Sadassa vuodessa Suomi ja suomalaiset ovat tehneet jättiharppauksen maatalousyhteiskunnasta ensin teollisuusyhteiskunnaksi, sitten palveluyhteiskunnaksi ja nyt virtuaaliseksi digiyhteiskunnaksi,jossa tekoälyn käyttö lisääntyy joka päivä ja pilvipalvelut arkipäiväistyvät.
Yksi ei vaan tunnu muuttuvan käytämme edelleen varsin vanhoja kielikuvia arkielämässämme joka päivä ymmärtämättä niiden etymologista eli alkuperäismerkitystä.Kielikuvamme ovat agraariyhteisön reliktejä eli jäänteitä ja ne kuvasivat paremmin omavaraistaloutta ja käsityöammatteja, joita silloin harjoitimme kuin nykypäivää.
Kuinka moni meistä on etsinyt heinää neulasuovasta, tarttuneet viimeiseen oljenkorteen tai saanut vettä myllyynsä heiteltyään kapuloita rattaisiin. Mutta kykenemme toki erottamaan jyvät akanoista ja katsomaan lahjahevosen suuhun, vaikka emme olekaan tanssineet kenenkään pillin
mukaan. Silti osamme tehdä lehmäkauppoja ja heittää kirveemme kaivoon, koska olemme jättäneet Suomen kesannolle, sillä emme ole nähneet metsää puilta, emmekä ole takoneet kun rauta on kuumaa.
Olemme ajaneet kaksilla rattailla emmekä ole tarttuneet härkää sarvista, sillä olemme pitäneet happamista pihlajanmarjoista. Karavaanimme on kulkenut, vaikka koirat ovat haukkuneet, mutta mitä olemme oppineet? Senkö, että ei oppi ojaan kaada vai räkänokastakin mies tulee, muttei tyhjän naurajasta!
Me härmäläiset olemme mielensäpahoittajia ja muutosvastarintaisia ihmispoloja, jotka puskemme joka päivä eteenpäin käyttäen vanhoja sanontoja ja iän ikuisia kielikuvia siksi, ettemme suostu niin helposti muuttumaan. Siitä syystä me olemme joustamattomia ja omapäisiä jukureita, joille Isä Stalin jo kerran yritti nuijia Karjalan männyllä päähän, muttei ylivoimasta huolimatta siinä onnistunut.
Kiveäkään emme ole jättäneet kääntämättä, kun olemme taistelleet naapurin kanssa metrin kaistaleen omistuksesta tai kenelle isoäidin hartiahuivi oikein luvattiin perinnönjaossa. Olemme keksijäkansaa, mutta emme osaa viedä tuotteitamme ulkomaille tai kehua itseämme oikeissa paikoissa, sillä olemme liian vaatimattomia ja siedämme vääryyttä aivan liikaa.
Kieleemme tulee joka vuosi satoja uudissanoja lisää, mutta niistä ei ole kovinkaan paljon todella yritetty vääntää uusia kielikuvia yhteisöämme ilahduttamaan. Niinpä haastan kaikki omalähiön lukijat keksimään näitä uusia ilmaisuja ja kielikuvia itse ja lataamaan ne facebookiin ja istagrameihin. Nyt kaikki joukolla kieltä elävöittämään.
Tässä muutama kyytipojaksi!
Nyt tälle hallituksen perseilylle tuli loppu kuin nyhtökauran hävikille kylmäaltaasta. Sote-uudistus on samanlaista kuin puna-vihreiden hyggeily läskipyörillä. Koulujen ilmiöviikko on kuin napsutupakan ja kikysopimuksen suhde: molemmat ovat kestävyystiedettä.
Parhaat julkaistaan lehdessämme!
Jussi Melanen