Nuoriso-ohjaaja Jari Karjalaiselle pelikasvatus on nuorisotyön peruspilareita. – Meidän tehtävämme on seurata nuorten arkea ja kysyä, mitä kuuluu ja olla aidosti kiinnostuneita siitä, mitä he tekevät?
Lahden kaupungin nuoriso-ohjaaja Jari Karjalainen työskentelee Mariankadun Pelitila Xperience. Se on paikka, johon nuoret kokoontuvat pelaamaan, viettämään aikaa ja juttelemaan turvallisten aikuisten kanssa. Hän muistuttaa heti alkuun, että peliriippuvuus näkyy nuorisotyössä äärimmäisen harvoin. Ongelma ei synny yhdestä pelistä tai pitkästä sessiosta, vaan siitä, jos pelaaminen alkaa viedä kohtuuttomasti aikaa tai rahaa.
– Jos lapsi tai nuori viettää liikaa aikaa pelimaailmassa, niin se näkyy ensin yleensä kotona. Balanssi arjen ja pelaamisen välillä kärsii, koulu väsyttää, unirytmi venyy, eikä muulle tekemiselle jää tilaa.
Rahankäyttö on yksi selkeimmistä hälytysmerkeistä erityisesti silloin, kun nuori saavuttaa täysi-ikäisyyden.
– Jos rahan arvoa ei vielä tunne, niin mikromaksuihin ja lisämateriaaleihin voi kulua hurjia summia. Silti mikromaksut eivät automaattisesti tarkoita ongelmapelaamista. Ne ovat osa monien pelien bisneslogiikkaa, myös alakoululaisten suosimissa peleissä.
Nuorisotilassa pelaamisen rinnalle tuodaan sosiaalinen näkökulma.
– Pelaaminen voi olla todella hyvä sosiaalinen kokemus.
Kun pelataan tiimeissä ja samassa maailmassa, syntyy yhteisöllisyyttä, kavereita ja arjen iloja.
– Samalla keskustelemme nuorten kanssa siitä, miten paljon pelaavat ja kuinka paljon he käyttävät rahaa.
Varhainen puuttuminen on tärkeintä
Nuorten kohtaamisessa nuorisotyöntekijän tärkein työkalu on luonteva vuorovaikutus.
– Jos näemme väsymystä, vetäytymistä tai kuulemme jatkuvasta rahankäytöstä, niin puutumme heti, mutta keskustellen, ei tuomiten.
Keskustelu voi syntyä joskus myös ohimennen.
– Kysytään, miten menee? Onko rankka päivä takana?
Jos pelaaminen alkaa vaikuttaa koulunkäyntiin, mielialaan tai perhesuhteisiin, niin nuorisotyö arvioi tilanteen yhdessä nuoren ja vanhempien kanssa.
– Tarvittaessa käytössä on myös lastensuojeluilmoitus, mutta sitä käytetään vasta, kun taustalla on vakavampia ongelmia. Se voi olla yksinäisyyttä, mielenterveyden haasteita tai arjen laiminlyöntejä.
Karjalaisen mukaan pelaaminen voi toimia myös pakopaikkana.
– Nuori voi irtautua hetkeksi arjen paineista. Se sinänsä ei ole väärin, mutta jos pelaaminen alkaa korvata nukkumisen, syömisen tai ulkoilun, niin herää huoli, joka on otettava vakavasti.
Nuorilla on erilaiset valmiudet kuunnella ohjeita.
– Merkitystä on sillä, että tunnemmeko nuoren. Jos tuttu työntekijä sanoo jotain, niin hänen sanansa painavat enemmän. Silti suurin osa nuorista suhtautuu keskusteluihin rakentavasti, jopa silloin, kun esiin nousee vaikeita asioita.
Turvallinen pelitila ehkäisee yksinäisyyttä ja opettaa verkkotaitoja
Mariankadun nuorisotila ei ole vain paikka pelata, vaan se on myös sosiaalinen yhteisö. Karjalaisen mukaan yksi nuorisotyön ydintehtävistä on yksinäisyyden ehkäisy.
– Järjestämme nuorille turvallisen tilan, jossa on samanhenkistä peliporukkaa. Pyrimme siihen, että täällä kukaan ei jää yksin.
Pelitoiminta tarjoaa nuorille mahdollisuuden myös identiteetin rakentamiseen. Osa nuorista omaksuu roolin pelaajana ja osa harrastaa kilpapelaamista.
– Osa taas sanoo, ettei ole pelaaja, vaikka pelaa silloin tällöin.
Pelaaminen on osa nuoren sosiaalista elämää ja identiteettiä, eikä se ole mustavalkoinen asia.
– Se voi olla turvallinen lisä arkeen ja jopa ehkäistä syrjäytymistä.
Nuorille opetetaan samalla verkkotaitoja. Miten käyttäydytään netissä? Miten puhua toisille ja mitä verkon lieveilmiöihin kuuluu?
– Nuoruus on aikaa, jolloin näitä taitoja vasta harjoitellaan. Meillä on mahdollisuus puuttua lieveilmiöihin varhain ja turvallisen aikuisen läsnäololla.
Petri Görman