Torkkelin Killan juhlassa, huhtikuussa 1979, Erkki Tuuli esitti juhlapuheessaan ajatuksen Viipurin Pyöreäntornin mallisen rakennuksen rakentamisesta johonkin sellaiseen Suomen kaupunkiin, jossa asuu paljon karjalaisia. Lahden kaupunginmuseon tutkija, dosentti Riitta Niskanen on perehtynyt tornin historiaan.
Ensimmäinen julkinen yritys tapahtui, kun Lahdessa järjestettiin Karjalaiset kesäjuhlat vuonna 1982. Silloin kaupungin kauppatorille rakennettiin pienoiskoossa jäljennös Pyöreästätornista. Se toimi kahvilana juhlien ajan. Tornin ulkomaalauksista vastasi onnistuneesti taiteilija Olavi Lanu.
Torni jäi joksikin aikaa seisomaan Lahden torille. Sitä ei haluttu hävittää ja sen osti Karjalaista lähtöisin ollut torikauppias Ruponen, joka siirrätti rakennuksen varastotontilleen Vääksyyn johtavan tien varteen, jossa se oli pitkään ohikulkijoiden nähtävänä. Lopulta pahvilevyistä tehty rakennelma pehmeni sateissa niin että se oli hävitettävä.
Muotoja suunnitelmaan
Lahden karjalaisyhteisö tarttui sanoista tekoihin vuonna 1982, kun arkkitehti Jorma Salmenkivi alkoi piirtää kaupunkiin suunniteltua Karjala-taloa. Salmenkivi oli Viipurin kaavoittajan Otto I. Meurmanin oppilas.
– Rakennukseen suunniteltiin kolme kerrosta, kaksi salia, näyttelytila Viipurin taidekokoelmalle, ravintola ja kabinetteja sekä pieni toimisto. Fuktionaalisessa rakennuksessa oli vaikutteita Pyöreästätornista. Siihen piti tulla tornin muotoinen sivuosa, Riitta Niskanen selvittää ja näyttää samalla valkokankaalla rakennuksen julkisivupiirroksen.
Tämän jälkeen alkoi julkinen keskustelu maakuntalehden mielipidesivulla. Otto-Iivari Meurman tuomitsi tornin kopioimisyritykset ja Vesijärven rantapuistoon, Jalkarannan tien varteen sijoittaminen sai moitteita kirjoituksissa. Rakennusta ei haluttu niin keskeiselle paikalle.
Myrskyäviä kannanottoja
– Yhdessä kannanotossa todettiin, että evakot ovat jo vallanneet alkuperäisten asukkaiden maita, eikä heille pidä antaa mitään enää ennen kuin ovat maksaneet saamansa maat. Osa mielipiteistä sai jopa rasistisia piirteitä, Riitta Niskanen selvittää.
– Eräässä kannanotossa todettiin puolestaan, ettei Hämeeseen kaivata mitään Bombataloa. Yksi kirjoittaja ehdotti erityisoikeuksia saavia ahvenanmaalaisia siirrettäväksi Neuvostoliittoon ja karjalaisten siirtämistä puolestaan Ahvenanmaalle.
– Suuri kannanottajien vähemmistö kehotti unohtamaan heimoriidat ja muistutti käydyssä keskustelussa, mitä kaikkea karjalaiset olivat paikkakunnalle ja seudulle tuoneet. Osa syntyperäisistä lahtelaisista halusi säilyttää oman muistojensa puiston ja vastusti sen reunaan suunniteltua rakennusta tästä syystä.
Kirjoitusten vuoksi rakennuksen sijoittamisvaihtoehdoista alkoi kunnallispoliittinen pallottelu, vaikka rakennuksen rakentamiseen oli saatu merkittävä testamenttilahjoitus, jonka turvin rakennustyöt oli mahdollista aloittaa.
Karjala-sali tavoitteena
Maakuntalehti lopetti mielipiteiden julkaisemisen aiheesta vuonna 1984 ja hanke painui unohduksiin, kun talon sijoituspaikasta ei päästy yksimielisyyteen.
Vielä 1990-luvulla Karjala-salia kaavailtiin Lahden yliopistokeskuksen rakennukseen. Lahden Seurahuone -hotelliin saatiin jo Karjala-kabinetti ja sinne erilaisia muistoesineitä, mutta se sai toimia vain hetken aikaa, kun hotellin omistaja vaihtui ja kabinetin sisustus muutettiin.
Pyöreäntornin henki elää Lahdessa. Esimerkkinä on vaikkapa Alasenjärven rannalla sijaitseva uimakoppi, jossa on muotoja haettu Viipurin tornista. Yksityishenkilö rakensi Ahtialaan jo vuonna 1948 neljä metriä halkaisijaltaan olevan pumppuhuoneensa Viipurin kuulun tornin näköisyyttä tavoittaen.
Tutkija Riitta Niskanen kertoi Viipurin Pyöreäntornin muistojen säilyttämisestä Lahden kaupunginmuseon Viipuri mon amour -näyttelyn luentosarjassa.
Lasse Koskinen