Mika Jokinen on Francinen perustajajäsen ja hän lauloi ja soitti Pääesiintyjissä jo 1990 -luvulla kitaraa. Älä ota pitkätukkaa on yhä miehen oma suosikkibiisi Pääesiintyjien ensimmäiseltä levyltä. Tämä biisi on kestänyt hienosti aikaa ja se toimii myös hienosti keikkasetissä. Pääesiintyjien musiikki perustuu aitoon soittamisen meininkiin ja kauniisiin melodioihin. Jokinen yllättyi syksyn rundilla, kuinka monipuolinen yleisö bändillä edelleen on. Yleisössä on herraa ja narria, mutta kaikkia yhdistää halu pitää hauskaa ja olla hyvällä tuulella.

1. Millainen Pääesiintyjien uusi levy on?
– Lättähatun paluu yllättää monipuolisuudellaan ja se on paras mahdollinen paluulevy. Levy on kattava kokonaisuus nykyisen kokoonpanon biisinteko- ja sovituskyvyistä. Levyn materiaali on hieno läpileikkaus vuosien varrelta tähän aikaan.

2. Mikä uuden levyn biiseistä on paras?
– Moni on jo nimennyt levyn parhaan biisin, mutta letkein meno ja mielenkiintoisin riffittely sekä tunnelma löytyy mielestäni Kulkurin Keitaasta. Siinä biisissä moni palanen loksahti paikoilleen jo ensimmäisissä treeneissä.

3. Löysivätkö vanhat soittokaverit hyvän soittomeiningin jo levyntekovaiheessa?
– Porukan oli vaikea hillitä innostustaan ensimmäisissä studiosessioissa. Studiotyöskentely alkoi jo treenikauden alkuvaiheessa, joten suurin osa huomiosta meni tietenkin soittoon, mutta tunnelma oli silti kuin poikain saunaillassa. Oli hienoa todeta miten vuodet ovat tasoittaneet turhaa hötkyilyä.

4. Kuinka paljon odotat, että Pääesiintyjien kevätrundi alkaa?
– Treenikausi on jo alkanut ja hinku tienpäälle on kova. On taas hienoa päästä kellarikopista kansan pariin. Olo on huomattavasti vapautuneempi kuin ensimmäisen rundin aikana.

5. Nähdäänkö Pääesiintyjät keikalla Lahdessa?
– Kyllä. Koko keikkakalenteria ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta ainakin 18.4. on keikka Mössön musaklubilla.

6. Miltä sinusta tuntui, kun Salomaa soitti ja pyysi taas mukaan Pääesiintyjiin?
– Huulilla oli jo jyrkkä EI mutta Pete ei antanut mahdollisuutta vetää henkeä ja kertoi, että keulille oli kaavailtu Vesa Haajaa. Se oli minulle lopullinen niitti, koska olen jo vuosia halunnut keskittyä vain kitaransoittoon. Vesku on tuttu mies vuosien takaa. Esitin tietenkin vaikeasti tavoiteltavaa ja lupasin harkita yön yli, mutta taisin soittaa Petelle takaisin aika nopeasti. Pete oli pedannut koko paketin täysin valmiiksi. Vielä kun saatiin rumpuihin pitkäaikainen soittokaveri Timo Järvinen, niin ei tuollaisesta voinut oikeasti kieltäytyä.

7. Kerro millaiset muistot sinulle jäi 1990-luvun projektista?
– Olin siihen aikaan jo melkoisen täynnä koko touhua, mutta studiossa ja lavalla mentiin aina täysillä. Kulissien takana orasti kuitenkin jo minun kyllästyminen. Aika kultaa muistot ja projektia voi nyt muistella hyvällä mielellä. Ilman sitä ei olisi tätä uutta tulemista.

8. Mainitse kaksi suosikkibiisiäsi Pääesiintyjiltä ja kerro, miksi ne ovat hyviä?
– Ehdoton ykkönen on Älä Ota Pitkätukkaa. Se on kestänyt hienosti aikaa sekä soundillisesti että tekstiltään. Uudelta levyltä Muukalainen on tyylikäs ja melodinen westernhenkinen tulkinta Veskun vanhasta Whistle Bait kappaleesta. Siinä on hienoa kielisoittimien maalailua tehostettuna Pauli Halmeen mandoliini- ja steelkitaroinnilla.

9. Millaista musiikkia kitaristi itse kuuntelee vapaa-ajallaan?
– Vapaa-aikani kuluu pääosin erittäin vanhan ja alkuperäisen tai autenttisesti toteutetun nykyrockabillyn parissa. Toisena intohimona on Ted & Revival rockabilly aikakaudesta riippumatta. Vastapainona on erittäin vanha suomalainen iskelmämusiikki. Sen vuoksi radion kuuntelu on jäänyt lähes kokonaan viime vuosina.

10. Kerro vielä omista musiikillista esikuvistasi?
– Jo varhaisteininä kolahti Johnny Cash. Hän ja Olavi Virta ovat minulle tärkeimmät innoittajat musiikin ihmeellisessä maailmassa.