Keskikesä on kauneimmillaan. Ilmassa tuoksuu raikas vapaus. Tuuli hellii auringon lämmittämiä kasvojani. Sininen taivas hymyilee, metsät kuiskivat omaa salaperäistä kieltään. Vesi kimmeltää tyynenä ja puhtaana. Kokko roihuaa intohimoisena yöttömässä yössä.
Kaikki tämä on pelkkää roskaa. Pelkkää kaunokirjallista kuraa, joka ei ole mitään. Miten luonto onkin näin ruma ja helvetillinen paikka? Miksi juuri minun täytyy kärsiä? Miksi juuri minä olen tällä kertaa se idiootti, joka on kulkenut Kotipokin kassan kautta ykkösoluet kangaskassissa? Juhannus on pilalla, kaikki on.
Aloitetaanpa alusta, puhtaalta pöydältä, valaistuneina ja onnellisina. Keskikesä on rumimmillaan. Ilmassa tuoksuu karrelle palanut Lidlin grillimaisterimakkara, Suomi-viina ja hyttysmyrkky. Taivas räkii naamallemme ja nauraa vahingoniloisesti. Metsät huutavat kirosanoja korviimme. Vesi paiskoutuu märkinä mutaklimppeinä lahkeisiimme. Kokko sammuu kun siihen oksennetaan. Eipähän pääse tuli leviämään.
Täydellistä. On juhannus.
Luotetuin tiedonlähteeni, paras ystäväni ja uskottuni, Wikipedia, kertoo muun muassa seuraavaa keskikesän juhlasta: ”Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä.
Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Aaveiden ajateltiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.” Jos siis meluamiselta ja juopumiseltasi kerkeät huomaamaan, että puhelimesi on yhtäkkiä täysin käsittämättömästä syystä järvessä, on syytä epäillä yliluonnollisia demonipirulaisia.
Jos mietimme juhannusta, kuten usein tähän aikaan vuodesta mietimme, mieleemme tulee ensimmäisenä perinteet. Suuntaamme mökille, koska juhannuksena kuuluu olla luonnossa. Lämmitämme saunan, koska saunanraikkaana on hyvä ryömiä pitkin peltoja etsimässä tulevaa rakastaan (ja itseään). Syömme uusia perunoita ja lettuja, koska juominen on pitkästyttävää ilman ruokaa. Teemme juhannustaikoja kierimällä alasti niityillä, koska siten luulemme saavamme rutkasti naimaonnea. Ainoa mitä saamme, on borrelioosi, mutta kaipa sekin on parempi kuin ei mitään.
Minusta tuntuu, että olisi syytä keskustella juhannustaioista vähän enemmänkin. Perinteisesti meillä suomalaisilla on ollut juhannuksena tapana harjoittaa kaikennäköisiä epäilyttäviä rituaaleja, kuten halkokasaan alasti peruuttamista ja toisten pelloilla nakuna juoksemista. Alastomuus on tärkeä osa näitä saatanallisia muinaisuskontoriittejä.
Juhannusta onkin vietetty paitsi yöttömän yön juhlana, keskikesän juhlana ja juopumisen juhlana, myös hedelmällisyyden juhlana. Mutta sopivatko vanhat taiat tämän päivän kriittiselle suomalaisjuhlijalle, jonka mielestä avioliitto ylipäänsä on vanhentunut instituutio? Ajatteleeko kukaan homon naimaonnea? Entä missä ovat ne kaikki hc-feministit, jotka huutavat yhteen ääneen juhannusmiehiä hirteen? Joku roti tähän taikuritouhuun.
Minä kuitenkin ajattelin unohtaa nykymaailman yhdeksi yöksi ja ryhtyä taikauskoiseksi hölmöksi. Jos taikausko ei kiinnosta, myös tavallisen hölmön viitta on juhannuksena vapaana.
Hyvää juhannusta!
Elina Salomaa