”Lahden Joulukylä on pitkästä aikaa jotain uutta ja virkistävää! Tällaista meininkiä tänne onkin kaivattu jo kauan…” tokaisee ohi kävelevä kaupunkilainen, kun huikkaan hänelle ”Heit!” ja kysyn, mitä mieltä kadun kansalainen on viime viikonvaihteessa startanneesta Joulukylästä. Lahden torielämää ja koko kaupunkia piristävästä joulunalustempauksesta on saanut kuulla pelkkää hyvää, antaahan torille ja kaupungintalon sisäpihalle levittyvä pariviikkoinen tapahtuma aivan uutta ilmettä ja säpinää Lahti-kaupungille.
Itse pääsin aloittamaan toritonttuna (”mökkikauppiaana”) vasta maanantaina 12.12., mutta tunnelma on ollut sitäkin korkeammalla. Alun alkaen varasin vain yhden mökin naapurini, neulemestari Sirpa Hakalan kanssa, mutta lähempänä joulua ja tapahtumaa tuli puhetta myös ystäväni Marjo Ritalan kanssa siitä, että olisi ihanaa toteuttaa jo pidempiaikainen haaveemme esitellä ja myydä yhdessä tuotteitamme, joten eihän siinä muu auttanut, kuin laittaa hynttyyt yhteen myös Marjon kanssa – sillä seurauksella, että nyt sitten häärään Joulukylässä kahdessa vierekkäisessä mökissä. Sirpan kanssa meillä on mökki Arjan ja Sirpan Kädenjäljet ja Marjon kanssa emännöimme viereistä mökkiä nimeltä Kaamoskoju.
On hauskaa sukkuloida kahden (onneksi vierekkäisen) mökin väliä ja esitellä tuotteitaan laajalti. Olen valmistanut kuva-runotuotteita reilun kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta Lahdessa niitä on päässyt esittelemään suhteellisen harvoin ja pienelle joukolle. Olen suunnitellut, kuvannut ja kirjoittanut kaikki korttini, kirjanmerkkini ja magneettini itse, osa on valmistettu huovutustöitteni pohjalta. Joissakin kuva-runotuotteissani on myös englanninkieliset käännökset, jotka ovat peräisin avomieheni Peter Sundholmin taitavasta kynästä. Toisessa mökissämme esittelen ja myyn huovutustöitäni (tauluja, enkeleitä, uniikkihuiveja ja huovutettuja kiviä).
On ollut hauskaa huomata monen lahtelaisen kummastelut siitä, että minä myös huovutan. – Noooo, olen tehnyt sitä nyt kahdentoista vuoden ajan ja takana on tusinan verran näyttelyitä ympäri Suomea. Joulun jälkeen ovat tulossa kevätsesonkinäyttelyt Äkäslompoloon ja Pyhälle. On toden totta mukavaa olla välillä esillä myös täällä kotikaupungissa. Suunnitteilla on pienimuotoinen näyttely myös ravintola Hiidenkiveen tänne Lahteen huhtikuuksi.
Sirpa myy mökissämme suloisia neuleita ja muuta pehmoista, kuten joulukoristeita, lankakeräkoruja, viinipullon ”piiloja” ja avaimenperiä. Marjon repertuaariin kuuluvat muun muassa erilaiset paperinaru- ja risutuotteet, kuten valopallot, kuusitornit ja kranssit, persoonalliset kortit ja kauniit hopeakorut. Kyllä tuollaisten tehonaisten kanssa kelpaa esitellä tuotteitaan.
Asiakkaat tuntuvat hakevan Joulukylän kauppiaskaartilta paitsi makoisia jouluherkkuja niin suolaisen kuin makeankin nälkään, myös ennen kaikkea mukavia lahjoja ystävilleen ja itselleen, sekä luonnollisesti joulutunnelmaa. Ei pidä unohtaa myöskään lahtelaisvoimin värkättyä vallan monipuolista ohjelmatarjontaa, joka tuo oivan lisän ja pilkettä kaivattuihin kaamosajan päiviin. Ohjelmalavallakin piisaa vipinää ja vilskettä… Kylässä häärää itseoikeutetusti myös koko homman isäntä, Taulon Timppa, jolle kuuluu jo tässä vaiheessa valtaisa kiitos kaikesta!
Kun kysyin Marjon fiiliksiä alkupäivien torikauppiaana olosta, tokaisi hän iloisesti hymyillen:
”Aivan loistavaahan tämä on! Olen todella innoissani. On mukavaa tavata ihmisiä ja esitellä kädentaitojaan sekä vaihtaa kuulumisia.” Myös joulumuori tuntui olevan tyytyväinen Joulukylän tunnelmaan, torikansaan ja koko tapahtumaan. Palaute on ollut hyvää, olkoonkin että sääherra on paiskonut meitä rankasti sateilla ja tuulilla, eikä lumesta ja pakkaskeleistä taida olla tietoakaan… Ei auta harmitella tai masentua, otetaan nyt vain kaikki irti tästä mahtavasta mahdollisuudesta ja tasokkaasta tapahtumasta, sillä tällaiselle meiningille on selvä tilaus ja jo nyt toivottu ehdottomasti jatkoa tulevinakin vuosina!
Arja Kotiranta
kauppias itsekin