Kansanedustaja ja Hollolan kunnanvaltuutettu Anne Louhelaisella oli elämässään torstaina merkittävä merkkipaalu. Tuona päivänä ikää Annen mittariin tuli tasan 50 vuotta ja tuo ikä tuntuu aina saavan ihmiset tutkiskelemaan hieman mennyttä ja elettyä aikaa.
– Kyllä sitä on tullut mietittyä, että mitä sitä on tähän mennessä saanut elämässään aikaan. Matkaahan on todennäköisesti nyt kuljettu enemmän kuin sitä on edessä ja onhan tässä vähän totuttelemista, että osaa sanoa olevansa viisikymppinen naurahtaa Louhelainen.

Louhelainen ei nuorena ajatellut olevansa viisikymppisenä mukana aktiivisesti politiikassa. Ei vaikka isä Mikko Vainio olikin aikanaan eduskunnassa SMP:n riveissä 70- ja 80-luvuilla.
– Vuonna 1985 olin eduskunnassa kyllä työharjoittelussa tietopalvelun puolella ja sieltä tarjottiin vakinaista työtä, mutta Helsinkiin muuttaminen ei silloin tuntunut hyvältä ratkaisulta. Vuonna 2008 päätin kuitenkin lähteä kunnalllisvaaliehdokkaaksi ja vuonna 2011 sitten eduskuntavaaleihin.
Puoluevalinta oli Louhelaiselle selvä, sillä perussuomalaiset jatkavat SMP:n perinteitä, joten ideologia ja ajatusmaailma oli tuttu jo lapsuuskodista.
– Olin 5-vuotias, kun meillä kotona käytiin ensimmäisiä eduskuntavaaleja vuonna 1970, joten sitä vaalikampanjointia on tullut nähtyä aika läheltä vuosien varrella muistelee Louhelainen

Itse eduskuntatyö yllätti Louhelaisen kovalla intensiteetillään. Uusi edustaja sai heti alkuun massiivisen yhteydenottovyöryn erilaisilta yhdistyksiltä, organisaatioilta, kansalaisilta, yrityksiltä ym. jotka kaikki vaativat huomiota omalle asialleen. Onneksi kokeneemmat kansanedustajat neuvoivat Louhelaista priorisoimaan yhteydenotot niin, että hoitaa vain ne joihin pystyy ja haluaa vaikuttaa. Kaikkea ei voi yksinkertaisesti hoitaa ja parantaa. Ei edes kansanedustaja.
– Aika pian oppi huomaamaan, että asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia kun aluksi ajatteli. Monissa asioissa on monta eri puolta, jotka pitää huomioida, koska päätökset saattavatkin vaikuttaa sellaiseen, johon ei haluttu vaikuttaa. Hyvänä esimerkkinä uusi alkoholilaki, jonka tiukat tulkinnat ovat yllättäneet jopa monet lakia säätämässä olleet kertoo Louhelainen kansaedustajan arjesta.

Louhelainen sai viime eduskuntavaaleissa komeat yli 6000 ääntä ja tuli valituksi eduskuntaan. Mistä moinen suosio juontaa juurensa?
– Kyllä se juontaa juurensa isääni, joka oli jo aikoinaan rakentanut hyvän verkoston vaalityötä ja kampanjointia varten, jota sain sitten hyödyntää. Lisäksi lapsieni kautta sain varmasti myös nuorten ääniä miettii Louhelainen

Tänä keväänä on edessä taas uudet eduskuntavaalit. Louhelainen suuntaa niihin luottavaisena vanhoilla, jo hyviksi koetuilla teemoillaan.
– Näen että suomalaisten ja Suomen omat asiat menevät kaiken muun edelle. Meillä eivät rahat riitä muun maailman pelastamiseen, mutta koti-Suomessa voitaisiin tehdä paljon hyvää. Olkoon esimerkkinä vaikkapa juuri nyt esillä oleva Kreikan kriisi, jonne valtion rahaa on syydetty todella paljon. Toinen tärkeä mietinnän paikka on se, miten ja mistä suomalaisille saataisiin lisää työtä linjaa Louhelainen.

Puheenjohtaja Soinin usein esiintuoma ajatus EU:sta irtaantumisesta ja markan paluusta ei saa silti Louhelaiselta varauksetonta kannatusta.
– Se ei ole ihan yksinkertainen juttu, sillä Suomi on kytkeytynyt EU:hun niin moneen sopimuksen kautta, että se olisi kyllä melkoinen vyyhti purettavaksi. Mutta tietenkin, jos isänmaan etu niin vaatii, niin miksipä ei sanoo Louhelainen

Louhelainen vietti lapsuutensa ja nuoruusaikansa pääosin Lahdessa, mutta vuonna 1992 tehty muutto teki hänestä hollolalaisen ja myöhemmin vuonna 2008 myös Hollolan kunnanvaltuutetun. Viime vuonna väännettiiin paljon kättä kuntaliitoksista. Mikä Lahden ja Hollolan välejä oikein hiertää?
– Hollolan ja Lahden poliittinen kulttuuri on erilainen. Hollolassa halutaan tehdä asioita ja päätöksiä yhdessä yli puoluerajojen, niin valtuutetut, kunnanjohtaja kuin virkamiehetkin ja päätöksiä myös saadaan aikaan, vaikka joskus ne ovatkin ikäviä. Muutenkaan yhteistyö Lahden ja Hollolan välillä ei ole toiminut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Pienellä kunnalla on aina se pelko, että isompi kunta vie ja pienet vikisevät perässä sanoo Louhelainen.

Poliitikon elämä on varsin kiireistä, joten vapaa-aikaa ei juurikaan ole viime vuosina Louhelaiselle jäänyt. Silloin on hyvä, että se pieni henkireikä kuitenkin löytyy tarvittaessa tässä hektisessä maailmassa.
– Vapaa-ajalla suuntaan mielelläni saksanpaimenkoirani Cessun ja sileäkarvaisen noutajani Cimin kanssa metsään ja nautin puhtaasta luonnosta, jota meillä Hälvässä riittää naurahtaa iloinen päivänsankari Anne Louhelainen lopuksi.

Petri Salomaa