Tv-sarja Solsidan – onnea onkimassa kuuluu eittämättä ruotsalaisen komediaviihteen suuriin helmiin. Kun kuulin, että suomalaiset tekevät siitä oman versionsa, nimellä Onnela, aloin taas pyöritellä päätäni. Jälleen kerran on kaivettu ulkomaan arkistosta tuttuja ja turvallisen tuntuisia aineksia kotimaista uutuustuotetta varten. Miksi kajota taas skandinaaviseen merkkituotteeseen? Eikä voisi vihdoinkin tehdä jotain omaa ja uutta?
Eikö palaute Sorjosesta tai Presidentistä kulkeutunut meikäläisten viihteentekijöitten korviin? Eikö brittiversioon perustuvasta Konttori-sarjasta maksettu jo tarpeeksi kovia oppirahoja? Solsidan pilkkaa niin korkealuokkaisella tavalla naapurimaan ylemmän keskiluokan päähänpinttymiä ja neurooseja, että sen ei voisi kuvitella mitenkään toimivan Suomessa. Meillä on nykyhallituksen aikaan samainen kansanosa joko köyhtynyt alemmaksi keskiluokaksi tai rikastunut entisestään.
Onnistuakseen suomalaisversio tarvitsisi reipasta adaptaatiota, eli teemojen soveltamista paikallisiin oloihin. Edellä mainitun perusteella se onkin liki mahdotonta, jolleivät sarjan tekijät sijoita tapahtumia rohkeasti suomenruotsalaisiin oloihin ja naura meidän oman ankkalammikkomme kustannuksella. Pientä toivonkipinää herättääkin, että sarjaa aiotaan kuvata tänä vuonna Porvoossa ja siellä sijaitsevassa kuvitteellisessa Poutaniemen kaupunginosassa. Porvoossa niukin naukin yli 30 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia. Muutenhan projekti olisi yhtä päätön kuin sijoittaa Tuntemattoman sotilaan tai Seitsemän veljeksen tapahtumat nykypäivän Ruotsiin. 1980-luvun puolivälissä Suomessa päätään nostaneesta juppikulttuurista olisi taas saanut hyvinkin hersyvän komediasarjan.
Sinänsä ruotsalaisilta on vaadittu paljon, että he ovat oppineet nauramaan itselleen. Tiedän sen, Ruotsissa asuneena ja heidän kanssa töitä tehneenä. Ruotsalaiset kestävät, sulattavat ja ymmärtävät kaiken. He yrittävät välttää viimeiseen asti konflikteja, eli yhteenottoja kanssaihmisten välillä. Me suomalaiset taas ammennamme elinvoimamme niistä. Naapurissamme asuvat mammanpojat ja peppipitkätossut ovat parkkiintuneita sosialidemokraatteja, jotka neuvottelevat palavereissa niin pitkään, että porukka on väsymyksestä yksimielinen. Sanottakoon tähän nyt varmuudeksi, että myös ruotsalaiset kokoomuslaiset, eli moderaatit, ovat meidän katsontakantamme mukaan demareita.
Yksi ruotsalaisten lempisanoista onkin lagom, jonka voisi parhaiten kääntää suomeksi: ”silleen sopivasti.” Se on tae yhteiskuntasovulle. Tällä kansakunnan piirteellä on toki puolensa ja puolensa. Osaavatko porvoolaisen merenrantapoukaman hannuhanhet sitten nauraa itselleen onkin kokonaan toinen juttu. Jonkinlaisia toiveita tähän suuntaan herättävät näyttelijävalinnat, sillä mukana on lahtelaislähtöinen koomikko, Pirjo Heikkilä ja Tom of Finland -elokuvan päätähti Pekka Strang.
Suomalaisten taivuttaminen skandinaaviseen formaattiin on ollut perinteisesti vaikeaa, paitsi, jos näyttelemme rosvoja tai ryssiä. Mielestäni edelleenkin parhaiten suomalaiseen mentaliteettiin on pureutunut komediasarjoista Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen Reinikainen. Sanon tämän tosissani, ilman piruilun häivääkään, sillä se toimii tänä päivänä uusintoinakin loistavasti
Ilkka Isosaari