Maailman paras tiedelehti New Scientist lehden toimittajat Graham Lawton, Stuart Clark ja Rowan Hooper kirjoittivat huiman artikkelin 3. syyskuuta 2016, jossa he pohtivat elämän suurimpia arvoituksia. Juttu oli niin kiinnostava, että se on huimasti lyhennettynä pakko tarjoilla teille uskolliset lukijani vahvasti lyhennettynä.
Onko Jumalaa olemassa?
Higgsin ”jumalhiukkanen” löydettiin vuonna 2012 ja siihen hukattiin rahaa 13 miljardia dollaria ja 14 vuotta, mutta so what? Jumalaan uskominen on edelleen uskon asia. Fyysikko Victro Stenger painotti, että jos Jumala on olemassa, siitä pitäisi olla havaittavia todisteita. Hän listasi asioita! Jos Jumala on moraalin lähde, uskonnottomien pitäisi olla moraalittomampia kuin uskonnollisten.
Miksei Jumala vastaa rukouksiimme, kun sairastumme syöpään? Missä ovat kliiniset merkit? Hänen mielestään Jumalaa ei ole. Samaa mieltä on Scott Aikin, jonka mielestä todisteiden puuttuminen on todiste olemattomuudesta. Mutta näitä todisteita vastaan hangoittelee sellainen, joka uskoo, että Jumala paljastaa itsensä vain sellaisille, jotka sitä palavasti haluavat ja kamppailun jälkeen. Ketä
uskoa?
Mistä todellisuus koostuu?
Tämän edessä paraskin teoria jää mykäksi. Ensinnäkin lasketaanko todellisuudeksi vain fysikaaliset oliot, kuten maa ja atomit? Vai kelpaavatko mukaan mieli ja tietoisuus? Palapelin mutkikkuus riippuu määritelmän laajuudesta. Fyysikko Tim Mandlin mukaan ongelma pyörii kahden kysymyksen ympärillä: mitä on olemassa ja olemassa oleva tekee.
”Jos kykenee vastaamaan kumpaankin kysymykseen, on vastannut myös kysymykseen, mitä todellisuus on”, hän pohti. Silti modernikin fysiikka ymmärtää vain noin neljä prosenttia aineellisesta todellisuudesta. Kvanttiteoria tuntuu esittävän, että kaikki mahdolliset kvanttitilat ovat yhtä mahdollisia siihen saakka, kun mittaus pakottaa vain yhden tilan valituksi. Entä jos kaikkeus onkin suuri tietokone dataa: ykkösiä ja nollia? Matematiikka täsmentää, mutta vielä nyt emme osaa tätä arvioida.
Onko meillä vapaa tahto?
Ostit lounaaksi hampurilaisen. Oliko se aito päätös, vai ohjaileeko meitä jokin ulkoinen tekijä? Kuka oli se ”minä”, joka päätöksen teki? Äkkiä ajateltuna saatan ajatella, että se olin tietoinen ”minä”-olio, joka kontrolloi fyysistä ruumistani, mutta fyysinen ruumis sisältää kuitenkin aivot, jotka rakentavat tietoisuutesi. Eivät ne irtoa!
Hermotutkija Benjamin Libet osoitti jo 1980-luvulla, aivot valmistautuvat toimiin jo paljon ennen, kun ihminen tietää päättävänsä ryhtyä toimiin. Nicholas Humprey on filosofi väittää, että minuus aiheuttaa ne prosessit, jotka ovat ajatusten,uskomusten, halujen ja asenteiden summan, joka elää ihmisessä. Kvanttitasolla multiuniversumi kieltää sen, sillä et tiedä missä eri universumeissa kulloinkin olet! Helppoa!!
Mikä on elämän tarkoitus?
Tämä piinaa minua eniten! Vastauksen tylyys kauhistuttaa minua. Elämäsi saattaa tuntua SINUSTA tärkeältä, mutta todellisuudessa se on vain satunnainen aineen ja energian hippunen kylmässä ja persoonattomassa maailmankaikkeudessa. Kun elämä loppuu, muutamat ihmiset muistavat sinut pienen hetken, mutta hekin kuolevat. Saatat päästä historiaan suurmiehenä, mutta ennen pitkää niin historia kuin ihmiskuntakin, maapallomme ja aurinkomme tuhoutuvat. Mitä siis ihmiselämällä yksilönä on tarkoitusta. Villejä tukintoja on tästäkin asiasta esitetty!
Huimin tulkinta on monimaailmahypoteesi, jonka mukaan jokainen tekemäsi päätös saa maailmankaikkeuden jakautumaan. Sinä jatkat yhdessä universumissa, ja toinen sinäsi jatkaa toisessa. Jos tämä hypoteesi on totta, siinä on sinulle elämän tarkoitus. Eräs oletus on uskottavin. Geeniemme siirtäminen eteenpäin jälkipolville. Minä uskon, että jokainen tietää itse parhaiten vastauksen oman elämänsä tarkoitukseen.
Juhani Melanen