kuva: Mummolan jälkeen Tia Kouvo keskittyy käsikirjoittamaan elokuvan, joka keskittyy nykyihmisen vaikeuteen elää arvojensa mukaista elämää.
– Se ei aina välttämättä riitä, vaikka haluaisit olla kuinka hyvä ihmisen tahansa ja eläisit arvojesi mukaista elämää. Näitä asioita pohdin tulevassa elokuvassani.
– Mummola-elokuva tutkii elämää antropologisella otteella. Se kertoo, miltä näyttää suomalaisen perheen yhdessäolo ja joulunvietto kolmen sukupolven näkökulmasta, elokuvaohjaaja Tia Kouvo toteaa.
Mummola on lahtelaistaustaisen Kouvon ensimmäinen elokuvaohjaus.
– Se ei ole perinteinen jouluelokuva. Jos sitä odottaa, niin voi yllättyä.
Elokuvaohjaaja Kouvo myöntää olevansa usein ulkopuolisen tarkkailijan roolissa.
– Olen tutkinut elokuvan keinoin suomalaisten tapaa olla yhdessä ja kommunikoida. Ylisukupolvisen käyttäytymismallit korostuvat erityisesti suomalaisessa joulunvietossa. Sen vuoksi elokuvassa tarinaa kuljetetaan kolmen sukupolven kautta.
Jokaisella suomalaisella on oma henkilökohtainen näkemys, millainen joulun tulisi olla.
– Joulu on valikoitunut aiheeksi, koska siihen ladataan aina käsittämättömän paljon ennakko-odotuksia ja paineita.
Ensimmäisen idean elokuvaohjaaja Kouvo sai tähän taideteokseen 10 vuotta sitten, kun hän katseli amerikkalaista jouluelokuvaa.
– Totesin silloin, että omat kokemukseni jouluista ovat hieman erilaisemmat. Sen jälkeen kypsyttelin ideaa elokuvasta vuosikaudet.
Kohtaamattomuus on kiinnostava aihe
– Käsikirjoittajana minulle oli tärkeää, että voin istuttaa tarinan johonkin tuttuun paikkaan. Sen vuoksi Mummola kuvattiin pääosin isovanhempieni kesämökillä Hollolassa.
Samasta aihepiiristä aiemmin kuvatun lyhytelokuvan näyttämönä oli myös sama kesämökki.
– Yksi perheenjäsenistäni totesi, että mikset kuvaa pitkää elokuvaa täällä. Se asia oli käynyt omassa mielessäni.
Kohtaukset oli helppo suunnitella jo käsikirjoitusvaiheessa, kun tunsi kuvauspaikat.
– Tiesin, miten ihmiset liikkuvat oikeasti kuvauspaikalla, siinä pienessä tilassa
Elokuvan kannalta mielenkiintoista oli Kouvon mukaan se, että kesämökissä jokainen kuulee toisen keskustelun ja puheen.
– Etukäteen oli jo selvää, kuinka loogisesti asiat toimivat talon sisällä. Talon kesämökin sijaan verstaalla on oma roolinsa elokuvassa. Kohtaamattomuus ja kommunikointiongelmat ovat tyypillisiä suomalaisille ihmisille sukupolvesta toiseen.
Elokuvakärpänen puraisi jo yläkoulussa
Ensimmäisen pitkän elokuvansa ohjannut Kouvo muistelee, että ensimmäiset elokuvakärpäsen puraisut hän koki yläkouluaikana Lahdessa.
– Kavereiden kanssa käsikirjoitimme ja kuvasimme paljon erilaisia juttuja.
Yksikään Kouvon lapsuuden perheenjäsen ei ole ollut töissä kulttuurialalla.
– Sen vuoksi elokuvaohjaaminen ei ole koskaan ollut minulle itsestäänselvyys.
Elokuvaohjaaja Kouvo luki Johanna Vuoksenmaasta jutun naistenlehdestä 20 vuotta sitten ja se sai aikaan hänessä sisäisen herätyksen elokuva-alaa kohtaan.
– Silloin tajusin, että nainenkin voi olla elokuvaohjaaja. Samaan aikaan yksi tuttu pääsi Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan elokuvaohjausta.
Kouvo opiskeli elokuvaohjaajaksi Göteborgissa Ruotsissa ja valmistui sieltä vuonna 2018.
– Mummola on niin sanottu Art -house -elokuva ja sillä on ulkomailla isommat markkinat kuin Suomessa. Sen vuoksi olen kiertänyt elokuvan kanssa erilaisilla ulkomaisilla festivaaleilla.
Jokaisella elokuvatekijällä on omat henkilökohtaiset tavoitteensa ja itse olen asettanut riman korkealle.
– Siksi Berliinin elokuvafestivaaleille pääsy oli hieno juttu.
Kouvon mukaan Mummola on erityisesti näyttelijöiden elokuva ja siksi hän toivoo Jussi-palkintoja heille.
– Minulla ei ole mitään erityisiä odotuksia Jussi-gaalan suhteen. Siellä on mahdollisuus tavata elokuva-alan ihmisiä ja kokea gaalaillan fiilis. Se on minulle tärkeintä.
Petri Görman
