Lahden kaupunginteatterissa pari viikkoa sitten ensi-iltansa saanut maailmanmenestysmusikaali Chicago on mielenkiintoinen tapaus. Kyseessä on yksi maailman tunnetuimmista musikaaleista, mutta siltikään musikaalista ei ole noussut varsinaista ikisävelmää, joka olisi entuudestaan satunnaiselle kuulijalle tuttu. Ei vaikka musikaalista tehty elokuvakin keräsi peräti kuusi Oscaria.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että musiikki olisi millään tavoin kehnoa. Ei todellakaan. Heti kärkeen on todettava, että Lahdessa on onnistuttu tekemään loistava ja mukaansa tempaiseva musiikki-iloittelu, jota on ilo seurata. Tällä kertaa Lahdessa on luotettu omaan väkeen, sillä varsinaisia tähtivierailijoita ei esitykseen ole mukaan haalittu. Ja hyvä niin, sillä kaupunginteatterin väki osoittaa, että kyllä Lahdessa osataan. Musiikkinumerot ovat kauttaaltaan loistavaa tasoa ja musikaalin lavastus, puvustus ja koreografiat ovat huippuluokkaa.

Itse tarina on tuttu tänäkin päivänä. Julkisuuteen on päästävä keinolla millä hyvänsä. 1920-luvun Chicagossa yksi keino oli murhat. Murhaajat edustivat sen ajan glamouria ja lehdistö oli kontillaan näiden kauniiden murhaajattarien edessä. Musikaalissa kenties vaikuttavin ja parhaiten toteutettu kohtaus olikin Roxie Hartin lehdistötilaisuus, jossa asianajaja Billy Flynn (Mikko Pörhölä) talutti mediaa sananmukaisesti talutusnuorassa kappaleen ”Kumpikin tavoitteli asetta” säestyksellä. Lehdistön rähmällään oleminen suuntaan jos toiseenkin kun tuntuu niin kovin tutulta tänäkin päivänä, eikö vain?

Musikaalin naispääosissa tässä näytöksessä olivat Elsa Saisio (Velma Kelly) ja Laura Huhtamaa (Roxie Hart), jotka suoriutuivat rooleistaan erinomaisesti. Molempien puhdasta laulamista on ilo kuunnella ja roolin edellyttämät maneerit ovat molemmilla hyvin hallussa. Huhtamaan Roxiesta olin löytävinäni ripauksen Bussipysäkki-elokuvasta tuttua Marilyn Monroeta. Tiedättehän, vähän hupsu ja yksinkertainen blondi hempukka, joka kyllä tietää mistä narusta pitää vetää.

Miehistä nousee esiin asianajaja Bill Flynniä esittävä Mikko Pörhölä, joka luo oivan kuvan rahanahneesta ja lierosta kaverista, joka jaksaa olla asiakkaastaan kiinnostunut juuri ja juuri sen ajan, kun setelit vielä pullottavat etutaskussa. Mainio on myös seremoniamestarin roolissa Tapani Kalliomäki, joka vie tarinaa eteenpäin kohtaus kohtaukselta omaan ilmeikkääseen tapaansa. Myös Hiski Grönstrandin esittämä Amos Heart on varsin onnistunut tulkinta naiivista tohvelisankarista. Grönstrandin yksin esittämä ”Lasipää” onkin yksi musikaalin pysäyttävimpiä musiikkkinumeroita omassa yksinkertaisuudessaan ja sopii mainioksi kontrastiksi musikaalin muille, moniäänisille joukkokohtauksille.

Musikaalin lavastus (Minna Välimäki) on oivaltavaa ja toimivaa. Lavaa käytetään monipuolisesti hyväksi niin syvyys- kuin leveyssuuntaankin. Hyvänä lisänä lavastuksessa on onnistunut valosuunnittelu, josta vastaa Jouni Nykopp. Hienosti svengaava bändikin on sijoitettu ikäänkuin lavasteeksi ylärampille näyttämön takaosaan. Hieno ratkaisu. Yleisön ja näyttämön rajaa on rikottu lisäämällä lavaan catwalk, joka yltää katsomoon asti. Myös itse katsomoa osataan käyttää musikaalissa hyväksi, tästä hyvänä esimerkkinä Bill Flynnin ensikohtaminen.

Ohjaaja Miika Muranen on onnistunut tekemään erittäin viihdyttävän musikaalin kaiken mahdollisen viihteellistämisestä. Onko julkisuus tavoittelemisen arvoista? Onko julkisuuden tavoittelemiseessa hinnalla millä hyvänsä mitään järkeä? Näitä kysymyksiä voi sitten miettiä kotona, kunhan on ensin nauttinut tämän viihdepläjäyksen Lahden kaupunginteatterissa.

Kaiken kaikkiaan rankkaisin Chicagon ykköseksi Lahden kaupunginteatterin viime vuosien musikaaleista. Cabaret, Hair ja West Side Story omaavat kenties enemmän hittipotentiaalia musiikin suhteen, mutta Chicago vetää pinnat kotiin kokonaisuudesta. Voi hyvin ennustaa, että kaupunginteatterilla on käsissään pikkujoulukauden suurin teatterihitti kaikessa säihkeessään ja glamourissaan, varsinkin kun musikaalin teksti ja sanoitukset ovat täynnä pikkutuhmuuksia ja puvustuksessakin suositaan paljasta pintaa kunnon vaudeville-tyyliin.

Petri Salomaa

Kuten tiedämme, loppuu toiminta Hennalan varuskunnassa tämän vuoden lopussa. Tyhjilleen jää iso alue rakennuksineen lähellä kaupungin keskustaa. Ideointi alueen tulevaisuudesta on aloitettu jo silloin kun tieto lopettamisesta tuli, mutta nyt kaupunki haluaa myös asukkaat mukaan ideointiin.

Lahden kaupungin tekninen ja ympäristötoimiala järjesti kävelykierroksen ja ideapajan Hennalassa viime tiistaina. Tilaisuuden tarkoitus oli saada ideoita ja esityksiä alueen asukkailta. Tuli sellainen tunne, että tässä asiassa lahtelaisten mielipidettä todellakin halutaan kuulla ja ne myös otetaan huomioon.

Todella syksyisessä säässä kokoontui Hennalan kasarmialueen portille yli neljäkymmentä henkilöä tutustumaan portin takaiseen alueeseen ja miettimään alueen tulevaisuutta, joten kiinnostusta asian tiimoilta kyllä löytyy. Kierroksen jälkeen Upseerikerholla kuultiin kaavoitusarkkitehti Armi Patrikaisen alustus alueen tulevaisuudesta.

Kuulijoille kertautui kaavoitukseen liittyvät termit

Päijät-Hämeen maakuntakaavassa Hennalan alue on nykyisin puolustusvoimien aluetta, jolla arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön peruspiirteet säilytetään. Valmisteilla olevassa uudessa maakuntakaavassa alueen käyttötarkoitus tarkistetaan. Lahden vuonna 2012 hyväksytyssä yleiskaavassa alueen käyttötarkoituksen muutosta ei vielä pystytty ennakoimaan. Uusi yleiskaavakierros on käynnissä ja tässä tarkistetaan myös Hennalan alueen uutta käyttöä.

Nyt Hennalassa suunniteltiin yhdessä kaavarunkoa, joka ei ole virallinen ja johon nyt voi vielä vaikuttaa. Kaavarungon perusteella sitten laaditaan asemakaava, jossa määritetään kokonaisuus. Tällä hetkellä Hennalan kasarmialueella on voimassa asemakaava, jossa se määritellään yleisten rakennusten alueeksi. Harjoitus- ja metsäalueella ei ole asemakaavaa.Varsinainen asemakaavoitus etenee vaiheittain ja kestää useita vuosia.
Kasarmialueen laajuus on noin 80 hehtaaria, josta puolet on rakennettua. Valtio omistaa maapohjan ja rakennukset. Kaupunki ei aio ostaa aluetta. Viidestäkymmenestä yhdestä rakennuksesta suojeltuja on peräti 35.

Kaavoittajan tavoite on, että tulevaisuuden Hennala on viehättävän puistomainen asuin- ja työpaikka-alue, jonka vanhat punatiilikasarmit henkivät alueen historiaa. Kaikki vanhat tiilirakennukset sekä vaaleaksi rapattu sotilaskoti kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön alueeseen ja ne tullaan säilyttämään alueen käyttötarkoituksen muuttuessa. Puistomaista ympäristöä pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon.

Punatiilikasarmit uuteen käyttöön

Rakennusten erilaisuus ja ikä aiheuttavat sen, että alueelle tuskin saadaan yhtä toimijaa. Vanhoihin rakennuksiin etsitään niihin sopivaa uutta käyttöä asuntoina, toimitiloina tai muina työpaikka- ja harrastetiloina. Kasarmialueelle on suunnitteilla myös jonkin verran uutta rakentamista vanhaan ympäristöön sovittaen.

Rakennetun alueen länsipuolella on harjoitusmaastona ollut rakentamaton noin 40 ha Halkopellon alue, jolle myös laaditaan asemakaava. Sinne suunnitellaan asuin- ja työpaikka-aluetta virkistysalueineen. Tällä hetkellä ainoa suunniteltu alueelle tuleva hanke on Hämeen poliisilaitokselle uusi päätoimitila Muonituskeskusrakennukseen.

Suunnitelmat Hennalan tulevaisuuden suhteen ovat siis vielä totaalisesti auki. Nyt on vaikuttamisen aika lahtelaiset. Minkälaisen Hennalan sinä haluaisit tulevaisuudessa näkeväsi? Yksi mahdollisuus vaikuttaa on tehdä se netin kautta osoitteessa www.lahtiuudistuu.fi/hennala

Seppo Toivonen

Lahden Aleksanterinkadun tulevaisuus sekä keskustan liikenneverkon muut uudistukset mietityttävät Lahden teknistä lautakuntaa. Se ei kokouksessaan tiistaina ollut valmis ottamaan kantaa keskustan yleissuunnitelmaan, jossa linjataan vuoteen 2020 mennessä tehtäviä liikenneratkaisuja.

Erityisesti Aleksanterinkadun tuleva liikenneratkaisu aiheutti keskustelua siinä määrin, että koko liikenneverkko jätettiin ns. pöydälle odottamaan lisäselvityksiä. Liikenneverkkoasia jäi lautakunnassa pöydälle, koska kokoomus ei tiistaihin mennessä saanut pyytämiään lisäselvityksiä. Laskelmia halutaan etenkin siitä, mihin Aleksin liikennettä siirtyy, jos katu muutetaan yksisuuntaiseksi.

Aleksanterinkatua on lähdetty kehittämään ns. shared space- tyyppisenä eli yhteisen tilan katuna. Kadulla sallittaisiin hidas n. 20 km/h ajava autoliikenne. Ajoneuvoliikenteeltä vapautuvaa tilaa voidaan käyttää kävelyyn, kaupan toimintoihin, pyöräilyyn ja huolto- ja saattoliikenteen pysäköintiin. Aleksanterinkadun länsiosa Rauhakadulta lähtien säilyisi kaksisuuntaisena.

Uusien liikennejärjestelyjen tavoitteena on keskustan läpiajoliikenteen vähentäminen ja kehän toteuttaminen. Aleksanterinkatu linjattiin kävely- ja joukkoliikennepainotteiseksi kaduksi vuodesta 2014 lähtien.

Esitettyjä liikenneratkaisuja lähdettäisiin toteuttamaan vaiheittain heti toriparkkihankkeen valmistuttua. Aleksanterinkadun muutostyöt voitaisiin aloittaa keväällä 2015 ja rakentaminen veisi yhdestä kahteen kesäkautta.

Yleissuunnittelu jatkuu liikenneratkaisun jälkeen katukohtaisten periaatesuunnitelmien sekä pysäköinnin opastussuunnitelmien laadinnalla. Lopullinen yleissuunnitelmaraportti tuodaan teknisen lautakunnan päätettäväksi viimeistään alkuvuodesta 2015.

Viime vuoden toukokuussa toimintansa lopettaneen Hennalan Shellin vanha rakennus on ollut tyhjänä jo jonkin aikaa. Purkamista odottanut rakennus on jököttänyt tyhjillään paikallaan siis jo liki puolitoista vuotta. Tällä viikolla vihdoinkin purkutoimet saatiin aloitettua ja niin tämäkin yksi palanen Lahden historiaa katoaa ikuisiksi ajoiksi.

Huoltamotoiminta aloitettiin tällä paikalla jo vuonna 1957 ja lopettamiseensa asti Hennalan Shelli kuului lahtelaiseen paikannimihistoriaan kiinteästi. Olihan kahvila monen ihmisen kohtauspaikka vuosikymmenten ajan.

Muutama vuosi sitten yhtä legendaarinen huoltamo eli Viikari purettiin Hämeen valtatien varrelta Sopenkorvessa. Purkamistaan odottaa myös linja-autoasemaa vastapäätä sijaitseva vanha huoltamo. Näin pikkuhiljaa vanha Lahti katoaa ja uusi Lahti matkakeskuksineen ja toriparkkeineen nousee tilalle.

Hennalan Shellin vieressä oleva Kotipokin tontti kokee myös mullistuksia lähivuosina, sillä vanha Kotipokin rakennus puretaan ja upouusi S-market nousee nykyisen alapihan tilalle. Samalla alakerran Agrimarket siirtyy naapuriin, vanhan Vesijärven Auton kiinteistöön, joka myös remontoidaan.

Pete Salomaa

Epäsovinnainen Rosvolan-perhe ryöstää kymmenvuotiaan Vilja-perhetytön kesäloman alussa joukkoonsa lastensa seuraksi. Me Rosvolat-perhe ei ole paha, varasteleepa vain sitä mikä heidän Fordinsa takaboxi kaipaa ja tietysti karkkia ja vähän ruokaa päivien tarpeisiin. Rosvolat entiset Vainistot ovat eläneet vuosia sitten ihan tavallista kerrostalo-elämää, mutta sitten isältä Hurja Kaarlo Rosvolalta taisivat loppua työt.

Me Rosvolat on Lahden kaupunginteatterissa kantaesitys kouluikäisille 1-4 luokkalaisille. Sen ensi-ilta oli syyskuun ensimmäisenä torstaina. Näytelmä on Finlandia-juniori palkitun Siri Kolun nuorisoromaanin pohjalta sovittanut Selja Ahava ja ohjannut Olka Horila. Kirjailija Kolu on kirjoittanut useita nuorten kirjoja, joista muutamissa rosvoloitten perhe on mukana.

Näyttämölle ajettava vanha paketti-Ford on kaiken keskipiste. Se on tulevan kesän koti niin ryöstetylle Vilja-tytölle, Liisa Loposelle kuin muillekin perheen jäsenille. Äkkipikaista Isää Hurja Kaarlo Rosvolaa, Aki Raiskio, hillitsee äiti Hilda Rosvola, Ritva Sorvali, pienillä kädenliikkeillä ja halauksilla. Lapset Hele, Saara Hyvärinen ja Kalle, Jari-Pekka Rautiainen ovat toistensa vastakohtia. Hele on hurjake kuin isänsä, mutta Kalle kaipaa entistä kotia ja kouluelämää. Perheen edesottamuksissa ja neuvonantajina ovat Kulta-Pete, Jori Halttunen ja Kimi Kiilto-Kuula Pärnänen, Are Reijula.

Kotipihan parkkialueelta ryöstetty tyttö Vilma on ensinnä silmät ymmyrkäisenä joutuessaan tämän ihmeperheen joukkoon. Perhe opettaa tyttöä syömään hänen kauhistelemiaan ruokia kuten lihapiirakoita, sinappia ja käristettyä pekonia! Kun Hurja Kaarlon opetus on ”päivä ei ala ilman sinappileipää”, huomaa tyttökin, että on loppujen lopuksi hauskaa elää ilman kodin kaavoittunutta ilmapiiriä. Siihen kuuluu ihmettely omasta perheestä ja isästä, Aa-Koo Mikkosesta, Rautiaisen kaksoisrooli, joka ei ole laittanut poliisietsintöjä pystyyn, kun tytär on kadonnut eikä tämän kännykällä saa yhteyttä kotiin. Tämä ujonoloinen, vaalea, silmälasipäinen perhetyttö osoittautuu Rosvoloille aarteeksi, kun hän pystyy kehittämään juttuihin kaikenlaisia järkeviä kuvioita, kunnes isä lopulta tyttärensä löytää. Mutta miten, jääköön nuorille katsojille yllätykseksi.

Hauskin hetki katsojista taisi olla rosvojoukkueitten vuotuinen piirakansyöntikilpailu. Ehdoton nauru katsojista kimposi, kun pyöreä kuin sininen pallo Bertta Hurmala, Anna Pitkämäki, toi piirakkatarjoilunsa kilpailuun mukaan. Kilpailun viimeinen erä käytiin varjonyrkkeilynä köysien varassa.

Näytelmän lähes nykyaikaisen, rennon puvustuksen sekä lavastuksen on suunnitellut Annukka Pykäläinen. Hänen ideansa oli kahteen osaan jaettu Fordi, mistä nuoret ystäväni olivat aivan ihastuneita. Valosuunnittelusta vastasi Harri Peltonen ja äänistä Jukka Peltomaa. Hurjahkot tanssit ja liikunnan suunnittelu on Marko Keränen. Katsojina olleita poikia kiinnosti valo- ja äänipöytä katsomon takarivillä. Nuorille katsojille voisi ehkä kertoa esityksen alussa tai lopussa, mitä tehdään, jotta kaikki toimii suunnitelmien mukaan esityksessä.

Marja-Liisa Niuranen

Saksalassa järjestettiin taas parin vuoden tauon jälkeen perinteinen syystapahtuma sunnuntaina 7.9. Viime vuosi jäi väliin 40-vuotisjuhlien vuoksi. Sääkin oli meille jälleen kerran suosiollinen. Makkara ja kahvit maistuivat. Mehun juojiakin löytyi. Kaikki arvat kävivät kaupaksi. Kirpputorimyyjät olivat jääneet pois – Saksala-Seuraa lukuunottamatta – tällä kertaa.

Mölkkyturnauksessa oli tällä kertaa vain yksi joukkue sekä Liipolasta että Saksalasta. Liipolan lähiöseuran joukkueessa kisailivat Marjatta, Jouni ja Tuomo. Saksala-Seuran joukkueessa pelasivat taas Veikko, Sirpa ja Mara. Tiukkaakin tiukemman kisan voitti lopulta Saksalan joukkue luvuin 3-2. Täytyy sanoa, että todella tasaväkisiä nämä naapurikaupunginosien joukkueet olivatkin. Saksala-Seuralle palaa nyt sitten pari vuotta Liipolassa kyläillyt kiertopalkinto.

Lopuksi pelasimme mölkkyä ihan rennosti ilman virallista kilpailua. Joku lapsistakin kävi kokeilemassa tätä monelle sopivaa lajia. Ainakin puheenjohtajan mieleen jäi itämään lapsille sopivien lajien löytyminen. Lapsiperheiden edustajia mahtuisi hyvin joukkoomme kehittelemään uutta, hauskaa toimintaa! Avoimin mielin otamme vastaan hyviä ideoita ja ideanikkareita!

Vuokko Kautto

Kirjailija Tuomas Kyrön luoma fiktiivinen ja suosittu hahmo Mielensäpahoittaja tekee ensivisiittinsä valkokankaalle elokuvassa Mielensäpahoittaja. Ihan aluksi on pakko myöntää, etten ole lukenut ensimmäistäkään Mielensäpahoittaja-kirjaa. Ennen tutustumista elokuvaan, kuvittelin sen olevan pelkkä hulvaton farssi. Toisin kävi. Ohjaaja Dome Karukoski on löytänyt elokuvaansa myös syvällisempääkin teemaa. Karukosken mukaan hän omistaa elokuvan isälleen.

Se ei yllätä, sillä varsinainen ihme on, jos et elokuvaa katsellessasi saa useitakin takautumia omasta lapsuudestasi ja omista vanhemmistasi. Elokuva on omalla tavallaan hauska, mutta samaan aikaan jollain tapaa myös surullinen ja nostalginen. Elokuvan nähtyään ymmärtää, ettei aika mennyt koskaan enää palaa. Ja tietenkin sen, kuinka nopeita ovat tänä päivänä muutoksen tuulet varsinkin vanhemmille ihmisille, jotka elävät vielä siinä ”vanhassa” maailmassa. Nuorempi sukupolvi voi nauraa mielensäpahoittajan jääräpäisille ajatuksille, mutta varokaahan vain. Eipä aikaakaan, kun itse huomaat miettiväsi sitä kuinka ennen oli kaikki paljon paremmin….

Elokuvan teemat ovat tuttuja meille kaikille. Kaiken keskiössä on kahden sukupolven välinen kuilu. Se vanhempi sukupolvi miettii, miten kaikki hyvä on muuttunut näin huonoksi. Tiedättehän lauseen: ”Kyllä ennen oli kaikki paremmin”. Liikaa puhuvat ihmiset ovat jotenkin epäilyttäviä tyyppejä, eikä Arvi Lindin jälkeen ole tullut luotettavaa uutistenlukijaa. Niin ja kyllä Kekkonen hoiti hommansa hyvin presidenttinä, vaikkei neuvostoliittolaisiin koskaan saa luottaakaan.

Nuorempi sukupolvi taasen pitää vanhempaa sukupolvea kehityksen kelkasta jääneinä jäärinä, jotka eivät tajua mitään nykyteknologiasta. Lähinnä vanhukset ovat riippakiviä, jotka tulisi laittaa hoitolaitoksiin, pois kiireisten uraohjuslasten tieltä. Tähän kun lisätään universaali teema appiukon ja miniän ongelmallisesta suhteesta sekä isän ja pojan välisestä arvokuilusta, ollaan asian ytimessä. Poikahan ei osaa edes rännejä puhdistaa, saati sitten tyhjentää välikaivoa. Minkälainen mies se sellainen on? Tuttua, eikö totta?

Näyttelijöistä pääroolissa loistaa Antti Litja, joka on roolissaan kerrassaan loistava vanhan jäärän perikuva. Miniää näyttelee hienosti Mari Perankoski eläväiseen tyyliinsä ja mielensäpahoittajan nynnyn(?) pojan roolissa nähdään lahtelaisille kovin tuttu Iikka Forss.

Kyseessä on siis elokuva, joka herättää sekä tunteita että ajatuksia. Ehkäpä meillä molemmilla, sekä vanhalla että nuoremmalla sukupolvella, voisi olla opittavaa toisiltamme? Se miten asiat on ennen tehty, ei välttämättä ole huono tapa ja vastaavasti uusi tapa voi ihan oikeasti olla parempi kuin se entinen. Jossain kulkee se kultainen keskitie, mutta kuka sen osaa löytää?

Mielensäpahoittajan sanoin” Ensimmäinen on aina paras: Ensimmäinen talo on paras, ensimmäinen vaimo on paras ja ensimmäinen auto on aina paras. Vaihtamalla vaihdat aina huonompaan”
Näinköhän käy, että ensimmäinen Mielensäpahoittaja-elokuva on myös se paras? Ja tästä ei kannata mieltänsä pahoittaa…

Pete Salomaa

Launeen kirkon parkkipaikalla riitti pärinää ja vilskettä, kun järjestyksessään neljäs Pieni leluralli järjestettiin Harley Davidson Club Finlandin motoristien ja Lahden ensi- ja turvakoti ry:n voimin tiistai-iltana. Pyöriä oli tänä vuonna mukana 25, ja väkeä paikalla Lahden ensi- ja turvakodin perhetyöntekijä Sanna Peltosen mukaan kenties viime vuottakin enemmän.

– Väkimäärä on kasvanut kerta toisensa jälkeen, eikä tämäkään vuosi näytä tekevän poikkeusta.

Edellisvuosien tapaan tapahtuman ohjelmaan kuului lasten moottoripyöräajelutus ympäri Launeen perhepuiston sekä ensi- ja turvakodin henkilökunnan emännöimät kahvittelut hiukopaloineen. Launeen Citymarket osallistui tapahtumaan lahjoittamalla makkarat, kahvipullat saatiiin puolestaan Oululaiselta.

– Olemme yhdistyksen työntekijöinä edelleen hämmästyneitä ja iloisia, että motoristit ovat hoitaneet tapahtuman puitteet niin valmiiksi, ettei meille jää paljoakaan tehtävävää. Olemme Ensi- ja turvakodin puolesta hyvin kiitollisia tästä panoksesta ja välittämisestä.

Peltonen vakuuttaa, että tästä traditiosta Ensi- ja turvakoti pitää mielellään kiinni.

– Ja uskon, että tämä hyvä fiilis ja mieli ovat molemminpuolisia, sillä ilon ja elämysten tuottaminen lapsille on meille kaikille tärkeää. Eihän motoristitkaan muutoin viitsisi tällaista vaivaa nähdä tapahtuman eteen vuosi toisensa jälkeen. Tänne on työntekijänäkin aina todella kiva tulla.

Pakettiauto täynnä toiveita

Aiemmista tapahtumista poiketen tällä kertaa ohjelmassa oli myös tavaralahjoituksen luovutus, sillä lelurallin järjestämisen lisäksi motoristit antoivat tiistaina toukokuussa järjestetyssä Goodwill-partyssa kerätyn tuoton ensi- ja turvakodille. Harley Davidson Club Finlandin puuhamies Kari Suomalainen kertoo toukokuisesta tapahtumasta lisää:

– Goodwill-party -hyväntekeväisyystapahtuman tuotto on kohdennettu aina jollekin lapsityötä tekevälle taholle.

Aiemmin Goodwill-partyja on järjestetty Tampereella.

– Nyt päätimme ensimmäistä kertaa järjestää Goodwill-partyn Lahdessa. Kenelläkään tästä porukasta ei ollut kokemusta tapahtuman järjestämisestä entuudestaan, joten jouduimme ikään kuin keksimään pyörän uudestaan: olemme tehneet paljon työtä, ja myös jonkun verran turhaa työtä opetellessamme asioita, Suomalainen kertoo.

Goodwill-partyssä kuultiin muun ohjelman muassa kolmea lähitienoon yhtyettä, jotka esiintyivät soppapalkalla. Tapahtuma sai tuottonsa lipputuloista sekä oheismyynnistä tapahtuman aikana.

– Onnistuimme järjestämään tapahtuman kaikin puolin tyylikkäästi toukokuussa ravintola Lokissa, ja se tuotti noin 3100 euroa. Emme anna sitä ensi- ja turvakodille suoraan rahana, vaan olemme pyytäneet toivelistan, jonka perusteella olemme pyrkineet täyttäneet heidän tarpeitaan mahdollisimman hyvin.

Motoristit saivat tavaroita hankkiessaan lisää lahjotuksia ja useat kauppiaat auttoivat tarjoamalla tuotteitaan alennushinnoin. Näin ollen tavaraa saatiin haalittua kasaan noin 7000 euron edestä.

– Tämä antaa sykähdyttävän tunteen itsellekin. On hienoa saada lahjoittaa näinkin merkittävä summa tärkeään tarkoitukseen.

Ensi- ja turvakoti valikoitui hyväntekeväisyyskohteeksi hyvissä ajoin tärkeän työnsä vuoksi.

– Myös Goodwill partyssa oli ensi- ja turvakodin väkeä töissä sekä auttamassa tapahtuman markkinoinnissa, joten siinä mielessä homma on edennyt yhteistyössä.

Pakettiautollinen tavaraa lahjoitettiin ensi- ja turvakodin lapsi- ja nuorisotyölle ja siinä vielä erityisesti syrjäytymistä ennaltaehkäisevään työhön. Mukana oli muun muassa pyöriä, turvaistuimia, tablettitietokoneita, askertalutarvikkeita, tekstiilejä ja leluja, sekä liikuntalippuja sisäleikkipuistoon.

– Tavoitteenamme on tarjota lapsille melkoinen elämys. Pyörät, kyyditykset ja kenties itse kuskitkit ovat lapsille unohtumattomia kokemuksia. Täällä tavallaan kohtaavat pehmeät ja kovat arvot, vaikka mekin olemme toki kovia vain ulkoisesti. Arvostamme hyväntekeväisyyttä ja lämminhenkisiä tapahtumia.

Suomalainen muistuttikin, että tapahtuma ja sen järjestäminen ovat elämyksiä myös motoristeille itselleen. Senhän todisti jo runsas osallistuminen tämänkin vuoden Pieneen leluralliin.

Mikko Blomberg

Alijuhakkalassa järjestettiin lauantaina puistokirppis. Iltapäivästä kävijät olivat jo ehtineet tehdä ostoksensa, mutta aamusella kauppa kävi niin takakonttikirppiksellä kuin Alijuhakkalan asukasyhdistyksen teltallakin. Asukasyhdistys myi järjestämässään tapahtumassa muun muassa kahvia, pullaa ja makkaraa.

– Asukasyhdistys on ollut toki olemassa jo pitkään, mutta mitään varsinaista ohjelmaa se ei ole järjestänyt vuosiin. Moni on toivonut enemmän säpinää tälle alueelle, ja siihen tarpeeseen me pyrimme esimerkiksi tällä tapahtumalla vastaamaan, kertoo hallituksen jäsen Kaisa Horkka.

– Kaikkea pitää kokeilla, jotta saisimme hieman tekemistä ja virikkeitä alueen asukkaille, toteaa puolestaan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Lasse Latvatalo.

Keväällä asukasyhdistyksen hallitus vaihtui kokonaan, ja uusi hallitus onkin ehtinyt suunnittelemaan ja toteuttamaankin jo monenlaista puuhaa. Tulevaisuuttakin on jo pohdittu. Puistokirppis saanee jatkoa, ja esimerkiksi seuraavan ravintolapäivän yhteydessä tullaan järjestämään vielä tarkemmin määrittelemätön ruokaan liittyvä tapahtuma tai tempaisu. Luvassa on myös laskiaisrieha, ja menneenä kesänäkin nähty kokko tullaan näkemään Alijuhakkalan puistossa myös ensi vuonna. Kokon ympärille kokoontui viime juhannuksena toistasataa ihmistä.

– Olemme saaneet hyvää palautetta lapsiperheiltä, koska kokko laitetaan tulille jo seitsemän aikoihin, Latvatalo kertoo.

Alueen tapahtumilla onkin tavoitteena saada ihmiset mukaan iästä riippumatta.

– Pyrimme rakentamaan pitkään hukassa ollutta yhteisöllisyyttä muun muassa näiden tapahtumien voimin, Latvatalo toteaa.

Alijuhakkalan alueella on tapahtunut varsinainen sukupolvenvaihdos, kun alueelle on muuttanut useita lapsiperheitä ja nuoria ihmisiä. Tästä syystä asukasyhdistys haluaakin panostaa lapsiperheisiin.

– Pyrimme tarjoamaan perheille mahdollisimman paljon ilmaista ohjelmaa ja tekemistä.

Yhdistys tekee tapahtumissaan pientä tuottoa myymällä virvokkeita ja hiukopalaa. Uusi hallitus on pyrkinyt olemaan liikkeissään mahdollisimman notkea.

– Tämäkin tapahtuma päätettiin järjestää vasta kuukausi sitten, ja täällä sitä nyt ollaan, Latvatalo pohtii.

Alueen ihmiset ovat palautteen mukaan kaivanneet Ali-Juhakkalaan säpinää, ja palaute onkin Latvatalon mukaan ollut erinomaisen hyvää.

– Pikkuhiljaa yritämme nostaa panoksia. Teetämme piakkoin esimerkiksi Alijuhakkala-paitoja. Olemme mukana myös Facebookissa, ja toivommekin ihmisiä mukaan keskusteluun ja rakentamaan yhteisöämme yhä paremmaksi. Nyt meillä on kasassa hallitus, joka saa asioita aikaiseksi, Latvatalo lupaa.

Ali-Juhakkalan alueen Facebook-sivuston löytää nimellä Alijuhakkalalaiset. Yhdistyksellä on myös verkkosivut osoitteessa www.alijuhakkala.com.

-Mikko Blomberg-