Kahvi, täytekakku ja suolaista piirasta tarjosi Anttilanmäen kupeessa Leantiellä Heljä Laine Terveyttä taiteesta – vuoden 2012 tunnustuksen saaneelle Launeen ala-asteen käsityönopettaja Maria Viidalle. Maria Viidan taustaryhmät Lahdessa ovat Taito Häme ry:n Taito – käsityökoulu Velman aktiiviset ryhmät Näppärät mummot ja Marin mummot. Hän kuuluu myös käsityönopettajien Käspaikka – verkostoryhmään. Marian mummot olivat iloisina kahvihetkessä mukana viime maanantaina.

Terveyttä taiteesta – palkinnon taustalla ovat Opetushallitus ja Suomen Messut osuuskunta. Sen palkintoraatina toimivat arkkiatri Risto Pelkonen, FL Pirkko Lahti ja VTT Assi Liikanen. Palkinto myönnettiin Maria Viidalle hänen tavastaan myötävaikuttaa opetustoimensa ohella käsityötaiteen avulla ikäihmisiin, rohkaista heitä aktiiviseen yhdessä oloon ja käsillä tekemisen.

Viita on valmistunut Weterhofin kotiteollisuusopettajaopistosta ja erikoistunut alkuopetukseen. Palkintoon kuuluu kunniakirjan lisäksi 5000 euron henkilökohtainen palkinto. Tautasryhmät Marian mummot ja Näppärät mummot olivat ylpeinä edustajineen todistamassa ohjaajansa saamaa kunnianosoitusta 19. lokakuuta Helsingissä. Maria Viita on kehittänyt luovaa, kokonaisvaltaista käsityötä 25 vuoden ajan.

Marian mummot tekevät käsitöinä tauluja, missä työtekniikkana käytetään vapaata, luovaa kirjontaa. Materiaalit tekijä hankkii luonnosta, oksia, korsia, käpyjä tai muuta tekijän tauluun sopivaa. Pohjana käytetään käytössä pehmenneitä pellavaisia tai puuvillaisia pyyhkeitä tai kankaita. Pohjaan painetaan valokuvia tai piirroksia., lankoina ovat villa-, pellava- tai muliinilangat.

Värejä tauluihin sommitellessa, tekijän värisilmä kehittyy ja värisävyt löytävät toisensa. Leantiellä tai käsityökeskus Velmassa Marian mummot kokoontuvat viikoittain. Käsitöiden suunnittelun ja tekemisen ohella ryhmässä puhutaan siitä, mikä keventää ja virkistää mieltä.

Marja-Liisa Niuranen

Lahden kaupunkikulttuuriseura myöntää vuosittain ”Lahtelainen kaupunkikulttuuriteko” – tunnustuksen jollekin lahtelaista kaupunkikulttuuria rikastuttaneelle asialle tai henkilölle. Vuonna 2012 tunnustuksen sai kaupunginosalehti Omalähiö.

Kaupunginosalehti Omalähiö

Omalähiö, ”Etelä-Lahden pikkujättiläinen”, on jo 34 vuotta ollut tärkeä ja odotettu kaupunginosalehti, joka tavoittaa kaikki alueen taloudet. Lehden perustivat vuonna 1978 Seppo ja Marja Salomaa. Marja Salomaa on edelleen aktiivisesti mukana lehden teossa. Perustajien poika Petri Salomaa ryhtyi päätoimittajaksi Seppo Salomaan kuoleman jälkeen vuonna 2009.

Omalähiö vahvistaa Etelä-Lahden aitoa kylähenkeä. Alueen asukkaat Saksalasta Ala-Okeroisiin, Hennalasta Ämmälään, Anttilanmäeltä Renkomäkeen saavat lehden välityksellä monipuolista tietoa omaa asuinseutuaan koskevista asioista ja tapahtumista. Myös Launeen seurakunta ja alueen yhdistykset ilmoittavat tapahtumistaan lehdessä. Ihmisläheinen uutisointi, joka antaa tilaa erilaisille mielipiteille, on tehnyt Omalähiöstä erittäin luetun ja informatiivisen lehden. Lehti seuraa tarkasti ja kriittisesti myös kunnallispolitiikkaa. Riippumaton Omalähiö on aluetiedottamisen pioneereja, ja se koetaan Etelä-Lahden omaksi lehdeksi.

Lahden kaupunkikulttuuriseura pitää tunnustuksen arvoisena tekona Omalähiö-lehden paikallista tiedonvälitystä sekä toimintaa alueen kylähengen vahvistajana.

Lähde: www.kaupunkikulttuuri.net

Launeen omakotiyhdistys on puhaltanut henkeä alueelleen sitä rikastuttavin tapahtumin. Hyvinvoiva Laune – tapahtuma oli toisen kerran piristämässä syksyistä sunnuntaipäivää viime viikonloppuna Salinkallion koululla. Launeen Martat huolehtivat kävijöitten hyvinvoinnista maukkaan kasviskeiton ja kahvileipien tarjonnalla.

Lahden Ensi- ja turvakoti yhdistys sai lahjoituksina vauvojen vaatteita ja leluja sekä heidän kotiväkensä vuodevaatteita ja muuta kotitaloudessa tarvittavaa tavaraa. Ensikoti on toiminut Lahdessa 60 vuotta ja siitä suurimman osan Launeella. Nykyisin yhdistyksen toiminnot auttavat laajalla sosiaalisektorilla ongelmiin joutuneita perheitä.

Päivän kohokohta oli Lahden kaupunkikulttuuriseuran vuoden 2012 kaupunkikulttuuriteko-tunnustuksen luovuttaminen Omalähiö-lehden Salomaan omistajaperheelle. Viime vuoden maininnan saivat Mea Manna-Ekokahvila ja Hannu Kivilä kirjastaan Lahtelaisen lukukirja.

Launeen omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Marjo Liukkonen ja yhdistyksen johtokunta ovat suunnitelleet Hyvinvoiva Laune – tapahtuman olevan myös ensi syksyn ohjelmassa. Sinne toivotaan uusia luomutuotteitten esittelijöitä ja myyjiä.

Sitä ennen pidetään Launeen kirjastossa perinteinen lasten pikkujoulu ja keväällä jälleen kevättempaus kirjaston pihalla. Tämän syksyn kunnallisvaalien alla oli yhdistyksellä valtuustokandidaateille ja yleisölle keskustelutilaisuus kirjastojen kohtalosta ja V 12-tien rakentamisesta.

Omakotiyhdistyksen johtokunta toivoo uusia jäseniä ja uusia ideoita Launeen hengen ylläpitoon. Jäseniä ”oky:llä” on 170 ja talouksia alueella noin 700. Johtokunnan jäsenet: Marjo Liukkonen ja Pekka Kuuslahti, Helena Juutilainen, Annastiina ja Thomas Lilja, Erika Himilä, Salla Palmi- Felin ja Jarkko Felin ja Riina ja Aleksi Mannerkivi asuvat eri puolella Launetta.

Johtokunnan jäsenistö kertoo mielellään yhdistyksen toiminnasta, he ovat selvillä kaupunkisuunnittelusta, mikä koskee omaa asuinaluetta ja ympäristön hoitoon liittyvästä lainsäädännöstä.

Marja-Liisa Niuranen

Kaunis ja kirkas syyspäivä ilahdutti Jalkarannan sairaalan asukkaita ja heidän ulkoiluttajiaan tiistaina. Lahden kaupungin toimen- ja viranhaltijat ry, JHL, päätti tempaista kunnon asialla parhaillaan vietettävällä Vanhusten viikolla. Yhdistys haastoi eläkkeellä tai vapaalla olevat jäsenensä ulkoiluttamaan Jalkarannan sairaalan asukkaita. Tilauksessa oli myös sateeton päivä.

-Olemme erittäin iloisia tästä tapahtumasta, hymyilee Jalkarannan sairaalan uuden puolen valoisassa aulassa ohjaaja Anne Ala-Nikula. Asukkaitten ulkoiluttajiksi ennätti viime tiistaina 14 JHL:n jäsentä ja sairaalasta neljä harjoittelijaa ja työntekijää. Tällä joukolla pystyimme viemään pyörätuoleissa tai kävelyttäen lähes 50 talon asukasta aamupäivän aikana sairaalan puistoon. Toivomme, että tämän kaltainen tapahtuma toistuisi niin ammattiliittojen kuin muiden järjestöjen jäsenistön vuotuisina aktiviteetteina.

Pääluottamusmies Anneli Viinikka iloitsee myös tapahtumasta. Se on uraa uurtava JHL:n koko maata kattavassa organisaatiossa. Hän painottaakin, että Valtakunnallisella vanhusten viikolla tulisi ottaa päämääräksi toisillakin paikkakunnilla pitkäaikaishoidossa olevien ihmisten ilahduttaminen erilaisilla ulkoilu- ja kulttuuritapahtumilla. Jalkarannan pitkäaikaissairaanhoidon Vanhusten viikon tapahtumaa tulivat todistamaan JHL:n ”pääkonttorista” Helsingistä toimialajohtaja Päivi Niemi-Laine ja Etelä-Suomen aluepäällikkö Rune Takamaa.

-Meillä on hoitavia käsiä jäseninä liitossa tuhansia, esimerkiksi lähihoitajia n. 15 000, mutta tiedämme, että henkilökunta pitkäaikaishoidon laitoksissa on niin minimissä, että se ei pysty ulkoiluttamiskertoja asukkaille useanakaan viikkona järjestämään, kertoi toimialajohtaja Päivi Niemi Laine.

Rune Takamaa jatkaa, että ongelmaksi monesti minimimitoituksella toimiva henkilökunta eri puolella Suomea on jaksamisensa äärirajoilla, kun kaikissa laitoksissa ei lisäksi sijaisuudet toimi henkilöstön lomien aikana. Tiistai-päivän tapahtumat antavat voimia niin asukkaille kuin ulkoiluttajille.

Iltapäivällä syyspäivän vietto jatkui yhteislaulun, musiikin ja runonlausunnan parissa. laulua johdatteli Harri Vähäniemi, joka oli lainassa Mukkulan palvelutalosta ja haitarilla säesti Simo Taipalus. Yhteislaulussa on taikaa, asukkaat olivat mukana hymyilevin kasvoin toisilla kyynel silmänurkassa, mutta jokainen omalla tavallaan lauluun yhtyen, ja Ala-Nikulan Anne vei halukkaat pyörätuolitanssiin.

Marja-Liisa Niuranen

26.10.2012

Kuihtuuko kirjastopalvelut pois?

Lukeminen on A ja O ja sitä oppii vain lukemalla kirjoja. Samalla kehittyy kirjoitustaito ja sanojen monimuotoisuus. Suomen kielessä on paljon erilaisia murteita. Lähikirjastot ovat monelle ilmainen henkireikä, siellä voi olla yksin tai yhdessä toisen kanssa. Media- ja verkkopalvelut ovat lähellä: sanoma- aikakauslehdet, e-lehdet, tilat ja laitteet sähköiseen asiointiin ja työskentelyyn, yhteisöllisyys- ja hyvinvointipalvelut, esim. terveysmittaukset, omahoitopiste, liikuntaneuvontaa, liikuntavälinelainaus.

Olen tutustunut kirjastoautoon. Maakuntakirjastossa löytyy myös nidottuja Etelä-Suomen sanomia, aikakausilehtiä pitkälle vuosikymmeniä taaksepäin. Niitä saa luettavaksi paikanpäällä, rohkeasti kysymään niitä. On hauska katsoa vaikka lapsensa syntymäpäivänä ilmestyneen lehden. Kirjastoissa on satuesityksiä pienimmille taaperoille, siellä voi tehdä myös sukututkimusta.

Kirjastojen on oltava lähellä niitä, jotka eivät pääse omalla autolla tai bussilla, – lähellä lapsia, ikäihmisiä, syrjäytyneitä, liikuntarajoitteisia. Kaikille avoimet ja ilmaiset kirjastot ovat hienointa, mitä Suomessa on! Ne ovat sivistyksen olohuoneita, joissa voit viipyä lehden, kirjan tai/ja omien ajatustesi parissa. Taataan edelleen kuntalaisille sivistykselliset perusoikeudet.

Kirjasto on jokamiehen oikeus, kirjaston oltava lähellä. Kirjastot on ehdottomasti säilytettävä. ”On kuin tulisi kotiin, mukava henkilökunta ja aina ollaan tuttavallisia.” Aina ei halua ruuhkassa asioida. Lähikirjastoon menemiseen ei tarvita kehätietä, vaan sinne pääsee kävellen, pyörällä, rollaattorilla.

Ehdoton ”STOPPI ” kehätien rakentamiseen Launeelle asutuksen keskelle ja koulun viereen. Vuosikymmeniä sitten tehty päätös ei ole tätä päivää. Ollessani 1,5 vuotta pysäköinnintarkastajan viransijaisena, totesin, että pysäköintipaikoista ei ole pulaa, vaan ilmaisista paikoista. Kolmosvyöhykkeen parkkipaikat ovat vajaalla käytöllä: kirjaston takana hiekka-alue ja linja-autoaseman läheisyydessä olevat paikat on muutettu maksullisiksi. Muista käydä äänestämässä 28.10 sunnuntaina, vain siten voit vaikuttaa, kuka sinunkin asioitasi kuuntelee.

Kivimäki Tuula ehdokas no 31
Kiinteistötoimitusten uskottumies
Käräjäoikeuden lautamies

 

Hennalaan hyvinvointikeskus

Hennalan varuskunnan alasajo on sinällään erittäin valitettavaa. Mutta Lahdessa on katsottava eteenpäin. Miten voimme hyödyntää vapautuvaa Hennalan aluetta?

Keskitetään Lahden seudun hyvinvointipalvelut ja esimerkiksi hierojakoulutus Hennalan varuskunta-alueelle. Alueella voisi tarjota myös kuntoutuspalveluja työikäisille ja ikäihmisille. Hennalan hyvinvointikeskuksen avulla säilytetään asiantuntemusta Lahdessa ja jopa luodaan uusia työpaikkoja. Alueelle voi rakentaa palveluasuntoja hyvinvointikeskittymän lähelle.

Hyvinvointi-ja kuntoutuspalveluja voidaan myydä metropolialueelle sekä erityisesti Pietariin.Kasarmialueelle mahtuisi varmasti myös Etelä-Lahden tarvitsema päiväkoti. Alueella on jo kulttuuriarvoa sisältävät rakennukset ja muistomerkit sekä parkkipaikkoja.

Nyt vaikeassa taloussuhdanteessa Lahdella on mahdollisuus hakea kohdennetusti valtion tukea Hennalan uudelleen valjastamiseksi koko alueen hyötykäyttöön. Kaupungin johdolta toivomme esitystä Hennalan hyvinvointikeskuksesta työministeri Lauri Ihalaiselle.

Heikki  Moilanen (SDP), Esko Sutela (SDP), Niko Viitala (SDP)

 

Vaalilupauksena yhteistyö

Nyt kun vaalitaistot käyvät kuumimmillaan niin ehdokkailla tulee varmaan tietämättäänkin luvattua liikoja. Suomi nimisessä yhteiskunnassa kun on tällä hetkellä sellainen tilanne että kaikissa perustoiminoissa on isoja puutteita ja ainoastaan sen tähden että ei ole rahaa niitten parantamiseen tai edes hyvällä tasolla ylläpitämiseen.

Liian monella alallakin henkilöstöä on liian vähän tehtäviin nähden että ne pystyttäisiin hyvin hoitamaan, eikä niitä kannata tässä luetella kun niitä on niin paljon. Lupauksia on helppo tehdä mutta niitten toteuttaminen onkin jo vaikeampi asia etenkin tässä taloustilanteessa sillä en usko että sitä rahaa on kuitenkaan yhtään enempää vaalien jälkeen kun nytkään.

Mutta Lahdella on toivoa siinä suhteessa että tulevat kunnanvaltuutetut pystyvät lujaan yhteityöhön puoluerajoista välittämättä sillä se on ainoa mahdollisuus selvitä tulevista haasteista. Sillä sitten kun jokaisen Lahtelaisen perusasiat ja tarpeet ovat tasaiset voi Lahteen mielestäni rakentaa vaikka pilvenpiirtäjiä sillä eikö asioilla pitäisi olla kuitenkin tärkeysjärjestys.

Tällä hetkellä kun syrjäytymistä jota muuten ilmenee kaikissa ikäryhmissä ja työttömyyttä vastaan on jo tehty melkein kaikki voitava niin uskon kuitenkin että yhteistyön lujittamisella ja läheisistä välittämällä on jotain viellä tehtävissä itseasiassa aika paljonkin. Toivonkin kaikille äänestäjille hyvää äänestysintoa ja hyviä valintoja sekä ehdokkaille jännittävää vaalipäivää ja valituille yhteistyökykyä oikeisiin päätöksiin.

Terveisin

Antero Parikka Opettaja
LahdenPerussuomalaisten hall. jäsen
Ehdokas numero 138

 

19.10.2012

Kehätiestä ei ole mahdollista säästää!!

Kaupunkimme johtava sanomalehti suorastaan riemuitsee kehätien pelkistetystä ja olennaisilta osin ympäristövaikutuksiltaan karsitusta tielinjauksesta. VT12- hanke on oikea mallinäyttö kunnallisesta päätöksenteosta ja rehllisyydestä! Kaavaa-asiat on ajettu läpi hienolla2004 – luvun”Mersutason” tiesuunnitelmalla ja nyt kun pitää lähteä tosissaan liikkeelle niin esitetään ” vanhaa 90-luvun mersua”tilalle!

Jos kehätie rakennetaan Launeelle niin mennään sen tason mukaan mitä päätettäessä luvattiin!!! Oli tunnelia, betonikaukaloita, siltoja, luxus ramppeja sekä kaikkea mitä sen ajan noususuhdanteen rakentajat lupasivat.
Tiestä oli tulossa oikea rakennusteollisuuden unelma työmaa.. No lähtihän sen aikainen kaupunginjohtaja kunnon hommiin.
Kaava ajettiin läpi keinoja kaihtamatta, silloin tarjottiin ”ilmaisia lounaita ”sillä sun täällä. Oli muutama sankarivaltuutettu jotka tajusivat jotain… Me Launeelaiset petyimme pahasti, olihan jo tiedossa ettei tietä luxus – tasoinena koskaan tehtäisi.

Olemme nyt tilanteessa jossa Lahti ja Hollola joutuvat maksamaan korkean hinnan jos tie rakennetaa Launeelle karsittunakin. Unelma siitä että valtio maksaa meidä sisäisen kehätie 1. ja olisi joskus myöhemmin pakotettu rakentamaan kehätie 2. paljon etelämmäksi.
Toivottavaa olisi että liikennevirasto ja ELY-keskus ottaisivat ohjat : Tekisivät niin kovan tarjouksen Lahdelle ja Hollolalle ettei sitä tietä ole varaa rakentaa! Vaan perusparannetaan Salpakangas – Renkonmäki tie siihen kuntoon että se kestää kovaa rekkaliikennettä. Siihen ei tarvita kuin muutama levennetty ramppi nykyisen tien oheen ja komia silta jolla yhteys moottoritielle hoituisi.

Tehdä uusi puolueeton YVA selvitys liikenneviraston hoitamana , nykyinen selvityshän on ostettu siten että tielinjaus ei saa muuttua! Oli tutut konsultit jotka tekivät maksusta työnsä!! Tämä kaikki maksaisi 50- 70 miljoonaa €, josta kuntien osuus olisi 30 -40 miljoonaa €.

Herätys Launeen asukkaat, on saatava kansalaisliike hoitamaan VT12 tielinjaus oikeaan paikkaan. Uuden valtuusto 30 Laune-liikkeen jäsentä pystyyheittämään” isonjytkyn”valtaapitävien tielle! Kehätie kampanja jatkuu uudessakin valtuustossa jos Etelä-Lahtelaiset äänestävät sellaisia ehdokkaita jotka ovat varmoja Launeen vaihtoehdon vastustajia!!!

Matti Kauppila
Valtuutettu
Laune

Vaalilupauksille hintalappu

Olen ollut aina yhteistyön ja enemmän rakentamisen kuin repimisen kannalla, vaikka olisi helpoin tapa väistää vastuuta sanomalla kaikkeen ”ei”. Sillä tavalla ei kuitenkaan kotikaupunkiamme rakenneta eikä synny mitään valmista. Olisi vastuullista laittaa myös lupausten perään hintalappu.
Tällä hetkellä alkaa Lahden kuntapolitiikassa olla enemmän kysymyksiä kun vastauksia: on homekoulut, päiväkodit, vanhustenhuolto… menikö toriparkkijuna jo? Onko rantakartanon asfalttialue laitettava uuteen valmisteluun? Tuleeko mielekästä matkakeskusratkaisua? Tuleeko suurhallikompleksista torso? Kaatuuko konserttitalo kaupungin syliin? Miten ratkaistaan joukkoliikenne järkevästi? Näillä asioilla on yhteinen nimittäjä: raha, eikä näistä voida tehdä ns. rönttiratkaisua.

Vaikka Lahti ei olekaan omaisuusmassalla mitattuna köyhä kaupunki, ei investointirahat kaikkiin näihin riitä. Eihän kaupunki voi jättää päivittäisiä sosiaalisia velvoitteitaan hoitamatta. Nämä haukkaavat leijonan osan talousarviosta ja suurin osa näistä on lakisääteisiä, järjestämisvastuu on kuitenkin kaupungilla. On erittäin tärkeää että meillä olisi asiansa osaavia virkamiehiä johtavissa tehtävissä jotka eivät ole konsulttien varassa eivätkä rähmällään naapurikuntien edessä, vaan pystyisivät tuomaan päätettäväksi todellisiin laskelmiin perustuvia vertailtuja vaihtoehtoja.
Yhtä viisastenkiveä ei ole olemassakaan jolla kaikki asiat olisivat ratkaistavissa. On harkittava, milloin työ kannattaa tehdä kaupungin omana työnä, milloin teettää ns. kolmannella sektorilla, tilata kuntayhtymältä, ns. yksityisiltä, yhtiöittää tai löytää joku muu tapa palvelun hoitamiseksi edullisimmalla tavalla laadukkaasti.

En ole veronkorotusten fani enkä allekirjoita ajatusta, että on tehtävä niin kuin on ennenkin tehty. Miksi ei saisi tehdä fiksumminkin? Olin Lahti Aquassa päättämässä että v. 2012 ei vesi- eikä jätevesimaksuja koroteta, koska henkilöstöä kouluttamalla ja nykyaikaisilla menetelmillä pystytään toimimaan kustannustehokkaasti.

Olen ollut yli kymmenessä lautakunnassa sekä yhtiöiden hallituksissa, minulle on 24 vuotta tullut valtuutetuille kuuluva posti ja olen osallistunut valtuuston tilaisuuksiin, koulutuksiin, seminaareihin ym. tulevalta valtuustolta toivon kokemusta ja näkemystä tehdä kaupunkilaisten kannalta järkeviä päätöksiä

Pekka Oinonen (kok)

Kilpailutetaan bussiliikenne, ei työntekijöitä

Virkamiesesityksenä olleen nettomallin ja lautakunnasta esityksenä lähteneen bruttomallin välillä ei kaupunginhallituksessa ja joukkoliikennelautakunnassa alustaneiden asiantuntijoiden mukaan ole juurikaan eroa mitä kaupungin kustannuksiin tulee.
Bruttomalli on kaupunkiliikenteeseen paras ratkaisu, koska tällöin kaupungilla on täysin käsissään joukkoliikenteen kehittämisen avaimet. Liikenne on mahdollista suunnitella toimivaltaisen viranomaisen toimesta keskitetysti, vaikka alueella toimisikin useita liikenteenharjoittajia. Tavoitteena on saada aikaan yhtenäinen joukkoliikennejärjestelmä, josta asiakkaat hyötyvät parantuneen palvelutason ansiosta. Kun käyttäjämäärät saadaan kasvamaan ja saa kaupunki lipputulot itselleen bruttomalli tulee huomattavasti halvemmaksi kuin nettomalli.

Bruttomallia on kritisoitu siitä, että se ei kannusta yrityksiä parhaaseen mahdolliseen asiakaspalveluun. Sopimuksissa voidaan kuitenkin huomioida taloudellisen ohjauksen keinoin (bonukset ja sopimussakot), joilla saadaan liikenteenharjoittaja hoitamaan tehtävänsä hyvin. Esimerkiksi ajamattomista vuoroista johtuvan sanktion tulisi olla niin suuri, ettei yrityksen kannata jättää vuoroja ajamatta.
Bruttomallilla voidaan mahdollistaa myös pienten yritysten osallistuminen kilpailuun ja liikenteen hoitoon.

Bruttomallissa voidaan myös varmistaa ammattitaitoisen työvoiman saanti tilanteessa, jossa liikennöitsijä mahdollisesti vaihtuu uudella kilpailutuskierroksella. Työntekijät siirtyvät vanhoina työntekijöinä uuden liikennöitsijän alaisuuteen. Kuljetusalalla on jo nyt vajetta työvoimasta ja uuden kuljettajan koulutus maksaa helposti 20.000€. Näin toimien ehkäistään myös työttömyyttä, pääkaupunkiseudulla hävinneistä yrityksistä jäi työttömyysputkeen paljon kuljettajia, jotka eläköityivät keskimäärin 53-vuotiaana. Kilpailutetaan siis vain linjat, ei työntekijöitä.
Bruttomallissa liikennöitsijällä mahdollisuus käyttää leasing-kalustoa ja vaihtoehtoa onkin käytetty kunnissa, joissa malli on käytössä. Silloin kilpailuun osallistuvilla ei ole vaikeuksia kaluston hankinnassa eikä sen poistamisessa sopimuksen mahdollisesti loppuessa.

Kokoomuksen riveistä on kuulunut viestiä, että esitys joukkoliikenteen kilpailuttamistavasta olisi käsiteltävä kaupunginhallituksessa vasta vaalien jälkeen. Esitystä perustellaan sillä, että vasemmisto tekee politiikkaa joukkoliikenteen kilpailutuksessa. Politiikkaa on myös omasta näkemyksestä poikkeavan esityksen torpedointi ja vesitys. Perusteluja tiistaisen lausunnon tueksi on edellä ja asiasta voidaan vielä jatkaa keskustelua.
Asiaa Teknisessä lautakunnassa esitellyt virkamies kuten myös toimialajohtaja korostivat asiasta päättämisen kiireellisyyttä. Asiaa on päästävä valmistelemaan pian, että tarjouspyyntö voidaan tehdä mahdollisimman perusteellisesti.

Heikki Moilanen
Tekninen lautakunta-jäsen
Kunnallisvaaliehdokas

 

12.10.2012

Syrjäytymisestä

Valitettavasti liian moni eri-ikäisistä kansalaisista elää jonkinlaisessa syrjäytymiskierteessä. Suomella ei ole varaa eriarvoisuuteen ja pahoinvointiin. Juhlapuheissa on useiden vuosien aikana totutusti puututtu tähän hyvinvointivaltiomme kipeään ongelmaan. Vain teot ovat jääneet puutteelliseksi. Ymmärrystä eivät ole lisänneet esimerkiksi viimeaikaiset määrättyjen herraskaisten toteutukset ylisuurten palkkojen sekä palkkioiden puolella. Ahneus ja piittaamattomuus ovat nostaneet tunteita oikeutetusti. Vaateet kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvoista ovat lisääntyneet ymmärrettävästi.
Mielestäni kansan jakautuminen häviäjiin ja voittajiin on saatava eri keinoilla poikki. Valo tunnelin päässä alkaa onneksi lähestyä. Näyttää siltä tällä kertaa, että on alettu määrätietoisesti puheiden sijaan tekemään oikean suuntaisia avauksia mm. lasten, nuorten, työtätekevien ja vanhuksien osalta. Tämän työn tulee olla pitkäjänteistä, sillä haasteita toki tulee riittämään jatkossakin. Sitkeyttä vaaditaan jokaiselta, kun markkinavoimat arvuuttelevat talouden raamien kestävyyttä vähän joka puolella.

Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus ja heihin mielestäni nyt pitää erityisesti satsata. Useat hallitukset ja päättäjät ovat vuosien varrella pyrkineet saamaan otetta nuorten yhteiskunnan kelkasta putoamiseen. Edelleen joka vuosi 4000 – 5000 nuorta jää peruskoulun jälkeen tyhjän päälle. Pelkän peruskoulun varassa ei nykyisin meinaa töitä saada. Ammatillisen koulutuksen keskeyttää vuosittain joka kymmenes nuori. Linjatut yhteiskuntatakuuseen liittyvät toimet ovat tarpeen ja tervetulleita. Harmillisesti syrjäytymisen kovassa ytimessä on nuoria, joilla on vakavaa oirehdintaa ja sairastamista. Perusopetuksemme ei näytä pystyvän nykyisin vastaamaan tähän tarpeeksi hyvin. Kaivataan ehkäisevää otetta ja kannustimia. Nuorten luottamusta tähän hetkeen ja tulevaisuuteen onkin vahvistettava.

Mielestäni asiantuntijoiden ehdotelmia on harkittava.
Neuvolatoimintaa on kehitettävä oppimisvaikeuksien varhaisen tunnistamisen osalta. Välineet ovat kuulemma maailman huippua, mutta harvinaisen huonosti käytössä.  Peruskoulun opetuksen teoreettisuutta on vähennettävä. Lähikoulujen iloisuutta ja yhteisöllisyyttä ei saa unohtaa. Koulujen jakautumista hyviin ja huonoihin on pysäytettävä.

Oppivelvollisuusikä on lisättävä kattamaan toisen asteen opinnot. Samalla oppivelvollisuuden määrittelyä on laajennettava oppisopimukseen ja muuhun joustavampaan opiskeluun päin. Sitten on supistettava alueellisia eroja ammatillisen koulutuksen saatavuuden osalta ja varmistettava jokaisen nuoren pääseminen toisen asteen koulutukseen.

Työnantajilla on vastuunsa ja heitä on kannustettava nuorten työllistämiseen. Myös vajaakuntoisille on oltava tilaa työelämässä sekä tukea on panostettava nuoriin työnhakijoihin. Välityömarkkinoita ja työllistämisen järjestelmää on rohkeasti kehitettävä.
Tarvitsemme vahvempaa mielenterveysosaamista. Nyt juuri tänäänkin viisi nuorta siirtyy mielenterveyden häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Käsissämme on moniongelmaisia tapauksia. Annammeko näiden nuorten eläköityä eläkeikäpohdinnan kanssa?
Meidän yhteiskunnan rakentamiseen tarvitaan ihan jokaista ja eri intressiryhmiä. Politiikalla on tehtävä! Vahvemmin kuin pitkään aikaan!

Kari Lempinen
pääluottamusmies
kunnallisvaaliehdokas SDP

VT 12 Laune vai Renkomäki?

Esitän oman mielipiteeni Lahden ohitien rakentamisesta käytävään julkiseen keskusteluun.
Launeen läpi suunniteltu tielinja on yli 40 vuotta vanha suunnitelma, joka oli aikanaan ehkä toimiva ja ajanmukainen, mutta nyt se on vanhentunut , nykyisyyteen sopimaton ja tulevaisuuden kannalta kestämätön.

Lahden kaupungin yhtenäisen ja ehjän yhdyskuntarakenteen kannalta moottoritien rakentaminen keskelle asutusta on typerää.Päättäjillä pitää olla rohkeutta katsoa tulevaisuuteen ja hylätä aikansa elänyt päätös, vanhan linjauksen vaaliminen on jääräpäisyyttä.
Ne maa- alueet jotka jäisivät moottoritien alle tarvitaan tonttimaaksi kaupungin kasvun turvaamiseksi.

Lahden kaupungin päättäjien pitää vaatia Valtion liikennevirastoa tutkimaan Renkomäen linjauksen toteuttamista.

Rakentamisen aloittamiselle ei ole estettä. Tampereen ohitustie tehtiin aikanaan 2-vaiheisena, sama malli toimii täälläkin. Tien alkuosan rakentaminen Hollolan puolella vie aikansa, Okeroinen-Renkomäki osuuden suunnitteluun jää aikaa riittävästi.
Moottoritien rakentaminen muuttaa ympäristöämme pysyvästi. Lahden ohitien linjaus voidaan vielä tehdä ottamalla huomioon asukkaiden tahto ja viihtyisän asuinympäristön asettamat vaatimukset.

Pekka Järvinen, VAS
Kirvesmies
Kaupunginvaltuutettu

Lahti tarvitsee uuden työllisyysohjelman

Lahden työttömyys oli elokuussa 13,5%. Taloudellinen epävarmuus ja uudet irtisanomisuutiset pahentavat tilannetta entisestään. Nykyiseen menoon pitää saada vauhtia tuomalla vaalien jälkeen uusi työllisyysohjelma, jossa on mukana kasvun ajureiden lisäksi myös vaikeat asiat. Julkista taloutta ei saada tasapainoon ilman tulojen turvaamista. Veroista pitää tykätä, mutta tuloja kannattaa jo rakastaa. Menojen jatkuva leikkaaminen ja verojen kiristäminen eivät voi olla Lahden kaupungin talouspolitiikan päälinja. Virkamiehet haluavat nyt kunnostautua menojen leikkaajina. Näköala uusista avauksista ja kasvusta puuttuu. Ilman kestävää, työllisyyttä parantavaa ohjelmaa edessämme on pelkkää alamäkeä: päiväkodit, koulut, kirjastot, terveydenhoito ja ikäihmisten palvelut säästetään hengiltä.

Työllisyysohjema on rakennettava yhteistyössä eri tahojen, kuten elinkeinoelämän, Maakuntaliiton, ELY-keskuksen ja kaupungin kanssa. Tarvitaan yhteinen näkemys ja yhteistyötä yli kunta- ja puoluerajojen. Äkillisen rakennumuutoksen lisämäärärahat antavat mahdollisuuksia uusiin avauksiin. Oulun kaupunki rakensi Nokian irtisanomisten jälkihoitoon 10 miljoonan euron rahaston sijoitettavaksi uuteen kasvuun ja yritystoimintaan – tästä yli puolet on yksityisten sijoittajien rahaa.

Lahden pitää osata hyödyntää erinomainen sijainti Helsingin ja Pietarin talousalueiden ”keskiössä”. Lahti tarvitsee vientituloja eli myyntiä oman alueen ulkopuolelle. Muita kopioimalla emme erotu mistään emmekä kenellekään – parasta on keskittyä omiin vahvuuksiin. Työllisyysohjelman tulee paneutua oikeaan konkreettiseen tekemiseen – strategiapapereita on tehty jo tarpeeksi. Tuloksen tekevät työtä tekevät ihmiset, eivät organisaatiot. Tarvitaan uutta osaamista ja ymmärrystä Lahden todellisista vahvuuksista.

SDP oli vastuussa myös 1995 eduskuntavaalien jälkeen, kun Suomi nousi 1990-luvun lamasta. Nyt tilanne on monella tavoin vaikeampi. Nyt Lahti voi olla edelläkävijä koko Suomessa luomalla uuden laajapohjaisen työllisyysohjelman.

Ville Skinnari
yrittäjä, lakimies (sd.)

Vaikka laiva uppoaa, niin orkesteri jatkaa soittoaan

Heti kunnallisvaalien jälkeen, vanha valtuusto pääsee vielä päättämään ensivuoden talousarviosta, joka varmasti valtuutettujen keskuudessa herättää kiistelyjä, mistä karsitaan ja kuinka paljon, kun on vaalienkin alla luvattu kaikenlaista.

Kaiken kukkuraksi olemme saaneet viimepäivinä lehdistä lukea, kuinka talouden taantuma on viemässä Päijät-Hämeestäkin monia työpaikkoja, tehden Lahteen jälleen lisää työttömiä. Mikä taas tarkoittaa sitä, että kunnan verotulot tulevat supistumaan oleellisesti lähitulevaisuudessa. Työpaikkojen väheneminen merkitsee myös sitä, että kunnan sakkomaksut pitkäaikaistyöttömistä voivat tulla kasvamaan entisestään (kunta maksaa sakkomaksuja pitkäaikaistyöttömistä arviolta n. 6-7 miljoonaa euroa ensi vuonna). Siksi työllistämiseen onkin satsattava entistä enemmän, jotta myös sakkomaksuihin käytetyt rahat saataisiin käytettyä hyödyllisemmin.

Jotta talous saataisiin tasapainoon, niin tulevina vuosina kaupungin talouden menoista on karsittava ja karsiminen on tapahduttava alueilta, jotka eivät ole välttämättömiä menoja kuntalaisten hyvinvoinnin takaamiselle. Kuitenkin nykyisellään, kun vaaditaan säästöjä kunnan toimintoihin ja peruspalveluihin, niin kaupunginorkesterin ja -teatterin tuet vain kasvavat, tai pysyvät ainakin entisellään. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan lopettaa täysin kunnan kulttuuritarjontaa, vaan suhteuttaa kulttuurin tuki kunnan varallisuuteen ja kohdentaa kulttuurin tukia mieluummin nuoreen väestöön, eli nuorisokulttuuriin.

Myönnän, että meillä on upeasti soittava orkesteri ja hienoja esityksiä tarjoava teatteri, mutta taloudellinen tilanteemme ei pitkällä aikavälillä kestä näin suurta ja kallista kulttuuritarjontaa Lahden kokoisessa kunnassa. Siksi näitä palveluita olisikin kehitettävä niin, että ne tulisivat paremmin toimeen omilla liiketoiminnan tuotoillaan.

Lopuksi pieni laskelma orkesterimme ja teatterimme tukieuroista vuonna 2012. Orkesteri saa tukia ja avustuksia kunnalta noin 4,85 miljoonaa euroa (valtion osuus tästä 1,8 milj.). Teatterin tarvitsema tukisumma taas on 6,56 miljoonaa euroa (valtion osuus 2,74 milj.). Näin nämä kaksi yksikköä saavat avustuksia yhteensä noin 11,4 miljoonaa vuodessa, josta Lahden kaupungin oma osuus on siis 6,9 miljoonaa euroa, ollen näin puoli veroprosenttia kunnallisverotuksessa. Täytyy myös muistaa, että nämä valtionkin maksamat osuudet ovat kerätty meiltä kansalaisilta veroina.

Meidän onkin pohdittava jatkossa, onko meillä halua ja mahdollisuutta tukea näitä kahta yksikkö näin suurilla summilla, kun näillä rahoilla voisi tarvittaessa rakentaa vuoden parin välein kuntaan yhden uuden ja terveen kuntalaisia palvelevan rakennuksen, Esim. palvelutalo vanhuksille, päiväkodin, koulun tai vaikka uimahallin. Olisikin tärkeää kuunnella minkälaisia palveluita kuntalaiset oikeasti haluavat. Minä ainakin haluan kuunnella.

Rami Lehto
Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu, valtuustoryhmän pj
Ehdolla uudelleen valtuustoon numerolla 133

 

Harvinaisen vastenmielinen pääkirjoitus ESS:ssa 26.9

KEHÄTIE HUONO VAALITEEMA oli Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoituksena. Toimittaja noudatteli päätoimittajan ennen edellisiä vaaleja valitsevaa linjaa. Nyt tosin oli yhden kaupunginosan edustajia kohtaan valittu vaimeammat ilmaisut. Ääniä kalastelleet tuuliviirit oli vaihdettu. Nyt puhuttiin kosiskelusta. Eduskunnassa ministeri epäili edeltäjäänsä lukihäiriöiseksi mutta tässä yhteydessä varmaan on kyseessä muistihäiriö. Lahden valtuustohan  äänesti 3 kertaa Renkomäen puolesta, siis Lahden valtuuston enemmistö. Toimittajalle tiedoksi että enemmistön muodostivat radan pohjoispuolella olevat edustajat, eivät lehden haukkumat etelälahtelaiset. Me suomalaiset olemme herkkiä arvostelemaan itäryhmän maiden vaaleja puolueelisiksi. Nyt alueemme valtalehti on selvästi lähtenyt markkinoimaan yhtä vaihtoehtoa ja samalla harvinaisen ikävin sanakääntein solvaamaan eteläisen kaupunginosan edustajia. Meillä urheiluelämässä tällaisesta käyttääytymisestä saa rangaistuksen epäurheilijamaisesta käytöksestä vastapuolta kohtaan.

Se onko kehätie hyvä vai huono vaaliteema sitä en tiedä mutta Etelä-Suomen Sanomat kyllä pitää huolen että asia pysyy otsikoissa. Olen vuosien mittaan tottunut lukemaan asiallisia pääkirjoituksia mutta em. yhden alueen parjaamiset on kyllä harvinaisen mauttomia rimanalituksia. Eikö toimituksessa ymmärretä etteivät etelälahtelaiset halua valtatietä pois alueeltaan, he vaan tahtovat sen pois taajama-alueelta järkevämmälle linjalle. Tarkoitus on palata alkuperäiseen tavoitteeseen, tarvitaan OHITIE.

Heikki Laine

Lokakuun kaksi ensimmäistä viikkoa ovat Lahdessa omistetut eläkkeellä oleville kansalaisille ja vanhuksille. Avainsäätiö, jonka juuret ovat edesmenneen Pääjärven kuntayhtymän hoitokotien perustamisessa, järjesti Harjula-keskuksen juhlasalissa keskiviikkona Esteetöntä viestintää – iästä viis seminaarin.

Iltapäivän pituinen seminaari oli tiukkaa, huumorilla maustettua asiaa vanhenevien ja nuorempienkin ihmisten esteettömästä viestinnästä ja sen esteistä. Avainsäätiön erikoisasiantuntija Hannele Merikoski puhui ihmisen omaan arkeen osallistumisesta. Tämä aihe oli punaisena lankana Lahden diakoniasäätiön johtaja Tiina Mäkelänsekä päivän päätähden taiteilija Aira Samulinin puheenvuoroissa. Manna ry:n johtaja Marja-Leena Pellikkapuhui aiheesta, mitkä asiat estävät meitä ymmärtämästä toisiamme ja lähettämästä toiselle viestiä, juuri sellaisena kuin sitä tarkoitamme.

Aira Samulin ja Pellikka tarkastelivat puheenvuoroissa sitä merkillisyyttä, mikä saa vammaisen henkilön tanssimaan ja puhetaitonsa lähes menettäneen laulamaan. Samulin piti tärkeänä ihmisten rytmikkään musiikin kuuntelua. Kierrettyään psykologi Pirkko Lahden kanssa lähes sadassa vanhainkodissa,huomasi, että rytmikäs musiikki saa lähes liikuntakyvyttömän ihmisen heiluttamaan kättään tai nyökyttämään päätään musiikin tahdissa.

Lahden Diakoniasäätiön johtaja Tiina Mäkelä, peruskoulutukseltaan sairaanhoitaja, on tehnyt päätöksen, mistä johtuen säätiön kodeissa asuvien tulee liikkua päivittäin tavalla tai toisella henkilökunnan avulla. Sänkyyn ei kukaan saa jäädä makaamaan. Tilaisuuden puheenvuorot ja tapahtumat viittoivat tulkit Sirpa Matilainen ja Liinu Sandelin.

Lahdessa eläkeläistapahtumat alkoivat syyskuun viimeisenä lauantaina, kun ravintola Wanhaan Herraan kokoontui ravintolasalin täyttänyt joukko eri ikäisiä ihmisiä tapaamaan valtionvarainministeri Jutta Urpilaista. Keskustelussa tärkeintä oli saada ministeriltä vakuus siitä, että kohtuuvuokraisia vanhusten palvelutaloja tuetaan valtion varoin ja kotihoitohenkilöstöä lisätään.

Samassa talossa vietettiin viime maanantaina Vanhat Toverit-yhdistyksen kokousta, missä keskusteltiin vilkkaasti kunnallisvaaliehdokkaitten kanssa lahtelaisen vanhusväestön asumisesta, toimeentulosta ja sosiaalisesta turvallisuudesta. Yhdistyksen jäsenistä Erkki Pohjankoski tarjosi 90-vuotispäiväkahvit ja Jorma Salmi, 80 v, sekä edellisviikolla myös 80 vuotta täyttänyt Matti Pohjolainen saivat kaikki asiaan kuuluvat onnittelut.
Kuvateksti:

Marja-Liisa Niuranen

Patomäessä jo 70-luvun alusta muusikkomiehensä Lassen kanssa asunut Mai-Lis Könönen tunnetaan parhaiten sanoituksestaan Unto Monosen hittitangoon Lapin tango. (”Lapin luonto luo outoa taikaa, se on kaunis ja vertaamaton…”).

Lapin tango on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Mai-Lis on pitkän, 50-vuotisen musiikkiuransa varrella säveltänyt noin 120 kappaletta ja sanoituksiakin on kertynyt jo yli 350. Mai-Liksen musiikkia ovat levyttäneet mm. Esko Rahkonen, Vuokko Piiroinen, Eki Jantunen, Henry Theel, Teuvo ja Markus Allan. Lapin tangon ovat levyttäneet lukemattomat artistit Japania myöten. Omia äänitteitä Tilhenkadun ”musiikkineuvos” on julkaissut seitsemän kappaletta.

Sunnuntaina 14.10. järjestetään Lahden konserttitalon Felix Krohn-salissa Mai-Lis Könösen juhlakonsertti, jossa juhlitaan Mai-Liksen jo 50-vuotta kestänyttä uraa. Menossa mukana ovat mm. 30-henkinen Lahden Viihdekuoro,Teemu Harjukari, Eero Sinikannel, Teija Olenius ja Teuvo Valo. Seitenhenkisessä

Housebandissä soittavat mm. Mai-Liksen siippa Lasse sekä poika Kössi. Housebandin apuna operoi 15 hengen jousisoitinorkesteri. Illan juontaa Orimattilan mutkaton eli Eki ”Jätkän humppa” Jantunen. Mai-Lis ja Lasse ovat tehneet jo seitsemän vuotta yhteistyötä Lauletaan Viittoen-kuoron kanssa, joten konsertissa laulut esitetään myös viittomakielellä. Konsertin tuotto lahjoitetaan Kankurin Ilolle käytettäväksi vanhusten virkistystoimintaan.

– Kankurin ilo ei saa avustuksia mistään ja kulut, kuten tilavuokra pitäisi kuitenkin jollain maksaa, joten siitä heräsi ajatus auttaa ja luovuttaa konsertin tuotto heille kertoo Könönen, joka itsekin on varsin innokas käsityöihminen ja usein nähty vieras Kankurin Ilossa vaikkapa kutomassa mattoja
– Konsertin ohjelmisto koostuu lähinnä omista kappaleistani, eräänlainen Best of-konsertti on siis kyseessä. Myös uutta ”Mai-Lis” CD-albumia myydään konsertissa ja siinä on mukana pääosin uusia kappaleita kertoo Könönen.

Musiikillisesti lähinnä Könösen sydäntä ovat laulelmatyyppiset, kauniin melodian omaavat kappaleet.
– Kappaleeni syntyvät aika usein sanat ja sävel käsi kädessä. Ensin on joku pieni riiminpätkä, johon lisään melodian ja siitä sitten laulu lähtee muovautumaan eteenpäin kertoo Mai-Lis sävelys- ja sanoitusprosessistaan. Pyynnöstä olen tehnyt sanoituksia valmiisiin melodioihin kuin melodioita valmiisiin sanoituksiinkin jatkaa Könönen.

Elokuussa Karjalaisseurojen Lahden piiri valitsi Mai-Lis ja Lasse Könösen vuoden 2012 taiteilijoiksi ja Juuret Karjalassa-mitalin saajiksi. Ilomantsista kotoisin olevalle Mai-Likselle palkinto merkitsee paljon, sillä hänen juurensa todellakin ovat syvällä Karjalan mullassa.
– Olen syntynyt ja viettänyt lapsuuteni Ilomantsissa, Jerusalemin talossa. Talon nimi juontaa talossa aikaisemmin asuneen perheen elämäntavoista, joista kansa alkoi sanoa: ”Elävät kuin Jerusalemin hävityksessä.” Nykyään Jerusalem on muuten virallinen postiosoite naurahtaa Mai-Lis.

Tänä päivänä Könösen pariskunta ei enää keikkaile 80-luvun tahtiin, jolloin keikkoja saattoi Teuvo Valon kanssa olla kolmekin viikossa.
– Se oli aika raskasta aikaa, kun samaan aikaan piti olla myös päivätyössä ja lapsetkin olivat vielä aika pieniä. Nykyään teemme Lassen kanssa ainoastaan hyväntekeväisyyskeikkoja mm. vanhainkodeissa, sairaaloissa ja palvelutaloissa kertoo Mai-Lis.

On kuitenkin turha luulla, että Mai-Lis jäisi laakereilleen lepäämään. Konsertin jälkeen pitäisi ehtiä laittaa mökki talviteloille, käydä kuntosalilla ja lenkillä, sekä tietenkin rentoutua mieliharrastuksen eli käsitöiden parissa. Ja eiköhän pian taas kuulla uusia kappaleitakin. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Petri Salomaa

Syyskuun ympäristöviikolla pohdittiin Lahden kansanopistolla kaupunkimetsien tarvetta. Mihin lähimetsiä tarvitaan? otsikoidussa seminaarissa tarkasteltiin taajama-asutusta ja viheralueita usean tutkijan sekä Lahden viheralueista vastaavien virkamiesten puheenvuoroissa. Arkipäivän,usean tunnin tilaisuus sai lähes 70 nuorta ja vähän vanhempaa osallistujaa mukaansa. Puhettta seminaarissa johti Lahden ympäristöpäällikkö Kari Porra. Tilaisuuden oli järjestänyt Työväen Sivistysliitto Lahden osasto.

Päivän aikana käsiteltiin metsien olemusta kuntataajamissa ja kaupungeissa. Kunnat, joilla on vielä mahdollisuus ottaa käyttöönsä niin sanottua neitseellisiä metsä- ja peltoalueita, voivat asemakaavoituksella säätää asuin- ja teollisuusalueitten läheisyyteen metsikköjä. Kasvavat metsäiset alueet muodostavat taajamiin hiilinieluja ilman puhdistamiseen ja nuorille ja vanhoille asukkaille parhaimmillaan rentoutumispaikkoja.

Suomen Luonnonsuojeluliitto ry:n (SSL) koulumetsäkoordinaattori Virpi Sahi ja tutkija Kaisa Hauru Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitokselta käsitteleviä molemmat alustuksissaan ihmisten liikkumista asuinympäristönsä viheralueilla ja metsissä. Sahi jopa havainnollisti retkeilyalueille kaatuneitten puiden runkojen poistamistavat kävelypoluilta. Mielenkiintoisesti hän esitti piirroksin, miten kaatuneilla puilla voidaan rajata runsaskulkuisilla, suojelluilla retkeilyalueilla polut ja pyörätiet, ja säästää muuta metsää vähemmän tallatuksi alueeksi.

SLL on viime keväänä lähettänyt päiväkodeille, kouluille ja toisen asteen oppilaitoksille kilpailutehtävävihkosen ”Tämä metsä on meille tärkeä”. Kilpailuun voivat oppilaat osallistua tietysti metsässä samoilemalla sekä tekemällä aiheesta kirjallisen, kuvallisen tai audiovisuaalisen, valokuvallisen työn. Tästä havaintoesimerkkinä oli seminaarissa hauska neljän opiskelijan laatima Peikkometsäopas, jonka esittäjät löytynevät Lahden yliopistokeskuksesta, Ympäristötieteen laitokselta.

Lähimetsien rentouttavaa vaikutusta ihmisten mielentilaan on Kaisa Hauru selvittänyt väitöskirjaansa varten. Ihmisten suhtautumista lähimetsissä liikkumiseen ja niiden rentouttavaa vaikutusta stressaantuneeseen henkilöön, on Haurun tutkimuksen eräs punainen lanka. Hän selvitti koehenkilöittensä kokemusta taajamametsissä liikkumiseen. Lyhyesti todettuna koehenkilöt, jotka ei pelänneet metsässä liikkumista, kokivat rentoutuvansa metsätiheikössä, mistä ei näkynyt taloja eikä tiellä kulkevia autoja.

Lahdesta kaupunginpuutarhuri Hannu Neuvonen ja uusi metsäpäällikkö Anna-Maaria Särkkä vastasivat osanottajalta tulleeseen kärjekkääseen kysymykseen Kivistönmäen vankkojen kuusten kaadosta usean hehtaarin alueelta. Kysyjä arveli, että eräänä syynä metsän tiuhaan harventamiseen saattoi olla joittenkin ei toivottujen henkilöiden leiriytyminen tiheään kuusikkoon. Kun puut kaadettiin, löysivät ”leiriytyjät” hyvät istuinjakkarat kannoista.
– Kyllä metsä siellä nopeasti kasvaa, lohdutti Neuvonen moittijaa.

Hannu Neuvosta huoletti uusien liikekeskusten hulevedet, jotka vaativat purkaukseensa suuria altaita. Tämä on pois ympäristön metsiköiltä ja ihmisten mahdollisesti käyttämistä virkistysalueista. Molemmat lahtelaiset totesivat vihertoimen nihkeät rahavarat, koska Lahdessa tehdyn sopimuksen mukaan metsät eivät ole talousmetsiä ja ne eivät saa tuottaa voittovaroja kaupungille. Metsänhoidollinen talousarvio on 100 000 euroa.
-Jos viheralueitten, puistojen ja metsien hoitoon jokainen kaupunkilainen rahastoisi kahvilassa joudun ja syödyn yhden kahviannoksen hinnan kerran vuodessa, niin sillä rahalla saadaan jo paljon aikaan alueitten kunnostustöissä, totesi Hannu Neuvonen.

Marja-Liisa Niuranen

Launeen omakotiyhdistys järjesti maanantai-iltana kuntavaalitentin Salinkallion koululla. Tenttiin oli lupautunut 11 kuntavaaliehdokasta seitsemästä eri puolueesta. Tilaisuutta oli seuraamassa puolisensataa kuulijaa, joiden joukossa nähtiin ja myös kuultiin muitakin vaaleissa ehdolla olevia henkilöitä.

SDP:stä paikalla olivat Marja-Liisa Niuranen ja Alettin Basboga, kokoomuksesta Juha-Pekka Forsman, vihreistä Onerva Vartiainen, keskustasta Jari Rissanen ja Kaarina Suhonen, vasemmistoliitosta Matti Kauppila, perussuomalaisista Toni Kaskela ja Raimo Kotala sekä Ilkka Merikukka ja Vesa Knuuttilakristillisistä.
Launeen omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Marjo Liukkonen toimi tilaisuuden puheenjohtajana ottaen esiin kolme etelälahtelaisille tärkeää teemaa; VT 12 sijainti, kirjastojen palvelukonsepti ja koulujen lakkautukset, joista kaikista ehdokkaat pääsivät kertomaan omia näkemyksiään.

Aivan tilaisuuden aluksi ehdokkaat esittäytyivät ja kertoivat myös yleisesti vaaliteemoistaan. Ehdokkaiden vaaliteemoissa useimmiten vilahtelivat mm. terveydenhoitoasiat, nuorten syrjäytyminen sekä tietenkin kaupungin talouden huono tilanne, joka tulee vaikuttamaan päätöksentekoon tulevaisuudessa.

Ehdokkaat olivat yhtä mieltä siitä, että nyt on todella tarkkaan mietittävä sitä, mihin vähät rahat saadaan riittämään. Liikuttavan yksimielisiä ehdokkaat olivat myös siitä, että yksi merkittävä keino, tosin ikävä sellainen, parantaa Lahden taloutta olisi kunnallisveroprosentin nostaminen. Lisää verovaroja saataisiin myös, jos Lahti olisi tulevaisuudessa houkuttelevampi kaupunki lapsiperheille ja yrityksille.

VT 12 – Laune vai Renkomäki?

Ensimmäisenä käsittelyyn otettiin valtatie 12 kiistelty sijainti. Ehdokkaista peräti kymmenen oli Renkomäen linjauksen takana. Ainoastaan kristillisten Vesa Knuuttila uskalsi tunnustaa kannattavansa rohkeasti Launeen linjausta.

Onerva Vartiainen toi esiin sen tosiasian, että monisssa muissa Suomen tieprojekteissa on alettu hakemaan säästöjä ja halvempia ratkaisuja teiden rakentamiselle, johon liittyen Matti Kauppila kertoi liikenneviraston jo pyytäneen kaupunkia tekemään Vt 12-suunnitelmiin noin 30% säästöt.

– Säästöjä haettaneen poistamalla nykyisestä Launeen suunnitelmasta eritasoliittymiä, tunneleita ja suojauksia arveli Kauppila
– Liikennevirasto haluaa myös Lahden kaupungin osallistuvan entistä enemmän tien rakennuskustannuksiin, joka tullee tarkoittamaan sitä, että suunnitelman joistain osista on luovuttava ja pelkään pahoin, että silloin karsitaan suojauksista kertoi Kaarina Suhonen

VT 12 keskusteluun oli tarkoitus paneutua vielä illan lopuksi enemmänkin, mutta ikävä kyllä tilaisuuteen varattu aika loppui kesken, keskustelun rönsyiltyä ymmärrettävästi läpi illan

Kirjastojen palvelukonsepti

Kirjastojen palvelukonsepti aiheutti vilkasta keskustelua. Yleisön joukossa oltiin erittäin huolissaan lähikirjastojen tulevaisuudesta ja suunnitelmissa olevat ns. kirjastokioskit aiheuttivat äänekkäitäkin soraääniä yleisön joukosta. Kaikki ehdokkaat kuitenkin liputtivat lähikirjastojen säilyttämisen puolesta.
Vesa Knuuttila kertoi, ettei yhtään kirjastoa olla lakkauttamassa, vaan palvelukonseptin mukaan osa niistä muuttuisi palvelupisteiksi tai niitä yhdistettäisiin muihin palveluihin eli palvelut yritetään säilyttää tulevaisuudessa edes jonkintasoisina.

Yleisön joukossa ollut valtuutettu Pekka Järvinen (vas.) kertoi, että konseptissa on kyse suuntaviivoista, mitään sitovia päätöksiä ei ole vielä tehty.
Rainer Korhonen yleisön joukosta tiedusteli, voitaisiko Launeen ja Liipolan kirjastot yhdistää esim. vanhan K-Raudan tiloihin Launeenkadulle. Marja-Liisa Niuranen tiesi kertoa, että sellainenkin vaihtoehto on esissä ollut, mutta siitä on jo luovuttu tilanahtauden vuoksi.

Joka tapauksessa kirjastojen palvelukonsepti tulee ratkaistavaksi seuraavalle valtuustolle hyvinkin pian, joten yleisön huoli lähikirjastojen puolesta on hyvin ymmärrettävää.

Koulujen lakkautukset

Etelä-Lahdesta on viime vuosina lakkautettu useita kouluja. mm. Lähteen ja Saksalan ala-asteet ja Salinkallion lukio. Tulilinjalla seuraavaksi ovat Anttilanmäki ja Salinkallion yläaste.

Ehdokkaat olivat yksimielisiä siitä, että lukiot voivat sijaita kauempanakin keskustassa, mutta ala-asteiden pitäisi sijaita lapsiperheiden lähellä.
Onerva Vartiainen ihmetteli sitä, miksi Etelä-Lahdesta kouluja suljetaan samalla kun alueelle rakennetaan paljon lisää niin kerros- kuin omakotitalojakin.
– Myös Hennalan kasarmin alueen tulevaisuus mahdollisena asuinalueena tulisi ottaa huomioon huomautti Alettin Basboga.
– Koulujen lakkautussuunnitelmat tulisi tehdä paljon pitemmällä tähtäimellä kuin nyt tehdään. Väestön ikärakenteet muuttuvat alueilla muutaman vuosikymmenen sykleillä. Siellä missä 20 vuotta sitten asui paljon lapsiperheitä, asuukin nyt enimmäkseen eläkeläisiä ja toisinpäin. Tuntuu, että lakkauttamispäätöksiä tehdään vain nykyhetkeen tuijottaen ihmetteli Kaarina Suhonen

Yhteinen huolenaihe ehdokkaille oli luokkien ryhmäkokojen kasvaminen, kun kouluja yhdistetään. Liian suuret luokkakoot tulevat tulevaisuudessa lisäämään nuorten syrjäytymistä, joka olikin yhteinen huolenaihe läpi keskustelun.
– Se mikä koulutoimessa säästetään ryhmäkokoja kasvattamalla ja kouluja yhdistämällä, maksetaan monikertaisesti myöhemmin sosiaalipuolella tiivisti hienosti niin ehdokkaiden kuin yleisönkin ajatukset Rainer Korhonen.

Puheenaiheita olisi ollut varmasti paljon muitakin, mutta aika oli tällä kertaa rajattu. Kuntavaalit ovat ns. tavallisen ihmisen kannalta ne tärkeimmät vaalit. Ne vaalit, joissa päätetään miten kunta hoitaa jatkossa tärkeät palvelunsa asukkailleen ja mihin kunnan vähät varat käytetään. Sen tähden onkin tärkeää, että että Launeen omakotiyhdistys oli nähnyt vaivaa järjestääkseen alueen asukkaille tälläisen vaalitentin, jossa ehdokkaat ja yleisö pääsivät vuorovaikutuksessa keskustelemaan koko Lahden tulevaisuudesta sekä ottamaan kantaa meille etelälahtelaisille tärkeisiin kysymyksiin.

Petri Salomaa

Kesälomat on nyt lomailtu. Itse vietin lomaani jokavuotiseen tapaani lempilomakohteessani Itellassa. Painoin hommia kuin kuka tahansa duunari; viisi päivää viikossa silkkaa raadantaa ja seuraavat kaksi päivää vieläkin rankempaa kaljoittelua ja krapulaa. Sellaista se elämä on sitten kun on aikuinen ja kyllästynyt kaikkeen. Rutinoitua ja helppoa. Masentavaa ja ennen kaikkea säälittävää.

Näin 23-vuotiaana aikuisuus ei ole vielä kovinkaan ajankohtainen aihe. Helpottuneena jätin kesätyöni ja kesäelämäni vanhempieni nurkissa taakseni ja palasin yliopistomaailmaan. Sehän on pelkkää huvittelua fyysiseen postinjakajan työhön verrattuna. Ei enää krapulanmakuisia maanantaiaamuherätyksiä, ei kiroilevaa peilikuvaa, joka yrittää peittää tummia juovia silmien alla. Ei hyviä huomenia kun saapuu sukat litimärkänä työpaikalle, ei enää tummuneita banaaneja ja liian-vähän-hilloa-pohjalla -jogurtteja, ei valittavia työkavereita, ei yhtään tyhmää vitsiä. Ei enää portaita, ei koiria, ei samoja vie laskut naapuriin-juttuja.

Vaasassa asuu opiskelijaminä. Tuon minän elämää kadehdin koko kesän. Liian helppoa, liian ihanaa. Elämäni täällä on huvipuisto.

Se on vuoristorata. Ensin mennään vauhdilla ylös ja sitten tullaankin jo aika helvetin äkkiä alas. Kuvittelin viime viikolla ennen ensimmäisenkään kurssin alkua, että tässä sitä nyt opiskellaan helposti hyvään elämään. Minuahan ei enää yhdessäkään rappukäytävässä nähdä (no, ehkä jossain, muttei jakamassa Seiskaa). Akateeminen minä hankkii ehkä professorin arvonimen tai ainakin pulskan palkkapussin. Ensimmäisellä luennolla olin unohtanut kaiken. Siis ihan totaalisen kaiken.

Se on kummitusjuna. Tajusin opiskelevani neljättä vuotta. Siis neljättä. Yksi, kaksi, kolme, monta. Se on ikuisuus. Neljä on jo aika paljon ihmiseltä, joka ei varmasti mene mihinkään saakelin yliopistoon. Kuvittelin yliopistoihin siististi pukeutuvia elitistinuoria, kirjaviisaita päällepäsmäreitä ja besserwissereitä. Ajatella, miten hölmöä. Sellaisia siellä onkin. On siellä toki ikiopiskelijoiksi itseään kutsuvia opintotuilla elelijöitä ja taiteilijasieluisia tulevia alkoholistejakin. En tunne kuuluvani mihinkään noista ryhmittymistä. Pelottavinta on se, että todennäköisesti kuulun.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli herätellä mietteitä siitä, kumpi elämäni on oikeastaan lomailua: kesätyö vai opiskelu. Tietty saman kaavan toistaminen päivittäin, jossa aivoilla ei juuri ole tehtäviä vai aivojen ylikuormittuminen erilaisista ahdistuksen aiheista, joita joku voisi kutsua haasteiksi? Vaihteeksi tavoitteet jäivät tälläkin kertaa saavuttamatta.

Tulokseen ei tultu, enkä herätellyt kuin korkeintaan nälän. Tärkeintä kuitenkin on, että kirjoittaessani tätä pääsin jälleen kerran luistamaan muista tehtävistä.

Elina Salomaa