Lahden kaupunginteatterin Jessikan pentu on monisäikeinen näytelmä kasvusta, kehityksestä ja erilaisista linkeistä; niiden kadottamisesta ja uudelleenlöytämisestä. Yhteys luontoon, yhteys perheeseen, yhteys eläimeen, yhteys aikaan ja paikkaan sekä yhteys itseensä ovat näytelmän kantavia teemoja.
Lapsensa kasvatuksessa epäonnistunut Jessika Timmerbacka (Lumikki Väinämö) haluaa näyttää tietokoneelleen jumittuneelle Ilves-pojalleen, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta perheestä olisi tullut perhe, eikä pelkkä toisistaan riippumaton joukko yksilöitä.
Tätä päämäärää varten Jessika pistää pystyyn teatteriesityksen, johon osallisiksi pääsevät Jessikan lisäksi hänen teknologiariippuvainen aviomiehensä (Mikko Jurkka), ylikiltti äitinsä (Ritva Sorvali) ja lääkärintakkiin puettu terapiakoira Jekku (Tapani Kalliomäki).
Leea Klemolan teksti merkityksellistyy jännittävällä tavalla toisaalta jyrkille vastakkainasetteluille, toisaalta lajien hämärtymiselle. Teknologia ja luonto kamppailevat läpi näytelmän melko suorasanaisesti. Teknologia edustaa sairasta nykyaikaa, luonto vapaata menneisyyttä. Luonto on se, johon Jessika kaipaa, ja jossa ihmisen ja eläimen maailmat sekoittuvat. Jessikan intiimi, jopa seksuaalinen, suhde koirana epäonnistuneeseen terapiakoiraansa ilmentää toisaalta koiran inhimillisyyttä, toisaalta ihmisen eläimellisyyttä.
Klemola jättää kuitenkin paljon tilaa katsojan omille tulkinnoille ja mielikuvitukselle. Se ei yritäkään tarjota valmiita vastauksia, vaan hämmentää onnistuneesti yleisöään.
Jessikan pentu tykittää menemään puolitoistatuntisen satiirisella ja karskilla huumorilla. Varsinkin yleisöä nylkyttävän Jekku-koiran ja rooliinsa eläytyvän mustanaamiopukuisen äidin edesottamukset saavat yleisön nauramaan kippurassa. Paikoin vimmatuksi yltyvän hurlumhein vastapainoksi esityksen loppuun tarjotaan levollinen vesisade, joka rauhoittaa yleisön pohtimaan näytelmän teemoja kaiken huumorin takana.
Loistavien roolisuoritusten Jessikan pentu on eriskummallinen tragikomedia nykyaikaisesta arjesta, jossa kehittynyt teknologia on helpottanut elämäämme tehden siitä pelkkää tyhjää epäelämää. Se kehottaa katsojaa siirtämään huomionsa virtuaalitodellisuudesta elämään, älypuhelimesta läheiseen. Edes hetkeksi.
Elina Salomaa