
– Yhteen vuosikymmeneen on mahtunut paljon erilaisia kokemuksia. Sateella olemme laulaneet Salinkallion koulun katoksen suojissa ja muutaman kerran olemme saaneet jännittää sadetta tummien pilvien varjossa taivasalla. Nyt meille paistaa lämmin kesäaurinko, jota viilentää kevyt tuuli. Tähän saamme olla tänään tyytyväisiä, kirkkoherra Heikki Pelkonen totesi Salinkallion yhteislauluillan avajaissanoissaan.
Yhteislauluillan organisoinnista vastasivat Launeen seurakunnan aikuistyö sekä miestenpiiri.
– Monelle kesä alkaa siitä, kun suvivirsi soi ensimmäisen kerran keväällä. Tiesittekö, että suvivirsi on alun perin Ruotsista, josta se on kulkeutunut Suomeen, kirkkoherra kertoi juontaessaan ensimmäistä yhteislaulua alkavaksi.
Ensimmäisen puoliajan aluksi kuuliin Suvivirren lisäksi muun muassa Kotimaani ompi Suomi, Oi herra suuri -virsi, Satumaa -tango sekä Oi muistatko vielä sen virren.
– Tämä ei ole virsikirjan virsi, vaikka siinä on tuttu sävellaji.
Lämminhenkisen yhteislauluillan säestyksestä vastasi Lahden seurakuntien puhallinorkesteri, joka oli asettunut tuulelta suojaan Salinkallion mäen kuusten ja mäntyjen suojaan.
– Täällä on ihan mukava määrä ihmisiä, ehkä noin 50, arveli talkoolainen Veijo Vierumäki.
Yhteislauluillat kuuluvat kesään
Yhteislauluilta tuo minulle kesäfiiliksen ja hyvän mielen. Sen lisäksi täällä tapaa aina tuttuja, Kalevi Karhestosanoo.
Hän kertoo olleensa Salpausselän kirkkokuoro Laulamattomien jäsen aivan sen perustamishetkestä saakka.
– Tämä harrastus kuuluu aina minun kesäohjelmaan.
Sirkka-Liisa Kinnusen mielestä yhdessä oleminen muiden laulusta kiinnostuneiden ihmisten kanssa on tärkeintä.
– Odotan, että laulamme tänään sekä virsiä että kotimaisia klassikkoja. Olisi ihana laulaa Myrskyn jälkeen-laulu kaikkien kanssa yhdessä. Se on kaunis laulu.
Jaakko Iskanius on myös kokenut kirkkokuorolainen, jolle yhteislauluillat ovat tärkeitä.
– Yhteislauluja on kiva laulaa ja tämän Salinkallion metsän reunake on luonnonkaunis kesäiselle lauluillalle.
Petri Görman