Uljas kurki seisoo lähes tekijänsä mittaisena harmaan eri sävyissä patomäkeläisen veistäjän olohuoneen lattialla. Sen valmistuminen vaati tekijältään puolentoistavuoden suunnittelun ja materiaalien kokeilun sekä työrupeaman.
Metso, haukka, pyy ja pienemmät linnut ovat syntyneet lyhyemmässä ajassa tekijänsä Uuno Salmelankäsissä. Hyväkuntoinen Uuno Salmela täytti elokuussa 90 vuotta ja esittelee hymy suupielessä taitavien oivallustensa tuloksia vieraalleen, seuranaan Laina-vaimo. Toisilleen he sanoivat tahdon 65 vuotta sitten.
Salmela on veistänyt pikkupojasta alkaen aina, kun puupalikka on käteen osunut. Lintuveistokset saivat syntysanat sairaalan toimintaterapeutilta, kun mies joutui jäämään sairauseläkkeelle työntäyteisenä aikana. Kuntoutussairaalan toimintaterapeutti innosti metsissä samoillutta miestä veistämään lintuja.
Metsissä kulkeminen ja puusta veistäminen oli jo nuoren Uunon Salmelan harrastus. Puun veistoon jäi aikaa sairaudesta toipumisen jälkeen, ja se tuotti ensimmäisenä työnä komean kurki-veistoksen. Se on kokoelman ainoa kurki. Työvälineitä ovat puukot, liimat, petsit, lakka ja maalivärit.
Auton pyyhinsulkien teräsosat ovat kuumennettuina hyviä välineitä puuhöyhenten elävöittämiseen. Tekijä nauraakin, että ne eivät suurta tilaa vie, mahtuvat keittiössä pieneen koriin työvälinehyllyllä. Lisäksi on toki tarvittu porakonetta sekä kantojen ja halkojen sahaamiseen moottorisaha ja kirvestä. Tarkkasilmäisenä metsänkävijänä Salmela on ennättänyt kerätä luonnosta töihinsä muutakin materiaalia.
Metson leukapieltä koristaa naavaparta, mitä ei enää Lahden seudun puustosta juurikaan löydy. Harmaantuneet päreet ovat materiaali, jonka Salmela suikaloi sentin tai sitä kapeammiksi linnun sulkapeitteeksi. Suikaleet hän liimaa kerros kerrokselta puisen rungon ympärille. Työ on hidastempoista, sillä ”sulkakerroksen” pitää kuivua ennen kuin uuden voi liimata. Ensimmäiset harmaaksi patinoituneet kattopäreet hän löysi ystävänsä Jukka Tommolan aitan alta.
Paras päre veistäjälle on Tuusniemen haapapuusta veistetty, tosin tropiikissa kasvanut balsapuu on haapaakin kevyempi materiaali. Tähänkin puulajiin Salmela kertoo tutustuneensa. Enemmän häntä ovat kiehtoneet tropiikin lintulajit, joiden muotoihin ja väreihin hän on tutustunut Australiassa asuvien sukulaisten tuomien kirjojen välityksellä. Kotimainen puu on pääasiasiallista työstömateriaa. Veistäjä mainitsee erikseen männyn kuoren, jonka ylin kerros patinoituu eri värisävyihin.
Kysyin Laina-rouvalta, miten hän on antanut tekijälle naisellisia neuvoja lintujen suunnittelussa? Hän vastasi viisaasti, että ”ei passaa häiritä tekijää omilla ohjeilla, kun tämä on luovassa työssä”. Pientä jännitystä oli ilmassa, kun hän seurasi puolison suuritöisten lintujen, kuten puukolla veistetyn, siivet levällään olevan, kotkan valmistumista. Tervaskannosta Salmela veisti pöllön.
Lintuveistäjä Uuno Salmela ei ole antanut töitään näyttelyihin, vaikka niitä on monesti kysytty. Omalähiö-lehdellä on ollut ilo päästä kuvaamaa Salmelan sisätiloissa säilytettäviä veistoksia. Toimitus onnittelee jälkikäteen 90-vuotiasta käden taitajaa.
Marja-Liisa Niuranen