”Asiat ovat sekaisin kuin lankavyyhti”, valitti Kaarlo Mandi-tädille puhelimessa, kun Patoseudun Paroonin lemmen asiat eivät sykähdelleet toivotussa tahdissa. Nämä vuorosanat lausuttiin Patoseudun toimarin eli toimintakeskuksen ensimmäisen pihakesäteatterin ensi-illassa, historiallisena päivänä torstaina 5.6.2014.

Alueella jo vuosia asunut tuottelias kirjailija ja entinen Lahden rikospoliisin päällikkö Aimo Ojanen oli päättänyt, että tämä kyläyhteisö kaipaa kulttuurillista toimintaa aikakuisille. Hän kirjoitti näytelmän Patoseudun Paroni, mutta äkillinen sairaskohtaus ja sitä seurannut kuolema vei hänet viikkoa ennen pihateatterin ensiesitystä. Näytelmän ohjasi Anneli Seppälä. lavastukset Patoseudun toimarin seinämille oli suunnitellut Tuomas Torkkel ja taustavoimina oli joukko asukasyhdistyksen aktiiveja.

Patoseudun Parooni-näytelmän juoni liikkuu kahden vanhanpojan nettiseikkailuissa. Naapurin Ile, Wenya Tuomala, oli tokaissut lähekkäin asuneille vanhapoika-kaveruksille, että hankkikaa läppärit, kannettavat tietokoneet, niin saatte puuhaa pitkien päivien iloksi. Tiedoksi tuli, että deittailu voi tuoda vaikkapa ystävyyttä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kaverusten, jotka eivät olleet aivan tyhjätaskuja, entinen tilanomistaja Kaarlo, Esa Sirkiä ja muusikko Seppo, Pasi Goodman saivatkin naistuttavuuksia siten, että Kaarlon tomera Mandi-täti, Anna Ekman kutsuttiin jo vyyhtiä selvittämään. Taxi suhahti pihaan tämän tästä, ja morsianehdokkaita tuli katsomaan tietokoneelta löytyneitä sulhaskandidaatteja. Naisten kritiikki oli tiukka, miehillä piti olla varallisuutta ja käytöstapoja. Löytyipä mukaan Kaarlon nuoruuden rakkaus Karoliina, Eila Kotiranta.

Kyläpoliisi Paavo, Simo Teivaamäki, oli roolihenkilöistä vuorosanoiltaan satiirisin. Hän toi tervehdyksen käsikirjoittaja Ojasen entisestä ammatista ja etenkin siihen kohdistuneista yhteiskunnallisista vaatimuksista ja määrärahasäästöistä ajatuksella, että poliisin määrärahat on supistettu niin, että virkapuvun housujen lahkeetkin lyhennettiin.

Näyttelijät olivat lähes ensikertalaisia, mutta juonen tiiviys auttoi pitämään langat käsissä niin ohjaajalla kuin näyttelijöillä. Ohjaaja Anneli Seppälä on Salpausselän kirjailijat ry:n tiedottaja ja elänyt elämänsä kirjallisuuden parissa. Näyttelijöitten puhe oli selkeää, mutta hieman pitkäksi venähtäneitä tuumaustaukoja uusien ”läppäreitten” parissa olisi pitänyt elävöittää tai supistaa. Olisikohan käsikirjoitus mahdollistanut muutaman letkeän tanssiesityksen vuorosanojen lomassa, kun lähiseudun tanssilavat repliikeissä kerrottiin?
Vaikka Patoseudun Parooni Kaarlo epäilikin, että hän ei osaa avata itselleen naisen sielunmaisemaa, sai näytelmä onnellisen lopun. Täti Mandi Mäntsälästä saattoi olla tyytyväinen antamiensa neuvojen toimivuuteen.

Patoseudun Toimarin piha-alue toimii tilansa puolesta oivallisena katsomona ja talon seinusta oli saatu toimiva näyttämö. Maksaneita katsojia oli lähes sata ja hymyilevä yleisö joi väliajalla kahvia ja maisteli kuumaa, grillimakkaraa! Hankaluutena yleisön kannalta on aurinkoinen ilta, kun sen säteet paistavat suoraan katsojien silmiin. Pihateatterin ensi esitys oli tasokkaampi kuin osasin odottaa. Toivottavasti sen toiminnalle löytyy uusia käsikirjoittaja. Tämän alkukesän viimeinen esitys on 16.6.

Marja -Liisa Niuranen