Hömppää ja tosielämän horroria

Ei ehtinyt kulua kuin viikko, kun Bumtsibum-ohjelman vanhat fanit alkoivat käyttää lyömäaseenaan Putous-ohjelman sketsihahmokisan voittajan, Aina Inkeri Ankeisen hokemaa: ”Onko kaiken aina pakko muuttua?” Suurin piirtein kaikki uudessa formaatissa oli väärin. Poissa olivat juontajan lanneliikkeet, ”Nami, nami” -huudot, pistevihkoteline ja lavastustakin oli muutettu. Joukkueiden kapteenit olivat liian innokkaita, ja vanhaa tunnusmelodiaakin oli kopeloitu. Kappaleiden tunnistaminen sujui osallistujilta niin jouhevasti, että show´ta epäiltiin etukäteen käsikirjoitetuksi.

En nyt jaksa lähteä rakentelemaan minkäänlaisia salaliittoteorioita; ennalta sovittua tai ei, kokonaisuus ei osunut maaliinsa. Väkinäistä, tekohauskaa ja turhanpäiväistä hömppää yhtä kaikki. Oikeat biisit löytyivät niin nopeasti, että kotikatsomoissa mukaan ei ehditty laisinkaan. Ohjelman koko alkuperäinen idea vesittyi tyystiin. Olen taannoin vieraillut monessakin seurueessa, jossa vanhat ja nuoret ovat kisanneet kappaleiden tunnistamisessa. Nyt oli viety osallistumisen ilo. En myöskään tiedä, olisiko vanhoista vakiokasvoista, Marco Bjurströmistä, Seppo Hovista ja Esa Nieminen ollut ohjelman pelastajiksi. Olisiko vain yksinkertaisesti niin, että aika on ajanut lopullisesti Bumtsibumin ohi?

Pressiklubista epäiltiin vähän samaa. Miten käy, kun rakkikoira Ruben Stiller jättää ohjelman? Viime perjantaina nähtiin isäntänä uusi tuttavuus, Olli Seuri. Mies kärsi pienestä alkukankeudesta, mutta ohjelma kulki eteenpäin, koska sillä oli selkeä sisältö ja aihe oli mielenkiintoinen: kuntavaalit ja Jussi-Halla-ahon mediasuhteet. Niin paljon kuin Stillerin maneereista pidänkin, oli oikeastaan vaihteeksi mukava seurata Pressiklubia asia ja asiantuntijat edellä. Kun formaatille on olemassa selkeä tilaus, sellainen yksityiskohta kuin juontajan vaihtuminen osoittautui pikkuseikaksi. Myös persoonallinen Sanna Ukkola on pitänyt ohjelmaa tukevasti siivillä.

Olen toki löytänyt viimeaikaisesta tv-ohjelmistosta uusiakin valopilkkuja. Yksi sellainen on Riisutut, joka on vihdoinkin tosi-tv:tä sieltä kaikkein rankimmasta päästä. Vertailukohteiksi kelpaavat ainoastaan amerikkalaiset reality-sarjat Alone – yksin erämaassa ja 60 päivää kiven sisässä. Pelin henki on se, että ohjelmaan osallistuvat siirtävät aluksi kaiken maallisen omaisuutensa konttiin, sukkia ja kalsareita myöten. He saavat hakea kontista vain yhden esineen tai vaatekappaleen per vuorokausi. Ihmiskoe kestää kuukauden, ja käyttörahaa kilpailijat saavat ainoastaan 60 euroa viikossa.

Osallistujien käyttäytyminen alkaa ensimmäisen yön jälkeen väistämättä mukailla psykologian lukijoille tuttua Maslow´n tarvehierarkiaa. Sen mukaan ihminen tyydyttää hätätilassa ensinmäiseksi turvallisuuteen ja henkiinjäämiseen liittyvät perustarpeensa ennen korkeampia tavoitteita. Eli lämmin vaatekappale tai makuupussi houkutteleekin viileässä asunnossa vietetyn yön jälkeen televisiota, läppäriä tai kännykkää enemmän. Kyse ei ole todellakaan mistään julkkisten viikonloppuretkestä Espoon erämaahan, jossa rohkein suoritus saattaa olla puron ylittäminen paljain jaloin..

Maaliskuun alussa saimme lisäksi National Geographic -kanavan ilmaisena ruutuihin. Oman ilmoituksensa mukaan se tavoittelee katsojikseen valveutuneita ja uusista ilmiöistä kiinnostuneita aikuisia. Vaikka 21st Century Foxin hallinnoima ja pääosin omistama kanava on kehittynyt viihteellisempään suuntaan, siltä on silti syytä odottaa laatukamaa. Kuuluhan samaan brändivalikoimaan tasokas, jo vuodesta 1888 ilmestynyt aikakauslehti, joka tunnetaan korkeatasoisista luontoreportaaseistaan.

Perheen pikkuväen kanssa kannattaakin olla tarkkana, ettei jätä sitä katsomaan kanavan kaikkein hurjimpia eläindokumentteja. Jopa meikäläisen sietokykyä koetteli savannilta saatu kuvataltiointi yhdestä eläinmaailman julmimmasta rituaalista. Siinä lauman johtajuuden kaapannut urosleijona surmaa ensitöikseen aikaisemmin valtaa pitäneen uroksen pennut saadakseen naaraat nopeammin kiimaan. Se oli asteikosta riippuen jopa K-18.materiaalia.

Ilkka Isosaari

 

AJANKOHTAISTA -arkisto

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011