Kuva: Etelä-Lahden kuutta peruskoulua vetävä rehtori Esko Taipale on ylpeä opettajistaan ja henkilökunnastaan
Kerran opettaja, aina opettaja. Jotenkin näinhän se menee. Tänä vuonna tulee tasan 10 vuotta siitä, kun siirryin eläkkeelle 40 vuoden opettaja vuoden jälkeen. Takaisin en ole haikaillut. Mutta ex-tempore, päätin entisen rehtoriystäväni kehotuksesta, poiketa lähimmässä opinahjossa eli Liipolassa verestämässä muistoja ja utelemassa, miten maailma on muuttunut koulumaailmassa niistä ajoista, kun itse harjoitin ”pedakoomikon” ammattia.
Vastassa minua oli ystäväni ja hyvä tuttavani nykyisin jo kuuden koulun hallinnollinen rehtori Esko Taipale, joka jo vuosien ajan on ollut erinomainen tietolähteeni aina silloin, kun Etelä-Lahden kouluasioita on lehdistössä käsitelty.
Esko pyörittää kuutta koulua, jossa oppilaita on 1070. Tähän kuuluvat kaksi apulaisrehtoria ja 170 henkilökuntaa kuuluvaa ammattilaista.
– Viime vuonna muistin vielä kaikkien nimet, naurahtaa Taipale.
Olin etukäteen valmistellut hänelle kolme kysymystä, joihin Esko ammattimiehenä vastaili varsin suvereenilla otteella.
1. Maamme on pudonnut vuoden 2004- 2006 PISA-tutkimuksissa sijalta yksi sijalle viisi!
– No vertauksia voidaan tehdä niin monella tavalla, eikä täysin yksiselittäisiä syitä voida esittää, mutta yksi on totta. Koulujen talous ja resurssit ovat auttamatta laiminlyöty. Meillä on edelleen maailman parhaat opettajat ja henkilökunta, mutta aika ja panostus eivät kohtaa. Opettajat tekevät työtään riskirajoilla ja työuupumuksenkin uhalla. Luokkakoot ovat liian suuret ja erityistä tukea tarvitseville oppilaille, ei ole kyetty osoittamaan riittävästi taloudellisia voimavaroja.
2. Miten SOME on muuttanut koulua?
– Tässä muutos entiseen koulumaailmaan on ollut suurin. Kännyköistä on tullut myös osa koulumaailmaa, niin hyvässä kuin pahassa. Niillä voidaan kiusata, mutta niillä voidaan hakea myös tietoja. Ranskalaiset olivat rohkeita ja kielsivät kännykät kokonaan kouluissa. Meillä on ennakkotapaus Lappeenrannasta, ja näin ei meillä voida toimia, elleivät vanhemmat tee kollektiivista päätöstä, ettei niitä oteta mukaan oppitunneille. Tämä olisi silloin kirjattava koulun järjestyssääntöihin ja päätettävä yhteisessä kokouksessa. Some on haastava alue, emmekä voi tunkeutu yksityisalueelle. Kodeilla on tärkein vastuu some-ilmiöistä. Kaikkeen kiusaamiseen kuitenkin puututaan välittömästi ja tosissaan heti!
3. No miten koulu on kymmenessä vuodessa sitten oleellisesti muuttunut?
– Kyllä kaikkein suurin muutos on tapahtunut maahanmuuton seurauksena. Etelä-Lahden kouluista on tullut monikulttuurisia ja etnisesti monimuotoisia. Tämä asettaa meille erilaisia haasteita ja vaatii koko ajan tarkkaa päivittämistä ja kaikkien oppilasryhmien huomioimista tasa-arvoisesti. Liipolassa meillä maahanmuuttajia on jo 40 prosenttia oppilasmäärästä. Jokainen osaa kuvitella, mitä tämä aiheuttaa. Tosi asiaa on lasten polarisoituminen. Ongelmat kasaantuvat ja monimutkaistuvat. Ne, joilla menee hyvin ja ne, joilla ei mene. Huono-osaisuudella on taipumus periytyä. Tähän kehitykseen päättäjien täytyisi osoittaa enemmän kiinnostusta! Keskiluokka on myös tänään enemmän jakautunut ääripäistään. Lapset ovat suuressa vaarassa jäädä tässä kehityksessä jalkoihin. Kehitys on varsin huolestuttava muuallakin kuin Liipolassa. Töitä kuitenkin tehdään hyvässä ilmapiirissä täällä upeassa monitoimitalossa Liipolassa.
Haasteita riittää
Sain myös vierailla aidossa opetustilanteessa. Minut ohjattiin loistavan luokanopettaja Tytti Heikkisen matematiikan tunnille katsomaan tokaluokkalaisten työskentelyä. Tytin otteesta oppitunnilla näkyi suvereeni ja herkkä ote, jolla hän opetusta ohjaili.
Tytti Heikkinen vetää yhtä kolmesta koulun kakkosluokista yhdessä toisen opettajan ja erityisopettajan kanssa.
– Meillä on hyvä tiimi ja hyödymme tästä mahdollisuudesta panostaa laajamuotoisuuteen ja sitten taas pienryhmiin. Pyrimme oppimaan tuntemaan kaikki oppilaamme mahdollisimman hyvin, jotta kykenisemme arvioimaan heidän vahvuutensa ja heikkoutensa. Inkluusio toimii meillä, mutta ADHD- oppilailla se ei välttämättä enää toimi.
– Uuden opetussuunnitelman suurimpia haasteita on kyetä arvioimaan, omaksuvatko lapset omatoimisuuteen oppimiseen tarvittavat tiedot ja taidot. Niillä jotka kykenevät tähän, menee hienosti, mutta miten tuemme niitä, jotka eivät tähän kykene? Miten kykenemme havaitsemaan nämä oppilaat riittävän ajoissa? Erityisenä huolen aiheina ovat erilaiset oppijat, kuten tavallaan kaikki jo tietävät sanaili opettaja Tytti Heikkinen, Hämeelinnan opettajavalmistuslaitoksen lahja Liipolan oppilaille.
Juhani Melanen