Viime perjantaina teatteri Vanha Jukon taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen esitteli medialle kevään tulevan ohjelmiston. Teatteri Vanha Juko, jolla on menossa jo 17. toimintavuosi jatkaa kevätkaudella osin vanhalla ja tutulla ohjelmistolla. Uuttakin tosin löytyy. Kaiken kaikkiaan kevään ohjelmisto on ehkä suurin koko teatterin historiassa.

Kevään 2012 ohjelmiston läpileikkaava teema on ”ehdotuksia uudeksi kansanteatteriksi”. Niissä käsitellään yksityisen ihmisen paikkaa nyrkin ja hellan, eurokriisien ja vallankumousten, sotien ja rakkauksien välissä maalailee Sorjanen

Uusintaensi-iltansa saa 27.1. Kahdeksan surmanluotia, joka joissakin piireissä nostettiin jopa vuoden 2010 teatteritapaukseksi.
– Surmanluotien ensi-ilta oli kaksi vuotta sitten, mutta katsoimme uusintaensi-illan olevan tarpeen koska meillä näytelmien elinkaari on usein liian lyhyt, emmekä halunneet ”tappaa” hyvää esitystä. Lisäksi näytelmän aihe on edelleen erittäin ajankohtainen ja on tarpeellista käsitellä näitä ikäviäkin asioita kertoo Sorjanen.
Surmanluoteja esitetään kevään aikana yhteensä 13 esitystä. Näytelmä nähdään Vanha Jukon lisäksi myös Helsingissä ja Tampereella.

Toinen ”vanha” näytelmä on Muoviukkeli, jota esitetään Vanha Jukon lisäksi myös Helsingin Korjaamo teatterissa ja Tampereen Telakalla, jotka ovat Vanha Jukon pääasialliset yhteistyökumppanit.

Ensimmäinen uusi esitys on helmikuussa ensi-iltaan tuleva ”Faust”, jonka ohjaajana toimii Ana Vazquez de Castro. Kyseessä on Jukon ja teatteri Telakan esitysvaihtohankke, jossa kantavana ideana on, että fyysisen ilmaisun päälle tehdään teksti, jolloin hahmot ja teksti ovat ristiriidassa. Esityksen sanotaan yhdistävän commedia de’ll Artea, miimiä ja klovneriaa vaudevilletyyliin. Lahdessa esityksiä nähdään vain kolme .

Vierailijat

Myös teatterin vierailijat ovat mielenkiintoisia. Sorjasen sanoin näyttelijätaidetta puhtaimmillaan edustaa Taisto Reimaluodon monologi ”Runoilija” joka perustuu Ilpo Tiihosen teksteihin, jossa kantavana voimana on Reimaluodon uskomaton läsnäolo ja näyttelijäntaidot. Rekvisiitalla tai tekniikalla ei esityksellä pröystäillä, sillä lavalla on vain mies ja valo.

Kokoteatterin ”Kuolema korjaa univelat” on hieman toisenlainen yhden naisen näytelmä, jossa Minna Puolantoesittää äitiä, joka ei nuku.
– Kokoteatterilla näytelmä on myynyt loppuun, joten mekin odotamme siltä paljon huomauttaa Sorjanen

Teatteri Rujon ”Tatuointi” täydentää vierailijoiden trion. Näytelmä on Dea Loherin kirjoittama mustaa huumoria ja kauneutta tihkuva esitys insestiperheestä tai kuten itsekin näytelmässä näyttelevä Sorjanen asian ilmaisi:
– Ihan hilpeä insestinäytelmä

Klubit ja musiikki

Maanantaiklubit jatkavat toimintaansa ja yhteensä niitä on kevätkaudella viisi kappaletta. Lavalla nädään mm. Husky Rescue, Jaakko Laitinen & Väärä Raha sekä Tapio Aarre-Ahtion väkevä puheenvuoro ruuasta ja eriarvoisuudesta otsikolla Leipäkabaree.
– Haluamme, että maanataiklubit on areena, joka pystyy reagoimaan nopeasti, siksi kaikkia iltoja ei ole vielä lyöty lukkoon kertoo Sorjanen

Muita musiikki-iltoja ovat Kaj Chydeniuksen ja Minja Kosken lauluilta sekä tietenkin perinteikäs vappukonsertti Perkele! Työväen lauluja Suomesta.
Myöskään Stand up- komiikan ystäviä ei ole unohdettu, sillä Niko Kivelä vetää kaksi klubi-iltaa kevään aikana.

Seuraava iso oma ensi-ilta teatteri Vanha Jukolle on syksyllä ohjelmistoon tuleva ”Maa on syntinen laulu”, joka on Sorjasen mielissä eräänlainen jatkumo surmanluodeille.
– Tässäkin on kyse pienestä, konservatiivisesta kylästä Euroopan reunalla. Ihminen on edelleen itselleen käsittämätön. Lyhyesti sanottuna kyse on rakkaudesta ja kuolemasta. Näytelmä on nähty kohtalaisen harvoin kotimaisilla teatterilavoilla. Meillä näytelmä tullaan tekemään vain viidellä näyttelijällä, joten punakynälle lienee tarvetta, kun käsikirjoitusta työstetään naureskelee taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen lopuksi.

Petri Salomaa

Viime tiistaina liikenneministeri Merja Kyllönen vieraili Lahdessa. Vierailun yhteydessä ministeri otti vastaan Launeen omakotiyhdistyksen keräämän adressin, jossa allekirjoittaneet vastustavat VT12 Lahden Launeen ohitielinjausta ja vaativat,että ohitietarvetta tarkastellaan uudelleen ja etsitään sille uusia ratkaisuja jotka paremmin vastaavat ilmastomuutoksen hillintää, pohjaveden suojelua sekä asukkaiden ja ympäristön hyvinvointia. Lisäksi Renkomäen linjaus olisi adressin mukaan noin 100 miljoonaa euroa halvempi kuin Launeen vastaava. Adressin oli allekirjoittanut yli tuhat lahtelaista.

Vaikka Lahden poliittinen johto seisookin vakaana Launeen linjauksen puolesta ja on tuonut Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ilkka Viljasen suulla tiedoksi, ettei asiasta enää keskustella, oli liikenneministeri Kyllönen sitä mieltä, ettei mitään peruuttamatonta ole vielä päätetty.
– Lahden eteläinen ohitie on yksi selvityksen alla olevista hankkeista, mutta koska hanke on niin mittava ja kallis ( arvio n.180 miljoonaa euroa) ja kun tiedetään tämän hetkinen taloudellinen tilanne Suomessa, niin ongelmia rahoituksen löytymisessä varmasti on uskoo Kyllönen.

Liikenneministeri Merja Kyllönen ei pitänyt ohitien rakentamista Renkomäen vaihtoehdon mukaisesti pelkkänä toiveajatteluna ja Laune-aktivistien huuhaana, joksi se on joissakin yhteyksissä leimattu.
– Tässä taloudellisessa tilanteessa kaikkia tulevia hankkeita on tarkasteltava aivan uudesta näkövinkkelistä. Kaikki varteenotettavat vaihtoehdot olisi syytä käydä läpi. Siinä vaiheessa vasta kun rahoitus- ja toteutuspäätökset on tehty, voidaan sanoa varmuudella mistä kohtaa tie Lahdessa kulkee ja nythän niitä päätöksiä ei vielä ole tehty. Aikataulullisesti huhtikuun loppuun mennessä tiedetään, mitkä hankkeet budjetissa nousevat ns. ykköslistalle ja mitkä hankkeet siirtyvät pitkän tähtäimen suunnitelmiin.

Valtion budjetissa liikenteeseen varatut rahat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen ja investointitahti laahaa pahasti jäljessä todellisesta tarpeesta. Ykkösprioriteettinä on nykyisen tiestön ylläpito ja jo se pelkästään vie paljon rahaa. Käytettävien varojen tehokkaammasta käytöstä Kyllönen antoi yhden esimerkin:
– Esimerkiksi Rovaniemen alueella oli tiehanke, jonka hinta-arvio oli alunperin noin 60-80 miljoonaa euroa. Kyseisen hankkeen hinta saatiin puristettua 25 miljoonaan uudelleensuunnittelulla eli mahdollisuuksia kyllä on, jos halua vain löytyy opastaa Kyllönen.

Varmasti liikenneministeri Kyllöselle tuli selväksi, että ohitieasia on tärkeä lahtelaisille, sillä hieman myöhemmin Kyllöselle luovutettiin myös toinen adressi liittyen eteläiseen ohitiehen. Siinä Päijät-Hämeen päättäjien viesti ministerille oli että Lahden eteläisen kehätien suunnittelu tulisi aloittaa heti Launeen linjauksen mukaisesti.

Jos ohitien rahoitusta ei saada aikaiseksi nyt keväällä, tulee asia olemaan erittäin kuuma puheenaihe ensi syksyn kunnallisvaaleissa.
– Kyllä tämä ohitieasia tulee esiin valtuustossa. Kaikkihan on kaavassa laillista, mutta kyse on nimenomaan rahasta. Sitä ei nyt valtiolla yksinkertaisesti ole, eikä ole muuten kaupungillakaan, joten halvemmat tiesuunnitelmat voisivat olla nyt kullan arvoisia, jos tie todella halutaan muistuttaa ex-kansanedustaja Matti Kauppila, joka oli yhtenä mukana luovuttamassa Launeen omakotiyhdistyksen adressia.

Adressia luovuttamasssa olleet Helena Juutilainen ja Seija Nerg olivat tyytyväisiä adressin saamaan vastaanottoon ja lupasivat seuraavaksi ottaa asian tiimoilta yhteyttä ympäristöministeriöön.
– Lahden päättäjät haluavat antaa kuvan, että tien paikka on jo päätetty, mutta liikenneministeri Kyllönen antoi kyllä mielestäni hieman toisenlaista viestiä. Ei tätä tähän jätetä, vaan tehdään jatkossakin töitä, että saataisiin tie pois keskeltä asutusta lupaa Juutilainen.

Tiettävästi Launeen omakotiyhdistys yrittää järjestää kevään aikana yleisötilaisuuden, jossa joku Etelä-Hämeen kansanedustajista olisi kertomassa omia näkemyksiään tieasiasta ja siitä miksi Launeen linjausta pidetään päättäjien keskuudessa parempana kuin Renkomäen vastaavaa ja miksi Renkomäen linjausta ei pidetä edes vaihtoehtona, vaikka sen hinta-arvio on selkeästi halvempi.
– Kovin vaikeaa on vain saada kansanedustajia paikalle tälläiseen tilaisuuteen toteaa Juutilainen lopuksi.

Petri Salomaa

Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ilkka Viljanen katsoo asiakseen nimitellä meitä vt 12:n (Launeen ja Nikkilän läpi suunniteltu moottoritie) vastustajia ”pysähtyneisyyden aktiiveiksi” mielipidekirjoituksessaan ”Edunvalvontaa on häiritty” (ESS 14.1.-12). Olemme nöyrästi pahoillamme, että olemme häirinneet ex-kansanedustajan edunvalvontaa. Ihmettelemme kuitenkin, miksi launeelaiset lapsiperheet ovat Viljasen mielestä pysähtyneistöä ja millä perusteella hän luokittelee itsensä joksikin muuksi.

Itse vastustan valtatietä, koska en halua myrkkyrekkoja 8-vuotiaan Sisu-poikani koulutien varteen. En myöskään pidä järjellisenä toimintana Launeen, Ali-Juhakkalan ja Nikkilän vanhojen omakotitaloalueiden silpomista moottoritiellä. Arvelen, että Liipolan kerrostalotkaan eivät välttämättä kestä altaan kulkevan tunnelin räjäytystöitä. Toivoisin lisäksi, että yli sata vuotta kaupunkia palvellut Launeen lähde saataisiin taas puhdistettua ja käyttöön.

Valtuuston puheenjohtaja harmittelee, että valtatie 12 rakentamisen lykkäytyminen pitää rekkarallin Lahden keskustassa ja pohjavesialueella. Ongelmaan on kuitenkin ratkaisu. Vain muutamalla liikennemerkillä raskas liikenne voitaisiin haluttaessa ohjata kulkemaan nykyistä tieverkkoa Renkomäen teollisuusalueen kautta. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Viljasen mukaan enemmistöpäätöksen takana on seistävä, ”vaikka se ei olisikaan alun perin ollut oma näkemys”. Tämä hieno periaate ei kuitenkaan ole estänyt Viljasta eikä Osuuskauppa Hämeenmaan asiamiehiä toimimasta enemmistöpäätöstä vastaan niillä kolmella edellisellä kerralla, kun Launeen linjaus torjuttiin valtuustossa. Ehkäpä sama periaatteellisuus on sallittavissa meillekin, jotka emme saaneet edes äänestää linjauksesta?

Launeen omakotiyhdistyksen nettiadressi Launeen linjausta vastaan on Viljasen näkökulmasta vastuuton, koska se häiritsee ”maakunnan yksimielistä edunvalvontaa”. Eräs demokratian ongelmista todella on, että se hidastaa ärsyttävästi ja tarpeettomasti eliitin edunvalvontaa.
Kenties valtuuston pitäisi tehdä opintomatka Pjongjangiin? Kim Jong-unilla saattaisi olla ehdotus yksimielisyyden tehostamiseen, jotta kaikki lahtelaiset oppisivat itkemään riittävän vuolaasti ja uskottavasti sekä vähemmän pysähtyneesti Launeen linjauksen puolesta.
Siihen asti taistelemme moottoritietä vastaan.

Marjo Liukkonen,
Launeen omakotiyhdistyksen pj.

Toinen totuus paratiisista

Olen vieraillut Thaimaassa (entinen Siam) viisi kertaa. Olemme vaimoni kanssa pyörineet maan eri kulmilla enemmän kuin koto Suomessa. Tosin minä olen työntänyt erällä kahden viikon yksityisellä tutkimusretkelläni nenäni myös tämän suomalaisten nykyisen Mallorcan haiseviinkin paikkoihin.
Paras tapa tutusta maahan on tietysti seurata paikallisia TV- kanavia ja lueskella englannin kielistä Bangok Postia.

Thaimaan vankiloissa istuu paljon ”valkonaamoja”, joista suurin osa on saanut tuomionsa heroiinin salakuljetuksesta. Voitot ovat tähtitieteellisiä, samoin kuin tuomiotkin. Kuukausi sitten luin Krabin lomallani australialaisen Warren Fellowsin huikean teoksen Damage Done; jota voin suositella toiseksi matkaoppaaksi Lonly Planetin kanssa.Warrenia uhkasi kuoleman tuomio, joka on täällä erittäin yleinen vähänkin törkeämmästä rikoksesta. Teloitus suoritetaan täällä ampumalla, mutta nyt ollaan jo sivistyneesti siirtymässä myrkkyruiskeisiin. Tunnustus Warrenilta hakattiin pieksemällä häntä päivittäin. Warrenilla kävi tuuri, hän selvisi elinkautisella Bangokin Hiltonissa( vankilan lempinimi). En suosittele paikkaa kovin lämpimästi, sillä siellä jokainen päivä siellä on elinkautinen. Warrenin kuvaus. ” Söimme joka päivä laihaa kalakeitto ja joimme jokivettä, johon Bangkokin 6,5 miljoonaa asukasta olivat laskeneet jätevetensä. Vartijamme huvittelivat sulkemalla meitä kuukausiksi pimeisiin eristysselleihin. Harva pysyi järjissään. Armoa eivät saaneet edes seinähullut.

Vangin kuolema on Thaimaassa todella merkityksetön asia. Vankeja nöyryytettiin panemalla heitä seisomaan kaulojaan myöten täyteen paskasäiliöön. Jotenkin Warren älykkäänä selvisi; toisin asiaa auttoi ratkaisevasti heroiini. Sitä sai salakuljetettua vartijoita lahjomalla. Seksuaalisia haluja tyydytettiin panemalla sikoja. Tupakka-askilla sai urosta. Emakosta täytyi pulittaa pari askia.” Warren armahdettiin 11 vuoden kuluttua, mutta painajaisia hän näkee joka päivä. bangokilaisesta kirjakaupasta löytyy hyllymetrillinen länsimaisten kirjoittamia muistelmia vankiloiden kauhuista. Suosittelen!

Matkatoimistot eivät suosittele myöskään Patpongin ja Nana Plazan huorabaareihin Bangkokissa. Mikään inhimillinen ei saa olla kunnon journalistille vierasta, joten tutustuin puolipakosta erääseen esitykseen, jota muistelen kananlihalla vieläkin. Baarin erikoisuus oli pingball-esitys. Siinä thaityttöjen sukuelimistä ponnahtelee pingispalloja. Sitä seuraa razorbladeshow, jossa thaityttö työntää alapäähänsä partakoneen terän ja yrittää olla viiltämättä itseään päreiksi. Huomautus työsuojelijoille. Thaimaassa ei sairasvakuutus korvaa tällaisia työtapaturmia, tosin ei mitään muutakaan. Sukuelimillä tupakoiminen on jo niin tavallista, että sitä näkee jo Helsingissäkin, joten se siitä.

Thaimaassa yliopiston rehtori tienaa kuukaudessa 28.000 bathia eli 450 euroa. Hotellin johtaja, joka välittää rahasta käytännöllisesti katsoen, mitä tahansa pedofileistä ” transvekkuleihin” työntää taskuunsa helposti 50.000 bathia plus tipit.
Jokainen tietää, että Thaimaa on todellinen paratiisi seksiä hakeville kaikille peräkammarin junteille. Varsinaisia haaraliikkeitä ovat Pattaya, Puhket ja kaikki muut kaupungit. Burman rajaseudulta 200 eurolla myydyt lapset tarjoavat palveluitaan kaikkialla tupakka-askilla ja paremmat
20 eurolla. Tämä on suuren luokan bisnestä, jossa pyörii arviolta 130 miljoonaa euroa vuodessa. Tätä maailman vanhinta ammattia on mahdoton lopettaa, vaikka monet järjestöt ovatkin tulleet auttamaan lapsiprostituution uhreja.

Alkoholisteille ja pilleristeille Thaimaa on Heavan on Earth. Reseptejä ei tarvita, jos rahaa riittää. Riisiviina ja paikallinen pontikka makaa 50 senttiä pullo ja deliriumiin löytyy apua sellaisista barbituraatteista, joita Suomesta ei saa apteekistakaan. Tapasin Bangokissa erään sellaisen suomalaisen, joka oli kokenut dantemaisen hallusinaation. Tarina ei todellakaan ole Nasse-setä juttu. Ladyboy eli paikallinen puhaltanut kaikki rahat ja vienyt passin humalassa. Sitä en tohdi kertoa edes tässä vapaamielisessä julkaisussa, mitä hänelle oli tehty, mutta tarjosin kaverille oluen ja annoin suurlähetystön osoitteen ja 10 euroa. Matti ( nimi muutettu) lupasi maksaa takaisin, mutta vielä maksu ei ainakaan ole saapunut.

Kenkäni ovat nähneet Goan jälkijättöiset hipit, Bombayn Falkland Roadin ja Delhin CD Roadin huorahelvetit, siinä kuin Manhattanin yöelämänkin, muttaikinä en totu siihen näkyyn, jonka näin Karbilla viime reissulla. Sataviisikymmentä kiloa painava saksalasiporsas käveli 13 vuotiaan thaitytön kanssa rannalla yhtä onnellisena kuin Gestapon upseeri Auschwitzin vankileirillä kesäpäivänä. Tätä on Thaimaan toinen puoli. Juttuani en suosittele lapsille.

Jussi Melanen

Viime viikon perjantaina löysin ensimmäistä kertaa itseni ihka oikean oopperan katsomosta. No ei ehkä ihan oikean oopperan, sillä Verdin Trubaduuri esitettiin Lahden kaupunginteatterissa eikä loistokkaassa oopperatalossa, joten puitteet eivät olleet ehkä oopperalle niin suotuisat kuin ”oikeissa” oopperataloissa olisi ollut.

Vaikka olenkin itse jonkinlainen muusikko jo liki 25 vuoden ajalta, olen jopa tietoisesti karttanut oopperaa. Eihän tälläinen rokinrämpyttäjä siitä mitään ymmärrä? No, avoimin mielin kuitenkin lähdin matkaan ja varustauduin oopperaan jopa pukeutumalla koodin mukaisesti pukuun ja kravattiin
.
Itse ooppera oli hyvin perinteinen intohimodraama, jossa välillä miekkailtiin ja välillä rakastettiin niin maan perusteellisesti. Laulajat Kalle Koiso-Anttila (Manrico), Raimo Laukka (kreivi Luna), Satu Kristina Jaatinen(Leonora) ja Merle Silmato (Azucena ) olivat mielestäni ihan passeleita rooleihinsa ja suoriutuivat urakastaan vähintäänkin hyvin. Tosin seuraavan päivän lehdestä luin, että mm. ”Di quella piran korkea C jäi kokonaan laulamatta”. No se taisi minulta mennä ohi korvien…Senköhän takia yleensä oopperaan kuuluvat Bravo-huudot jäivät aika vähiin?

Trubaduurissa taisteltiin naisesta miekkaillen. Vastakkain Kalle Koiso-Kanttila (Manrico) ja Raimo Laukka ( Kreivi Luna).Satu Kristina Jaatinen ( Leonora) odottaa ratkaisua polvillaan keskellä 

Toisaalta huomasi kyllä, että kyseessä ovat laulajat, eivät ammattinäyttelijät, sillä välillä mentiin roolisuorituksissa jopa tahattoman komiikan puolelle. En tiedä sitten, onko syytä arvioida laulajien näyttelytaitoja, sillä käsittääkseni oopperassa kyse on pääosin musiikista.

Ensikertalaiselle oli yllätys, että italiaksi laulettu musiikki oli tekstitetty. Ihan kiva, sillä muuten juoni olisi jäänyt hieman epäselväksi. Jossain vaiheessa oopperaa kuitenkin päätin jättää tekstien lukemisen ja keskityin pelkästään musiikkin, mikä olikin hyvä ratkaisu. Nähtävästi meikäläisen keskittyminen ei onnistu, jos seurattavana on tekstitys, näytelmä ja musiikki yhtä aikaa…

Sinfonia Lahti soitti komeasti Atso Almilan johdolla, mikä ei tietenkään ollut yllätys tietäen orkesterin kovan tason. Kuoro-osuuksiin olisin kaivannut lisävoimaa ( = lisää laulajia), sillä ne jäivät äänentasossa hieman orkesterin alle.
Itse Verdin sävellys ei sisältänyt yhtään tuttua teemaa, tosin oopperamusiikista en ennestään tuntenutkaan kuin Bizet’n Carmenin kuuluisat melodiat.

Oopperan lavastus oli onnistunut. Liikkuvat rauniot, tuliefektit ja korkeussuunnassa liikkuvat lavaelementit antoivat oopperalle elävyyttä sen verran mitä näyttelijäsuorituksissa kenties menetettiin.

Koska kyseessä oli ensimmäinen oopperani, ei vertailupohjaa aikaisempiin ole. Sellainen olo kuitenkin jäi, ettei tämä välttämättä ollut viimeinen oopperani. Ensi kerralla voisi mennä ihan oikeaan oopperataloon…

Petri Salomaa

FAKTA:
Lahden Ooppera ry, Sinfonia Lahti ja Lahden kaupunginteatteri toteuttavat yhteistyössä:
Giuseppe Verdi – Trubaduuri (Il trovatore)
Trubaduuri on Giuseppe Verdin säveltämä nelinäytöksinen ooppera. Ooppera perustuu Antonio García Gutiérrezin näytelmään El Trobador. Se sai ensiesityksenä Rooman Teatro Apollossa 19. tammikuuta 1853.
Esitykset 13.1. – 7.3.2012

Opiskelijatytön ja professorin rakkaus Hitlerin ajassa

Lahden- ja Turun kaupunginteatterit sekä Tampereen Työväenteatteri ovat ottaneet ohjelmistoonsa israelilaisen kirjailija Savyon Liebrechtin näytelmän Hannah ja rakkaus. Helsinkiläisen Korjaamo Teatterin valmisti teoksen suomenkielisen kantaesityksen Stage-Helsingin teatterifestivaaleille viime elokuussa, ja vierailee kevätkauden aikana esityksellään mainituissa teattereissa. Näytelmän on suomentanut kirjailija Kirsti Simonsuuri. Se kuuluu poliittisesti kantaa ottavaan teatteriin, mitä kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä on nähty vuosien varrella.

Kirjailija Savyon Liebrich (s. 1948 ) on syntynyt Saksassa ja muuttanut perheensä kanssa Israeliin 1950. Hän on tunnettu israelilainen naiskirjailija, jonka tuotannon voimakkaana teemana on taistelu naisten syrjinnästä kotimaassa vanhoillisten ortodoksien ja maallisen Israelin välillä. Liebrich on opiskellut Lontoon ja Tel Avivin yliopistoissa. Hänet valittiin Israelissa vuoden 2009 näytelmäkirjailijaksi.

Hannah ja rakkaus on kahden professorin; Hannah Arendtin (1906-1975) ja Martin Heideggerin ( 1889-1976) rakkaustarina, mistä on jäänyt todisteeksi kirjeitä, jotka ovat tulleet julkisuuteen muutama vuosi sitten. Tapahtumat alkavat 1920-luvulla Saksassa Marburgissa.
Varhaiskeski-ikäisen, perheellisen Heideggerin ja maallistuneen juutalaisen perheen 18 vuotiaan filosofian opiskelija Hannah Arendtin lähiyhteys säilyy vuoteen 1933. Näytelmässä tapahtumat sijoittuvat Marburgin yliopistoon muutamia vuosia ennen Hitlerin nousua. USA:n yliopistoissa opettanut ja toisessa avioliitossaan elänyt tohtori Hannah ei unohtanut nuoruuden rakastettuaan, vaikka Heidegger oli mukana kansallissosialistien juutalaisiin ja muihin vähemmistöihin kohdistuneissa vainoissa. He kohtasivat uudelleen 1950 Freiburgissa.

Hannah Arendtin väitteli tohtoriksi Heidelbergin yliopistossa 1929. Hänen tutkimuksiensa pääalueet ovat olleet totalitarismi, vallankäyttö, auktoriteetit ja politiikan teoria, joita aiheita hän käsittelee vuonna 1951 ilmestyneessä teoksessa Totalitarismin alkuperä.

Heideggeriä pidetään hitlerismin aatemaailman yhtenä käsikirjoittajana. Hän on itse väittänyt, oman henkilöhistoriansa mukaan, jättäneensä kansallissosialistisen puolueen ja erkaantuneensa siitä ennen toista maailmansotaa. Heideggerin pääteos Olemisen aika julkaistiin 1927.

Eero-näyttämöllä vieraileva Teatteri Korjaamon Hannah ja rakkaus-näytelmän on ohjannut Taru Mäkelä. Esitys tapahtuu yhdessä Minna Välimäen lavastamassa huonetilassa. Sen seinillä lepattelevat luentojen muistiinpanot ja kirjojen irtolehdet. Vaatetus on arkista. Hannah Arendtia nuorena opiskelijana esittää viehkeä Elena Leeve. Karismaattinen Seela Sella on ikääntynyt Hannah, on saapunut Freiburgiin sydänkohtauksesta toipuvana. Hän tapaa siellä köyhtyneen, virasta hyllytetyn Martin Heideggerin (Matti Onnismaa). Muistot viriävät ja osittain monologimainen filosofinen keskustelu alkaa, missä itsekeskeisen professorin ja nuoren ja kauniin Hannahin (Leeven) kohtaamiset ovat keskeisiä. Toisessa näytöksessä Leeve on aikuinen, itsevarma jo mainetta saavuttanut tiedenainen.

Alku on terävää vuoropuhelua filosofian opiskelija Hannahin ja tämän poikaystävän Rafael Mendelsonin (Kasimir Baltzarin) välillä. Epäilys tyttökaverin ihastumisesta professoriin on alkanut. Baltzar esittää myös israelilaista, muka tv-reportteri Michael Ben Shakedia, jonka kanssa professori Hannah, Seela Sella, taittaa sanan säilää omasta menneisyydestään. Nuori opiskelijapoika ja Onnismaan esittämä professori ovat olemukseltaan toistensa vastakohtia. Näyttämöllä koko ajan oleva Seela Sella elää näytelmää pienin elein, mutta hän ja Onnismaa eivät vaihda keskenään juuria repliikkeja, mitä olisi toivonut. Tätä ei käsikirjoitus ehkä salli.

Hannah ja rakkaus-näytelmän tekijät ovat osaava ryhmä, jota katsoja seuraa intensiivisesti. Nuoremman katsojajoukon kannattaa lukea pääpiirteet professorien henkilöhistoriasta, muuten osa näytelmää saattaa jäädä katsojalle vieraaksi. Nuoren ihmisen rakastuminen opettajaansa on myös tätä päivää, mutta kiintymyksen pitkä ajanjakso on kiihkeärytmiselle nykyajalle vierasta.
Esityksiä on vain muutama kaupunginteatterin Eerolla helmikuulle saakka.

Marja-Liisa Niuranen

Lahden Asemantaustan kylässä on ollut vuodesta 1921 alkaen vesijohtoverkosto, Vesi otettiin Launeen ”kaivohuoneelta”. Yksityiset henkilöt ryhtyivät rakentamaan sitä asuinalueelleen. Kaivoja oli kaivettu taloryhmien yhteiskäyttöön. Tunnetuin niistä lienee nykypolvillekin Neljänkaivonkadun risteyksen kaivot, mistä vielä muutama vuosi sitten pumpattiin vettä. Nuori kaupunkiin perusti vesilaitoksen ja ensimmäiset vesijohdot vedettiin 1910 . Vesilaitos pumppasi paksulla putkella Launeen lähteestä vettä kaupungin keskustaan vasta 1930 luvulla, vaikka alue oli jo senaatin toimesta lunastettu Iso Saksalan tilan omistajalta veden hankintaa varten.

Launeen lähde eli vedenottamo on toiminut sata vuotta, mutta Lahden Vesilaitos nykyinen Lahti Aqua Oy joutui sen sulkemaan kymmenen vuotta sitten, kun vedessä todettiin olevan liian paljon kasvintorjunta-aineita. Niistä ihmiselle vaarallisin on altralsiini. Aquan teettämissä tutkimuksissa Ramboll Oy:n laboratoriossa Hollolassa ei ole voitu täysin varmuudella todeta, mistä tämä aine ja muutamat kymmenet vähäjäämäisimmät kemikaalit ovat pohjaveteen joutuneet. Varmimpina saastuttajina vuosikymmenten varrella on pidetty 150 vuotta vanhaa ratapiha – aluetta ja Lahden kaupungin puutarhaa.

Pohjavesi syntyy Jalkarannantien eteläpuoleisen Salpausselän harjun uumenissa, mistä murros jatkuu eteläiseen Lahteen. Se virtaa kohti Sokeritoppaa Radiomäen länsipuolelta Mytäjäisten liikenneympyrän ja ratapihan alitse. Aikaisempina vuosina Launeen vedenottamon maastossa on tehty kymmenen metrin syvyyteen koepumppauksia näytteenottoja varten. Viime joulukuussa Aqua teetti pohjaveteen maapeitteen läpi kairauksen ja sinne upotettiin 35 metrin syvyyteen putki veden ottoa varten. Siihen liitetyn monimetrisen siivilän kautta selvitetään vedessä oleilevat, ihmiselle mahdollisesti vaaralliset kemikaalit. Pumppausta jatketaan kevääseen saakka. Silloin vesilaitoksella tehdään mahdollinen päätös veden edelleen puhdistamisesta.

Lahti Aquan suunnittelupäällikkö Markku Heikkonen kertoo, että Launeen vedenottamolta on pumpattu jatkuvasti vettä pois jo tulvavaarankin takia. Vesilaitoksella on toivottu, että pohjavesialue samalla puhdistuisi. Nyt näyttäisi siltä, että noin viiden vuoden kuluttua voitaisiin ottaa pumppaamosta vesi lahtelaisten käyttöön. Nykyisin lahtelaiset saavat juomavetensä Jalkarannan pumpaamolta ja renkomäkeläiset omalta alueeltaan, mistä pohjavettä riittää hyvin Hartwall Oy:n tarpeisiin. Yhteensä sieltä otetaan vettä 2500 kuutiota vuorokaudessa. Urheilukeskuksen läheisyydessä olevasta pumppaamosta tulee vettä keskikaupungilla asuville 4500 kuutiota vuorokaudessa.

-Lahtelaiset käyttävät vettä yhteensä 24 000 kuutiota vuorokaudessa, jatkaa Markku Heikkonen. Lahtelaisten tarvitsemasta vedestä saadaan 1/3 osa Hollolan-Lahden vesikuntayhtymän hallinnassa olevista Ruopan ja Sairakkalan eli Kiikun lähteistä Hollolasta. Uusin varavedenottamo on Hämeenkosken puolella Huljalassa. Veden kulutus on viime vuosina alentunut. Lahti on vauras pohjavesistään ellei joku suuri katastrofi aiheutta niille ongelmia. Paljosta muusta ihminen voi luopua, mutta juomaveden saanti on jokaiselle elintärkeä elämän ehto. Lahdessa ja naapurikunnissa on tätä juoksevaa kultaa eli pohjavettä asukkaitten käyttöön riittävästi.

Marja-Liisa Niuranen

Liipola-Kaikuharjun koulutyöskentely siirretään korvaaviin tiloihin. Perusopetuspalvelut ja Tilakeskus ovat päättäneet aloittaa Liipola-Kaikuharjun koulutyön siirtämisen korvaaviin tiloihin. Uusien vuodenvaihteessa valmistuneiden materiaalinäytteiden perusteella ennakointisuunnitelmia ja käytännön järjestelyjä on välipäivinä viimeistelty. Koulutyön vähittäinen siirtäminen hallitusti aloitetaan heti.

Liipola-Kaikuharjun koulurakennus Lahdessa tyhjennetään pikaisesti oppilaista kosteus- ja homehaittojen seurauksena. Asiasta tiedotettiin työntekijöille viime maanantaina. Opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilposenmukaan uusien sisäilmamittausten tulokset ovat niin hälyttävät, että oppilaat on syytä siirtää muualle pikaisesti. Muutto koskee noin 300 oppilasta sekä noin 60 henkilökunnan jäsentä.

Ensimmäiset oppilaat siirretään Liipola-Kaikuharjun homekoulusta eri puolille Lahtea jo ensi viikolla. Ensimmäisen ja toisen luokan oppilailla koulun paikka säilyy ennallaan, sillä pienimmät koululaiset jäävät odottamaan parakkeja nykyisiin tiloihin. Koulutyössä tarvittavat parakit pitäisivät olla koulun kentällä maaliskuun alussa. Vanhempien oppilaiden koulunkäynti nykyisessä opinahjossa päättyy tänään perjantaina. Kuljetus väliaikaisiin opetustiloihin alkaa jo ensi maanantaina.

Kolme erityisryhmää lähtee Kivimaan kouluun ja neljä erityisryhmää Lotilan kouluun. Kaksi yleisopetuksen ryhmää siirtyy Kärpäsen kouluun ja kolme Salinkallion kouluun, jonne siirtyvät myös yläluokat rehtori Maritta Turunen kertoo.

Liipolan vanhaan koulurakennukseen koulutoiminta ei enää palaa vaan hyvin todennäköisesti homekoulu saa pikaisen purkutuomion. Uuden koulun hankesuunnitelma on olemassa, mutta päätökset rakentamisesta ja aikataulusta ovat tekemättä.
Lahden kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Salmi, uskoo että kaupunginhallituksesta löytyy poliittista tahtoa uudelle koululle.
– Helmi-maaliskuun vaihteessa saadaan Tilakeskuksen raportti asian tiimoilta, jonka jälkeen pyrimme tekemään pikaisia, mutta hyviä päätöksiä kertoi Salmi
Kaupunginhallituksen jäsenet Juha Rostedt, Hannu Himanen ja Kirsti Vaara olivat myös positiivisia uuden koulun suhteen.
– Kyllä tämä on kaupunginhallituksen pääagenda tällä hetkellä. En usko, että asiasta joudutaan käymään poliittista vääntöä, tosin asioiden priorisointia tässä tarvitaan, jotta rahoitus uudelle koulurakennukselle löydetään tuumi puolestaan Juha Rostedt.

Adressi vauhdittamassa uutta ekokoulua

Viime maanantaina luovutettiin 2025 nimeä sisältävä Liipola-Kaikuharjun koulun vanhempainyhdistyksen adressi Lahden kaupunginhallitukselle, jossa vaaditaan Liipolaan uutta koulua.
– Oppilaiden ja henkilöstön saaminen terveisiin tiloihin on akuutti asia. Tilapäistiloista työskentelystä ei saa tulla pysyvää vaihetta oppilaille ja henkilöstölle tiivisti adressin yhteyshenkilö Helena Salakka adressin pääviestin.

Liipola-Kaikuharjun koulun vanhempainyhdistyksellä on esittää myös suunnitelma uudesta koulusta.
– Lyhyesti sanottuna kyseessä olisi ekokoulu eli uudesta koulusta tulisi kestävän kehityksen monitoimikeskittymä, jonka rakennusratkaisuissa ja kaikessa toiminnassa punaisena lankana olisi kestävä kehitys ja ekologisuus esitteli ekokouluidean alullepanija Salakka.
Kokonaisvaltainen energiatehokas koulu olisi uutta Suomessa. Ratkaisu olisi lisäksi Lahden kaupungin strategian 2025 mukainen ja se lunastaisi lupauksen ”kestävän kehityksen edelläkävijyydestä” jatkaa Salakka.
Lisäksi tälläiseen ympäristöhankkeeseen voisi saada rahoitusta myös kaupungin ulkopuolelta ( esim . Ympäristöministeriö, TEKES, Sitra jne.)

Myös Kiveriön ja Jalkarannan koulujen sisäilmassa on pahoja ongelmia. Silti eri koulujen vanhempainyhdistykset eivät ole lähteneet kilpailemaan tuesta ja huomiosta, vaan asiaa on viety eteenpäin yhtenä rintamana.
– Kyllä tämä on kaikkien lahtelaisten koulujen etu, että lapset saadaan kouluihin, joissa on turvallista opiskella. Olemme tsempanneet toisiamme ja allekirjoittaneet adresseja ristiin kertoo yhteishengestä Salakka.

Liipola-Kaikuharjun koulun vanhempainyhdistys kiittää Liipolan alueen yrityksiä, kirjastoa ja muita toimijoita, asukkaita, koulun väkeä ja ihan jokaista, joka osallistui adressiin allekirjoittamalla.
– Kyllä tässä koko Liipola oli upeasti takana kertoo Liipola-Kaikuharjun koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Oksanen ylpeänä.
Liki kaikki alueen yritykset ottivat adressin tiloihinsa allekirjoitettavaksi ja oppilaatkin keräsivät nimiä ovelta ovelle juosten. Hienoa, että Liipolasta löytyy tälläistä yhteishenkeä ja välittämistä kiittelee Oksanen.

Petri Salomaa

Vauhdikas jääpeli kaukalopallo tulee tällä kaudella olleeksi 30-vuotta Kortteliliigan lajivalikoimassa. Juhlan kunniaksi kaukalopalloilijat tempaisevat Loppiaisena Launeen jäähallissa.

Perjantaina 6. päivä tammikuuta areenalle luistelevat ensin klo 12 alkaen sarjatoiminnan kulmakivet, eli joukkueiden vetäjät ja managerit, jotka iskevät yhteen taatusti ei leikkimielisen haasteottelun merkeissä.

Virallisen sarjapelin vuoro on klo 13.35, jolloin kaukalossa kirmaavat mainetta ja kunniaa niittänyt seniorikaukalopalloilun erikoisjoukkue Hurjat Ukot, sekä liigan vanhin yhä pelaava perusjoukkue Gremon Pallo.

Varsinaisena sokerina pohjalla on sitten klo 14.45 alkava juhlaottelu, johon lahtelaistaitureiden vastustajaksi saapuu Teukka Ulanderin johdolla Helsinki All Stars. Molempien joukkueiden riveissä nähdään useita lajilegendoja ja odotettavissa on yksi historian kovimmista kaukalopallokamppailuista. – Stadin kingeiltä luistellaan jalat alta, lupaa Lahden joukkueen manageri Tommi ”Lälly” Laitinen.

Ottelut pelataan SOL Areenan kakkoskaukalossa, jossa on yleisölle hyvät katsomotilat. Perinteiseen kortteliliigatyyliin päivän kaikkiin otteluihin on vapaa pääsy, joten nyt jos koskaan kannattaa tulla katsomaan miten vauhdikkaasti sininen pallo liikkuu ja käy maaliverkkoihin kun asialla ovat tekijämiehet.

Jake Ropponen

Valtuustoaikanani jouduin muutaman kerran tekemisiin ohikulkutieasiassa. Joka kerran olin
Renkomäen linjauksen kannalla. Perusteluna ympäristöseikat eli rekkaliikenne mahdollisimman
nopeasti pois pohjavesialueilta ja kaupungin keskustasta. Toisena määräävänä asiana taloudelliset
laskelmat, koska ohikulkutie Renkomäen kautta on huomattavasti edullisempi. Kolme kertaa kau-
punginvaltuusto päätti, ettei Launeen vaihtoehtoa hyväksytä. Jostain syystä Launeen linjaus oli
tiesuunnittelijoille sellainen päähänpinttymä, että se tuotiin aina uudelleen valtuustoon. Tiedotus-
tilaisuuksissa esiteltiin Launeen linjauksesta rahaa maksaneita pienoismalleja, joiden avulla ha-
vainnollistettiin, miten ympäristölle ei tule melu- ja muita haittoja, kun tie viedään osittain tunne-
liin. Samalla vakuutettiin, ettei tunnelin rakentamisesta aiheudu pohjavesille ongelmia eivätkä rä-
jäytykset Liipolan kallioiden alla aiheuta rakennuksille vahinkoja. Viimeisimmässä virtuaalisessa
mallissa tie ennen sukeltamistaan tunneliin oli kuin sutjakka formularadan suora. Koskaan ei kui-
tenkaan pyynnöistä huolimatta tehty edes alkeellisintakaan pienoismallia Renkomäen vaihtoeh-
dosta.

Ennen viimeistä äänestystä, jossa Launeen linjaus sai niukan voiton, olin jättänyt valtuustokysy-
myksen, jossa pyysin tietoja, miten paljon omakotitalo- ja rivitalotontteja voitaisiin kaavoittaa ja
myydä Launeen linjausalueelta, jos ohikulkutietä ei siihen tule. Perusteluna paitsi saatavat rahat
myös se, että virkamiehet ja valtuutetut kaiken aikaa pitivät tärkeänä, että on riittävästi kaavoitet-
tavaa aluetta asumiseen. Kyseinen aluehan liittyy luontevasti mm. Patoseutuun, Alijuhakkalaan
sekä Launeen palveluihin.

Ensimmäisen kerran olin tielinjausasiassa äänestämässä 28. toukokuuta 1990. Jos ohikulkutietä
olisi silloin rivakasti lähdetty rakentamaan Renkomäen linjauksen mukaisesti, tie olisi ollut jo vuo-
sia käytössä. Nyt valtion ja kaupungin taloudellinen tilanne tuskin pitkään aikaan sallii rakentamis-
ta valtuuston hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Ja meille valtuutetuille nimenomaan va-
kuutettiin tiedotustilaisuuksissa, että jos teiden rakentamiseen tarvittavia määrärahoja joudutaan
supistamaan, Launeen linjausta ei rakenneta, mikäli varojen niukkuus pakottaisi huonontamaan
suunnitelmaa eli siis mm. tunneliratkaisuja.

Renkomäen linjauksen tienoille on kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana tullut lisää teolli-
suus- ja kaupallisia yrityksiä. Renkomäen liittymästä ovat yhteydet Helsinkiin, Orimattilan suun-
taan sekä itään että pohjoiseen. Kun rahaa tarvitaan eri puolilla maata koulujen, terveyskeskusten
ja sairaaloiden perusparannuksiin ja lisärakentamiseen, palveluasuntojen rakentamiseen, raide-
liikenteen korjauksiin, perus- ja soveltavaan tutkimustyöhön elinkeinoelämän hyväksi ja moniin
muihin toimintoihin, eikö pitäisi siis tosiasiat tunnustaa ja ottaa Renkomäen vaihtoehto uudelleen
käsiteltäväksi. Ainakin pitäisi julkisesti veronmaksajille selvittää tämän hetken vaihtoehtolaskelmat
kummastakin tielinjauksesta.

Onerva Vartiainen

Kerinkallion oma mopedi- ja motskariyhistys Keripukkien vuosi 2011 kului mukavan sopivasti hiljaa kiirehtien.
Muiden mopokkaiden kanssa yhteisiämopoajeluja oli runsaasti: Suurimpana jokakeväinen, toistasataa kilometriä pitkä Vesijärven ympäriajo, jossa oli yht. 363 pappamopoa ympäri Suomea.

Muita ajoja oli mm. Pärnämäen pärinät, Siikaniemen yöajo, Heinäsuon kesäteatterireissu, Vapunajot sekä tietysti Keripukkien oma, jo pitkän perinteen omaava Valkoisen talon Tapaninajot.

Tällä kertaa sää suosi oikein olan takaa: lämpöasteita yli viisi, eikä lunta ollenkaan. Oli tosi mukava keli ajaa kaupungin halki Räsäsen Kallen johtaessa letkaa legendaarisella 1955-vuosimallisella Zetor-traktorilla.

Kuitenkin yhtenä tärkeimmistä tapahtumista oli Keripukkien ”oman kortensa kekoon kantaminen” PHKS:n lasten psykiatriselle osastolle järjestettyyn iltaan, jossa ajellutettiin mopoilla nuoria potilaita, paistettiin makkaraa ja vietiin lapsille karkkia.
Muusta hyväntekeväisyydestä voisi mainita Kerin vanhan hyppyrimäen montun raivaaminen lapsille pulkkamäeksi sekä makkaranpaistopaikan raivaaminen esim. laskiaisriehaa varten.

Keripukkien Uuden vuoden perinteeksi on muodustunut jätkänkynttilän vieminen Kerinkallion korkeimmalle laelle ikäänkuin egologisempana vaihtoehtona. Tänä vuonna alas leikkipuiston kulmalle saapui usean kymmenen hilpeä juhlijan joukko vastaanottamaan Uutta vuotta esittäen ilotulituksen, jollaista ei Kerillä ole miesmuistiin nähty. Suuret kiitokset siitä kaikkien puolesta.

Timo Äikäs