Kirjailija Sirpa Kähkönen vierailee Renkomäen kirjastossa tiistaina 10.12. klo 17.30. alkaen. (kuva Laura Malmivaara)
Kirjailija Sirpa Kähkönen sai kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2023 romaanillaan 36 uurnaa.
– Oli hienoa voittaa Finlandia -palkinto, koska olin ollut useamman kerran ehdokkaana. Eniten arvostan sitä, kuinka suuri yleisö löysi tämän kirjan jo ennen palkintoa.
Finlandia-palkinnon myötä kirja herätti vielä suurempaa kiinnostusta lukijoiden keskuudessa.
– Olen saanut poikkeuksellisen paljon palautetta 36 uurnaa -kirjasta. Minulle tunnustus oli sikäli tärkeä asia, että myös aikaisemmat kirjat ovat saaneet uusia ystäviä.
Kirjailija Kähkönen muistaa vieläkin Jorma Uotisen kauniit sanat, kun hän kertoi Finlandia-voittajan nimen vuosi sitten.
– Uotinen oli sanojensa mukaan todella vaikuttunut, kun hän luki kirjani. Tämä oli ehkä henkilökohtaisin kirja, koska se kertoo äitini haastavista elämänvaiheista avoimesti. Samanlaisia teemoja olen myös käsitellyt aikaisemmissa kirjoissani.
Suomen Kirjasäätiön tunnustuksen myötä Kähkönen on esiintynyt paljon erilaisissa kirjatapahtumissa tämän vuoden aikana.
– Jos olisin saanut Finlandia-palkinnon nuorempana, niin sillä olisi ehkä ollut suurempi vaikutus elämääni? Olen kuitenkin ollut mukana aktiivisesti suomalaisissa kirjatapahtumissa aina. Palkinnon myötä kiinnostus kirjojani kohtaan on kuitenkin kasvanut huomattavasti.
Kriisit ja sodat ovat olleet läsnä useassa kirjassa
– En olisi koskaan kuvitellut, että joudun kokemaan kauhun tunteita sodasta, jota käydään lähellä Euroopassa.
Kähkönen on kuitenkin kirjoittanut paljon kriisiajoista ja sodasta.
– Pajatso on nyt kuitenkin tyhjennetty, mutta pieniä ajatuksia uudesta tarinasta on jo olemassa.
Kirjailijalla on ollut koko uran ajan tuotannon punaisena lankana yksilön hauras asema erilaisten kriisien keskellä.
– Kun yhteisöt murenevat, niin kaikki merkittävät asiat ihmisten ympäriltä katoavat. Olisi toivonut, että tämä asia olisi ollut vain osa historiaa.
Uuden kirjan kirjoittamista Kähkönen ei ole vielä aloittanut.
– Kirjoitin Musiikkiteatteri Kapsäkille UKK -näytelmän viime keväänä. Se on hirtehinen ja satiirinen näytelmä Kekkosen valtakaudesta ja 1970-luvun Suomesta.
Lähikirjastoja ei saa lakkauttaa kevyin perustein
– Lähikirjastojen lakkauttaminen on kansalaisyhteiskunnan kannalta todella ongelmallinen asia. Demokratian kannalta se on myös erittäin huono kehityskulku.
Kirjailija muistuttaa, että kirjastot ovat paikkoja, jossa ihmisillä on mahdollisuus olla, vaikka heillä ei ole rahaa.
– Kansalaisyhteiskunnassa tulee olla paikkoja, jonne ihmiset pääsevät istumaan, lukemaan sekä oleskelemaan. Kaupallisuuden ulkopuolella olevilla yhteisöillä on tärkeä merkitys ihmisille. Niiden arvo tulee ymmärtää.
Suomalaisen yhteiskunnan valtavat säästöpaineet kauhistuttavat Kähköstä paljon ja hän myös ymmärtää kaupunkien ja kuntien säästöpaineet.
– Kirjastoja ei saisi kevyin perustein lakkauttaa, mutta ymmärrän kuitenkin, että kaupungeilla ja kunnilla on kurja taloustilanne. Yhteiskunnan joka osa-alueelle jaetaan niukkuutta.
Kirjailija Kähkönen toteaa, että ihmisiä ei voi pakottaa lukemaan kirjoja.
– Lukeminen kilpailee muun vapaa-ajan viihteen kanssa ihmisten ajasta.
Perheiden tulisi ottaa enemmän vastuuta Kähkösen mielestä lasten lukemisesta.
– Jos vanhemmilla on jatkuvasti puhelimet ja tabletit kädessä, niin lapsi ei saa esimerkkiä siitä, kuinka kirjoja luetaan. Yhtä lasta on vaikea innostaa lukemaan perheessä, jossa kaikki muut pelaavat älylaitteiden kanssa.
Lapsille on kerrottu tarinoita aina
– Lapsille on aina luettu satuja. En halua arvottaa, mikä on oikea tapa nauttia kirjallisuudesta.
Kähkösen mukaan lukeminen voi tuntua vaivalloisemmalta kuin kirjan kuunteleminen.
– Kirja jää helposti sivuun, jos sen lukemiseen ei innosteta tai velvoiteta. Mustat merkit muuttuvat kuviksi aivoissa ja tämä toiminta on perustavanlaatuinen asia ihmisen kasvuprosessissa.
Lukutaidolla on edelleen merkitystä ja kaikkea ei voi pelkästään kuunnella.
– Ihmisten kärsivällisyyden ja keskittymiskyvyn puute huolestuttaa minua paljon. On runsas määrä ihmisiä, joiden on mahdotonta keskittyä asioihin pidemmäksi aikaa.
Maailmalta on Kähkösen mukaan jo havaittavissa trendejä, että varsinkin nuoret haluavat palata fyysisen kirjan pariin, pois sähköisestä maailmasta.
– Minulla yksiössä on paljon kirjoja. Ne kertovat, millaisten ajatusten kautta olen mennyt elämässäni eteenpäin.
Kirjahyllyn kirjojen perusteella Kähkönen voi hahmottaa asiakokonaisuuksia, joita hän on halunnut tutkia.
– Jos luopuisin kirjoistani, niin se tarkoittaisi, että luopuisin myös osasta itseäni.
Kähkönen ei voisi kuvitella, että hän luopuisi omasta kirjahylystään.
– En voi moralisoida ihmisiä, joilla ei enää ole kirjahyllyä kotona. Onneksi he voivat myös lainata kirjoja kirjastosta.
Petri Görman