Jonne Järvelä ja Timo Rossi Lahden pääkirjastossa kertomassa Korpiklaanon tarinaa.
Lahden pääkirjaston musiikkialueella kuultiin keskiviikkona 25.3. poikkeuksellinen tarina. Lavalle nousivat Korpiklaanin keulahahmo Jonne Järvelä ja kirjailija Timo Rossi. Illassa puhutiin musiikista, elämästä ja kirjasta, joka kertoo yhdestä suomalaisen metallimusiikin omaperäisimmistä yhtyeestä Korpiklaanista.
Vuoden 2025 lopulla julkaistu teos on auktorisoitu historiikki. Se ei ole pelkkä elämäkerta. Se on myös kertomus siitä, miten viulu, haitari ja kitara voivat yhdessä nousta maailmalle.
Serkusten yhteinen projekti
Kirjan synty sai alkunsa yllättävästi. Kirjoittaja Timo Rossi muistaa hetken hyvin.
– Sanoin joskus ääneen, että voisin kirjoittaa rokkarista elämäkerran. Isä totesi siihen, että kirjoita serkustasi Jonnesta, Rossi kertoo.
Ajatus jäi elämään. Pian Rossi tarttui puhelimeen.
– Soitin Jonnelle ja hän sanoi heti kyllä. Sitten lähdimme liikkeelle melkein spontaanisti.
Myös Järvelälle oli tärkeää, että kirjoittaja oli tuttu.
– On hyvä, että kirjan teki serkku. Meillä on samanlaiset juuret. Ei tarvinnut selittää kaikkea alusta asti, Järvelä sanoo.
Kirjaprojekti ei kuitenkaan edennyt suoraviivaisesti. Rossi teki samaan aikaan Lapinlahden Lintujen historiikkia. Se viivytti työtä.
– Pidimme välillä tauon. Kun palasin tähän, huomasin että aloitus piti tehdä uudelleen, Rossi kertoo.
Lopulta syntyi lähes 300-sivuinen teos, joka käy läpi Järvelän elämän ja Korpiklaanin vaiheet perusteellisesti.
Kiertue-elämää ja rehellisiä tarinoita
Kirjan yksi vahvuus on sen rehellisyys. Haastateltavina on ollut bändin jäsenten lisäksi lapsuudenystäviä ja naapureita.
– Moni muisto palasi mieleen vasta näiden tarinoiden kautta, Järvelä kertoo.
Rossi halusi nähdä myös kiertue-elämää läheltä. Hän lähti mukaan Korpiklaanin Amerikan-kiertueelle.
– Kaikki ei ole glamouria. Bussi hajosi heti alussa ja liikuimme hetken henkilöautoilla. Se toi tilanteisiin aitoutta, Rossi sanoo.
Juuri tällaiset hetket tekivät kirjasta elävän.
– Backstage ei ole aina hohtava maailma, vaan usein arkinen ja joskus kaoottinenkin paikka.
Järvelän mukaan kirjassa ei ole yhtä suurta huippukohtaa.
– Ei ole yhtä tarinaa, joka olisi muita tärkeämpi. Kaikkea on tapahtunut ja kaikki on kerrottu.
Mukana on myös rankkoja ja noloja hetkiä. Yksi niistä sijoittuu Pariisiin.
– Olin huonossa kunnossa keikalla. Se oli selvä rimanalitus. Sen jälkeen tiesin, että näin ei enää voi tehdä, Järvelä kertoo suoraan.
Folk-metalliyhtyeen oma tie
Korpiklaani tunnetaan omasta tyylistään. Bändi yhdistää kansanmusiikin soittimet ja metallin.
– Olemme aina tehneet musiikkia omista lähtökohdistamme. Levy-yhtiö ei ole puuttunut siihen, Järvelä sanoo.
Haitari ja viulu ovat kulkeneet mukana alusta asti. Jokaiselle levylle on löytynyt oma persoonallinen näkökulma.
– Korpiklaanin kulta-aikaa olivat vuodet 2008–2014.
Silloin folk-metalli nousi erityisesti Euroopassa suureen suosioon.
– Saksassa oli valtava meininki. Keikkoja riitti, Järvelä muistelee.
Bändi on kiertänyt laajasti maailmalla. Yksi erikoisimmista kokemuksista oli Tasmaniassa.
– Olimme ensimmäinen suomalainen bändi siellä, Rossi kertoo.
Myös varhaisilta vuosilta löytyy tarinoita, jotka kertovat sitkeydestä. 1990-luvun Lapin-kiertueella pakkasta oli yli 50 astetta.
– Iho jäätyi ovenkahvaan, ja silmätkin jäätyivät. Silti keikat tehtiin, Järvelä nauraa.
Musiikkiala muuttui – Korpiklaani pysyi
Järvelä on nähnyt musiikkialan suuren muutoksen.
– Musiikkia tehtiin 1990-luvulla studiossa ja julkaistiin CD:nä.
Nyt musiikki leviää suoratoiston kautta.
– Muutos tuli nopeasti. Olen silti iloinen, että aloitimme silloin. Saimme kasvaa rauhassa, Järvelä pohtii.
Hänen mukaansa nykyään musiikkia voi tehdä laadukkaasti kotona. Silti tärkein asia ei ole muuttunut.
– Kuuntelijat ovat aina tärkein juttu.
Myös Rossi katsoo nykyistä musiikkia kriittisesti.
– Kaipaan persoonallisuutta ja oikeita soittimia. Rohkeita avauksia on vähemmän, hän sanoo.
Korpiklaani on pitänyt kiinni omasta linjastaan. Bändi on tehnyt yhteistyötä myös suomalaisten käsityöläisten kanssa ja vienyt esimerkiksi koruja mukanaan maailmalle.
Elämä musiikin ympärillä
Nykyään Järvelä asuu Hollolan Mieholassa. Hänellä on vahva side Päijät-Hämeeseen, vaikka syntymäpaikka on Vesilahti.
– Arki on rauhoittunut, mutta musiikki vie yhä eteenpäin. Uuden levyn sävellystyö on käynnissä. Kun pääsen flow-tilaan, niin ideat lähtevät liikkeelle. Uudet soittimetkin inspiroivat, Järvelä kertoo.
Hän korostaa tekemisen iloa.
– Soittamaan oppii soittamalla. Se on yksinkertaista.
Järvelän mukaan tärkeintä on ollut se, että bändi on saanut tehdä omaa musiikkiaan ja kiertää maailmaa.
– Olemme saaneet elannon tästä. Se riittää. On ehkä hyväkin, että emme ole rikastuneet.
Petri Görman