Yksi Suomen iskelmätaivaan vuosikymmenten suosikeista on ehdottomasti Markku Aro. Hän aloitti uransa jo 60-luvulla voittamalla laulukilpailut, josta hänet bongasi legendaarinen keikkamyyjä/ manageri Tauno ” Tappi” Suojanen.
Ensimmäinen levy ilmestyi loppuvuodesta 1968, Käyn uudelleen eiliseen, josta tuli ykköshitti talven aikana. Siitä alkoi huikea hittiputki läpi vuosikymmenten. Kukapa ei tietäisi kappaleita Hyvännäköinen, Oo- mikä nainen, Jestas sentään, Oma kultasein, Anna kaikkien kukkien kukkia, Ollaan lähekkäin, Etsin kunnes löydän sun ja Keskiyön aikaan jne.
Keikkoja on takana useita tuhansia kuuden vuosikymmenen ajalta. Edelleen Markku Aro tekee keikkaa ja suosio on koko ajan tasaisen kova. Hän on haluttu artisti tanssilavoille, ravintoloihin ja tapahtumiin sillä miehen äärettömän kova ammattitaito yhdistettynä yleisön toiveet huomioonottavana artistina on tehnyt hänestä kestosuosikin.
Vaan vieläkö miehellä on muistikuvia uran alkuajoilta, Kristiina Hautalan kesäkiertueesta 1968 ja ensilevytyksestä samalta vuodelta?
-Muistikuvat on edelleenkin kirkkaat. Keväällä sain levytyssopimuksen Toivo Kärjen tallista. Muistan, kun Markku Suominen ja minä mentiin Topin huoneeseen peräkanaa, ensin minä ja sitten Suominen, ja molemmat saatiin levytyssopimus. Sitten Euroviisujen 1968 jälkeen starttasi Kristiina Hautalan kesäshow, jossa olin mukana. Kristiinahan edusti Suomea Euroviisuissa- kappaleella Kun kello käy. Hyvät muistot kiertueesta on. Soittajina oli mm. Hietasen Pedro. Tuo show kesti toukokuusta aina syyskuulle asti ja keikkoja tehtiin todella paljon.
Syksyllä kävin levyttämässä Engelbert Humperdinckin kappaleen Les bicyclettes `de Belsize, joka oli suomeksi Käyn uudelleen eiliseen. Mulle soitettiin se levyltä ja kysyttiin sopisiko tällainen biisi sulle, mitäs pidät. Pidinhän minä siitä valtavasti ja mullehan sopi. Marraskuussa levytettiin, ja se meni kauppoihin ja se alkoikin soida Paalosmaan Matin listaohjelmassa hyvin alkuvuodesta. Kappale nousi ensin sijalle 7, sitten se nousi kuudenneksi ja lopulta meni kärkeen. Oli se hieno tunne, kun kuuli radiosta oman kappaleensa. Kyllä kainalot kostui.
Syksyllä 1968 kasasin ensimmäisen oman bändin ja eikun omille keikoille. Mukana oli Hietasen Pedro ja muita tamperelaisia soittajia. Suojasen Tappi möi keikat. Hän oli kova-ääninen ja hyväsydäminen mies. Hirmuinen juomaan Dry Vodkaa ja punaista jaffaa, mutta ennenkaikkea kova työmies. Hän möi vaikka vanhat kalsarit jalastaan, mikäli joku olisi ostanut.
Itsekin olit Suomen Euroviisu- edustajana v.1971 kappaleella Tie uuteen päivään. Millaiset muistikuvat siitä jäi?
-Itse Euroviisut oli loistava tapahtuma. Oli todella iso bändi ja mukana oli kapellimestarina Ossi Runne, myös Lehtisen Rauno oli mukana ja taustakuorossa sekä tanssityttöinä Koivistolaiset. Englantilaiset tykkäsivät meistä kovasti ja saatiin siellä päin paljon julkisuutta. Eikä meillä hassummin mennyt, sillä sijoituttiin peräti sijalle 8. mikä oli hyvin. Ei siitä edustuksesta sen kummemmin hyötyä ollut uralleni. Paremminkin Hyvännäköinen oli kappale, joka nosti suosion ihan uudelle tasolle.
Kuinka paljon keikkamaailma on muuttunut 60-luvulta näihin päiviin?
-Nykyään ihmiset tanssii tanssilavoilla enemmän kuin mitä esimerkiksi 70-luvun alkupuolella. Silloinkin porukka tanssi, mutta enemmänkin taaempana. Lavan eteen tultiin katsomaan illan esiintyjää. Mutta nykyäänkin yleisö haluaa tulla elävän musiikin tilaisuuksiin niin kuin ennenkin. Nykyään paikat ovat suurentuneet ja vähentyneet ja ns. pienet puumuttteritlavat ovat poistuneet käytössä. 60-luvulla saattoi olla pieniä lavoja yli 300, kun nykyään niitä on 20. Aikoinaan arkikeikkoja tehtiin paljon, mutta nykyään niitä on kovin vähän. Muistan kun discomusiikki otti vallan 70-luvulla ja silloin puhuttiin, että se on elävän musiikin tuho. Ei niin käynyt, sillä aina Suomen kansa on tykännyt käydä tanssimassa ja katsomassa esiintyjiä. Nykyään myös järjestäminen on ammattimaistunut. Toki on sanottava, että 60-luvulla oli paljon lavoja, missä hommat toimi erinomaisesti. Artistit otettiin huomioon eikä pullakahveitta tarvinnut jäädä missään.
Mitkä voisivat olla urasi kolme tärkeintä laulua?
-Ehdottomasti Käyn uudelleen eiliseen on tärkein, koska se on ensimmäinen levyni ja siitä kaikki alkoi. Lisäksi muita tärkeitä kappaleita ovat myös Hyvännäköinen, Etsin kunnes löydän sun ja Keskiyön aikaan. Jokainen tietää ne kappaleet ja niistä minut tunnetaan.
Sulla kun on hittejä siunaantunut muutamia kymmeniä niin eikö keikkasettien laatiminen ole vaikeaa? Teetkö keikkasetit yleensäkin paikkojen mukaan?
-Kyllä teen. Silloin kun ollaan lavalla niin se on hieman erilaisempi ja sama juttu tanssiravintoloissa ja tapahtumissakin. En kuitenkaan laula kaikkia iskelmähittejäni, sillä haluan laulaa myös paljon tanssimusiikkia. Se on myös velvollisuuteni. Yleensä keikkasetti koostuu iskelmähiteistäni sekä tanssikappaleista. Yleisöä täytyy palvella. Jos paikassa on hyvin paljon tanssikansaa ja laulan vaan iskelmäkappaleita kaksi tuntia niin tanssikansa kyllästyy ja saattaa lähteä pois. Kaikkea pitää olla tasaisesti.
Olit lokakuussa Syksyn Sävel-kilpailussa jo kahdeksatta kertaa. Olet ollut kahdesti toinen ja kahdesti kolmas. Millaiset tunnelmat jäi tämän vuotisista kisoista?
-Nykyinen Syksyn sävel-kisa eroaa paljonkin siitä vanhasta. Aikoinaan Irwin saattoi tulla kisaan kalsareissa, lätsä päässä, hivenen maistissa ja voitti kilpailut ihan pystyyn. Nykyään nämä kappaleet on survottu ihmisten mieliin radion voimasoitoilla ennenkuin koko kisa on edes ollut. Maku ei ole enää sama. Minusta olisi hyvä palata tällaisissa kisoissa vanhaan käytäntöön. Olisi livebändi ja kappaleita ei saisi esittää etukäteen, silloin kaikki olisivat lähtökohtaisesti samalla viivalla. Lisäksi vanha kunnon postikorttiäänestys olisi poikaa eikä mitään puhelinkikkailua. Vanha formaatti olisi kaivettava esiin eikä mitään playbackeja vaan livetilanne jokaiselle, niinkuin aikoinaankin.
Ketkä ovat urasi tärkeimmät henkilöt?
-Ehdottomasti Toivo Kärki, sillä hän mahdollisti tämän kaiken. Lisäksi tulee mieleen Vexi Salmi, Esa Nieminen, Kassu Halonen ja Veikko Samuli. Lisäksi tärkeitä ovat olleet hyvät bändini sekä ohjelmatoimistot, mitkä ovat keikkoja hommanneet.
Mitä sellaista vielä haluaisit tehdä urallasi, mitä et kuitenkaan ole tehnyt?
-Jos voittaisin lotossa, kasaisin bändikseni RNO:n(Riku Niemi Orchestra) ja kiertäisin heidän kanssaan läpi Suomen tehden konserttisalikiertueen, jossa laulaisin Toivo Kärkeä, Nat King Colea, Frank Sinatraa ja Tom Jonesia. Jatsia, soulia ja viihdemusiikkia sekä iskelmääkin.
Mitä suunnitelmia on luvassa tälle vuodelle?
-Ei sen ihmeempiä. Kevät ja kesä tehdään tiiviisti keikkaa. Kesällä tehdään Kajaanissa eräässä tapahtumassa yhteiskeikka Paula Koivuniemen, Antti Matikaisen ja Dannyn kanssa. Loppuvuosi tehdään tanssiravintolakeikkaa. Sen suurempia lomia ei ole tullut pidettyä. Huilailla ehtii hyvin keikkojen välissäkin.
Teksti: Vesa Kontiainen