Kouvolasta kotoisin oleva, suomalainen raskaansarjan rokkijyrä, Viikate julkaisi äskettäin kymmenennen levynsä Kymijoen lautturit, joka meni heti ilmestyttyään Suomen virallisen albumilistan ykköseksi. Viikate on yhtye, jonka musiikillisissa arvoissa lyö kättä Topi& Agents-tyyppinen kaihoisa rautalankaiskelmä kuin raskaalla kädellä jyräävä Motörhead. Yhtye on perustettu v.1996 ja on lyönyt läpi jo vuosia sitten suomalaisten rokkidiggareiden sydämiin. Mikseipä olisi, sillä Viikateen omanlainen meininki on piristysruiske vailla vertaa.
Yhtyeen tekstit kuvaavat varmastikin kymenlaaksolaista ajatusmaailmaa, mutta samalla sieltä syvemmältä se perisuomalainen ajatusmaailmakin ilmenee, tyyliin ei se tästä tai kohta lakkaa helpottamasta. Viikatteen muodostaa: Arvo ”Ari” Viikate (soolokitara), Simeoni ”Simo” Viikate (rummut), Ervo ”Erkka” Viikate (basso) sekä Kaarle ”Kalle” Viikate (laulu ja kitara).
Not so lonely riders… Viikatteen uutuusalbumi ”Kymijoen lautturit” oli ilmestymisviikollaan Suomen albumilistan ykkönen
Koska tuota Kymijoen lautturit-levyä alettiin tekemään ja kauanko meni, orkesterin keulahahmo Kaarle Viikate?
– Ensimmäinen ralli, Uusi syksy, valmistui samana päivänä, kun edellinen albumi Petäjäveräjät saatiin miksattua. Siitä sitten tasaisesti alkoi kappaleita ilmaantua. Taltiointi suoritettiin kahdessa osassa maalis- ja toukokuussa. Äänityspaikkoja oli myös kaksi eli Petrax Hollololassa ja vanha tuttu Astia Lappeenrannassa. Alkaen kappaleiden teosta äänitysten päätökseen kaikki sujui jollain lailla vaarallisen vaivattomasti. Hyvä niin!
Onko Viikatteella levynteko vaivaton prosessi? Poikkesiko tämän levyn tekeminen millään lailla vanhasta metodista?
-Juuri vaivattomuus leimasi tätä sessiota alusta loppuun, joka mielestäni kuuluu levyllä ilmavuutena ja rentoutena. Asioita, joita harvemmin yhdistetään meidän yhtyeeseen.Prosessi eteni vanhoja tuttuja latuja eli tankkauspisteitä oli riittävästi, sauvat eivät uponneet hankeen ja voitelu oli muutenkin kunnossa. Havuja ei tarvittu kesken matkan.
Kirjoitatko tekstiin paljon omasta elämästä, vai oletko tavallaan ympäristön havannoitsija, tarkkailija ja muistiinmerkitsijä?
– Vanha kausalalainen sanonta on, että kaikkea saa, kuhan ei kävele käkiät taskussa. Elämän havainnointi on ykkössijalla. Omasta elämästä saa teksteihin korkeintaan mausteita. Johtuen ihan siitä, ettei vauhtia ja vaarallista tilannekomediaa ole ihan joka päivä tarjolla.
Kun bändi menee studioon, onko kaikki biisit valmiina? Vai viilataanko sävellyksiä tai tekstejä vielä?
– Biisit ovat treenattu niin ,että perussuoritusta ei tarvitse hakea.Yksi äänitysten päämauste on kuitenkin lennosta sovittaminen eli mietitään eri vinkkeleitä rallien toteuttamiseen, jolloin vältetään valmiiksi pureskellun tuotteen sitko.Tekstien osalta joka levyllä on oltava ainakin yksi biisi, jonka teksti valmistuu vasta studiossa. Tuoreus ennen kaikkea.
Jääkö koskaan ylijäämämatskua? Vai meneekö niin, että etukäteen on päätetty mitä tehdään ja minkä verran?
-Maksimissaan yksi tai kaksi biisiä. Tämäkin johtuu siitä, että levyn draaman kaari muotoutuu yleensä kappaleiden valmistuttua ja kaikki rallit eivät ilmoilla olevaan kokonaisuuteen vain istu, vaikkei sisällössä vikaa olisikaan.
Minkäläinen prosessi on muuten levybiisien valinta bändin sisällä? Tuleeko isojakin mielipide-eroja, vai ollaanko levytettävästä materiaalista samaa mieltä?
– No, mie sen levyn draaman kaaren kyllä päätän itsekseni. Se on helpompaa niin. Ja tuskin se edes muita niin paljon kinnostaisi. Kappaleet ovatten kuitenkin pääsääntöisesti meikän tekemiä.
Levy käynnistyy kappaleella Minä kuorsaan verta. Millainen ihminen kuorsaa verta?
-Pohjois-kymenlaaksolainen noin 35-vuotias mies nautittuaan puolitoista perusannosta liikaa. Kolmen päivän ajan.
Elääkö Viikatteen jäsenet Suomessa musiikinteolla?
– Muilla orkesterin miehillä on oikeat työt. Mie olen ainut hanttapuli. Tapio Rautavaara oli oikeassa laulaessaan maailmasta ja pienistä leivän paloista.
Onko Viikate koskaan joutunut perumaan yhtään keikkaa?
– Koputetaan samoin tein puuta! Mutta yhden ainoan kerran, jolloin rumpali Simo sairastui sellaiseen keuhkokuumeeseen, ettei jaksanut edes sanoa ”vispipuuro on hyvä ruoka.” Korvaavaa keikkaa ei valitettavasti keretty tekemään, kun Ylivieskan ravintola Vieska kerkesi sulkemaan sillä välin ovensa. Toivotaan, että kyseessä oli ainutkertainen tapaus meidän historiassa.
Minkä ihmeen takia te teette niin vähän keikkoja? Keikkaperiodit on lyhyitä, vaikka kysyntää olisi varmasti enemmänkin? Miksi moinen niukkuus keikkojen tekemiseen? Syksyn levyjulkkarirundi on 18 keikan mittainen ja keväällä huhtikuussa tehdään kolme viikon rypistys..
-Pitäisi vaihtaa tyylilajia tuonne luumusukkapuolelle, niin voisi triplata keikkamäärän.
Olet suomalaisen hyvän elokuvataiteen ystävä. Montako kertaa on tullut nähtyä Raid-elokuva? Entä tv-sarja? Entä Simpauttaja?
– 8,5 kertaa. Yhdeksännellä kerralla dvd-soitin hajosi. Onneksi loppuelokuvan vuorosanat olivat hallussa, niin pystyi puhumaan dialogin itsekseen loppuun. Tv-sarjan olen katsonut useammin. Simpauttajan vain muutaman kerran. Kuten myös Siunatun hulluuden. On siinä miehellä virka!
Jos Viikate-yhtyeestä tehtäisi leffa, ketä siinä elokuvassa pitäisi näytellä bändin jäsenien roolia?
– Pasanen, Salminen, Loiri sekä Juha Muje rumpaliksi.
Oletko vieläkään miettinyt, kannattaisko Viikatteesta tehdä kirja joka ilmestyisi vaikkapa v.2016 20 v juhlan kunniaksi?
– Kyllä kirja varmaan kannattaisi tehdä, mutta siihen pitäisi ehdottomasti löytyä jokin parempi kulma kuin orkesterin vaiheiden kronologinen kirjaaminen. Siinä sitä onkin miettimistä, siinä kulmassa.
Teksti: Vesa Kontiainen