Kristityn toimintaa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus. Uskollisuus kenelle tai mille?
Matt 25:14-30 kertomuksen isäntä on Jumala, palvelijat kuvaavat meitä ihmisiä. Millainen suhde meillä ihmispalvelijoilla on Jumala-isäntään. Onko Jumala meille rakas, läheinen, kunnioitettava, jota mielihyvin ja uskollisesti haluamme palvella? Vai onko Jumala etäinen, pelottava ja ankara, joka vaatii ja käskee, ja jota ei ole lainkaan mukava palvella.
Huono palvelija on laiska. Hänen mielestään isäntä on ankara, etäinen ja pelottava. Huono palvelija ei viitsi ajatella, mikä olisi isännän edun mukaista.
Hyvät palvelijat ovat uskollisia. Hyvillä palvelijoilla on lämmin, myönteinen ja kunnioittava asenne isäntää kohtaan. He muistavat että käytössä on isännän omaisuus, kunnia ja maine. He eivät käytä omaisuutta omaksi hyödykseen, vaan isännän hyötyä ajatellen. Toimissaan he kysyvät, ´mitä isäntä tahtoisi´, ´onko tämä isännän edun ja tahdon mukaista´.
Tosiasiassa suurimman osan ajasta elämme ja toimimme huonon palvelijan tavoin Jumalasta välittämättä. Tuskin ajattelemme, että omaisuus, henkiset kykymme ja käden taidot, jopa aikamme, on Jumalalta saatua lahjaa. Käytämme kaikkea tätä omien mielihalujemme mukaan. Milloin olet rukoillen kysynyt Jumalalta neuvoa, mitä hän tahtoisi sinun tekevän?
Kristittyinä meidän kutsumuksemme on palvella Jumalaa. Miten palvelija voi toimia uskollisesti, jos hän ei edes kysy, mitä isäntä tahtoo. Lopulta se Jumalan palveleminen toteutuu siten, että palvelemme ja autamme toisia ihmisiä. Mutta olennaista tässä on kristityn mieli ja asenne: mitä tahansa teetkin, tee se Jumalan kunniaksi.
On ilo palvella, sillä se on pelastuksen iloa ja kiitollisuutta. Jeesus on puolestamme kärsinyt, hän on sovittanut syntimme. Hän on vapauttanut meidät uuteen elämään Jumalan armossa. Juuri pelastuksen lahjan kautta, syntien anteeksisaamisen kautta meistä voi tulla hyviä ja uskollisia palvelijoita. Ei ansion mielessä, vaan vapautettuina.
Tapio Mattila,
pastori Launeen seurakunnassa