Rivakka ja nopea toimittajaystäväni poistui keskuudestamme 9.5.2013. Hän oli erittäin toimelias,tarkka ja hyvävainuinen lehtimies, joka ei pelännyt haasteita. Harri aloitti toimittajauransa Etlarin urheiluavustajana vuonna 1975, vaikka työskenteli samaan aikaan postissa päätoimisena. Silti
hän uskalsi lähteä uudelle uralle ja perusti Uutispalvelu Harri Hulkko nimisen yrityksen vuonna 1981.

Freelancerina hän oli ahkera journalisti, joka avusti vakituisesti lukuisia lehtiä, kuten Etelä- Suomen Sanomia, Turun Sanomia, Aamulehteä ja Hufvudstadsbaldettia kaikesta Lahden urheilusta. Erityisesti hän oli kysytty kirjoittaja silloin, kun Lahdessa pelattiin vierasmatseja. Pyyntöjä tuli ympäri maata ja tätä jatkui noin 3o vuotta. Lehtikirjoittelun ohessa hän toimi Lahden urheilutoimittajien Lunnin sihteerinä sairastumiseensa saakka.

Harille ja koko hänen perheelleen urheilu oli intohimo ja nuorempana hän pelasi jalkapalloa Starsissa. Harri tuli monille lahtelaisille tutuksi Lahden urheiluympyröistä ja urheilukatsomoista. Luonteenomaista Harrille oli se, että vaikka töitä ei joka urheilutapahtumista tilattukaan, hänet kohtasi Kisamontusta tai Kisapuistosta urheilu-uutisia metsästämässä leveä hymy huulillaan. Lomia Harri ei juuri pidellyt, vaan töitä hän teki sairastuttuaankin.

Sairaseläkkeellä hän avusti monia lehtiä ja teki napakoita juttuja meidän omaan Omalähiöömmekin useita vuosia. Harri osasi jutustella jouhevasti ja monikaan ei tiennyt, että hän toimi myös kirpputoriyrittäjänä. Harri oli luonteeltaan kiltti ja monet ihmiset myös hyödynsivät
tätä ominaisuutta joskus itsekkäästikin.

Harri asusti viime vuodet isänsä Laurin kanssa Liipolassa ja osallistui sieltä käsin kaikkiin mahdollisiin paikallisiin kissanristiäisiin; usein myös raportoiden niistä meille etelälahtelaisille. Harri oli helposti lähestyttävä ja niin kiire hänellä ei koskaan ollut ettei juttujen kertomiselle olisi ennättänyt.

Harria jäivät kaipaamaan tytär Heidi, isä ja siskot Hannele ja Pirjo perheineen. Kuollessaan Harri oli 57-vuotias.

Juhani Melanen

Launeen omakotiyhdistys ja Launeen Martat järjestivät jälleen jo perinteiseksi muodostuneen kevättempauksen Launeen kirjastolla viime lauantaina. Ohjelmassa oli muun muassa aarteenetsintää lapsille piraattiteemalla, mölkky- ja hyppynarukilpailu, vuoden launeelaisen julkistaminen sekä arpajaiset ja tarjoilujen puolesta muurinpohjalettuja sekä tietysti kahvia ja makkaraa.

Lämpimässä kevätsäässä läpi viety tapahtuma vetikin alueen ihmisiä paikalle sankoin joukoin. Launeen omakotiyhdistyksen puheenjohtaja ja tapahtuman järjestäjiin lukeutunut Erika Himilä oli mukana tempauksessa nyt kolmatta kertaa.
– Tapahtumalle näyttää muodostuneen oma jalansija ja paikka. Tänne on kaikenikäisten ihmisten helppo tulla viihtymään.
Tapahtuman väkimäärä onkin Himilän mukaan lisääntynyt vuosi vuodelta. Osaansa tämän vuoden suosiossa näytteli suoraan postilaatikkohiin jaetut esitteet sekä mainostus Omalähiössä. Tapahtumasta ei ole kuitenkaan tarkoituskaan luoda enää paljonkaan isompaa.
– Näyttää siltä, että tapahtuma kehittyy kuin itsestään. Ajatuksena on pitää tempaus ennen kaikkea lastentapahtumana myös jatkossa, Himilä toteaa.

Tempaus kaipaa Himilän mukaan kuitenkin lisäesiintyjiä: vaikkapa soittajia ja laulajia.
– Tapahtuma antaa meille mahdollisuuden mukavaan yhdessäoloon. Toivoisin myös, että tämänlaisten kokoontumisten myötä alueen yhteisöllisyys kehittyisi ja alueen asukkaiden ajatukset ja ideat pääsisivät kuuluville.

Marjo Liukkonen on vuoden launeelainen

Launeen omakotiyhdistyksen toiminnassa yli 10 vuotta mukana ollut Marjo Liukkonen palkittiin tapahtumassa vuoden launeelaisena. Yllättynyt palkittu näki Launeen nykytilan kohtalaisen hyvänä.
– Launeen tulevaisuus näyttää kirkkaalta. Tänne muuttaa paljon lapsiperheitä ja alue on arvostettu lahtelaisten keskuudessa.

Myös Launeen siisteys ja idyllisyys saivat Liukkoselta suitsutusta. Uhkakuvina Launeelle Liukkonen kokee ET-12 -tiehankkeen sekä Launeen kirjaston epävarman tulevaisuuden. Tiestä on olemassa suunnitelmat, mutta ratkaisuja suuntaan tai toiseen ei ole vielä tehty.
– Olemme olleet yhteydessä ympäristöministeriin ja keränneet nimiä hankkeen peruuttamiseksi. Launeella ollaan harvinaisen yksimielisesti tiehanketta vastaan.

Syiksi hankkeen vastustamiselle Liukkonen kertoo esimerkiksi alueella väistämättä lisääntyvät saasteet sekä idyllin rikkoutumisen. Esimerkiksi taloja jouduttaisiin purkamaan tien tieltä.
Vuoden launeelaiseksi valittu Liukkonen halusi viestittää alueen asukkaille aktivoivaa viestiä:
– Toimikaa alueen hyväksi. Tämä on sen arvoinen.

Autokirppis veti pihan täyteen ja vähän päälle

Paikalla nähtiin reilusti myyjiä, koska tapahtumaan kuului oleellista myös autokirppis. Puoli kymmeneltä tapahtuman teeman mukaisesti piraateiksi pukeutuneiden tyttäriensä Fannyn ja Nellyn kanssa paikalle saapunutJaana Heimonen ei enää saanut paikkaa sisäpihalta, koska se oli jo ehtinyt täyttyä.
– Kauppa on silti käynyt ja ihmisiä on piisannut silmämääräisesti edellisvuotta enemmän.
Heimoset myivät omalla kirppispöydällään ennen kaikkea lasten vaatteita ja käyttämättömiksi jääneitä leluja. Heimoset kertoivatkin myyvänsä tavaroita mieluiten ihmisten keskuudessa.
– Me oikein odotamme, että pääsemme tänne keväisin myymään käyttämättömiksi jääneitä tavaroitamme ja tapaamaan ihmisiä.

Mikko Blomberg

Launeen perhepuistossa oli menoa ja vilskettä viime sunnuntaina, juuri ennen sadepilven saapumista puiston päälle. Kaunis keskipäivä oli varmasti Launeen Leijonien tilaus säänhaltijoille. Laajalla puistoalueella oli paikoittain tungosta, kun ihmiset kerääntyivät herkullisesti tuoksuvien ruokatelttojen läheisyyteen tai esiintymislavan tapahtumia seuraamaan.

Vaikka ohjelma esiintyjineen vaikutti täyteen ahdetulta neljän tunnin mittaiseen tilaisuuteen, ei iltapäivällä enää ollut suurta hälinää, mutta ihmisiä, jotka suunnistivat makkaranpaito- voveli- ja kahvikeitaiden äärelle. Palo- ja poliisiautot saivat ansaitsemansa huomion, ja isot ja pienet ponit ratsastajansa.

Vaahteramäen Eemeli-näytelmän roolihenkilöt saivat varmasti tervehdyksellään katsojia Taaborinvuoren kesäteatteriin myöhemmin kesällä. Tärkeintä tapahtumassa on sen rahallinen tuotto, jolla Launeen Leijonat auttavat vähävaraisia nuoria. Tuotto menee myös tämän tilaisuuden osalta lyhentämättömänä nuriostyöhön.

Marja-Liisa Niuranen

Kahvit, tee ja omenapiirakka oli katettu Liipolan kirjaston lähes tyhjien kirjahyllyjen väliin viime perjantaina. Vuonna 1975 kirjaston vihkiäisissä olleet opettaja Pirjo Lehtinen ja kirjaston evp johtaja Eila Jokinen muistelivat haikeudella kirjaston tilojen käyttöä nykyisille kirjaston virkailijoille.

Kirjaston toiminta loppuu kesäajaksi, kun koko Liipolan ala aste joudutaan purkamaan homeongelmien takkia. Koulu rakentui 1970-luvun ensimmäisinä vuosina, ja lapset saatiin Anttilanmäen koulusta ja parakeista oman alueen kouluun. Lisäksi vanhemmat iloitsivat sinne saadusta kirjastosta ja nuorisotiloista.

Meitä uudisasukkaita Luhtikadulla ja Pihtikadulla hieman askarrutti sen aikuinen rakennustekniikka. Koulun länsipuolelle, kaivantoon, puhkesi suuri lähde, oliko lie pohjavesisuoni. Sitä ei käsityksemme mukaan saatu kokonaan tyhjennettyä, ennen kuin koulurakennuksen osio rakennettiin sen päälle. Eipä meidän maallikkojen mielestä ollut mikään ihme, kun kirjaston vieressä pohjakerroksessa olleet nuorisotilat jouduttiin jo vuosia sitten sulkemaan kosteusongelmien takia.

Kaupunki oli kasvava ja rakennusmiehiä tarvittiin ehkä muualla. Viisaat suunnittelijat lienee kuvitelleen, että veden pulppuaminen loppuu ajan mittaan maan uumenissa. Valitettavasti kosteusongelmat ovat tämäkin rakennuksen tuho. Liipolan koulun lisäksi Jalkarannan koulu joudutaan myös purkamaan homeongelmien takia. Launeen koulua uhkaa lehtitietojen mukaan sama ongelma. Toivottavasti rakentamiselle saataisiin tulevaisuudessa säädökset, jotka asettavat rakennusurakalle myös vaatimukset materiaalien ja rakennuspohjien laadusta.

Onneksi kirjastotoimen johto ja kaupungille tiloja suunnittelevat virkamiehet ovat ottaneet tosissaan liipolalaisten ja ympäristön toiveet saada kunnon väistötilat eli tilapäinen kirjasto sitä käyttäville. Liipolan seurakuntakeskuksesta löytyi Launeen seurakunnan mahdollistamat tilat, jotka kirjasto vuokraa käyttöönsä. Syyskuuhun mennessä niiden pitäisi olla asiakkaitten käytössä.

Liipolan kirjaston johtaja Suvi Haikola ja kirjastovirkailija Elena Olkonen ryhtyvät pakkaamaan kesäkuussa työpaikkansa kirjat muuttolaatikoihin odottamaan tilapäisen kirjastotilan remontin valmistumista nettiyhteyksineen. Tietokoneet ovat olleet kirjaston asiakkaitten ahkerassa käytössä, ja niille toivotaan löytyvän edelleen tilat seurakuntakeskuksen tiloissa. Kirjasto auto pyörähtää Liipolassa kesäkuukausina.

Marja-Liisa Niuranen

Heitä oli kymmenittäin, Renkomäen koulun suurella näyttämöllä. Peikkojen hännät huiskivat ja välillä varpuluutakin, peikkokuninkaalliset ylvästelivät kruunut päässä purppuraviitoissaan ja keijut välkkyvin siivin lepattivat harsohameissaan ja vedeneläjät olivat myös mukana. Ihmisten lapset ”Kädet laske kiville”- musikaalissa kaipasivat tylsän, koulun jälki-istunnon virkistykseksi jotain muuta, ipad-tietsikan näppäilykin taisi jo kyllästyttää!

Renkomäen koulun kaikki runsas 270 oppilasta, opettajat ja vanhemmatkin ovat olleet tekemässä suurta, ”Kädet laske kiville” musikaalia viime syksystä alkaen. Mitään muuta ei esitykseen lainattu kuin ohjaaja ja vähän ehkä roolivaatteita. Laulujen ja muun musiikin sävellys oli omasta takaa samoin käsikirjoitus samoin näyttelijät ja muusikot olivat viime viikkoisessa kolmessa esityksessä koulun omia oppilaita.
– Ne, jotka eivät harjoitellen roolisanoja, tekivät lavasteita ja roolivaatteita. Töitä riitti koko talven ajaksi. Ohjaaja Ninni Parviainen lainattiin Timotei – teatterista, kertoi koulun opettaja Petteri Paappanen. Kolmessa näytöksessä, joissa jokaisessa yleisöä oli salin täydeltä, vaihdettiin myös roolihenkilöitä.

Musikaaliin työryhmien tekemät sanat lauluihin ja sävellykset olivat koulun omien muusikoiden soittamia, samoin äänitykset tehtiin itse sekä kuvaukset. On katsojan kannalta kiitokseksi sanottava, että sävellykset olivat korvia hyväileviä, eivät mitään nykypäivän disco-jumputusta. Omintakeisten äänitteiden lisäksi soittajia oli myös esityksessä mukana. Oppilaitten jälki-istunnossa, mistä näytelmä alkoi, oli opettajan määräyksellä etsittävä laulu kevätjuhlaan.

Kuinka ollakaan, musiikkikirjan välistä löytyi vanha lähimetsän kartta. Jälki-istunto sai jäädä, kun oppilaat Emilia Iina Urpalainen / Siiri Hiltunen, Riku Evert Mäki / Valtteri Kallio, Sandra Kaisa Kaarna / Inka Sarikka, lähtivät hakemaan lähimetsän karttaan merkittyä kahta kiveä. Mutta kiviä taputellessa oppilaille tapahtui jotain merkillistä. He joutivat seikkaillun, missä Ridolf, Peikkojen kuningas Aleksanteri Palo / Kasper Sallinenjoukkoineen teki parhaansa saadakseen lapset Peikkolaan. Päällikkökeiju ja lasten suojelija Linnea Leivo / Saga Lehtinen joukkoineen voittivat taistelun ja saivat lapset takaisin valon maailmaan Ennätti siinä tulla Emilialle ipadia ikävä, vaikka lavalla kyseltiinkin, että mitä vatia tyttö kaipaa, kun mokomaa ihmismaailman härveliä ei tunnistettu.

Opettajilla ja oppilailla on ollut todella työtehot päällä sata ja kymmenen prosenttisesti, kun musikaali ”Kädet laske kiville” on saatu ensi-iltaansa. Opettaja Petteri Paappanen kiitti koko Renkomäen kyläyhteisöä yhteen hiileen puhaltamisesta, lähes joka talossa oli joku, joka oli mukana yhteisessä tavoitteessa.

Marja-Liisa Niuranen

Harvassa eurooppalaisessa suurkaupungissa voi uida ja ottaa aurinkoa keskellä kaupunkia. Nizza on sellainen paikka ja hyvin pitkälti siitä syystä se onkin ollut yksi suosituimmista lomakohteista kautta aikojen. Lisäksi Nizza on kuuluisa ruokakulttuuristaan ja vilkkaasta yöelämästään. Myös Monacon ja Cannesin läheisyys houkuttelee monia, sillä ne sijaitsevat vain lyhyen junamatkan päässä.

Monet ystäväni ovat kehuneet Nizzaa, joten pitihän sinne sitten lähteä tutustumaan. Varsinkin kun Suomessa kevät oli myöhässä, oli päästävä jonnekin hieman lämpöisempään paikkaan nauttimaan hieman etukäteen kesäsäästä. Toukokuu on hyvä kuukausi tutustua Nizzaan, sillä turisteja ei ole läheskään niin paljon kuin keskikesällä. Lisäksi lämpötila pyörii kahdenkympin tienoilla eli sopivan lämmintä, muttei mitään tukahduttavan kuumaakaan. Lisäbonuksena oli vielä suorat lennot eli pois jäivät inhottavat välilaskut ja odottamiset ja jonottamiset lentokentillä.

Jos on matkustanut paljon eurooppalaisissa kaupungeissa, ei Nizza tarjoa mitään extraihmeellistä uutta katsottavaa. Ehkäpä Nizzan viehätys piileekin juuri siinä, ettei siellä tarvitse ravata ”pakko nähdä”- nähtävyyksien perässä, vaan voi rauhassa nauttia vaikkapa vanhankaupungin tunnelmasta ja jos tulee liian kuuma, voi helposti käydä välillä pulahtamassa meressä ja palata takaisin kaupungille, sillä vanhakaupunki ja meri sijaitsevat aivan vierekkäin.

Pitkän rantakadun, Promenade des Anglais’n varrella ravintolat ja kahvilat täyttyvät päivittäin turisteista. Rantakatu on myös erittäin suosittu lenkkeilijöiden keskuudessa ja mikä onkaan juostessa, kun samalla voi ihailla alla kimaltelevaa turkoosia merta. Rantojen ainoana miinuksena on niiden kivisyys, sillä hienosta hiekasta unelmoiva joutuu pettymään.

Toukokuun alussa rannat olivat vielä aika tyhjät, sillä myös Nizzassa kevät oli myöhässä ja paikalliset kertoivatkin tänä keväänä sataneen harvinaisen paljon. Meitä sen sijaan onnisti tällä kertaa ja saimme nauttia neljän päivän ajan auringonpaisteesta. Jopa siinä mitassa, että ensimmäisen päivän jälkeen huomasin otsani ja käsivarsieni punoittavan uhkaavasti, josta jopa tarjoilijat jaksoivat vitsailla. Merivesi oli jo lämpötilaltaan uitavassa kunnossa, tosin meidän kahden hengen seurueesta siellä pulikoi vain 50 % ja se 50 % en ollut minä.

Nähtävyyksistä vanhankaupungin lisäksi kannattaa nähdä pieni vaiva ja kiivetä kaupungin vieressä kohoavalle linnakukkulalle, josta on todella upeat maisemat yli kaupungin. Myös kukkulalla sijaitseva hautausmaa on upea hienoine hautakivineen. Mielenkiintoinen paikka oli myös modernin taiteen museo Mamac, jossa pääsi ilmaiseksi tutustumaan nykytaiteeseen. Myös Monacossa kävimme tekemässä pienen kuuden tunnin päiväretken.

Nizzan hintataso yllätti, sillä se ei ollutkaan niin korkea kuin etukäteen luulin. Monessa paikassa tarjoiltiin turistimenu, joka pitää sisällään alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Hintahaitari liikkui 15- 25 euron välillä. Hieman skeptisenä tilasin tälläisen menun vanhankaupungin aukiolla, mutta yllätyin iloisesti, sillä ainakin siinä paikassa jokainen ruokalaji oli kuin gourmet-annos. Näin ei ollut sitten seuraavassa paikassa, joten hieman onnenkaupalla turisti joutuu ruokapaikkansa Nizzassa etsimään. Ostoskatujen haravointi jäi meidän tapauksessamme sunnuntaille, mikä tarkoitti sitä, että suurin osa kaupoista oli kiinni. Näin ei käsittääkseni ole heinä-elokuun aikana, jolloin turistitulva on suurimmillaan.

Nizzaa voi hyvillä mielin suositella lomakohteeksi niille , jotka haluavat yhdistää ranta- ja kaupunkiloman.
Ei elämää suurempia nähtävyyksiä, vaan rentoa hengailua upeissa maisemissa.

Pete Salomaa

Talvi on taittunut ja kauden lopettajaistilaisuuksia pidetään eri yhteisöissä. Kunnallispolitiikassa ja eduskunnassa työ jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Lahden kaupunginvaltuusto käsittelee ensi maanantaina jälleen kauppatorin alle mahdollisesti rakennettavan parkkihallin rahoitusta ja tietysti sen rakentamista.
Eduskunnassa on jälleen keskustelussa STX-Turun telakan kohtalo, kun eteläkorealainen telekkayhtiö on konkurssin partaalla. Yhtiön Turun telakalle pitäisi rahoitus löytyä Suomesta, muuten on jälleen tiedossa suuri joukko laivantekijöitä työttömänä.

Etelä-Lahden sosialidemokraatit keskustelivat talvikauden päätöskokouksessaan viime sunnuntai-iltana näistä kaikista ongelmista sekä Launeen koulun kunnosta. Koulua on tavalla tai toisella korjattu viimeiset neljäkymmentä vuotta, siis ainakin viisivuotisjaksoina se on ollut yhdistyksen esityslistoilla ja toimenpide-ehdotuksina yhdistyksen kaupunginvaltuutetuille tiedoksi saatettuna.

Sunnuntain tilaisuudessa yhdistys halusi kiittää Etelä-Lahden sosiaalidemokraatit ry:n pitkäaikaista puheenjohtaja, kansanedustaja Jouko Skinnaria työstä yhdistyksen ja alueen kehittämisen hyväksi. Hänelle luovutettiin SDP:n korkein kunniamerkki, Rafael Paasio mitali ja rintamerkki sekä yhdistyksen kunniapuheenjohtajan nuija. Se on puinen, tehty käsityönä Pro Puussa toimivassa puusepän verstaassa.
Rafael Paasio mitali on kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnittelema, pronssiin lyöty mitali. Skinnari on eduskunnan valtiovarainvaliokunnan työ- ja elinkeinojaoston puheenjohtaja. Jaostolla riittää työsarkaa tämän päivän talouselämän laskusuhdanteesta johtuvien paineiden takia.

Marja-Liisa Niuranen

Côte d’Azur eli Ranskan Riviera on kautta aikojen ollut Euroopan jetsetin lomakohde.Varsinkin Monacon yllä leijuu luksuksen ja helpon elämän tuntu. Monacossa tuloveroa ei peritä lainkaan, mikä tekee siitä rikkaiden ja kuuluisien keskuudessa suositun asuinpaikan. Piskuinen maa ( 36 000 asukasta, pinta-ala vain 2 km² ) on kuuluisa formula-kisoistaan, Monte Carlo-rallista sekä tietenkin kasinostaan. Juorulehtiä lukevat ovat varmasti tulleet tutuksi myös Monacon hallitsijasuvun kanssa, sen verran tiuhaan Grimaldin suku jetset-piireissä ja paparazzien linsseissä pyörii. Pakkohan se oli kyseiseen maahan tutustua, varsinkin, kun olimme jo valmiiksi Nizzassa.

Monacoon pääsee kätevästi junalla Nizzasta, sillä matka kestää vain noin 20 minuuttia, eikä rasita kukkaroakaan kuin muutaman euron.
Heti Monacon juna-asemalta lähtien on selvää, mikä on pelin henki, sillä autoparkista löytyy lähinnä Ferrareita ja Rolls Royce-merkkisiä autoja. Maan pääelinkeino on turismi ja toukokuun päätapahtuma on tietenkin Monacon Grand Prix 23.-26.5., jota varten katsomorakenteet olivatkin jo paikoillaan. Tosin en tiedä, ovatko katsomot siellä aina vai puretaanko ne välillä. Varsinkin moni formula-fani kiersi legendaarisen radan kävellen. Niin teimme mekin, ainakin osittain. Sataman kohdalla moni katseli kadehtien toinen toistaan upeampia luksusjahteja, joista epätoivoisesti mekin yritimme bongata Holllywood-tähtiä tai maailmankuuluja urheilutähtiä. Ei näkynyt. Ei edes Räikkösen Kimiä.

Vähän vanhempaa maan kulttuuria löytyy ylhäällä kallioilla keskustan kupeessa sijaitsevasta Palais Princieristä eli ruhtinaan linnan alueelta. Palatsin tienoilta löytyvät Monacon vanhankaupungin korttelit ja niiden kotoisat pienet kahvilat. Palatsin alueelta on komeat näkymät kaupungin yli kaikkiin ilmansuuntiin. Meillä kävi niin ruhtinaallinen onni, että näimme ruhtinas Albert II:n aivan lähietäisyydeltä, kun hän mustassa autossaan palasi linnaansa juuri, kun olimme palatsin pihalla. Kyllä siinä tälläinen tavallinen rahvas tunsi itsensä pieneksi…

Palatsilta suuntasimme alas kasinolle, jonka etupihalla Ferrarit jo kilpaa kiiltelivät. Kasinoon pääsi tutustumaan ihan sisällekin, tosin ilmaiseksi pääsi vain eteisaulaan, joka oli kyllä upea. Palanen luksusta on aina tarpeen itsekullekin, joten istahdimme nauttimaan cappucinot kasinon viereiselle terassille, jotta näkisimme, jos paikalle sattuisi tulemaan joku merkittävä julkkis. Julkkiksia ei täälläkään näkynyt, mutta hinta ainakin oli luksusta, sillä kaksi cappucinoa veden kera maksoivat 23 euroa. No kaikki ei tietenkään Monacossakaan maksa maltaita, sillä löysimme Monacon ainoan Mc Donaldsin, jossa hinnat olivat sopivan maltilliset meille taviksille.

Kaiken kaikkiaan vietimme Monacossa noin kuusi tuntia, jossa ajassa kyllä maan tärkeimmät nähtävyydet helposti ehtii kiertämään. Monaco on hieno paikka upeine maisemineen, jossa kannattaa käydä, jos sattuu siellä päin olemaan. Ymmärrän hyvin niitä kuuluisuuksia, jotka paikassa tykkävät asua tai käydä. Ehkäpä muutamme vielä itsekin sinne, kunhan lotossa napsahtaa seitsemän oikein.

Pete Salomaa

Keväiseksi perinteeksi muodostunut Mäkilähtö kesään-tapahtuma järjestettiin jälleen Liipolan seurakuntakeskuksella viime lauantaina. Tarjolla oli edellisvuosien tapaan ohjelmaa koko perheelle aina poniratsastuksesta ja kasvomaalauksesta monenlaisiin myyntipöytien herkkuihin ja muihin tuotteisiin. Tapahtuman järjestivät Launeen seurakunta ja Liipolan aluetyöryhmä.

– Tarkoituksenamme on ennen kaikkea koota liipolalaisia yhteen viettämään aikaa, kertoo Launeen seurakunnan diakonissa Tarja Vilkman.
Vilkmanin mukaan paikalla oli tänä vuonna ihmisiä suurin piirtein saman verran kuin vuosi sitten.
– Tämänlaisen pienen tapahtuman suosio on vahvasti sidottu säähän ja kaupungin muihin tapahtumiin.

Liipolan liikkuva kirjasto esiteltiin

Liipolan alueella loppukesästä kierroksensa aloittava kirjastoauto Pegasos oli myös tapahtumassa esitteillä lauantaina. Kirjastonhoitaja Suvi Haikolan mukaan kirjastoauton aikataulut lyödään lukkoon vasta 1.8., mutta Liipolan alueella tulee olemaan kaksi pysäkkiä.
– Ihmisiä kirjastoauto tuntuu vielä hieman mietityttävän verrattuna tavalliseen kirjastoon, Haikola pohtii.

Kirjastoauton palveluvalikoima ei aivan vastaa peruskirjastoa.
– Esimerkiksi tietokoneella asiointimahdollisuutta ei ole, vaikka muut peruskirjastopalvelut pystymmekin tarjoamaan.

Haikola uskoo kuitenkin, että ajan kanssa myös kirjastoauto löytää omat asiakkaansa, vaikka se onkin eräänlainen väliaikaisratkaisu. Vuonna 2015 Liipolaan on määrä valmistua uusi monitoimikeskus, joka tulee pitämään sisällään uuden kirjaston lisäksi koulun ja päiväkodin.

Mikko Blomberg