Viime viikolla oli Liipola taas esillä lehdistössä, kiitos Marjaana Seppäsen toisen Liipola -tutkimuksen. Kovin ystävällinen ei esillepano lehdissä ollut. Korostettiin lähiön liian suurta vuokra-asuntokantaa suhteessa omistusasuntoihin. Muistettiin alueen korkea työttömyys, sotketut seinät, rikollisuus, runsas maahanmuuttajien määrä – nämä seikat lienevät nousseet kovasti esille em. työssä.
Kun en ole vielä lukenut professori Seppäsen tutkimusta, en uskalla sanoa, onko hän keskittynyt erityisesti alueen negatiiviseen puoleen, vai nousiko tutkimuksessa esiin jotain myönteistäkin. Toivon sitä. Tekijän tuntien minun on sangen vaikea uskoa, että hän olisi lähtenyt todistelemaan vain lähiön kielteisyyttä. Kyselytutkimuksien ongelma on se, millaiselta joukolta kysellään ja millaisella mielellä itse kukin vastauksiaan paperille raapustaa. Myös se, mitä vastausten antamaa linjaa erityisesti lähdetään seuraamaan.
Työskentelin Liipolassa vv1975-1999. Väitän, että näin niiden vuosien aikana lähiön kehittymisen sangen läheltä. Muistan erittäin hyvin nuoren lähiön alkuvuosien ongelmat samoin kuin sen harmauden, mitä lamavuodet mukanaan toivat.
Liipolan vuokratalot nousivat paljolti siitä tarpeesta, joka suuren muuton ja kasvun vuosina Lahdessa vallitsi. Isot tehtaat tarvitsivat työvoimaa ja työvoima tarvitsi asuntoja. Asuntolainan saanti ei ollut helppoa. Siispä rakennettiin vuokrataloja. Asunnot täyttyivät, perheillä oli työtä ja toimeentuloa. Asko, Isku, Upo, Luhta jne olivat kovia sanoja ihmisten mielestä. Ne antoivat turvaa. Kun 90-luvun lama iski, se iski erityisen pahasti juuri Liipolan kaltaiseen lähiöön, jossa pääosa työssä käyvistä oli saanut elantonsa tehtaista.
Kun nyt naureskellaan Lahden Monacosta, jossa kukaan ei käy töissä eikä maksa verojaan, kertoo se mielestäni enemmän naureskelijoitten huonosta itsetunnosta kuin hyvästä huumorintajusta. Kertoisipa joku joskus, keiden syy on Liipolan(kin) asukkaitten työttömyys. Tehtaalaisen ei helpolla saanut työtä nykyään niin muodikkailla ja kasvavilla aloilla kuin esimerkiksi tietotekniikka tai ympäristöteknologia, ei ainakaan keski-iän ylittänyt henkilö.
Työttömyys lyö leimansa katukuvaan niin täällä kuin muuallakin tässä kaupungissa. Se on surullista. Tulee kuitenkin muistaa, että Lahden kaupungin kokonaistyöttömyys on maan keskitasoa reilusti korkeampi.
Jos Lahdessa vielä olisi kaupunkisuunnitteluvirasto, kuten vuosia sitten oli, sille olisi täällä kyllä suunniteltavaa. Rakentaa voisi lisää, kuten tutkimuksessakin ilmeisesti todettiin. Se jäntevöittäisi kokonaiskuvaa. Ostoskeskuskin kaipaisi todella kasvojenpesua. Muistan kaivaten aikaa ennen lamaa, jolloin ostarin liikkeet tarjosivat todellisia palveluita, ei kirpputoria tai kaljaterassia. Pankkikin oli ja posti, ajatelkaa!
Liipola on köyhien kaupunginosa, sanoi minulle vieras nainen. Pyysin häntä täsmentämään, minkä asteista köyhyyttä hän tarkoitti ja millä hän sen mittaa. Ei osannut vastata enkä minä puolestani kovin isosti jaksanut arvostaa mokomaa lonkalta heitettyä väitettä. Sillä minun mielestäni Liipola kaikkine vikoineenkin on hyvä paikka. Yli kahdenkymmenen vuoden työ lähiökirjastossa ja nyt kymmenettä vuotta täällä asuneena uskallan niin väittää.
Missä muualla Lahdessa on niin runsaat kauppapalvelut kuin meillä? Reippaasti voimme valita lähikaupaksi suurmarketeista joko Prisman tai CityMarketin, jos lähikauppa ei tyydytä valikoimallaan. Missä muualla joukkoliikenteen palvelut ovat yhtä hyvät? Entä missä muualla tässä kaupungissa pääsette yhtä nopeasti rautatieasemalle tai moottoritien varteen bussia odottamaan, kun tulee halu lähteä maailmalle? Monimuotoinen luonto lenkkipolkuineen on lähellä… Täällä on varmasti paljon enemmän plussaa kuin miinusta.
Tästä tuli hyvin tietoisesti oman lähiöni, Liipolan ylistys. Minun oli ihan pakko se kirjoittaa, sillä uskokaa tai älkää: ei kaikki ole niin pahoin kuin väitetään, ei likikään kaikki. Taidan olla vähän kotipaikkaylpeä, mutta on siihen syytäkin.
Eila Jokinen