Kuva: Kuvanveistäjä Mauno Hartmanin ”Ennen näkemätöntä” muistonäyttelyssä Pro Puu -Galleriassa on mukana tämän puolison Pirkko Hartmanin (kuvassa) löytämiä töitä kotiateljeesta, joita ei aiemmin ole ollut esillä. Hänen takanaan näkyy osittain maalaus Mustakari sekä Pöytäkestit.
Turussa syntyi 90 vuotta sitten Hartmanin perheen esikoinen Mauno, jonka jyhkeät hirsiveistokset ovat osa Lahdenkin nähtävyyksiä. Hänen ennen näkemättömiä töitään on parhaillaan muistonäyttelyssä ”Ennen näkemätöntä ” Pro Puu -Galleriassa, Lahden Satamakadulla. Professori Mauno Hartman teki kotiateljeessaan Hollolan Kalliolassa töitään lähes viimeisinä viikkoina ennen kuolemaansa 2017. Näyttelyn kokosi professori Hartmanin puoliso Pirkko Hartman ja Markku Tonttila Pro Puu-Galleriasta. Näyttely on avoinna 27.11. saakka arkipäivisin.
Mauno Hartmanin suuri ateljee oli kolmekymmentä vuotta Taiteilijakoti Lallukan talossa, Helsingissä. Siellä, FM Pirkko Hartman kertoi kuvanveistäjän tehneen ensimmäiset suuret hirsiveistokset. Ateljee muutettiin 2000-luvun alussa perheen Hollolan kotiin, Kalliolan vanhalle kansakoululle. Siellä on edelleen kuvanveistäjän työhuoneet, ateljee, hänen työnsä ja työkalut, siten kuin ne tekijältään jäivät. Yllättävän paljon sieltä on löytynyt töitä, joista puoliso ei ollut tietoinen. Osasta näitä teoksia on muodostunut tämä muistonäyttely. Monelle lahtelaiselle Hartmanin työt tarkoittavat ehkä vain suuria ja vähän pienempiä tummia hirsiteoksia, kuten Satamakadun ja Vesijärvenkadun kulmassa oleva veistos Troijan hevonen.
Eräs tärkeä vaihe, monista, on ollut näille suurille teoksille Kansallisoopperamme ohjelmistoon kuulunut Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset –ooppera, jonka yksitoista lavasteosiota oli Mauno Hartmanin hirsilavasteet. Ne olivat mukana oopperan vieraillessa New Yorkin Metropolitan oopperassa.
Luonnonmateriaalien käyttö mielikuvituksellisina yhdisteinä ovat tunnusomaisia Hartmanin teoksille. Sieltä löytyy jopa omalta kotipihalta poimittuja, oksia, risuja sekä ruohonkorsia. Tärkeä materiaali hänelle olivat vanhat hirret, joista hän löysi omalle uralleen päämateriaalin Ateneumin opinnot päätettyään 1950 luvulla. Osittain purettu puutalo hirsiseinineen kotikaupungissa Turussa antoi keramiikkalinjan suorittaneelle nuorelle miehelle ahaa-elämyksen ”tämä on minun materiaalini”.
Taitelijalle erittäin rakas luovuuden kehto oli mökki Nauvon saaristossa. Siellä hän saattoi viihtyä aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, kertoi puhelinhaastattelussa puoliso, jonka opetustoimi Lahden seudulla sitoi lukuvuodet kotiin. Mökin rannasta löytyi ideoita ja materiaaleja käyttöön. Sieltä löytyi kaisloja ynnä muita rannan kasveja puhumattakaan saaren rantaan ajautuneesta, meriveden ja kivin hiomasta puutavarasta. Tärkeä materiaali hänelle olivat vanhat hirret, joista hän löysi omalle uralleen päämateriaalin Ateneumin opinnot päätettyään 1950-luvulla.
Kuvanveistäjä, professori Mauno Hartmanin jo tämän eläessä 2005 ilmestynyt elämäkerrallinen ”minä MAUNO HARTMAN kuvanveistäjä” kertoo hänen omin sanoin oman alan löytämisestä, lähes nälkää nähdystä Ateneumin ajasta sekä monivuotisesta opinto- ja ulkomaan matkoista eri kulttuureihin 1950-luvun lopulla. Suomalaisia, edesmenneitä taiteen tutkijoista puolisonsa tavoin Pirkon Hartman kiittää Maire Gullichsenia ja Saara Hildéniä heidän antamastaan tuesta ja kannustuksesta.
Nyt Pro Puussa oleva kuvanveistäjän 90 –vuotissyntymäpäivän muistonäyttely tuo yleisölle tämän maalauksia kuten Mustakari, Pöytäkestit ja pienimuotoisia piirroksia, Nagu-sarjan, kodin keittiön katosta lainassa olevan suuren valkoisen Oksarakenne-työn, antaa katsojan mielikuvitukselle askarreltavaa.
Marja-Liisa Niuranen