Olemme viime viikolla vietetyn Hyviä vuosia- Goda år -vanhusten viikon puitteissa saaneet lukea tai kuulla tiedotusvälineistä, että Suomi ei ole vanhusten hyvinvoinnin mallimaa. Kansainvälisessä HelpAge International-järjestön vanhusten hyvinvointia selvittävässä tutkimuksessa selvisimme 91 maasta vasta viidenneksitoista. Suomalaisen yhteiskunnan ohi ajavat naapurimaamme Ruotsi ja Norja sekä monet muut.
Toinen huomion arvoinen piirre on yhtäläisyys Kiinan ja meidän välillämme, molemmissa valtioissa, pienessä ja suuressa, on lasten syntyvyys vähäistä, arvatenkin eri syistä. Näitä vanhusväestön hyvinvointimittareita tarkasteli viikon Päijät-Hämeen pääjuhlassa LahdessaVanhus- ja lähimmäispalvelun liito ry:n puheenjohtaja, professori emerita Vappu Taipale.
Juhlapuhuja tarkasteli ihmisten elinkaarta, mukaansa tempaavaan tapaansa, jakaen sen lapsuuteen ja nuoruuteen, aikuisuuteen ja keski-iän kautta neljänteen jaksoon eli vanhuuteen, joka tilastojen mukaan alkaisi maailman laajuisesti 60-65 vuoden iässä. Suomessa ikääntyvän väestön hyvinvoinnin alku voidaan lukea alkavaksi vasta 1970-luvulla, kun työeläkkeet alkoivat hiljalleen vaikuttaa eläkeikäisten elintasoon. Samaan aikaan alkanut peruskoulu mahdollisti tasa-arvoisemman koulutuksen lähivuosikymmeninä eläköityville.
Sotavuosien rasitteet, matala koulutus- ja palkkatason on koskenut valtaosaa väestöstämme. Raihnaisuus on ollut tunnusomaista osalle ihmisiä sodan jälkeisinä vuosina, vaikka elintason nousu onkin tuonut valoa elämään. Hyvinvointi ei vanhusväestön osalta ole ollut niin tasokasta kuin läntisissä naapurimaissamme.
-Vanhus ja vanhuus ovat sanapari, joka ei kaikki ikääntyviä ihmisiä miellytä, pohdiskeli Vappu Taipale. Sanan käytöstä ei ole päästy yksimielisyyteen edes vanhuutta tutkivien ihmisten keskuudessa, mutta Wellamo-opiston auditorion täpötäysi kuulijakunta antoi kannatuksensa sanan käytölle.
– Vanhusten viikon juhlan osanottajat ovat vanhoja ja vireitä ollen monessa mukana, jatkoi Taipale. Ihmiset tarvitsevat toisiaan, ovatpa he sitten vanhoja tai nuoria, mutta yhä useampi muuttaa tai joutuu asumaan yksin nykyisissä sivistysvaltioissa. Silloin mukana olo erilaisissa harrastustoiminnoissa, pienissä ja suurissa ryhmissä antavat mielenvirkeyttä ja turvaa. Ihminen oppii vanhanakin, korosti juhlapuhuja lopuksi.
Vanhana pitää lähteä uusien harrastusten pariin rohkeasti, elämänkokemus ja motiivi auttavat uusien asioitten oppimisessa.
Vuoden 2013 eläkeläiseksi nimettiin Maija-Liisa Väisänen, joka omalta osaltaan on aktivoinut Lahden eläkeliitto ry:n puheenjohtajana yhdistyksensä toimintaa ja luonut yhteyksiä järjestötyössä.
Juhlaan toi Lahden kaupungin tervehdyksen sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Hannu Himanen, Eläkeläisjärjestöjen ja -laitosten neuvottelukunnan tervehdyksen esitti sen puheenjohtaja Jouko Halttunen ja Ev.lut.seurakuntien diakoniajohtaja Teuvo Siivonen. Juhlan järjestelyvastuun kantoi tänä syksynä Lahden eläkkeensaajat ry:, jonka varapuheenjohtaja Marjatta Airaksinen juonsi juhlan jouheasti. Yhdistyksen sekakuoro lauloi johtajanaan Saara Silvennoinen ja Omat pojat olivat vauhdissa Voitto Anttilan johdatuksella. Esa Viitasen kirjoittama sketsi, missä roolihahmo, erittäin viriiili Kalle Kovanen oli 100-vuotis haastattelussa, hauskuutti yleisöä ennen juhlakahvihetkeä.
Kuvateksti
Marja-Liisa Niuranen