Dublin, tuo vihreän saaren eli Irlannin pääkaupunki, on ennen kaikkea tunnettu pubeistaan, tummasta oluestaan ja viskistä. Itse asiassa pubeja löytyy tästä alunperin viikinkien 800-luvulla perustamasta kaupungista vaatimattomasti noin tuhat kappaletta.
Muuta en sitten etukäteen Dublinista tiennytkään, kun lokakuisena iltana suuntasimme nokkamme kohti Irlantia. Dublinin lentokentällä meitä vastassa oli vaakasuoraan piiskaava sade ja raju tuuli, jota tälläinen sisämaan tallaaja voisi kutsua jopa myrskyksi. Onneksi sade kesti vain ensimmäisen illan ja seuraavana aamuna sää olikin mitä parhain, tosin tuuli oli koko reissun ajan kova.
Vaikka Dublin on iso kaupunki, suunnilleen väkiluvultaan lähellä Helsinkiä, on sen ydinkeskusta aika pieni ja siihen on helppo tutustua ihan vaikka kävellenkin. Kävellessä on syytä huomioida vasemmanpuoleinen liikenne, joka ainakin aluksi saattaa aiheuttaa jopa pieniä vaaratilanteita tottumattomalle, varsinkin tienylityksissä. Jos haluaa tutustua kaupungin nähtävyyksiin laajemmin, on hyvä vaihtoehto ostaa lippu kaikista turistikaupungeista tuttuun Hop on/Hop off- busseihin. Niistä kun voi aina hypätä pois, kun jotain mielenkiintoista näkyy ja kun yksi alue on nähty, voi taas hypätä seuraavaan bussiin ja jatkaa matkaansa kohti seuraava turistirysää. Varsin kätevää.
Temple Bar kävelykatualue vilisee turisteja ja tietenkin pubeja. (kuva Päivi Salomaa)
Dublinin sydän on keskustan Temple Bar-alue, joka on täynnä pubeja, yökerhoja ja ravintoloita, joissa viihtyvät niin paikalliset kuin turistitkin. Useimmissa pubeissa on elävää musiikkia aamusta lähtien. Pubit ovat täynnä elämää myös päivisin, sillä monet käyvät syömässä ja viettämässä aikaansa pubeissa. Silloin ykkösruoka on briteistä tuttu fish & chips eli paneroitua turskaa ranskalaisilla perunoilla. Lapsiperheille tiedoksi, että pubeihin pääsevät myös lapset, tosin vain ennen kello kuutta illalla.
Dublin on myös suosittu ostoskaupunki. Keskustan ostosalueet keskittyvät kävelykatujen Grafton Streetin ja Henry Streetin läheisyyteen, joilta löytyvät kaikki mahdolliset kansainväliset merkkiliikkeet.
Monet turistit keskittyvät pubitoimintaan olutta ja viskejä maistellen, mutta kyllä kultturinnälkäisellekin jotain kaupungista löytyy. Ehdottomasti kannattaa tutustua ainakin Trinity Collegeen, yhteen Euroopan kuuluisimmista yliopistoista. Käymisen arvoisia ovat myös vuonna 1204 rakennettu Dublinin linna sekä upeat katedraalit St. Patrick ja Christ Church. Vehreyttä kaipaavalle löytyy kaupungin laitamilla sijaitseva Phoenix-puisto, joka on Euroopan suurin yleinen puisto. Siellä sijaitsee mm. eläintarha sekä vuonna 1817 Wellingtonin herttuan kunniaksi rakennettu 60 metriä korkea obeliski. Monet tekevät myös ns. pyhiinvaellusreissuja Guinnessin olutpanimoon ja Jamesonin vanhaan viskitislaamooon, joten kai se on pakko myöntää, että Irlannin ykköstuote näyttäisi sittenkin olevan pubit, olut ja viski.
Dublin on nopeasti läpi koluttu, varsinkin jos ei aio käydä kaikissa tuhannessa pubissa tummaa olutta litkimässä. Niinpä viimeisenä matkapäivänänämme hyppäsimme junaan ja puksuttelimme 20 minuutin matkan pohjoiseen, idylliseen Howthin kalastajakylään. Varsinkin kesäisin Howth on erittäin suosittu lomakohde dublinilaisten keskuudessa, mutta syksyisinkin voi alueella kävellä ja ihastella komeaa merimaisemaa. Kävelimme sataman kautta kylän reunamille, josta lähti polku, joka vei meidät korkeiden ja jyrkkien kallionkielekkeiden päälle ihastelemaan todella maalauksellisia maisemia. Oikein mukavaa vaihtelua Dublinin kiireiseen turistiryysikseen.
Dublin on oikein viihtyisä kaupunki, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Tosin kesäaika voisi olla mukavampi, vaikkei lokakuun lopun sää mitenkään kylmä ollutkaan, tuulinen kylläkin. Kaupungilla ei ole tarjota Pariisin tai Rooman tavoin uskomatonta historiaa, kulttuuria tai nähtävyyksiä, mutta toisaalta se on myös Dublinin valtti. Tällöin matkaajan ei tarvitse ravata ympäri kaupunkia nähtävyyksien perässä, vaan hän voi rauhassa nauttia kaupungin rennosta tunnelmasta ja siitä kuuluisasta pubitunnelmasta. Ja sitähän Dublinissa riittää.
Pete Salomaa