Launeen kirjasto keskellä lumihankia on kylätalo kirjaston käyttäjien mielestä. Siellä ympäristön asukkaat käyvät lainaamassa kirjoja, äänitteitä ja asioivat tietotekniikan välityksellä. Perhepäivähoitajat, kotiäidit ja ikääntyvä väki viettää lauluhetkiä tai vaihtavat päivän kuulumisia mummo-muskarin ja lasten satutuntien aikana. Talon viihtyisyyttä kuvaa myös kirjastonjohtaja Sirkka Yletyisen paluu ikään kuin juurilleen.
Jokitieltä ei ollut pitkä matka lettipäisen tytön, Sirkka Kuikan, viilettää Launeen kansakouluun, syksyllä 1960, Aurakadun päähän. Vuodet vierivät, ja lettipää valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta laskentaekonomiksi. Mutta mieli veti tuoreella ekonomilla kirjastotieteen pariin, mitä hän oli Launeen yhteislyseosta ylioppilaaksi päästyään aikonutkin lähteä lukemaan. Ekonomille aukenivat Tampereen yliopiston tiukasti vartioidut ovet, mutta eivät vielä 1972. Kirjastotiedettä pääsivät silloin opiskelemaan vain parikymmentä ylioppilasta. Laudaturin ylioppilaista oli vuosikymmenen alkaessa tiedekunnan varaa valita.
Kirjastonjohtaja Sirkka Yletyinen kertoo nauraen, että Launeen entiseen kirjastoon hän pääsi opiskeluaikana kahdenkymmenen minuutin varoitusajalla töihin. Yleisen kirjastotieteen opiskelun päätökseksi Lahdesta avautui työura kirjastossa, mistä pisimmän työrupeaman hän on tehnyt pääkirjaston musiikkiosaston johtajana. Pääkirjaston tehtäväalueet niin vt. kirjastotoimen johtajana kuin informaatikkona ovat tulleet Sirkalle tutuiksi, mutta tämän hetkinen työ Launeen kirjastossa viehättää. Se on matalan kynnyksen paikka arjen kohtaamiseen.

Launeen kirjaston johtaja Sirkka Yletyinen on yhtä huolissaan kuin kirjaston asiakkaatkin sivukirjastojen ja eritoten oman kirjaston tulevaisuudesta. Kuva kirjaston lukunurkkauksesta.
– Jaha, sanoi eräs kirjaston mies-asiakkaista tervetuliaiseksi, meille on tullut punapäisen Kaijan tilalle valkopäinen Sirkka, tervetuloa! Muutamat kirjaston vakikäyttäjät ovat vanhoja koulutovereita alakansakoulun ajoilta sekä heidän edelleen alueella asuvat vanhempansa. Siis kotoisalta tuntuu, hymyilee viime keväänä Kaija Halmeen paikalle siirtynyt Sirkka Yletyinen.
Launeella lainattiin Lahden sivukirjastoista runsaimmin eli lainauksia oli 123 029 ja asiakkaitten käyntikertoja 52 178. Renkomäen kirjastossa lainaajien käyntikertoja oli yli viisisataa enemmän, mutta lainauksia tuntuvasti vähemmän, kertovat kirjastojen tilastointeja tarkastelevat tutut kirjastovirkailijat Tuula Hagren ja Marjo Laitinen. Syy käyntimäärän eroon saattaa olla Renkomäen ala-asteen luokkien tiheät vierailut naapurikirjastossa.
-Kirjaston tarjonta Lahdessa muuttuu sähköisten välineitten myötä monimuotoisemmaksi. E-kirjana on asiakkaan jo mahdollista lainata sähköisessä muodossa tieto – ja kaunokirjallisuutta kirjaston kokoelmista kuuden tunnin tai kahden päivän ajaksi omalle tietokoneelle. Teostarjonta on toistaiseksi rajoitettu kirjaston omiin kokoelmiin hankittuihin E-kirjoihin. Kirjakustantajien kanssa ei Kirjavälitys ole vielä päässyt neuvotteluissa loppusuoralle uusien kirjojen sähköisessä muodossa lainaamiseen, kertoo Launeen kirjastonjohtaja uusien E -kirjojen hankinnan ongelmista.
Uutta kirjastotoimessa ovat pääkirjaston lehtilukusalin yhteyteen hankitut tallennus eli digitoimislaitteet, joilla asiakas voi tallentaa vanhat VHS -videonauhat DVD – levykkeelle. Ensi kesään mennessä sinne saataneen myös editointimahdollisuus valokuville, LP-levyille ja C-kaseteille. Tätä kutsutaan arjen kulttuurin tallentamiseksi, entinen kirjaston informaatikko toteaa tyytyväisenä.
Marja-Liisa Niuranen