Elämässä tiiviisti mukana oleva, järjestöaktiivi Helena Joenkoski kotipihallaan, kukkivien luumupuitten alla Patomäessä. Hän täyttää 9.6.2020 pyöreät 80 vuotta.
Viime viikot ovat luoneet ainakin ajatuksia yhteneväisestä maapallon väestä, joka on kohdannut Covid-19 eli koronavirukseen sairastuneita ihmisiä joka maanosassa. On voitu todeta tiedotusvälineiden kautta, että tartuntavaarassa ovat niin köyhät kuin vauraat ihmiset, mutta hoidoista huolimatta kuoleman vaarassa ovat ikääntyvät ihmiset, usein vanhat sairaudet pohjana.
Ihmisen ikääntyminen kohtuullisen terveenä oli ensi kuun yhdeksäs päivä 80-vuotta täyttävän Helena Joenkosken ja hänen aviopuolisonsa Olavin sekä toimittajan kahvipöytäkeskustelun eräs osio perheen omakotitalon kuistilla Patomäessä, Lahdessa. Kun perhe sai talonsa valmiiksi lähes viisikymmentä vuotta sitten, oli itäinen alapiha pehmeää kosteikkoa, missä keväisin kukoistivat keltaiset kulleromättäät, kielojen tuoksu ilahdutti ja myöhemmin kesällä suopursut.
Lahteen, nuoret keskisuomalaiset Helena ja Olavi päätyivät Heinolan kautta, ensin vuokralle asumaan ja sitten pysyvästi Patomäkeen. Joenkosket ovat suurella sydämellä myös kolmen lapsensa vanhempia ja kuuden lapsenlapsen isovanhempia. Perheen vanhin lapsista, tytär menehtyi keski-ikäisenä myös aivoverenvuotoon isoäitinsä ja tämän isän tavoin. Tämä on elämänvaihe, mikä nostaa kyyneleet silmiin, kun perheen lapsista keskustellaan.
Helena on nykyisen Suomen teollisuusliitto ry:n, entisen Metallityöväenliiton Lahden eläkeosaston aktiivijäsen ja puheenjohtaja. Hänet tunnetaan lempinimellä Hellu perheen ja ystävien sekä järjestöaktiivien keskuudessa. Metalliliiton, Lahden osasto 23:n monivuotisena (20v) sihteerinä Helena on ollut piikki miesväen kyljessä tasa-arvovaatimuksineen. Osa jäsenistön miehistä ilmoitti kokouksissa toisilleen kuuluvasti, että Tasa-arvo saapuu! Hän oli Suolahden kauppalan, nykyisen Äänekosken kaupungin lapsuudenkodissa oppinut Impi-äidiltä, paikallisen paperitehtaan pääluottamusmieheltä, tasa-arvoisuuden ja rehellisyyden vaatimuksen niin työelämässä kuin yhteiskunnassa. Jo 52 vuotiaana suvun rasitteeseen, aivoinfarktiin kuolleen äidin persoona oli esimerkkinä lapsille, isän kuollessa sodassa juuri ennen pikkusiskon syntymää.
Ammattiliiton jäsenistö oli valtaosaltaan miehiä. Hellun vaatimuksia tasa- arvosta he saattoivat hiukan pelätä, vaikka 1980 -90 luvuilla naisilla oli vielä pitkä matka ”lasikaton rikkomiseen”. Ei ollut kysymys vain pomon paikoista vaan rohkaisu naisille, että he pystyvät muunkin teollisuuden kuin perinteisen tekstiilin ammatteihin. Myös työtehtävät ja palkat olisi tasa-arvoistettava. Helena itse on ollut runsaat kolme vuosikymmentä hitsauskonealan uranuurtaja Kemppi Oy:n tuotekokoojan työnimikkeellä. ja osastoluottamusmiehenä. Eläkkeelle hän jäi päivätyöstä 15 vuotta sitten. Naisen asemaa hän tulkitsi seuraavasti :
Näkökulma
Nainen, vaimo, äiti
yhteiskunnan jäsen
Koottu kolhuista, siruista
kristallin kirkkaaksi timantiksi
Tästä muodostuu yhteiskunnallinen näkökulma.
Eläkkeellä Helena Joenkoski ei jättänyt yhteiskunta-aktiivin roolia. Kokemukset Lahden kaupungin valtuuston ja – hallituksen jäsenenä, Sdp, työelämän aikana sekä SAK:n valtuuston jäsenyys ovat antaneet hänelle yhä tiukemman käsityksen yhteiskunnallisen tasa-arvon eteen tehtävästä työstä.
Helena on ollut usean vuoden Lahden Eläkkeensaajat ry:n matkavastaava. Hän on tutustunut matkoja johtaessaan yksinäisiä ja puhekumppania kaipaavia, ujoja ihmisiä. Joenkosken Helena, Hellu, toteaakin, että yksinäiset ikääntyvät ihmiset tarvitsevat rohkaisua elämäänsä ja kuuntelevia ystäviä, vaikkapa puhelimen välityksellä. Jos järjestötehtävät jäävätkin Helenalta osittain sivuun, niin sosiaalista kanssakäymistä on tiedossa myös tulevaisuudessa.
Tulevassa kuussa hyvässä elämänvireessä oleva, hymyilevä haastateltava, pitänee miehensä kanssa yhteensä 160 vuotissyntymäpäivä -kahvittelut ainakin kotipihalla läheisilleen.
Myös Omalähiön toimitus onnittelee !
Marja-Liisa Niuranen