Arvopohja vailla moraalia

Mikä oli pääministeri Juha Sipilän useimmin lausuma termi, kun hän kuuli Jussi Halla-ahon voittaneen perussuomalaisten puheenjohtajakisan ja halusi puolueen ulos hallituksesta? Se oli tietysti arvopohja. Sipilä hoki sanaa mantran tavoin selvittämättä, mitä se tarkoin pitää sisällään. Sinänsä keskustelu arvopohjasta, mitä se oikeasti tarkoittaa, olisi mitä loistavin aihe sata vuotta täyttävän Suomen teemaksi. Samalla kenties selviäsi, mihin pääministerin omat arvot nojaavat. Tämä puhdistaisi ilmaa poliittisessa kentässä, jossa keskeisimmäksi pyrkimykseksi, varsinkin hallituspuolueissa, on tullut oman edun tavoittelu.

Onko hallituksen arvopohja ensinnäkin sama kuin Suomen Keskustan, kuten nyt vaikuttaisi olevan? Orpon johtama kokoomus on niellyt kaiken, mitä toinen porvaripuolue on syöttänyt agendaksi, ja nyt samaan ansaan tulee lankeamaan niin sanottu Uusi vaihtoehto -ryhmittymä. Mikä ihmeen Uusi vaihtoehto? Ryhmäähän pidetään mukana hallituksessa täysin vanhoilla ehdoilla. Tällainen epämääräinen ryhmittymä, josta joka neljäs jäsen kantaa ministerin salkkua, tottelee talutushihnassa taatusti Sipilän käskyjä.

Anteeksi vain, mutta Sipilän arvopohjasta tulee mieleen kirjailija Jari Tervon ja muiden teräväkielisten visionäärien lanseeraama heitto: ”Kepu pettää aina!” Sipilän johtama hallitus on pyrkinyt romuttamaan johdonmukaisesti kaikkia niitä pohjoismaisen hyvinvointivaltion vaalimia saavutuksia, joista me olemme saaneet tähän asti olla ylpeitä ja joista ei tulisi esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa mieleen edes keskustella.

Näitä ylpeyden aiheita ovat olleet muun muassa lapsiperheistä ja eläkeläisistä huolehtiminen, korkea koulutuksellinen sivistystaso ja kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet opiskeluun sekä skandinaaviseen tapaan korkea sosiaaliturva ja rajoittamaton sananvapaus. Pohja Sipilän hallituksen arvomallille löytyykin tällä hetkellä Trumpin Yhdysvalloista ja Putinin Venäjältä, joissa kuilu Suomen tapaan ökyrikkaiden sekä köyhien välillä syvenee. Samaan aikaan alemman keskiluokan tulotaso on romahtanut.

Suomen nykyisen hallituksen koostumus on demokratian totaalinen irvikuva. Konkreettinen ja anteeksiantamaton todistus äänestäjien häpeämättömästä sumuttamisesta. Siitä, mitä puoluepolitiikka voi olla räikeimmillään. Haastattelin Seuran reportterina SMP:n perustajaa, Veikko Vennamoa, jonka perintöä persut ovat vaihtelevalla menestyksellä jatkaneet, vanhoilla päivillä hänen kotonaan, Helsingin Munkkiniemessä. Yksi Vennamon lempilausahduksista oli:”Pitikö minun tämäkin vielä nähdä?!” Uskon, että tämä olisi kuultu jälleen moneen otteeseen, jos mies eläisi.

En sitä paitsi tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun luin joidenkin persuloikkarien pelänneen jo turvallisuutensa puolesta. Saavatpahan ainakin tuntea nahoissaan, millaisessa ahdasmielisessä ilmapiirissä osa ihmisistä joutuu vielä nykypäivän Suomessa elämään. Sitä saa, mitä tilaa – vai, miten se menikään – ja laskun maksaa tilaaja.

Esitettyä taustaa vasten uudet eduskuntavaalit olisivat olleet ainoa oikea ratkaisu tulehtuneeseen tilanteeseen. Jotkut – etupäässä perussuomalaisten kannattajat, tai entiset sellaiset tai, miksi heitä jatkossa nimitetäänkään – ovat puolueensa kannatuslukemien romahtamisen pelossa muistuttaneet, että vaalien järjestäminen maksaa. He unohtavat vain sen tosiseikan, että nykyhallituksen päätökset ovat tulleet Suomen kansalle jo paljon kalliimmaksi.

Ilkka Isosaari

AJANKOHTAISTA -arkisto

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011