Alijuhakkalantie lintuperspektiivistä katsottuna (kuva: Janne Nykänen)
Lahden kaupunki ryhtyi 1930-luvun lopulla määrätietoisesti ostamaan lähialueiltaan maatiloja. Niitä hankittiin tulevan asutustoiminnan tarpeisiin. Muun muassa Tapanila, Vähätalo, Alijuhakkala, Mattila, Hennala, Vähä-Saksala, Anttila, Rautakankare ja osa Lounaan tilaa siirtyivät tällöin kaupungin omistukseen. Heti sotien jälkeen ne osoittautuivatkin tarpeellisiksi, kun oli vastattava vilkkaan rakennustoiminnan vaatimaan tonttikysyntään.
Alijuhakkalan tila sijaitsi alkujaan Lahden kylän keskustassa aina Lahden paloon (1877) saakka. Palon jälkeen tila siirtyi Porvoonjoen rantaa, Helsingin-Mäntsäläntien varteen. Alijuhakkalan kartanon maita Lahden kaupunki lunasti 40- 50-luvun vaihteessa rintamamiestonteiksi. 50-luvulla rakentaminen oli erittäin kiivasta, jolloin alueelle nousi kymmeniä taloja. Näin rintamamiehet kuin evakotkin asuttivat entisiä peltoja, muokaten siitä viihtyisän ja vehreän asuinalueen. Alijuhakkalan kartano tuhoutui tulipalossa –89.
Ensimmäiset kadut olivat Alijuhakkalantie (nyk. Alijuhakkalantie) ja Keijutie. Alijuhakkalantie sai muotonsa vuonna 1948 laaditussa asemakaavassa ja Porvoonjoentie vuonna 1954. Ne muodostavat yhtenäisen näkymän puolitoistakerroksisine, harjakattoisine asuintaloalueineen, jotka on sijoitettu yhtenäisesti säännöllisiin riveihin lähelle katulinjaa.
15.1.1950 perustettiin Alijuhakkalan Omakotiyhdistys 33 tontinomistajan läsnäollessa. Sen tarkoituksena oli valvoa alueen tonttien ja tilojen omistajien yhteiskunnallisia, taloudellisia ja sivistyksellisiä etuja. Alueen tiestön, viemäri- ja sähköverkon rakentaminen työllistivät yhdistystä alussa merkittävästi. Esimerkkinä yhdistyksen toimista oli erilaisten rakennustarvikkeiden kilpailutus. Esim. sementtisäkki maksoi kotiin tuotuna 239 markkaa ja tiilet 9,60 markkaa/kpl. Yhdistyksen liittymismaksu oli 100 markkaa ja vuosimaksu 200 markkaa.
Vuosikymmenten saatossa yhdistys on elänyt mukana ajassa ja ottanut kantaa kulloinkin ajankohtaisiin aiheisiin ja ongelmiin. Alkuvuosina yhdistyksen rooli oli hyvin merkittävä monessakin mielessä. Alueen valmistuttua myös yhdistyksen rooli muuttui. Se mitä eri vuosikymmeninä on tehty ja edustettu, olisi hieno saada kirjoihin ja kansiin. Ehkä jonain päivänä saamme tarkemman selvityksen.
2000-luvun puolivälissä yhdistyksen nimi vaihtui nykyiseen muotoonsa Alijuhakkalan Asukasyhdistykseksi. Nykyisin suurimmat vaikuttamisen alueet ovat alueen turvallisuus niin asumisen kuin liikkumisen kannalta sekä yhteisöllisyyden ylläpitäminen. Ympärillä tapahtuvia asioita seurataan ja niihin otetaan kantaa aina kun siihen tarvetta nähdään. Tiedottamisen merkitys on nykymaailmassa suuri, joten siihen on viime vuosina panostettu niin, että yhdistyksellä on käytössään ajanmukaiset kanavat. Parhaiten toimintaamme seuraat Facebookin Alijuhakkalalaiset ryhmässä.
Yhdistyksen ja asukkaiden toiminta on tuottanut tulosta. Alue on saatu viihtyisäksi ja toimivaksi. Alueella on kaksi puistoa, joissa voi leikkiä ja pelata esim. jalkapalloa ja frisbee golfia. Alennetut nopeusrajoitukset, hidasteet ja huomiomerkit auttavat osaltaan turvallista liikkumista ja vähentävät liikennemelua. Alueen asukkaille on vuosienvarrella järjestetty monenlaista tapahtumaa. Kiireinen arki on kuitenkin vähentänyt tapahtumien osallistujamääriä. Selkeästi suosituimmat tapahtumat ovat juhannuskokko ja uudenvuoden ilotulitus.
Itse olen asunut Alijuhakkalassa vuodesta 2009. Tietysti juuri alueelle tunnusomaisessa rintamamiestalossa. Ihastuimme alueen sijaintiin, isoihin tontteihin, vehreään ympäristöön ja rauhallisuuteen. Kaikki tämä ihastuttaa edelleen ja ne ovat varmasti vetovoimaisia elementtejä myös tämän päivän asunnonetsijöille.
Kun Alijuhakkala 50-luvulla lähti rakentumaan, oli isoille tonteille selkeä tarve. Ruuasta oli pulaa, joten kaikkien piti olla monella tapaa omavaraisia ja siihen tarvittiin tietysti paljon viljelysmaata. Edes alueemme isot n. 2000m2 ja sitä suuremmat tontit eivät tähän aina riittäneet, joten viljelyskäytössä olivat myös isot kaupungin alueet tonttien välissä, jotka nykyään kasvavat korkeaa pajukkoa ja heinää. Nyt, Koronan innostamana ainakin meidän perheessämme on otettu isosta tontista hyöty irti ja monenlaista juuresta on kasvatettu. Eihän sitä tiedä, vaikka meillä vielä joskus olisi Alijuhakkalan Elomarkkinat, joilla myymme alueemme satoa.
Minä ja perheemme olemme viihtyneet Alijuhakkalassa reilut 11 vuotta. Oman talon eteen on tehty paljon töitä, mutta koen sen kansallisperintömme, rintamamiestalojen säilymisen kannalta tärkeänä. Toki samalla on saatu merkittävää parannusta asumismukavuuteen ja energiatehokkuuteen. Omien touhujen ohella parhaita muistoja ovat luoneet mukavat jutustelut ja juhlat naapureiden kanssa, monet mukavat keskustelut iltatulilla oman tontin nurkalla, yhdistyksen tapahtumat puistoissa ja tietysti juhannuskokko, joka on jo monena vuonna vetänyt hurjan määrän naapurustoa kasaan. Kivaa on ollut ja tulee varmasti jatkossakin olemaan.
Asukasyhdistyksen puheenjohtajan roolissa olen viimeisten seitsemän vuoden mittaan päässyt vaikuttamaan asuinalueeni asioihin ja tutustunut moneen asukkaaseen eri asiayhteyksien kautta. Myös kaupungin byrokratia on tullut tutuksi erilaisten lupa-asioiden ja hankkeiden kautta. Alijuhakkalasta olen oppinut paljon sellaista mihin en ilman tätä roolia olisi törmännyt. Kannattaa siis osallistua Asukasyhdistyksen toimintaan. Sitä kautta pääsee vaikuttamaan ja olemaan mukana monenlaisissa asioissa.
Juhlavuodelle suunniteltuja tapahtumia emme valitettavasti Koronan takia päässeet järjestämään. Juhlavuosi tullaan kuitenkin päättämään normaalia suurempaan ilotulitukseen. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä pääsee sitä aattoiltana klo 19:00 alkaen Korsipuistoon seuraamaan.
Lasse Latvatalo
Ensi viikon lehdessämme Alijuhakkala-muistojaan kertovat Alijuhakkalan nykyiset ja entiset asukkaat