Olin viime viikonloppuna hiljaisuuden retriitissä. Hiljaisuus alkoi perjantai-iltana ja jatkui sunnuntai-iltapäivään. Viikonloppua rytmittivät rukoushetket kappelissa, yhteiset ateriat, luonnossa liikkuminen, rukouslaulut ja lepohetket. Oli hyvä olla hiljaa yhdessä toisten kanssa.

Kappelin rukousalttarilla oli kuva, jossa on kolme miestä. He istuvat pöydän ympärillä kuin käymässä yhteiselle aterialle. Tuo kuva on nimeltään Pyhän Kolminaisuuden ikoni. Andrei Rublevin maalaamasta ikonista on monenlaisia tulkintoja. Yhdessä niistä nuo kolme miestä ovat enkeleitä, jotka tulivat tuomaan viestiä Abrahamille ja Saaralle Mamren tammistoon. He olivat tervetulleita kylään ja saivat nauttia isäntäväen vieraanvaraisuudesta.

Näemme pöydän ääressä Pyhän Kolminaisuuden. Siinä on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kun kuvan äärelle pysähtyy, tulee tunne, että pöydässä on tilaa vielä yhdelle vieraalle. Kun katson ikonia, katson suoraan Jeesukseen, joka istuu kolmikon keskellä. Saan istua samaan pöytään Vapahtajani kanssa, hänen, joka näkee minut kokonaan.

Retriitissä laskeudutaan sydämen hiljaisuuteen ja ollaan lähellä kolmiyhteistä Jumalaa. Rukouksessa tuodaan Jumalalle myös mielessä olevat läheiset ja maailman hätä. Yhteisen pöydän ääressä on tilaa myös heille, joita tämän vuoden Yhteisvastuu-keräys auttaa: Jordanian pakolaisleirillä syntyneelle lapselle, Palestiinassa koko elämänsä sodan keskellä eläneelle nuorelle, ihmiskaupan uhriksi joutuneelle naiselle. Myös he ovat tervetulleita samaan pöytään, yhteiselle aterialle. Jeesus katsoo myös heihin ja näkee heidät, kokonaan.

Jeesus, Vapahtajani.
Auta minuakin näkemään ympärilläni ne ihmiset,
jotka tarvitsevat apua.
Kiitos, että voimme kaikki olla saman pöydän äärellä
jakamassa yhteistä ateriaa sinun kanssasi.
Katso meihin lempeästi
ja paranna meidät sinun rakkaudellasi.
Aamen

Pauliina Hatakka