Katupäällikkö Mika Lastikka: Anttilanmäen kohdalla louhitaan kalliota älypyörätien vuoksi

Kuva: Anttilanmäen kohdalla rautatieaseman eteläpuolella louhitaan kalliota älypyörätien linjauksen vuoksi. Se aiheuttaa jonkin verran häiriötä liikenteelle koko marraskuun ajan.


Lahden rautatieaseman eteläpuolella Anttilanmäen kohdalla tehdään parhaillaan kallioleikkauksia Citicap-pyörätietä varten.

– Kaupunki on tilannut rakentamisen kokonaisurakalla, joten meillä ei ole todellista tietoa kallion muokkauksesta. Suunnitteluvaiheessa laaditussa kustannusarviossa kallion muokkaukselle on arvioitu kustannuksiksi noin 30000 – 50000 euroa, katupäällikkömme Mika Lastikka kertoo.

Hankkeen tavoitteeksi asetettiin tuottaa sellainen muutos tulevalle väylälle, että pyöräilijöille ja kävelijöille kyetään tuottamaan mahdollisimman turvallinen liikkuminen väylällä tulevaisuudessa.

– Pyörätien poikkileikkaukselle on varmasti olemassa erilaisia mitoitusvaihtoehtoja. Näillä käynnissä olevilla muutoksilla saavutetaan myös tasalaatuinen palvelutaso kuitenkin suhteellisin pienin kustannuksin niin, että ajoneuvoliikenteelle joukkoliikenne mukaan lukien ei tuoteta kohtuutonta haittaa
Urakoitsijan on arvioinut, että kallion muokkausvaihe vaatii noin 5 viikon työajan.

– Tämän työvaiheen ennustetaan valmistuvan viikolla 47.
Älypyörätie otetaan käyttöön talvella
 
– Suunnittelussa selvitettiin vaihtoehtoisesti pyörätien siirtoa kulkemaan osittain ajoradan nykyiselle linjaukselle. Tästä luovuttiin koska ratkaisulla olisi ollut ajoneuvoliikenteen sujuvuuteen merkittävää huonontumista.
Myös rakentamisvaiheen haitta liikenteelle olisi ollut tässä toteutustavassa ollut nykyistä suurempi.
– Selvitysten perusteella molemmat ratkaisut osoittautuivat kustannuksiltaan samanlaisiksi.
Valitussa ratkaisussa testataan vaijerisahauksen soveltuvuutta tuleviin hankkeisiin.
– Vaijerisahauksella saavutetaan perinteiseen louhintaan verrattuna kaupunkikuvallisesti parempi lopputulos.
Rakennusurakka tulee jatkumaan kuluva vuoden joulukuulle saakka ja on tiedossa, että vähäisiä viimeistelyitä tulee siirtymään myös vuodelle 2021.
– Urakan kokonaisvalmiusaste on tällä hetkellä noin 80 prosenttia ja on selvää, että väylä tullaan ottamaan käyttöön jo talvella 2021.
Petri Görman

Kiinteistöpäällikkö Ossi Leppisaari: Salinkallion koulusta ei ole tehty purkupäätöstä

Kuva: Kasvatuksen vastuualuejohtaja Lassi Kilposen mukaan Salinkallion koulukiinteistön kunto ei anna mahdollisuuksia ottaa rakennusta enää koulukäyttöön.


Kiinteistöpäällikkö Ossi Leppisaari kertoo, että jo tehtyjen tutkimusten perusteella Salinkallion koulurakennusta ei ole mahdollista ottaa käyttöön. Kiinteistön terveellinen ja turvallinen käyttö ei ole mahdollista ilman kokonaisvaltaista peruskorjausta.

– Rakennus olisi mahdollista ottaa käyttöön peruskorjauksen jälkeen.

Peruskorjausta vaihtoehtona selvitettiin osana palveluverkon muutosta ja silloin todettiin, että uudisrakennus tulee palvelemaan käytettävyydeltään paremmin perusopetuksen tarpeita.

– Lisäksi uudisrakennus oli kustannuksiltaan peruskorjausta halvempi vaihtoehto.

Rakennuksesta ei ole tehty purkusuunnitelmaa, eikä rakennuksen jatkosta ole tehty päätöksiä.

– Rakennus ei ole myöskään julkisessa myynnissä.

Kiinteistön kunto ei mahdollista koulukäyttöä 

Lahden kaupungin kasvatuksen vastuualuejohtaja Lassi Kilposen mukaan Salinkallion koulun käyttäminen edellyttäisi sitä, että rakennus olisi käyttökuntoinen.

– Kun näin ei ole, niin silloin ei ole myöskään mitään suunnitelmia tai tavoitteita Salinkallion koulun osalta.

Salinkallion koulun yhdistyminen osaksi Lähteen monitoimitaloa päätettiin aikanaan osana kaupungin talousarviota sekä Sivistyslautakunnassa että kaupunginvaltuustossa.

– Se oli osa palveluverkon muutosta, kun huonokuntoisista kiinteistöistä haluttiin päästä peruskorjattuihin tai uusiin kiinteistöihin.

Eteläisen alueen perusopetuksen palveluverkossa ei ole Kilposen mielestä Salinkallion alueella tarvetta lisäkapasiteetille, koska Länsiharjun, Lähteen ja Liipolan perusopetusyksiköt ovat nyt kunnossa.

– Aikaisemmin toivoimme, että Salinkallio olisi voinut toimia väistötilana muiden rakennushankkeiden aikana, mutta nyt se ei valitettavasti ole mahdollista kiinteistön kunnon takia.

Kilposen mukaan kiinteistön kunto ei anna mahdollisuuksia ottaa rakennusta enää koulukäyttöön.

– Toisaalta eteläisen alueen oppilasmäärät ovat nyt sellaisia, että 7-9 -luokat ovat Lähteen monitoimitalossa ja Salpausselän koulussa. Nämä talot riittävät hyvin tämänhetkisille oppilasmäärille.

Petri Görman

Alijuhakkalan Asukasyhdistys 70 vuotta: Muistojeni Alijuhakkala

Kuva: Omalähiö kertoi sivuillaan vuoden 1981 Elojuhlista Korsipuistossa näin näyttävästi.


Entiset ja nykyiset alijuhakkalalaiset  Onerva Vartiainen, Hannu Mieskolainen ja Petri Salomaa kertovat omat muistonsa Alijuhakkalasta.

Korsitiellä vuodesta 1970

Muutin Alijuhakkalaan Korsitielle toukokuussa 1970. Alue oli melko tuntematon, joskin koulutyttönä olin potkukelkkaillut Mäntsäläntiellä. Tutuin paikka oli puistotien päädyssä Hennalan kasarmeja vastapäätä sijainnut kioski, josta oli automatkoilla käyty ostamassa jäätelöt. Kioski purettiin muutama vuosi muuttoni jälkeen. Kauppapalvelut olivat erinomaiset. Alijuhakkalantiellä oli Lahden Osuuskaupan myymälä, ihan vieressä K-kauppa ja Keijutiellä oli Tukon T-kauppa. Osuuskaupassa myymälänhoitaja Kaija ilahdutti asiakkaita hyvän palvelun ohella hersyvällä naurullaan. Myymälässä kerättiin joulukuussa joulurahat sekä postinjakajalle että aamulehtien tuojalle. Kaikki kaupat lopetettiin vähitellen. Onneksi alueen asukkaat käyttivät riittävästi Kotipokin palveluita, joten se säilyi. Kiinteistössä toimivat eri aikoina myös Päijät-Hämeen Säästöpankki, apteekki, luontaistuotekauppa, posti ja ravintola Pieni talo preerialla. Alakerrassa oli Hankkijan myymälä. Kesäaikana Hankkijan puutarha levittäytyi parkkialueelle. Kun Osuuskauppa Hämeenmaa rakensi uuden marketin jo huonokuntoisen Kotipokin kiinteistön tilalle asukkaiden kaipaamaa apteekkia ei uuteen taloon saatu, koska kukaan apteekkari ei pitänyt sivuapteekkia kannattavana. Erityisesti ikäihmiset kaipaavat apteekkia.

Korsitieltä Salinkalliolle johtavat rappuset toimivat yhä kuntoportaina, mutta muuttaessani oli mahdollisuus kuntoilla lisäksi hyppyrimäen rappusilla. Uuden vuoden aattona väkeä oli paljonkin katselemassa kaupungin ilotulitusta rakennelman huipulla. Talven edetessä nuoret mäkikotkat esittelivät taitojaan. Joskus jäin seuramaan liitoja vieressäni Alijuhakkalan pikkupoikia, jotka silmät tarkkoina seurasivat hyppyjen pituuksia ja mielessään ajattelivat, että kohta hyppään minäkin. Valitettavasti pikkupoikien ajatukset jäivät vain haaveiksi. Jotenkin aina löytyy ihmisiä, nuoria ja vanhoja, jotka saavat nautintoa ilkivallan tekemisestä ja mielipahan aiheuttamisesta. Hyppyrimäen portaita alettiin rikkoa, tuli vaarallisia rakoja. Niiden lisääntyessä rappusten eteen lyötiin tukevat laudat. Tämä ei estänyt uhkarohkeiden kiipeilijöiden kapuamista huipulle, joten onnettomuuksien välttämiseksi hyppyrimäki purettiin. Pitkän aikaa alamäki oli vailla kasvillisuutta, joten siitä oli lasten ja vähän vanhempienkin hauska lasketella mäkeä. Minäkin olen poikani kanssa liuutellut mäkeä alas aikamoisella vauhdilla. Vähän kerrassaan pensaat ja puiden alut alkoivat estää turvallista laskettelua. Eräässä vaiheessa asukasyhdistyksen väki poisti kasveja. Nyt niitä on taas tullut lisää.

Heti ensimmäisenä talvena löysin Korsipuiston hiihtoladun. Tuohon aikaan latukone ei kierrellyt puistossa, mutta Korsitiellä asunut Jouko Skinnari huolehti lumien tultua ladun tekemisestä. Hän kertoi minulle, että latu on 780 metriä pitkä. Tämän mukaisesti merkitsin kalenteriin hiihtokilo-metrit. Myöhemmin H-P Tuominen kertoi, että latu on vain noin 600 metriä. Ehkä Jouko Skinnari teki laajempia kaaria ja ylimääräisiä kiemuroita. Hiihtäen kävin talvisin myös Aaltosen puutarhalla ostamassa kukkia. Ylermi Aaltonen katsahti ulkona olevaa pakkasmittaria todetakseen, kuinka monen Helsingin Sanomien päivä on. Kukkapakettiin kiinnitettiin niin pitkä narupyörylä, että saatoin ripustaa paketin selkääni. Miten kaipaankaan Aaltosen puutarhaa, sen syksy-, talvi ja kesäkukkia.

Ymmärtääkseni Jouko Skinnarin idea oli, että yhdistys ryhtyi järjestämään Korsipuistossa juhlia. Hän kertoi, että järjestelyt ovat Alijuhakkalassa helppoja, kun täältä löytyy ihan kaikkien alojen ammatti-ihmisiä. Yhdet juhlat 1970-luvulta muistan erityisesti, koska minua pyydettiin juontajaksi. Väkeä oli paljon, joukossa mm. kirjailija Eino Pietola, jonka omakotitalo oli Korsipuiston vieressä. Haastattelin häntä lavalla ja haastattelun lopuksi Pietola esitti saunakutsun. Oli lauantaipäivä, ja kuulema joku saunavieras oli tullutkin Pietoloille iltakylään. Sitten tuli aikoja, jolloin toiminta hiljeni. Oli hankalaa saada hallitustakaan kokoon. Onneksi Hannu Mieskolainen jaksoi pitää yhdistyksen toimintaa yllä, joten yhdistyksellä on nyt juhlavuosi. Ehkä ensi kesänä päästään pitämään vuosijuhlat jälleen Korsipuistossa. Muistan lämmöllä menneitä juhlia, joiden eteen hallituksen jäsenet apuväen kanssa tekivät hurjasti töitä. Minulle Alijuhakkala on viihtyisä ja turvallinen kotikylä.

Onerva Vartiainen,
Vuoden lahtelainen 2015


———— ———— ———– ———— ———– ——————
Asukasyhdistyksen puheenjohtajana

Paluumuuttajana asetuin perheeni kanssa takaisin Alijuhakkalaan 1997. Seuraavana vuonna minut houkuteltiin Alijuhakkalan omakotiyhdistyksen hallitukseen. Omakotiyhdistysten kulta-aika oli tuolloin lopuillaan. Monet perinteiset vuosittaiset kilpailut ja riennot olivat hiipuneet, lentopallon pelaaminenkin puistossa hiljentynyt. Koetettiin löytää uusia tapoja toimia. Uutena toimena voisi mainita käsityöaineiden stipendit Salinkallion koulun 9.luokkalaisille. Vuorovuosina palkittiin kotitalouden, teknisen tai tekstiilikäsityön oppilas, joka oli osoittanut suurinta kehitystä kyseisenä vuonna. Myös niittyprojektilla koetettiin saada alueen joutomaita siistittyä. Edelleen hyvin elävänä perinteenä on säilynyt alueen oma juhannuskokko, joka on vain kerran pitänyt perua metsäpalovaroituksen vuoksi. Kokolla on kiva tavata tuttuja ja paistella makkaraa tulen rauhoituttua aamuyöstä. Yhteisten etujen hoitamisessa alueen liikennejärjestelyt olivat aikanaan isossa osassa. Kuten hidastetöyssykokeilu, joka ymmärrettävästi aiheutti lähitaloille ongelmia.

Kymmenvuosijuhlia järjestettiin ja pienimuotoisempia puistotapahtumia. Salinkallion entisen hyppyrimäen alastulorinteeseen järjestettiin ja ylläpidettiin pulkkamäkiä talvisin. Yhteistyö muiden yhdistysten kanssa on satunnaista ja jopa viriteltiin Launeen alueen yhdistysten yhteen liittämistäkin. 2000-luvun alkupuolella yhdistyksen säännöt ja nimi uudistettiin: Alijuhakkalan asukasyhdistys ry, jonka katsottiin vastaavan paremmin aikaansa. Jäin yhdistyksen toiminnasta puheenjohtajana pois muistaakseni 2015, jolloin jätin monet muutkin yhteiskunnalliset tehtävät muille. Neljä lasta, taloremontit, työruuhkat ylitöineen tarvitsivat aikansa ja vaativat veronsa. Oli keskityttävä omaan elämään. Tuo aika oli opettavasta ja antoisaa, sekä sain paljon uusia tuttavuuksia. Olen ylpeä siitä, kuinka yhdistys edelleen on voimissaan vireän nykyhallituksen ansiosta.

Hannu Mieskolainen,
Asukasyhdistyksen puheenjohtaja 1998-2014


——– ——— ——– ——– ——— ——— ——— ———-
Korsipuiston diinarit

60- ja 70-lukujen taitteessa, ollessani noin neljän vuoden ikäinen muutimme Korsitien ja Mäntsäläntien kulmassa sijaitsevaan omakotitaloon. Perheen kirjapaino toimi vanhan rintamamiestalon kellarissa ja minä vietin päivät pitkät kotona tai itse asiassa viereisessä Korsipuistossa, sillä vielä 70-luvulla lapset leikkivät koko päivän ja pitkät illatkin aina ulkona. Kotona käytiin vain välillä syömässä. Alueella oli paljon ikäisiäni lapsia ja päivät kuluivat pitkälti kirkonrottaa ja jalkapalloa pelaamalla. Omenavarkaissa käytiin aina syksyisin ja talvisin hiihdettiin Korsipuistoa ympäri. Naapuruston lapsikatraaseen kuuluivat silloin mm. Välimäen Harri, Salmisen Jere, Saarasen Jokke, Rädyn Ipe ja Vartiaisen Juho. Myöhemmin julkisuuteen omilla aloillaan nousseet Valkeapään Taru ja Skinnarin Ville olivat silloin vielä vähän liian pieniä meidän leikkeihin, vaikka kovasti jo mukaan yrittivätkin. Salinkallion jylhillä kallioilla vietimme monta mukavaa päivää, tosin siellä saattoi joskus törmätä läheisen vastaanottokodin poikiin, jotka olivat kyllä aika pelottavia huulessa roikkuvine röökeineen.

Olin 12-vuotias kun muutimme Alijuhakkalasta Launeelle, nykyisiin Omalähiön tiloihin Patomäentielle. Kaverit ja varsinkin nuoren miehen iltaelämä jäi kuitenkin Korsipuistoon. Vuoden 1979 tienoilla Suomeen rantautui hurjalla vyöryllä rockabilly-aalto ja yhtäkkiä Alijuhakkala oli etelälahtelaisten diinareiden kokoontumispaikka. Näkymä oli kuin 50-luvun Amerikasta. Rasvapäätä, nahkarotsia ja kellohameita vilisi kuin Grease-leffassa. Kokoonnuimme niin kesällä kuin talvellakin joko Keijutien ja Alijuhakkalantien välisellä leikkikentällä, siinä Keijupubin vieressä tai sitten Korsipuiston leikkikentällä. Ei nuorisolle ollut silloin mitään sisätiloja tarjolla.

Parhaimmillaan porukkaa kokoontui leikkipuistoon viikonloppuisin jopa 50 henkeä. Crazy Cavan, Matchbox ja Stray Cats soivat lujaa kasettimankasta ja oluenjuomistakin taidettiin harjoitellla oikein porukalla. Varmasti tällainen iso ja varsin äänekäs nuorisojoukko on herättänyt alueen asukkaissa pahennusta ja kyllähän meitä nuoria syyteltiinkin kaikenlaisesta ilkivallasta ja varsinkin äänekkäät mopot aiheuttivat parranpärinää. Silloin tällöin joku alueen asukas saattoi soittaa poliisit paikalle, kun älämölö nousi viikonloppuisin toiseen potenssiin. Se on kuitenkin varma, että kukaan meistä ei sytyttänyt sitä puhelinkoppia tuleen Alijuhakkalantien Osuuskaupan edessä. Olimme me kuitenkin sen verran kilttiä ja lainkuuliaista sakkia. Riehakkaita, mutta nykymittapuulla mitattuna todella kilttejä.

Alijuhakkalan asukasyhdistys järjesti Korsipuistossa hienoja Elojuhlia ja meistä nuorista makeinta oli tietenkin se, että pari kertaa siellä esiintyi paikallisista Salinkallion koulun oppilaista koostuva rockabillly-orkesteri. Vuonna 1981 rockabilly meni pois muodista ja kuin taikaiskusta Alijuhakkala hiljeni. Tai voi olla, ettei hiljentynyt, minä vain jäin porukasta pois. Alkoi lukio, tyttöystävä tuli kuvioihin ja baareihinkin alkoi päästä sisään. Ei tarvinnut enää notkua ”Kentällä”.

Alijuhakkalassa varmasti taputettiin käsiä tyytyväisenä, kun nuoriso häipyi alueelta bilettämästä. Toivottavasti kenellekään ei jäänyt meidän porukasta pahoja traumoja. Itselleni sen sijaan jäi Alijuhakkalasta todella paljon lämpimiä lapsuus- ja nuoruusmuistoja ja muutama elinikäinen ystävä, joiden kanssa useasti näitä aikoja yhdessä muistellaan.

Onnea 70-vuotiaalle Alijuhakkalan Asukasyhdistykselle!

Petri Salomaa,
Omalähiön päätoimittaja
Alijuhakkalan diinari ( kuva 1980)

Alijuhakkalan Asukasyhdistys 70 vuotta ja Alijuhakkala vieläkin vanhempi.

Alijuhakkalantie lintuperspektiivistä katsottuna (kuva: Janne Nykänen)


Lahden kaupunki ryhtyi 1930-luvun lopulla määrätietoisesti ostamaan lähialueiltaan maatiloja. Niitä hankittiin tulevan asutustoiminnan tarpeisiin. Muun muassa Tapanila, Vähätalo, Alijuhakkala, Mattila, Hennala, Vähä-Saksala, Anttila, Rautakankare ja osa Lounaan tilaa siirtyivät tällöin kaupungin omistukseen. Heti sotien jälkeen ne osoittautuivatkin tarpeellisiksi, kun oli vastattava vilkkaan rakennustoiminnan vaatimaan tonttikysyntään.

Alijuhakkalan tila sijaitsi alkujaan Lahden kylän keskustassa aina Lahden paloon (1877) saakka. Palon jälkeen tila siirtyi Porvoonjoen rantaa, Helsingin-Mäntsäläntien varteen. Alijuhakkalan kartanon maita Lahden kaupunki lunasti 40- 50-luvun vaihteessa rintamamiestonteiksi. 50-luvulla rakentaminen oli erittäin kiivasta, jolloin alueelle nousi kymmeniä taloja. Näin rintamamiehet kuin evakotkin asuttivat entisiä peltoja, muokaten siitä viihtyisän ja vehreän asuinalueen. Alijuhakkalan kartano tuhoutui tulipalossa –89.

Alijuhakkala vuonna 1959

Ensimmäiset kadut olivat Alijuhakkalantie (nyk. Alijuhakkalantie) ja Keijutie. Alijuhakkalantie sai muotonsa vuonna 1948 laaditussa asemakaavassa ja Porvoonjoentie vuonna 1954. Ne muodostavat yhtenäisen näkymän puolitoistakerroksisine, harjakattoisine asuintaloalueineen, jotka on sijoitettu yhtenäisesti säännöllisiin riveihin lähelle katulinjaa.

15.1.1950 perustettiin Alijuhakkalan Omakotiyhdistys 33 tontinomistajan läsnäollessa. Sen tarkoituksena oli valvoa alueen tonttien ja tilojen omistajien yhteiskunnallisia, taloudellisia ja sivistyksellisiä etuja. Alueen tiestön, viemäri- ja sähköverkon rakentaminen työllistivät yhdistystä alussa merkittävästi. Esimerkkinä yhdistyksen toimista oli erilaisten rakennustarvikkeiden kilpailutus. Esim. sementtisäkki maksoi kotiin tuotuna 239 markkaa ja tiilet 9,60 markkaa/kpl. Yhdistyksen liittymismaksu oli 100 markkaa ja vuosimaksu 200 markkaa.

Vuosikymmenten saatossa yhdistys on elänyt mukana ajassa ja ottanut kantaa kulloinkin ajankohtaisiin aiheisiin ja ongelmiin. Alkuvuosina yhdistyksen rooli oli hyvin merkittävä monessakin mielessä. Alueen valmistuttua myös yhdistyksen rooli muuttui. Se mitä eri vuosikymmeninä on tehty ja edustettu, olisi hieno saada kirjoihin ja kansiin. Ehkä jonain päivänä saamme tarkemman selvityksen.

2000-luvun puolivälissä yhdistyksen nimi vaihtui nykyiseen muotoonsa Alijuhakkalan Asukasyhdistykseksi. Nykyisin suurimmat vaikuttamisen alueet ovat alueen turvallisuus niin asumisen kuin liikkumisen kannalta sekä yhteisöllisyyden ylläpitäminen. Ympärillä tapahtuvia asioita seurataan ja niihin otetaan kantaa aina kun siihen tarvetta nähdään. Tiedottamisen merkitys on nykymaailmassa suuri, joten siihen on viime vuosina panostettu niin, että yhdistyksellä on käytössään ajanmukaiset kanavat. Parhaiten toimintaamme seuraat Facebookin Alijuhakkalalaiset ryhmässä.

Yhdistyksen ja asukkaiden toiminta on tuottanut tulosta. Alue on saatu viihtyisäksi ja toimivaksi. Alueella on kaksi puistoa, joissa voi leikkiä ja pelata esim. jalkapalloa ja frisbee golfia. Alennetut nopeusrajoitukset, hidasteet ja huomiomerkit auttavat osaltaan turvallista liikkumista ja vähentävät liikennemelua. Alueen asukkaille on vuosienvarrella järjestetty monenlaista tapahtumaa. Kiireinen arki on kuitenkin vähentänyt tapahtumien osallistujamääriä. Selkeästi suosituimmat tapahtumat ovat juhannuskokko ja uudenvuoden ilotulitus.

Itse olen asunut Alijuhakkalassa vuodesta 2009. Tietysti juuri alueelle tunnusomaisessa rintamamiestalossa. Ihastuimme alueen sijaintiin, isoihin tontteihin, vehreään ympäristöön ja rauhallisuuteen. Kaikki tämä ihastuttaa edelleen ja ne ovat varmasti vetovoimaisia elementtejä myös tämän päivän asunnonetsijöille.

Kun Alijuhakkala 50-luvulla lähti rakentumaan, oli isoille tonteille selkeä tarve. Ruuasta oli pulaa, joten kaikkien piti olla monella tapaa omavaraisia ja siihen tarvittiin tietysti paljon viljelysmaata. Edes alueemme isot n. 2000m2 ja sitä suuremmat tontit eivät tähän aina riittäneet, joten viljelyskäytössä olivat myös isot kaupungin alueet tonttien välissä, jotka nykyään kasvavat korkeaa pajukkoa ja heinää. Nyt, Koronan innostamana ainakin meidän perheessämme on otettu isosta tontista hyöty irti ja monenlaista juuresta on kasvatettu. Eihän sitä tiedä, vaikka meillä vielä joskus olisi Alijuhakkalan Elomarkkinat, joilla myymme alueemme satoa.

Minä ja perheemme olemme viihtyneet Alijuhakkalassa reilut 11 vuotta. Oman talon eteen on tehty paljon töitä, mutta koen sen kansallisperintömme, rintamamiestalojen säilymisen kannalta tärkeänä. Toki samalla on saatu merkittävää parannusta asumismukavuuteen ja energiatehokkuuteen. Omien touhujen ohella parhaita muistoja ovat luoneet mukavat jutustelut ja juhlat naapureiden kanssa, monet mukavat keskustelut iltatulilla oman tontin nurkalla, yhdistyksen tapahtumat puistoissa ja tietysti juhannuskokko, joka on jo monena vuonna vetänyt hurjan määrän naapurustoa kasaan. Kivaa on ollut ja tulee varmasti jatkossakin olemaan.

Asukasyhdistyksen puheenjohtajan roolissa olen viimeisten seitsemän vuoden mittaan päässyt vaikuttamaan asuinalueeni asioihin ja tutustunut moneen asukkaaseen eri asiayhteyksien kautta. Myös kaupungin byrokratia on tullut tutuksi erilaisten lupa-asioiden ja hankkeiden kautta. Alijuhakkalasta olen oppinut paljon sellaista mihin en ilman tätä roolia olisi törmännyt. Kannattaa siis osallistua Asukasyhdistyksen toimintaan. Sitä kautta pääsee vaikuttamaan ja olemaan mukana monenlaisissa asioissa.

Juhlavuodelle suunniteltuja tapahtumia emme valitettavasti Koronan takia päässeet järjestämään. Juhlavuosi tullaan kuitenkin päättämään normaalia suurempaan ilotulitukseen. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä pääsee sitä aattoiltana klo 19:00 alkaen Korsipuistoon seuraamaan.


Lasse Latvatalo

Ensi viikon lehdessämme Alijuhakkala-muistojaan kertovat Alijuhakkalan nykyiset ja entiset asukkaat

Kansalaisaktivisti Petri Alastalo: Päättäjien tulisi ajaa lahtelaisten etua oman edun sijaan

Kuva: Kansalaisaktivisti Petri Alastalo muistuttaa, että nimiä kerättiin kansalaisaloitteeseen niin paljon, että sen perusteella lahtelaisilta on mahdollista kysyä mielipidettä neuvoa antavan kansanäänestyksen kautta.


 – Olen iloinen siitä, että pormestarimalli kaatuu Lahdessa. En hyväksy sitä, että paikalliset poliitikot kahmivat itselleen erilaisia etuisuuksia, kun heidän tulisi edistää lahtelaisten yhteistä hyvää päätöksillään.

Alastalo luovutti tiistaina kaupunginjohtaja Pekka Timoselle kansalaisaloitteen, jonka oli allekirjoittanut yli 4200 lahtelaista.
 – Pormestarimalli ei olisi tuonut mitään lisäarvoa Lahden kaupungin hallinto-organisaatioon. Nyt säästyi muutama poliittinen suojatyöpaikka, Alastalo myhäilee.

Pormestarin paikka oli kansalaisaktiivi Alastalon mukaan pedattu sosialidemokraateille ja sen kaikki sanomalehtiä lukevat ihmiset Lahdessa tiesivät.
 – Kokoomuslaiset olivat lokakuun markkinoilla meidän allekirjoituspisteemme vieressä torilla ja he säikähtivät, kuinka paljon ihmiset kävivät allekirjoittamassa meidän kansalaisaloitettamme. Sen vuoksi he ilmoittivat seuraavana päivänä, että he eivät enää tue tätä hanketta.

Pienryhmät ovat edelleen paitsiossa

– Sosialidemokraatit kutsuivat valtuustoryhmät neuvottelemaan Lahden poliittisesta tilanteesta heti, kun Kokoomus veti tukensa pois pormestarimallilta. Missä ovat pienryhmät Pro Lahti ja Asukkaiden Lahti? Isoja asioita ratkaistaan kaikkien valtuustoryhmien kesken, Alastalo muistuttaa.

Lahtelaiset päättäjät osoittavat tällä tavalla sen, kuinka paljon he halveksuvat äänestäjiä.
 – Nämä samat ihmiset yrittävät toimia Lahdessa me hengen -luojina ja he puhuvat jatkuvasti vain positiivisia asioita Lahdesta. Kuitenkin juuri he hämmentävät jatkuvasti taustalla oma etu ja hyöty etukenossa.

Samat ihmiset ovat puhuneet tässä kaupungissa 20 vuotta kasvusta ja kehityksestä.
 – Mitä Lahdessa on saatu aikaan? Meillä on Suomen pahin työttömyystilanne Lahdessa. Yrityksetkään eivät ole tälle alueelle investoineet, vaikka olemme logistisesti erittäin houkuttelevassa paikassa maantieteellisesti. Monet perusasiat ovat tässä kaupungissa pahasti pielessä.

Muutos kantaa kuntavaaleihin saakka

– En ymmärrä, miksi Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sirkku Hilden väheksyi julkisesti radiossa kansalaismielipidettä. Hän ei arvostanut, että yli 4200 ihmistä allekirjoitti kansalaisaloitteen pormestarimallia vastaan. 

Nyt on kuitenkin tilanne se, että Lahden kaupunginvaltuusto joutuu käsittelemään tämän asian kuuden kuukauden sisällä.
 – Yle Lahti uutisoi kampanjastamme vasta sen viimeisenä päivänä. En ymmärrä, miksi tässä kaupungissa ei saa julkisesti tasapuolista kohtelua.

Alastalon mukaan lahtelaiset ovat nyt näyttäneet päättäjilleen, että myös heitä on kuunneltava päätöksenteossa.
 – Uskon, että tällä asialla on iso merkitys ja vaikutus kevään kuntavaalien yhteydessä Lahdessa. Se olisi lahtelaisille veronmaksajille halvempaa, jos kaupunginvaltuusto päättäisi torpata tämän hankkeen jo lähiaikoina yksimielisesti. Silloin moni poliitikko voisi pelastaa vielä kasvonsa.

Petri Görman

Karpo oli aikansa ylivoimainen some-vaikuttaja ja kansan syvien rivien viimeinen hätähuuto


Kävin Kino Iiriksessä katsomassa loistavan dokumenttielokuvan ”Karpo”. Moni nuorempi etelälahtelainen ei ehkä muista toimittaja Hannu Karpoa juurikaan ikänsä takia, mutta meille aikalaisille ohjelma ”Karpolla on asiaa” veti töllön ääreen yli miljoona katselijaa ”prime timena”  joka viikko. Sellaista näkyvyyttä ei silloin olisi saanut kukaan toinen ellei hänen asiansa todella  olisi puhutellut Suomen kansan syviä rivejä.

Karpo ei kuvia kumarrellut ja herroja pokkuroinnut. Ohjelmissaan hän 53 vuoden aikana käsitteli asioita ja tapauksia, joissa tavalliset suomalaiset olivat yrittäneet saada jotain yksinkertaista asiaa oikaistua, mutta huomanneet hakkaavansa päätään järjestelmän seinään ja tulleet epäpätevien virkamiesten uhreiksi. Hän antoi äänen ja huomion sellaisille pienille ihmisille, jotka olivat menettäneet omaisuutensa ja terveytensä järjestelmän räikeän virheen tai suoranaisen väärinkäytön takia.

Vahva Karpo-dokumentti on mielenkiintoinen ja varsin kattava haastattelu hänen vuosikymmeniä vanhoista ohjelmistaan ja suoranainen kunnianosoitus sellaiselle journalismille, jolle totuus ja vain totuus painoi vaakakupissa enemmän kuin viranomaisten kunnia. Minulle Karpo oli todellinen esikuva ja ”totuuden torvi”, jonka tekemisiä Yleisradion johto yritti torpedoida ja vaikeuttaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hän oli Suomen korruptioituneille herroille kauhistus, mutta pienille kansalaisille Jeesus ja Vapahtaja. Hän todella uskalsi pistää oman arvovaltansa peliin puolustaessaan vähäväkisen kansan epäoikeudenmukaista kohtelua, niin oikeusistuimissa kuin turuilla ja toreilla. Tämä oli hämmästyttävää siviilirohkeutta yhtenäiskulttuurin ja ”Kekkoslovakian” Suomessa.

Hän kyseenalaisti rohkeasti auktoriteettejä ajassa, jolloin virkavaltaa pidettiin Jumalan sanana ja autuutena. Hän mullisti esimerkillään ja jutuillaan suomalaisen demokratian. Herrat syyttivät häntä sosiaalipornosta ja jos jostakin. Hänen päätään vaadittiin vadille lukuisissa oikeussaleissa, mutta turhaan. Karpoa ei kaadettu, sillä hän osasi taitavana toimittajana tehdä ohjelmansa lakia kunnioittaen ja siten ettei häneen päästy kiinni.

Tämän upean Karpo-dokkarin on Ari Matikainen tehnyt loistavasti. Hannu Karpo on sellainen tv-viihteen monumentti, iso järkäle, että hän on tällaisen lämpimän dokumentin ansainnut. Dokumentti on todella terveellistä katsomista meille some-ajan moottoripäille, jotka pyörimme facebookissa monta tuntia hörisemässä asioista, jotka eivät silti tule kuntoon twiittailemalla tai  mäkättämällä. Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille etelälahtelaisille.

Juhani Melanen

Seppo Korhonen: ”Emme hae itsellemme tai kaverillemme luottamustoimesta hillotolppaa”

Puolueet ovat jo kovaa vauhtia valmistautumassa kuntavaaleihin, jotka pidetään keväällä 2021. Omalähiö teki kyselykierroksen kaikissa Lahden valtuuston puolueissa ja tiedusteli missä tällä hetkellä mennään kuntavaalien suhteen. Julkaisemme puolueiden vastaukset kerran viikossa yksi puolue kerrallaan. Jutut julkaistaan valtuustopaikkojen mukaisessa suuruusjärjestyksessä.


Asukkaiden Lahti -ryhmällä on tällä hetkellä yksi valtuutettu Lahden kaupunginvaltuustossa. Ryhmän ehdokasasettelu on käynnistymässä. Korhosen mukaan listan monipuolisuus määrittelee sen, kuinka hyvin ryhmä menestyy ensi kevään kuntavaaleissa.

1. Kuinka puolueenne/ryhmänne ehdokasasettelu on sujunut?
 – Ehdokasasettelu on nyt käynnistymässä. Ehdokasasettelumme poikkeaa puolueiden ehdokasasettelusta kuin yö ja päivä, koska jokaisen ehdokkaan taakse tulee perustaa vähintään kymmenen kuntalaisen valitsijayhdistys. Nämä puolestaan voivat perustaa kuntavaaleihin yhteislistan. Mitä laajempi ja monipuolisempi yhteislistasta muodostuu, sitä paremmat edellytykset sillä on menestyä vaaleissa ja muuttaa kuntapolitiikkaa asukkaiden ehdoilla tapahtuvaksi.  

   2. Onko koronakeväällä ollut minkäänlaisia vaikutuksia ehdokasasetteluun?
Ei, mutta tottahan se on asettanut omat haasteensa kamppailussamme muun muassa julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen puolesta yksityistämistä vastaan ja kuntaeliitin uuden hillotolpan, pormestariklikin, torjumiseksi. Toisaalta tuntuu, että ihmisten itsetuntoja ja usko omiin mahdollisuuksiin on kasvanut. 

3. Miten pääsee vielä mukaan kuntavaaliehdokkaaksi?                                                             Minuun voi ottaa reilusti yhteyttä puhelimitse, kadulla ja sähköpostilla (seppo.korhonen@live.fi) tai Lahden markkinoilla Asukkaiden ääni -teltalla voi ilmoittautua ehdokkaaksi tai kannattajaksi. 

  4. Kuinka paljon rahalla on merkitystä kuntavaaleissa vai riittääkö vielä pelkkä jalkatyö?
Vaalityömme on jatkuvaa arkista työtä ihmisten parissa ja kaupunginvaltuustossa. Raha on välttämätön paha, jota hankimme pääasiassa erilaisilla talkoilla ja myyjäisilläSen minkä vastapalveluksia odottavissa sponsoreissa häviämme, sen yhdessä toimien voitamme.  

 5. Millaisia tyyppejä Teidän puolueenne houkuttelee ehdokkaaksi tällä hetkellä?
Yhteislistallemme tavoittelemme lahtelaisia, jotka eivät tavoittele itselleen tai kaverilleen luottamustoimesta hillotolppaa, vaan haluavat siivota hallinnon suhmuroinnista ja korruptiosta sekä suunnata verovarat perusasioihin, palveluihin, työhön, toimeentuloon ja koulutukseen.    

  6. Mainitse kaksi isoa asiaa, jossa olette puolueena/ryhmänä onnistuneet tällä vaalikaudella?
Jos tarkoitetaan valtuustotyötä, niin mainittakoon päivähoitomaksujen perintäkäytäntöjen muuttaminen perintätoimistojen kylmäkiskoisesta perinnästä perheen ja huoltajien taloudellinen tilanne paremmin huomioivaan käytäntöön. Toisen mainittakoon KymiRingin verorahoilla tapahtuvan pääomittamisen torjuminen. Vuosien aikana olen mielestäni yhdessä tehden onnistunut haastamaan kuntaeliitin kabinettipolitiikan päätöksenteossa ja valtuustokeskustelussa. 

  7. Kuinka pitkään olet itse istunut kaupunginvaltuutettuna ja mitä luottamustehtävät ovat sinulle antaneet?
Olen toiminut Lahdessa kaupunginvaltuutettuna ja kaupungin tarkastuslautakunnassa tämän kauden eli kolme vuotta. Läpi elämäni olen pyrkinyt edistämään yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta mm. asukasliikkeessä toimien, joten nyt olen voinut edistää asiaa myös luottamustoimesta, joten tyytyväinen täytyy olla.  

  8. Mainitse kolme asiaa, jotka ovat puolueesi/ryhmäsi agendalla ensi vaalikaudella? Lahtea vaivaava suurtyöttömyys on perusongelma paitsi kaupungin taloudelle, myös ennen kaikkea sen kohteelle ja läheisille itselleen. Lahti tarvitsee selkeän palkkatyöllistämis- ja köyhyysohjelman, jossa vippaskonstien ja puheiden sijaan ryhdytään käytännön toimiin ongelmien ratkaisussa. Koulutuksen tasa-arvon ja kehittämisen turvaaminen päivähoidossa, varhaiskasvatuksessa, sekä perus-, ammatillisessa- ja lukiokoulutuksessa. Kaupungin tulee myös kaikin vaikuttamisen keinoin turvata asukkailleen ilmaiset tai kohtuuhintaiset julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut, olipa järjestävä taho sitten hyvinvointiyhtymä tai maakunta.  

  9. Mitä puolueenne/ryhmäsi tekee lahtelaisen jatkuvasti paisuvan päihdeongelman vähentämiseksi seuraavalla vaalikaudella?
Tämä vaatii laajaa vanhempien, perheiden, sosiaali- ja terveysalantoimijoiden ja virkavallankin yhteistyötä, esimerkkinä muun muassa Islannin malli. Ajamallani kaupungin köyhyysohjelmallakin on tässä paikkansa. 

10. Tavoitteletteko aktiivisesti uusia kasvoja ehdokaslistallenne?
Kyllä, koska muutos edellyttää niin sanottujen uusien kasvojen mukaantuloa ehdokkaiksi. 

  11. Kuinka moni kokenut päättäjä on jättämässä luottamustehtävät puolueessanne/ryhmässänne?
Olen mukana, eihän tuohon voi tässä vaiheessa muuta sanoa. 

 Petri Görman
 

AJANKOHTAISTA -arkisto

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011