu, kaikki olisi minun syytäni. Reitti oli erittäin vaarallinen ja vaikea.”
Vaikka sarjassa tutustutaan pintapuolisesti valtameripurjehduksen hankaluuksiin, suuri osa suomalaisista ei edelleenkään osaa arvostaa Hjalliksen meriittejä merenkävijänä. Onhan purjehdus monille marginaalilaji, joka liitetään lähinnä suomenruotsalaiseen kulttuuriin. Mies oli kuitenkin ensimmäinen suomalainen, joka on purjehtinut yksin kilpaa maapallon ympäri, vuosien 1986 ja -87 taitteessa. Aikaa suoritukseen kului yli 168 päivää. Tuona aikana hän laihtui 15 kiloa ja joutui vetämään hohtimilla kipeän hampaan suustaan.
Seura-lehti oli yksi purjehduksen sponsoreista, joten sain nuorena toimitussihteerinä kunnian ottaa joka maanantai Hjalliksen satelliittipuhelimen kautta välitetyt raportit vastaan. Kisan loppuvaiheessa kuuli, miten loppuun ajettu hän oli, eikä itku ollut aina kaukana kummassakaan päässä luuria. Haastavan rupeaman päätteeksi toimituspäällikkö Risto Karlsson saatteli parroittuneen ja väsyneen merikarhun ravintolaan syömään hyvin. Hjallis nukahti aika pian ruokapöydän ääreen.
Ohjelman kautta selviää, miten huolehtiva ja empaattinen ihminen Hjallis osaa olla tarvittaessa. Miehen paremmin tuntevia tämä ei yllätä yhtään. Matkan alussa hän toteaa, ettei antaisi itselleen koskaan anteeksi, jos jollekin mukana olevalle tapahtuisi jotain vakavampaa. Tätä lukiessa on toki tiedossa, että seurue selvisi matkasta ehjänä tammikuun lopulla päätöspisteeseensä Las Palmasiin, Kanariansaarille. Kapteenin paineiden purkautuessa Hjallis itki sanojensa mukaan vuolaasti helpotuksesta: ”Oli melkein helpompi purjehtia yksin, kun ei tarvinnut kantaa huolta kuin itsestään”, hän avautuu blogissaan.
Hjallis kehuu tähtinä ohjelmatiedoissa mainostettujen julkkisten sopeutuneen meriolosuhteisiin nopeasti ja noudattaneen kuuliaisesti hänen komentojaan. ”Oikeastaan kukaan ei purnannut mistään, mitä nyt tuotannon väki ei olisi halunnut tiskata”, hän paljastaa. ”Siitä he tulivat puheilleni pari kertaa, mutta koska he olivat osa joukkuetta ja vielä tärkeä osa sitä, katsoin että kukaan ei luista tiskeistä – paitsi kippari.”
Ilkka Isosaari