LISTATEN
Elina Salomaa
-Kirjoittaja listaa huomioita maailmasta, jossa uskoo elävänsä-

Unelma-ammattina julkkis (30.1.2015)

Nykyisen elämänmenon päivittely on kenen tahansa 25-vuotiaan vanhuksen mielipuuhaa. Jonkun vieläkin vanhemman mielestä voi kuulostaa naurettavalta, kun aloitan seuraavan lauseen sanoilla ”ennen vanhaan”. Ennen vanhaan lapset halusivat huippujalkapalloilijoiksi tai maailman parhaiksi kitaristeiksi. Nykyään lasten unelma-ammattina on julkkis. Julkkispäivittely on päivittelyä parhaimmillaan, siksi listaan tänään nykyaikaisia julkkistyyppejä. Television realitytähdet alkavat olla jo historiaa, nyt julkisuuteen noustaan sosiaalisessa mediassa, missäpä muualla.

1) Bloggaajat ja vloggaajat. Tähän ryhmään on helppo kuulua kenen tahansa, joka uskoo, että ihmisiä kiinnostaa kuulla työttömän päivästä kotisohvalla tai siitä, kuinka paljon Karjala kuohuu verrattuna Koffiin. Vloggaajat eli videobloggaajat kertovat usein päiväkirjamaisesti Youtuben välityksellä elämästään, kun taas usein bloggaajilla on jokin teema, kuten sisustus, ruoka tai äitiys. Parhaimmillaan vloggaamisella voi päästä Hollywoodiin, kuten Kielinaiseksi mediassa ristitty kaupan kassa teki viime vuonna.

2) Valavuori-tyyppinen kaikkien alojen asiantuntija. No, kaikki tuntevat Aleksi Valavuoren. Epämääräisiä ”urheilupersoonan” ja ”liikemiehen” titteleitä kantava Twitter-kingi, jonka mielipiteellä on väliä – asiassa kuin asiassa. Koripalloasiantuntija, joka ilmeisesti sillä verukkeella jakelee asiantuntemustaan myös esimerkiksi jääkiekkostudiossa.

3) Instagramissa brändätty tavis. Instagram on sovellus, johon kuka tahansa voi ladata ottamiaan kuvia. Suomalainen tavispoika Benjamin Peltonen ui teinityttöjen päiväuniin pelkkien kuviensa ansiosta. Suosion tasaisesti kasvaessa Benjaminille päätettiin luoda syy julkisuuteen. Hänestä tehtiin laulaja. Paraskaan laulaja ei ole julkkis ilman brändiä, mutta brändi voi olla julkkis ilman varsinaista sisältöä.

Kyllä kai sitä on itsekin joskus haaveillut julkisuudesta. Mutta julkisuus on ollut sivutuote, ei itseisarvo. Se on ollut välttämätön osa olympiavoittoani (joka antaa vielä valitettavasti odottaa itseään). Nykypäivän julkisuus on kadottanut loistonsa ja ainutlaatuisuutensa, siitä on tullut arkipäiväistä. Se on lähempänä tavallista, urheilullisesti tai musikaalisesti lahjatonta ihmistä. 2000-luvun nuorille julkisuus ei tarkoita suunnatonta lahjakkuutta. Se tarkoittaa sitä, että on olemassa.

Joukko liikenteessä (16.1.2015)

Näppiskansaa kuohuttavat ilmiöt ovat yleensä ennakoitavissa, sillä ne toistuvat samoina vuodesta toiseen tiettyinä vuodenaikoina. Keväällä kävellään aina samaan koirankakka-ansaan, talvella teitä aurataan liian vähän, liian paljon, liian aikaisin tai väärästä kohtaa, syksyllä hämäännytään heijastittomista kulkijoista ja kesällä pahuuden ruumiillistumat kuivattavat pyykkinsä ulkona sunnuntaisin. Heinäkuun alusta lähtien lahtelaiskulkijoiden mieltä on painanut erityisesti uudistunut joukkoliikenne. Itse olen tutustunut Lahden seudun uudistuneeseen liikenteeseen kunnolla vasta säiden muututtua sietämättömän kylmiksi, sateisiksi ja pimeiksi. Empiirisen tutkimustyöni jälkeen olen listannut vinkkejä linkkuliikenteeseen.

1) Pukeudu lämpimästi. On todella hienoa, että nykyaikana kaikki informaatio on käden ulottuvilla. LSL:n nettisivujen reittiopas on kätevä keino löytää nopeasti tiedot nopeimmasta reitistä, lähimmästä bussipysäkistä ja bussien aikatauluista. Yksi pikkuinen jekku tähän reittioppaaseen kuitenkin sisältyy: sen ilmoittamat aikataulut eivät pidä paikkaansa. Tavallaan se on eräänlaista uhkapeliä. Jokaiseen päivään saa hippusen jännitystä, kun pysäkillä viimeisillä lämpimillä aivonosillaan pohtii, onko bussi mennyt, onko se tulossa vai pitäisikö sittenkin tilata taksi.

2) Varaa aikaa. Näppiskansaa on aikatauluttomuuttakin enemmän potuttanut linja-autojen uudet reitit. Nyt, kun kaikki bussit kulkevat matkakeskuksen ja torin kautta, ovat lahtelaisten työmatkat saattaneet pidentyä jopa puoli tuntia. Vaikka aikaa kuluu ehkä enemmän kuin ennen, on uudistus tältä osin mielestäni kuitenkin onnistunut. Kyllä jokaisen itseään kaupungiksi kutsuvan kyläpahasen rautatieasemalta pitää olla jatkoyhteyksiä kaikkialle kaupunkiin.

3) Älä luota nykyaikaan. Vaikka eletään aikakautta, jolloin ruokaostokset on mahdollista tilata kotiin ja mobiilisovellukset toimivat kunto-ohjaajina, on linja-autossa maksaminen aivan samanlaista kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Edelleenkään siellä ei käy pankkikortti, plussakortti tai lahjakortti. Bussikortti käy, ja sellainen on kaikilla – paitsi minulla. Minä painelen bussipysäkille yleensä huomatakseni, ettei lompakossa ole käteistä. Jos ehtii ajallaan automaatille ja sieltä takaisin bussipysäkille, täytyykin seuraavaksi jännittää sitä, kuinka vastenmielisen katseen bussikuski luo kaksikymppisellä maksavaan satunnaismatkaajaan.

4) Älä muuta toimivaa kaavaa. Vaikka Lahden liikenteessä on tapahtunut paljon muutoksia, yhdestä hyväksi havaitusta kirjoittamattomasta säännöstä ei tingitä: älä istu kenenkään viereen. Näin on aina ollut ja tulee ehkä aina olemaankin. Hyvä, että joistain traditioista sentään pidetään kiinni.

Aina on syytä juhlaan (21.11.2014)

Joulu, uusivuosi, vappu ja juhannus. Loppiainen, pyhäinpäivä ja pääsiäinen. Eikä siinä vielä kaikki. Ei todellakaan. Näiden juhlien lisäksi on olemassa kokonainen liuta mitä erikoisimpia muita juhlia ja teemapäiviä, kuten maailman tuulivoimapäivä, kansainvälinen shakin päivä ja maailman turismipäivä.

Vaikka teemat saattavat tuntua irrallisilta, ovat ne empiirisen tutkimukseni mukaan jaettavissa selvästi tietynlaisiin aihepiireihin. Jätän suosiolla laskuista kaikenlaiset uskonnolliset päivät, koska en uskalla mainita uskontoa näin kevyessä kolumnissa. En myöskään ole listannut suomalaisten merkkihenkilöiden päiviä, koska isänmaan petturina unohdin. Tässä kuitenkin melko kattava lista juhlanaiheista:

1) Sukupuoli. Sukupuoleen liittyy aina kysymys tasa-arvosta. Naistenpäivä kehitettiin, jotta yhteiskunnassa kiinnitettäisiin huomiota naisten epätasa-arvoiseen asemaan. Sitten kai tajuttiin, että jos yksi päivä on naisten, niin kaikki muut päivät ovat miesten. Ja sehän ei ole kovin tasa-arvoista. Siksi kehitettiin myös miestenpäivä, joka laitettiin samalle päivälle kansainvälisen käymäläpäivän kanssa. Ihan varmuuden vuoksi, tasoittamaan naisten kokemaa vääryyttä.

2) Ammattiryhmät. Sairaanhoitajille, kätilöille, palomiehille ja opettajille on omat teemapäivänsä. Muut, ihan oikeata työtä tekevät, juhlivat sitten kunnon työn päivänä.

3) Sairaudet/poikkeavuudet. Näitä muistetaan kaiketi samasta syystä kuin naisia aikoinaan: ne poikkeavat jollakin tavalla tavallisuudesta, mutta se on ihan okei, me ollaan tukena. Esimerkiksi näkövammaisille, kehitysvammaisille, änkyttäjille ja astmaatikoille on omat päivänsä. Niin, ja tietysti vasenkätisille.

4) Kielto- ja käskypäivät. Älä osta mitään -päivä ja älä laihduta -päivä, autoton ja tupakaton päivä ovat niin kutsuttuja kieltopäiviä. Maailman tervehdyspäivän ja kansainvälisen orgasmipäivän voi halutessaan (ja miksipä ei haluaisi) lukea käskypäiviksi. Kielto- ja käskypäivät ovat nykyajan trendi, joihin odotan tulevina vuosina erityisesti Päivi Räsäsen panosta.

5) Mitä pirua (tai jokin vahvempi ilmaus, jota ei tässä yhteydessä tohdi käyttää) -päivät. Näihin lukeutuu esimerkiksi sellaiset päivät kuin kansainvälinen kananmunan päivä ja pyyhepäivä. Valitettavasti en osaa kertoa näistä sen enempää. Näiden päivien edessä jää jotenkin täysin sanattomaksi.