Lapsille ja varhaisnuorille tehty Tatun ja Patun Suomi -näytelmässä on vedetty tähdenlennon nopeudella Suomen ja vähän maapallonkin kehitystä10 000 ja muutama vuosisata sen päälle jääkaudesta tähän päivään.

Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämölle Aino Huovisen ja Sami Toivosen viime vuonna viimeisin nimikkosarjaan ilmestynyt kirja sai pikavauhtia näytelmän muodon, ja ensi-illan oli 1.syyskuuta. Kaupunginteatterista näytelmän ohjaaja ja sovittaja Olka Horila ja teatterinjohtaja Ilkka Laasonen tilasivat kirjailijakaksikolta kirjasta Tatun ja Patun Suomi näytelmän käsikirjoituksen Suomi 100- juhlavuoden merkeissä vajaa vuosi sitten.

Nuoret katsojat oli huomioitu reipasta tahtia Outolassa etenevässä esityksessä. Tatu, Raisa Vattulainen ja Patu, Anna Pienimäki sekä useassa näytelmän rooleissa esiintyvät Lumikki Väinämö, Tapani Kalliomäki, Jarkko Miettinen ja Aki Raiskio. Miehet kertoivat nuorille katsojille hauskoin sanakääntein, että tämä on näytelmä, ja me kolme miestä esitetään myös naisia, kun ”tyttöjä teatterilta ei kaikkiin rooleihin riittänyt”. Esityksessä on myös suuri joukko tausta henkilökuntaa, joitten nimet ja tehtävät löytyvät käsiohjelmasta.

Outolan Tatu ja Patu olivat notkeita ja vikkeliä myös vuorosanoissaan. Ensinnä kosketeltiin maapohjan multaa ja moreenia ensimmäisessä näytöksessä ja viimeisellä neljänneksellä oli päästy nykyaikaan, kaupunkikerrostalon moniin asukkaisiin tutustumaan. Pukusuunnittelija ja lavastaja Annukka Pykäläinen toteutti etenkin päähenkilöiden puvut yksinkertaisina, mutta värien soinnutuksen mukaan. Jopa kengissä toistui roolipuvun joku väri. Nuorta yleisöä auttoi esitykseen eläytymisessä valosuunnittelija Tiina Hauta-Ahon ja videosuunnittelija Antti Rautavan ja Mika Virtasen valaistus ja näyttämön peräseinälle heijastamat kuvat.

Suomen historiaa mentiin läpi pikavauhtia, mutta hauskasti. Nuorille viidesluokkalaisille seuralaisilleni jäi mieleen suomenkielen kirjalliseen asuun saattanut Mikael Agricola eli näytelmän, oliko se nyt Mikael Pepsicola. Piti myös kuunnella tarkkaan, keksikö hän somen- vai suomenkielen?
Aleksis Kivi ja Jean Sibeliuskin Eerolla piipahtivat. Myös painettu käsiohjelmahaitari oli nykyaikaisesti, sarjakuvamaisesti piirretty. Sieltä löytyy J.V. Snellman ja 1865 ensimmäinen Suomen markka, Paavo Nurmen piikkariarvoitus sekä maan ensimmäisen naispresidentin vitjat. Uskon, että näytelmä tavoittaa nuoret katsojansa.

Jälkisanat:
Vaikka näyttämöllä oli vanhemman katsojan ja kuulijan mielestä ehkä vähän liikaakin touhua ja puhetta, koululaiset seurasivat tapahtumia hihitellen ja kotona hauskuuksia muistellen. Itse mietin, oliko teatterin ilmoitus Tatun ja Patun Suomi-näytelmän katsojien alaikäraja, viisi vuotta, sen sisältöä ajatellen liian vaikea.
Jos kotona oli iltasatuna luettu vuosi sitten ilmestynyt kirja, niin alle eskari-ikäiset pystyivät ehkä pitkästymättä näytelmää seuraamaan, mutta osalle pienemmistä katsojista se saattaa olla pitkästyttävä. Eli toistan jälleen vanhan toiveeni, että alle neljävuotiaille sekä neljä-kuusivuotiaille tarjottaisiin ikäkauteen sopivaa teatteria vaikka auloissa tyynyillä istuen.

Marja-Liisa Niuranen