Hawaiji Ironman- kilpailu on se ainoa oikea triathlonin Teräsmies-kisa, mistä kaikki varsinaisesti alkoi vuonna 1978 erään tunnetun amerikkalaisen olutmerkin sponsoroimana tapahtumana. Viralliseksi olympialajiksi se tuli vasta 2000 Sydneyssä Australiassa, mutta Havaijin hohto ei ole himmennyt ja sitä pidetään yhä kakkien vaativimpana Ironmnan kisana maailmassa. Sinne kokoontuu joka vuosi maailman triathloneliitti ottamaan mittaa toisistaan. Tänä vuonna vaimoni tytär Johanna läpäisi tiukan esikarsinnan ja pääsi mukaan tähän taruhohtoiseen kilpailuun. Suomalaiset ovat pärjänneet Havaijilla erinomaisesti. Kakki muistavat varmasti Pauli Kiurun ansiot tässä kisassa. Hän osallistui Havaijin kisaan yhdeksän kertaa ja oli kolmas Ironman World Cupissa vuonna 1990 ja toinen vuonna 1991. Hän on lajin suomalainen legenda. Naiset pääsivät mukaan Havaijille jo vuonna 1995. Parhaiten suomalaisista naisista on pärjännyt Kaisa Sali. Konan (kylä) helvetissä kilpaillaan verenmaku suussa hulluutta vastaan. Havaijin hornankattila koostuu 3,8 kilometrin uinnista, 180 kilometrin pyöräilystä ja täysmaratonista eli 42,195 km juoksusta. Kysyimme Jonnalta, mitä tämä kaikki vaatii ja miksi lajiksi valikoitui juuri triathlon. Näin aina aurinkoinen Liipolan likkamme vastasi:
Mistä tämä kaikki triathlon -innostus alkoi?
– Ystävän houkuttelemana ensin juoksulenkeille. Sen jälkeen alkoi maratontreenaaminen, koska toki piti juosta maraton kaiken sen lenkkeilyn jälkeen. Maratonien rinnalla kulki koko ajan myös maastopyöräily ja maantiepyöräily aviomiehen houkuttelemana. Sitten ’siskopuoli’ Miia Heliön innoittamana osallistuttiin ensimmäiseen triathlon-kisaan Joroisille joukkueviestinä. Rekryttiin uimariksi kokenut pro-uimari Mari Kasvio, Miia pyöräili ja minä juoksin. Oli niin siistiä ja kivaa! Näitä joukkueviestejä tehtiin erilaisilla kokoonpanoilla vielä pari kesää. Sitten mä sanoin, että kyllä mun tarttee kokeilla koko triathlon myös ominvoimin ja ilmoittauduin Lahden ensimmäiseen puolimatkan Ironmaniin kesäkuussa 2018. Se meni hienosti läpi, joten olin samantien koukussa. Ja loppua ei vielä näy.
Mitä kaikkia ominaisuuksia täyspitkän kisan läpivieminen vaatii?
– Harjoittelua ja paljon harjoittelua. Kestävyysominaisuudet vain paranevat mitä kauemmin niitä treenaa säännöllisesti ja nousujohteisesti kisakauden aikana. En voi korostaa harjoittelun merkitystä. Nopeusominaisuudet näillä ikäkilometreillä eivät ole enää niin terävät, mutta kestävyydessä riittää!
Mitä tarkoitetaan Konan helvetillä ja millaiset olosuhteet Havaijilla oli tänä vuonna vastassa?
– Kona on siitä erilainen Ironman, että siellä ei saa uinnissa käyttää märkäpukua lainkaan. Meriveden lämpötila on noin +26 eli vastaa noin suomalaisten uimahallien vedenlämpötilaa. Veden suolapitoisuus on suuri. Sen tunsi hengityksessä ja kurkussa kirvelevänä poltteena koko kisapäivän. Pyöräilyreitti on raskas, yhteensä noin 1800 nousumetriä 180km matkalla eli aika mäkinen reitti. Koko ajan noustaan tai lasketaan. Ja ajetaan Queens Highwayta, joka on pelkkää mustaa ja leveetä asfalttia loputtomiin. Sinne päin 90km ja samat takaisin. Vaihtelevuutta ei maisemissa juurikaan ole, mustaa laavakenttää toisella puolella ja meri toisella puolella. Ja aurinko porottaa täydeltä terältä. Kisapäivänä oli lämpötila +33. Ja ilmankosteus noin 80%. Tarvitaan kovaa päätä, ettei anna periksi kuumuudelle eikä sille, että et juurikaan saa mitään virikkeitä. Katse vain edessäpäin ja joko ohittelet edellä ajavia tai joku ohittaa sinua. Kukaan ei puhu mitään. Tämän noin kuuden tunnin pyöräilyn jälkeen pääset vihdoin satulasta vaihtamaan lenkkarit jalkaan. Kuumuus ei ole hellittänyt yhtään mihinkään. Lähdet taivaltamaan maratonia! Sitä samaa saaguran highwayta taas sinne päin ja samat takaisinpäin. Ja taas on mäkiä ja kuumaa ja kosteeta ja virikkeetöntä. Vain sinä ja ajatukset, jotka on yritettävä pitää maaliviivan ylityksessä. Ei saa antaa periksi. Ehkä tuo periksiantamattomuus on se, joka erittelee jyvät akanoista juurikin Konalla.
Missä sarjassa itse kilpailit ja mikä oli aikasi? Kuka oli sarjanne paras maailmassa ja millä ajalla?
– Minä kisasin sarjassa naiset 50-54v. Meitä oli yhteensä 297 naista ja olin 39.s. Voittajan aika sarjassani oli 10:19, hän oli sveitsiläinen nainen. Alle 11 tunnin alittajia oli 8. Kymmenennen naisen aika oli 11:02. Ja siitä sitten tasaisena virtana naisia aina viimeiseen, joka juuri ja juuri alitti 17h määräajan ajalla 16:58.
Montako triathlon kisaa (täysmatkaa) olet jo ehtinyt kisata?
– Konan täysmatka oli triathlon-urani 4.s.
Juoksijalehti kertoi, että triathlonissa kilpailija voi saavuttaa ”flow-tilan”, mitä tämä tarkoittaa ja oletko kokenut sen?
– Flow-tilan voi saavuttaa myös ihan vain vaikka harjoitusjuoksulenkillä. Olen pari kertaa kokenut sen. Uinnissa en ole tavoittanut sitä tilaa koskaan enkä oikein pyöräilyssäkään. Pyöräilyssä pitää olla niin tarkkana koko ajan muun liikenteen vuoksi (harjoitellessa) että siinä on vaikeampi rentoutua. Ja uinti on aina ollut minulle sen verran haastavaa, etten saavuta siinä ns. onnentunteita. Mutta juokseminen metsässä tai missä tahansa voi tuoda tämän tunteen ja se on kyllä mahtava tunne! Ei sitä voi oikein selittää muuten kuin että olo on onnellinen.
Kerro harjoitusmääristä ja ohjelmista, jotka itse olet tehnyt ennen Havaijin kisaa?
– Olen noudattanut seurani TriathlonSuomen valmennusohjelmia alusta saakka. Sieltä saa hyvät ohjeet ja ohjelmat jokaiseen mahdolliseen triathlon-matkaan suhteutettuna omaan henkilökohtaiseen tilanteeseen eli miten kiireinen olet päivätöissä ja perheen kanssa. Harjoitusohjelmat liikkuvat noin 5h:sta aina 15h:iin.
Mitä ohjeita haluaisit antaa niille, jotka haluavat lajin pariin?
– Ehdottomasti suosittelen lähtemään lajin pariin mukaan! Lahdessa toimii erittäin hieno triathlon-seura, X-tri Lahti. Sinne vain rohkeasti sekaan ja treenien pariin! Siitä sitten voi lähteä tekemään pienempiä kisoja ensin, kisamatkoja on sprinteistä täydenmatkan kisoihin. Sprinttimatkat ovat: uinti 500m, pyörä 20km ja juoksu 5km. Sen jälkeen tulee perusmatka: 1500m, 40km ja 10km.
Milloin kilpailet seuraavan kerran täysmatkan?
– Ensi vuonna olisi tarkoitus osallistua kahteen täydenmatkan kilpailuun. Itävalta ja Kööpenhamina.
Miten perheesi on suhtautunut harrastukseesi?
– Erittäin hyvin! Mun mies toimii mun huoltajana ja mekaanikkona (pyörä) ja muutenkin suurimpana kannustajana. Hän on monesti ollut kisamatkoilla mukana varmistamassa että kalusto on viimeisen päälle kunnossa ja että kaikki pelaa.
Juhani Melanen