Kuuba – Menneen ajan rappioromantiikkaa

Kuva: El Capitolio on kenties Havannan kuuluisin rakennus, jossa ennen toimi parlamentti, nykyään rakennus on tiedeakatemian käytössä


Tammikuun puolenvälin tienoilla Suomen pitkä, alati jatkuva marraskuu alkoi sieppaamaan allekirjoittaneen mieltä sen verran, että nappasimme rouvan kanssa ex tempore-pikalähdön Kuubaan. Lensimme Kuubaan Finnairin suoralla lennolla, joka kesti vaivaiset 12 tuntia. Ensimmäinen yllätys oli se, että miljoonakaupunki Havannan lentoterminaali muistutti enemmän Pirkkalan lentoasemaa kuin Helsinki-Vantaan lentoterminaalia, toisaalta eipähän ollut eksymisen vaaraa, kun koko terminaalissa oli vain kolme porttia.

Ensimmäiset päivät viikon mittaisesta reissusta vietimme kuuluisalla Varaderon aurinkorannalla. Koko 20 km pitkä niemimaa on suljettu normi-kuubalaisilta ja tuolla suljetulla alueella oli yli 60 hotellia. Joissain matkakertomuksissa paikka on nimetty turistihelvetiksi ja omalla tavallaan se sitä onkin. Varaderon rannat ovat kuitenkin ehkä upeimmat mitä koskaan olen nähnyt ja se upean turkoosi meri! Tammikuussakin elohopea kiipesi li +25 asteeseen, joten rannalla kelpasi kyllä köllötellä. Varadero itsessään alkoi kuitenkin varsin pian kyllästyttämään, sillä rannalla tai altaalla köllöttely kaipaa vastapainokseen jotain muutakin aktiviteettia ja sitä ei Varaderosta oikein löytynyt, ellei aktiviteetiksi lasketa aulabaarissa tissuttelua tai eläkeläisille suunnattuja seuraleikkejä. Retkiäkin oli toki tarjolla, mutta missasin ne mahataudin vuoksi, joka vaanii aina Kuubassa, jos ei ole tarkkana. Perheemme parempi puoli kävi sillä aikaa retkillä Matanzasissa, Cienfuegosissa sekä Trinidadissa, kun minä elvyin hotellissa Sami Yaffan äänikirjaa kuunnellen. Niinpä elvyttyäni taudista suuntasimmekin nenämme kohti Havannaa jo päivää suunniteltua aikaisemmin, sillä meidän kirjoissamme Varadero oli nyt aika lailla nähty.

Varaderon rannat ovat uskomattoman upeat ja siistit

Havanna – Karibian helmi

Kuuban pääkaupunki Havanna on reilun kahden miljoonan asukkaan kaupunki, joka hurmaa kävijän viehättävästi rapistuneilla rakennuksilla ja menneen ajan tunnelmalla. Menneen ajan tunnelma on osin pakon sanelema juttu, sillä maa on ollut USA:n kauppasaarrossa jo vuodesta 1962 lähtien ja se näkyy kaikessa. Autot ovat pääosin vanhoja jenkkiletukoita tai venäläisiä laatuautoja (Mosse & Lada). Kaupoissa ei ole juurikaan mitään tavaraa, jos shoppailu sattuisi kiinnostamaan. Hyvä jos kansalle syötävää riittää, sillä keskivertokuubalaisen keskiansio on noin 25 euroa kuussa. Castron 50-vuotinen kommunistinen hallinto on jättänyt jälkensä maahan ja varsinkin kauppojen hyllyille katsellessa tulee mieleen 80-luvun Neuvostoliitto. No, ihan sentään niin ankeaa ei kuitenkaan Kuubassa ja Havannassa ole, sillä paikallinen katukulttuuri on todella elävää. Musiikilta ei Havannassa voi välttyä, kulki sitten missä tahansa päin kaupunkia. Rumban ja salsan rytmit tulvivat kaduille autoista, asunnoista ja baareista. Kaikkialta.

Kuuban autokanta on vanha, mutta omalla tavallaan tyylikäs

Paras tapa nähdä Havanna on lähteä kävellen matkaan ja puikkelehtia kaupungin ahtailla kaduilla ainutlaatuista arkkitehtuuria ja elämäntyyliä ihastellen. Osa rakennuksista näyttää purkukuntoisilta ja osa taas on kunnostettu varsin mallikkaasti. Mukulakivikaduilla köröttelevät vanhat 50-luvun amerikanraudat. Vallankumousaiheinen katutaide Che Guevara ja Castro-maalauksineen täyttää seinämuurit ja kadun varrella vastaan tulee paksuja sikareita tupruttelevia kuubalaisvanhuksia. Erehdys sen sijaan oli hypätä monessa muussa kaupungissa hyväksi koettuun Hop on – Hop off -bussiin. Havannassa kiertoajelua kesti lähes kaksi tuntia ja ajelun suurin tarkoitus olikin nähtävästi toimia kauempana olevien hotellien asiakaskuljetuksena. Havannan tärkeimmät nähtävyydet olisi helposti kierretty puolessa tunnissa, toisaalta tulihan nähtyä Havannan kaukaisempiakin osia.

Vallankumousta ylistävää taidetta löytyi paljon katujen varsilta

Koska Varaderossa olimme saaneet tarpeeksemme all-inclusive hotelleista, päädyimme Havannassa casas particulares –majoitusmuotoon eli kotimajoitukseen, jota on tarjolla pitkin kaupunkia melkein joka toisessa talossa. Tämä vaihtoehto osoittautuikin erittäin onnistuneeksi. Yksi yö kahdelta hengeltä maksoi vain 28 euroa ja siihen päälle 10 euroa aamiaisesta. Siihen rahaan saimme oman lukittavan huoneen, jossa oli keittiö, olohuone, makuuhuone ja WC. Ei huono.

Valuuttaasiat on hoidettu Kuubassa mielenkiintoisesti. Turisteille on olemassa oma pesonsa, joka on arvoltaan noin yksi euro. Omalle kansalle vastaavasti on ns. kansan peso, joka on arvoltaan 25 senttiä. Vuokraemäntämme pitikin meille aiheesta kunnon oppitunnin, ettemme vain vahingossa turistipesoilla maksaessamme hyväksy vaihtorahaksi kansan pesoja. Siinähän häviää silloin pitkän pennin. Lyhyesti kerrottuna turistipesoissa setelin kuvaosassa on aina patsas, kansan pesoissa sen sijaan koreilee aina jonkun merkkihenkilön kasvot. Ei myöskään kannata luottaa siihen, että Havannassa löytyy helposti ottoautomaatti, jos käteispula yllättää, sillä tästä miljoonakaupungista bongasin tasan yhden automaatin. Kolikoita kannattaa myös olla taskun pohjalla, sillä tippikulttuuri elää Kuubassa vahvana ja 10%:n tippi on syytä jättää, koska useimmat paikalliset elävät pelkästään näillä tipeillä. Ravintoloissa ruokaa sai suurin piirtein Suomen hinnoilla, pulloveden ollessa yleensä se suurin kustannus. Rommi ja olut sen sijaan oli halpaa. Itse ruoka ei aiheuttanut suuria hurraa- huutoja, mutta mahansa sai kyllä aina täyteen.

Havannassa on paljon nähtävää ja parissa päivässä ei kaikkea ehdi millään läpikäymään mutta jääpähän seuraavillekin reissuille sitten nähtävää. Jos aikaa on vain se pari päivää, niin kannattaa keskittyä vanhan kaupungin alueeseen kävellen. Alueen kapeat kujat, upeat aukiot ja katedraalit seuraavat toisiaan ja kuubalainen elämäntapa on käsin kosketeltavissa ja korvin kuultavissa.

Jos et kaipaa lomaltasi erityisesti shoppailua tai kulinaristisia nautintoja, on Kuuba ja varsinkin Havanna verraton ja varsin mielenkiintoinen matkakohde. Ja kyllä siellä Varaderossakin kannattaa käväistä, sillä sellaisia rantoja et muualta löydä.

Petri Salomaa

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ajankohtaista

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO