Launeen seurakunta täytti 70 vuotta 1.1.2025. Juhlamessu ja kansanjuhla järjestetään kirkolla 2.3.

Lahteen muutti paljon siirtolaisia asumaan työn vuoksi sodan jälkeen. Etelä-Lahteen rakennettiin silloin kerros- ja omakotitaloja, koska Askon ja Upon työntekijät tarvitsivat uusia asuntoja. Kaupungissa oli myös paljon muuta metalli- ja puusepänteollisuutta.

Arkkitehti Erik Lindroosin suunnittelema Launeen kirkko valmistui vuonna 1953. Kaksi vuotta myöhemmin etelälahtelaiset saivat oman seurakunnan.
– Lahdessa oli olemassa vain Lahden seurakunta 1950-luvun alussa. Etelä-Lahti oli kasvava alue heti sodan jälkeen ja seurakuntien hallinnossa syntyi ajatus, että alueelle tulee rakentaa oma kirkko ja organisoida seurakunnallista toimintaa, kirkkoherra Heikki Pelkonen kertoo.

Etelä-Lahdessa seurakuntalaiset olivat aktiivisesti mukana kaikissa hengellisissä tapahtumissa 1950-luvulla ja kirkko organisoi paljon erilaista toimintaa alueen aikuisille, lapsille ja nuorille.
-Ihmiset totesivat heti, että kirkkorakennus on liian pieni. Sen vuoksi kirkko laajennettiin jo vuonna 1957 ja silloin valmistui Tapparankadun puolelle pieni siipiosa.

Launeen seurakunnan kirkkoherra asui pappilassa vielä 1950-luvulla.
– Samassa rakennuksessa oli asunnot myös diakonissalle ja suntiolle.

Seurakuntaan organisoitiin kuorotoimintaa, miestenpiiri ja partio.
– Seurakuntien poikatyö oli myös aktiivista 1950-luvulla. Tähän nuorisotyöhön osallistui tuhansia nuoria Lahden alueella.

Launeen seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra oli Pertti Ranta. Sen jälkeen virkatehtävää ovat hoitaneet muun muassa Aatto Ruohonen, Veikko Korhonen, Jaakko Ripatti ja Timo Pokki.
– Minä olen Launeen seurakunnan kuudes kirkkoherra.

Launeella on ollut aina hyvää pöhinää

– Launeen kirkko on ollut aina matalan kynnyksen talo. Kirkko on koettu houkuttelevan kodikkaaksi. Yhä edelleen saamme tästä asiasta palautetta.

Sen vuoksi Launeen kirkon ovet ovat arkipäivisin auki kaikille sinne vierailemaan tuleville ihmisille.
– Kirkkoherrana olen antanut ihmisille mahdollisuuden kehittää ja osallistua toimintaan. Olen vastuuttanut ihmisiä ja puhunut tämän asian puolesta.

Kirkkoherra Pelkonen toteaa, että hänen mielestään seurakunta ei ole työntekijöiden yhteisö vaan seurakuntalaisten seurakunta.
– Meillä tapahtuu jatkuvasti kaikkea ja toiminamme on monipuolista. Se näkyy näissä asioissa, kun yhteisö puhaltaa yhteen hiileen.

Kirkkoherran mukaan seurakunta suuntaa uudelle vuosikymmenelle toivorikkaana, vaikka yhteiskunta elää haastavaa ajanjaksoa.
– Uusimpien tutkimusten mukaan erityisesti nuoret miehet ovat kiinnostuneet henkisistä asioista aiempaa enemmän. Se kertoo siitä, että kirkolle ja sen eri seurakunnille on olemassa edelleen sosiaalinen tilaisuus osana suomalaista yhteiskuntaa. Sen huomaa myös Launeella, että meidän toimintaa arvostetaan huomattavan paljon.

Petri Görman

Sosialidemokraatti Tomi Sairomaa on ollut varavaltuutettu vuodesta 2009 lähtien. Nyt hänestä tuli kolmeksi viimeiseksi kuukaudeksi varsinainen valtuutettu, koska kaupunginvaltuutettu Erkki Nieminen menehtyi. Kokenut poliitikko on ollut myös kaupunkiympäristölautakunnan jäsen ja kaupunginhallituksen varajäsen.

Kestääkö ympäristökaupungin maine rullahiihtoradan asfaltoinnin Salpausselälle?
– Kyllä kestää. Tällä hetkellä on maastoon ajettu enemmän sinne kuulumatonta ainesta latupohjaa varten. Rullahiihtorata tukee ensilumenlatua ja sen pidempiaikaista käyttöä.

Hoitaako Lahden kaupunki työllistämisasiat TE-keskusta paremmin?
– Nyt on liian aikaista arvioida sitä. Kaupungille tulee lisää kustannuksia ja tämän hetken linjaukset esimerkiksi työllistämistuen saannista on todella huonot, jos ajatellaan kolmatta sektoria.

Onko Lahden kaupungin kirjastoverkossa vielä rönsyjä?
– Ei ole. Kirjastoverkkoa ei pitäisi supistaa yhtään. Launeen kirjaston lakkautuspäätös pitäisi pyörtää.
Mikä on sopiva määrä taloudellista tukea kaupungilta Salpausselän kisoille?
– Nykyinen määrä on sopiva. Valtio pitää saada laajemmin mukaan talkoisiin ja Lahdesta pitää tulla Suomen hiihtourheilupääkaupunki.

Miten kaupunki voi tukea ihmisten ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa Lahdessa?
– Lähiliikuntapaikat tulee pitää kunnossa. Kannustetaan terveellisempiin elämäntapoihin. Kaavoitetaan tarvittavat tontit ja tehdään yhteistyötä
hyvinvointialueen kanssa.

Miten Etelä-Lahden dynaamisuutta ja houkuttelevuutta pidetään yllä tämän vuosikymmenen viimeiset vuodet?
– Puretaan vanha Salinkallion koulu ja kaavoitetaan siihen uusia tontteja. Pidetään Pippo-Kujala monipuolisena yritysalueena. Pidetään lähiliikuntapaikat ja leikkipaikat kunnossa. Edistetään Renkomäen sorakuopan eheyttämistä virkistyskäyttöön.

Mikä on Kisapuiston kohtalo tulevalla valtuustokaudella?
– Kisapuisto rakentuu ensi vaalikauden aikana. On tärkeää, että saadaan fasiliteetit kuntoon. Kaavaprosessi etenee ja on vuodenvaihteessa valmis päätettäväksi. Tällä hetkellä kuullaan alueella toimijoita.

Säästetäänkö perusopetuksessa kielitarjonnasta, tuntijaosta vai oppikirjoista?
– Ei näistä mistään pidä säästää. Lapset ovat meidän tulevaisuutemme, ja heihin pitää panostaa.

Kannattaako kaupungin tarjota pääkaupunkiseudulle pendelöiville ihmisille kohtuuhintaista liityntäpysäköintiä?
– Kannattaa, mutta myös joukkoliikenne tulee olla sujuvaa ja edullista. Lahteen tarvitaan lisää muuttovoittoa.

Miten olisit sijoittanut kaupungin Pippoon investoimat 30 miljoonaa euroa toisin?
– En mitenkään. Pippo-Kujalan tontit sijaitsevat logistisesti niin hyvällä paikalla, jos Fazer ei sinne päätä investoida, niin tonteille löytyy varmasti tulijoita. Lahti tarvitsee lisää elinvoimaa, yrityksiä ja työpaikkoja.

Millaisia tapahtumia Lahti tarvitsee tulevaisuudessa lisää?
– Lahti tarvitsee kaikenlaisia tapahtumia laidasta laitaan. Niin pieniä, kuin isojakin. Lahti on tapahtuma kaupunki ja sellaisena pitää pysyä. Kaikki muualta tulevat matkaajat jättävät rahaa Lahteen.

Petri Görman

Kari Kallio on toista kertaa aluevaaliehdokkaana ja kolmatta kertaa kuntavaaliehdokkaana Asikkalassa. Kristillisdemokraattista puoluetta edustava Kallio oli myös edellisissä eduskuntavaaleissa ehdokkaana.

Tarvitaanko hyvinvointialueille lisää ohjausta?
– Sote-lait antavat toiminnalle hyvän pohjan. Koska nyt eletään vielä alkuaikoja, lakeihin on tulossa tarkennuksia. Rahoitus on ollut alusta lähtien äärimmäisen tiukka, joten rahoittajan ohjausta on tarpeen kuunnella. Toiminta tulee sopeuttaa potilaan hyvän hoidon kannalta optimaalisesti talouden raameihin.

Toteutuuko palveluiden tasapuolinen saatavuus hyvinvointialueellamme?
– Perusterveydenhoito on varsin hyvin saatavissa kaikilla alueilla, mutta erikoissairaanhoidon saatavuus riippuu kunkin alueen keskussairaalan palveluista ja tasosta. Yliopistosairaaloita on viisi ja muilta alueilta voidaan joutua kuljettamaan potilaita niihin ja erityistapauksessa esim. HUS:iin. Myös hinnoissa on eroja. Esimerkiksi iäkkäiden palveluissa kalleimmalla alueella hinta on 30 prosenttia keskitason yli ja edullisimmalla noin 30 prosenttia keskitason alle. Keski-Suomen hyvinvointialueella kulut asiakasta kohden ovat 21 prosenttia pienemmät kuin kalleimmalla alueella.

Miten hyvinvointialueella olisi mahdollista kuunnella paremmin palveluita käyttävien ihmisten mielipiteitä?
– Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta. Kun hyvinvointialueen johto ja tiedottajat kiertävät maakuntaa, he voivat kerätä palautetta ja toiveita alueen ja kuntien asukkailta suullisesti ja lomakkeilla sekä myös netissä. Sekä printtimediassa että digisivustoilla voidaan jakaa tietoa hyvinvointialueen toiminnasta ja muun muassa kustannuksista ja samalla houkutella ihmisiä kertomaan kokemuksiaan ja näkemyksiään.

Ovatko mielenterveyspalvelut riittävällä tasolla Päijät-Hämeessä?
– Eivät ole täällä eivätkä koko maassa. Näistä on säästetty liikaa ja nyt joudutaan maksamaan kalliimpia hoitoja sekä kustannuksia syrjäytymisestä. Mielenterveystalon omahoito-ohjelmat on todettu jopa yhtä tehokkaiksi kuin kohtaamiset terapeutin kanssa. Tämä on uutta ja yllättävän toimivaa. Se on helpotus päättäjille ja johdolle, kun on myös onnistuttu lisäksi säästämään kustannuksissa. Myös vertaistukiryhmät ovat toimivia ja kustannustehokkaita.

Toteutuuko uuden vammaispalvelulain henki hyvinvointialueen palveluissa?
– Uusi laki korostaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja itsenäisyyttä asumisessa ja kaikessa elämisessä. Tämä on nykytrendin mukainen hyvä suunta, johon sote-palveluissa ilman muuta pyritään. Kyse on paljon avustajien saatavuudesta ja rahan riittävyydestä palkka- ja varustelukustannuksiin.

Onko se oikein, että diabeteshoitoa tarvitsevat potilaat joutuvat maksamaan hyvinvointialueella nyt kaikki hoitotarvikkeensa itse?
– Tähän on tultu STM:n asetusten ja sote-alueiden ohjeiden määräyksestä. Sote-kustannuksia on pyritty vähentämään ja palveluja uudistamaan. Taustalla lienee ollut hallituksen tavoite, että ihmiset ottaisivat enemmän vastuuta terveydestään elintapoja parantamalla. Tavoite on hyvä, mutta hoitokustannukset voivat olla vähävaraisille lii-kaa. Hän voi saada Kela-korvausta lääkärinlausunnon perusteella. Myös toimeentulotuki kattaa lääkkeet ja hoitotarvikkeiden kulut.

Onko siinä mitään järkeä, kun hyvinvointialueilla on tarkoitus digitalisoida senioreiden päivätoimintaa eli vähentää ihmisten sosiaalisia kohtaamisia?
– Hyvinvointialueen johtaja Petri Virolainen esitti maakuntakierroksellaan, että kun uusi tekniikka ja tekoäly tarjoavat nyt mahtavia työkaluja, miksi emme ottaisi niitä käyttöön. Taustalla on budjettivarojen niukkuus, mutta myös työntekijöiden heikko saatavuus. Tässä on järkeä, mutta sosiaalisia kohtaamisia pitää myös järjestää kaikin mahdollisin eri tavoin. Ihmistä ei lemmikki eikä kone korvaa, mutta eläimistäkin on saatu osittaista hoiva-apua.

Mitä mieltä olet siitä, että senioriväestön palveluista aiotaan leikata vielä tämän vuoden aikana 140 miljoonaa euroa?
– Tuntuva leikkaus vaikuttaa palvelun laatuun ja määrään vähentävästi. Vanhusten hoito kokonaisuutena kuuluu kalleimpiin hoidon osioihin, joten siitä, kuten muustakin, on myös tarvetta leikata. Uusi tekniikka ja edistyneet tekoälysovellukset mahdollistavat kustannusten säästön. Yllättävän nopeasti – pakkotilanteessa – hyvinvointialueet ovat kirimässä kustannuksiaan kohti nollabudjetteja. Säästöt ovat mahdollisia, mutta siitä huolimatta jokaisen asiakkaan ja potilaan hoito on taattava, kuten Suomen perustuslaki edellyttää.

Miksi sinä haluat vaikuttaa aluevaltuustossa?
– Pyrin edustamaan terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä järjen ääntä – tärkeimmistä tinkimättä – Kristillisdemokraattien linjan mukaisesti. Ihmistä ja lähimmäistä emme jätä emmekä unohda, vaikka tekniikan huimaa kehitystä pyrimmekin hyödyntä-mään. Opintoalani Teknillisessä korkeakoulussa oli fysiikka ja pääaineeni oli lääketieteellinen tekniikka. Tutkimustyössä kehitin digitaalista stetoskooppia ja Lääkelaitoksessa toimin yli-insinöörin vt. vakanssilla. Tunnen, että terveydenhuollon tekniikka ja palvelut ovat lähellä sydäntäni. Myös usea läheiseni toimii lääkärinä ja hoitoalalla.

Haluaako hallitus pienentää hyvinvointialueiden määrää epärealististen ja tiukkojen taloudellisten reunaehtojen keinoin?
– Kyllä. Kustannuksia pyritään edelleen pienentämään sekä aluevaltuustojen ja -johdon että hallituksen toimesta. Tässä vaiheessa hallitus on sitoutunut toteuttamaan kaikki 21 hyvinvointialuetta ja se haluaa katsoa, pääsevätkö alueet nolla- tai positiivisiin vuosituloksiin. Elleivät pääse, pöytälaatikossa on varasuunnitelma, jonka mukaan alueita voidaan vähentää.

Petri Görman

Marja Salomaa 1937 – 2025

Marja Salomaa, Omalähiö-lehden sielu ja sydän 46 vuoden ajan, on kuollut 9. helmikuuta 87 vuoden iässä. Marja jättää ison, korvaamattoman aukon, niin läheistensä elämään, kuin Omalähiön toimitukseenkin.

Marja ja hänen kaksoissisarensa Ritva syntyivät Sysmässä 19. maaliskuuta 1937. Perheessä oli jo vuoden ikäinen isosisko Eila. Perheen tie vei pian Lahteen, mutta vielä isompia muutoksia oli edessä. Marjan lapsuutta varjostivat Ruotsissa eletyt sotavuodet, kun 5 vuotiaana hänet vietiin sodan ajaksi Ruotsiin kaksoissiskonsa kanssa. Siskokset eivät päässeet edes samaan perheeseen. Paluu Suomeen ei ollut kovin riemukas, sillä Marja oli oppinut ruotsin kielen ja kotiutunut maahan ja se vaikeutti sopeutumista takaisin Suomeen. Ajat sotalapsena jättivät Marjaan pysyvän muistijäljen. Useasti hän muisteli noita aikoja ja ihan viimeiseen vuosiinsa asti piti yhteyttä Ruotsiin kasvattiperheensä jälkeläisiin.

Vuonna 1955 Marja löysi vierelleen Seppo Salomaan, jonka kanssa he yhdessä saivat kolme lasta ja perustivat Salomaan Kirjapainon, yhteisen yrityksen, joka vielä tänäkin päivänä jatkaa toimintaansa. Vuonna 1979 Marja ja Seppo alkoivat julkaista yhdessä ideoimaansa etelälahtelaista Omalähiö-lehteä. Lehden toimitus perustettiin juuri ostetun omakotitalon yläkertaan Patomäentielle, perheen kodin sijaitessa talon alakerrassa. Marjan ja Sepon yhteiselo, niin perheen kuin yhteisen firman parissa jatkui hienot 54 vuotta, aina siihen asti, kunnes Seppo menehtyi vuonna 2009.

Marja oli todellinen voimanainen sanan jokaisessa merkityksessä. Hän osasi pitää langat käsissään. Silloin kun yrityksellä oli 90-luvun lamassa vaikeaa, se oli Marja, joka piti kaiken pystyssä liki omin käsin. Hän oli aina helposti lähestyttävä, toimelias, iloinen, välitön ja varsin puhelias. Hänellä olikin usein tapana sanoa, että ”jäin suustani kiinni”. Useasti puhelinkeskustelut Marjan kanssa saattoivat kestää jopa pari tuntia. Osasi hän tarvittaessa näyttää myös temperamenttiään, jos asiat eivät sujuneet ihan niin kuin piti. Tai kuten Marja itse asian ilmaisi, se oli sitä Niskavuoren emäntä -asennetta. Vaikkei Marjaa olisikaan tuntenut, niin hänet oli helppo tunnistaa isosta ja näyttävästä punaisesta tukasta ja siitä, että koira istui aina seurana auton etupenkillä, mihin tahansa hän menikään.

Raskas yrittäjän elämä vaati tietenkin elämään myös vastapainoa. Sitä löytyi Säyhteen mökiltä, jonka Marja ja Seppo hankkivat jo 60-luvun alussa. Mökki oli rakas pakopaikka yrittäjän kiireistä ja paineista. Siellä oli hyvä rentoutua ja puuhailla kukkien ja muiden kasvien parissa. Marjalle kukat olivat tärkeitä ja joskus piti mökille ajaa vain sen vuoksi, että kukat piti kastella. Marja rakasti myös ruoanlaittoa. Hänelle oli kunnia-asia, että ruoka oli itse tehtyä alusta loppuun. Valmisaterioita ei kotona syöty. Lapsenlapsille Marjasta kuoriutui koko suvun Mamma, jonka ”salainen” resepti sisälsi yleensä aina paljon kermaa, voita ja suolaa ja hyvältähän se maistui. Mamman pullat ja kakut olivat erityisen suosittuja lasten ja lapsenlapsien keskuudessa.

Marja poistui keskuudestamme juuri niin kuin halusikin. Viimeisiin päiviin asti hän oli mukana Omalähiön toiminnassa, vaikkei kunto enää antanut myöten olla toimituksessa mukana fyysisesti. Omalähiö ja Salomaan Kirjapaino ei ollut Marjalle työ, vaan rakas elämäntapa. Niinpä Marja ei koskaan oikeastaan jäänyt eläkkeelle, vaan jatkoi töitä lehden parissa loppuun asti. Töissä hän piti huolen siitä että ”pojat” saivat kahvit ja leivät aina säntillisesti klo 12. Joka perjantai istuin Marjan kanssa aamiaispöydässä tasan klo 10 ja kävimme yhdessä viikon lehden läpi tarkasti ja teimme analyysin viikon myynnistä ja lehden ulkoasusta. Olen iloinen, että tällä tavoin sain tutustua äitiini myös työtoveruuden kautta. Omalähiötä ehdimme tehdä yhdessä 16 hienoa vuotta.

Marjaa jäävät kaipaamaan lapset Jari, Merja ja Petri, yhdeksän lapsenlasta ja yksitoista lapsenlapsenlasta sekä lukuisat ystävät.

Hyvää matkaa äiti!
Kiitos kaikesta rakkaudestasi ja tuestasi.

Petri Salomaa
Marja Salomaan poika
Omalähiön päätoimittaja

Seppo Korhonen on edustanut tämän valtuustokauden Pro Lahti -ryhmää aluevaltuustossa. Sitä ennen mies toimi perustamassaan yhden hengen Asukkaiden Lahti -ryhmässä. Nyt Korhonen keskittyy vain kaupunginvaltuutetun työhön, jos hänet valitaan kuntavaaleissa luottamustehtäviin.

Kestääkö ympäristökaupungin maine rullahiihtoradan asfaltoinnin Salpausselälle?
– Maine on vain luotu mielikuva, kun taas teot KymiRing-hankkeineen puhuvat toista. Asfalttibaanan kyhääminen jääkauden muovaamaan ainutlaatuiseen geologiseen muodostumaan on suoranainen ympäristörikos, se tulee typistämään alueen monimuotoisuutta ja sen käyttöä. Radan rakentaminen ja sen kalliit ylläpitokustannukset ovat pois muista kuntalaisten palveluista.

Hoitaako Lahden kaupunki työllistämisasiat TE-keskusta paremmin?
– Miksi hoitaisi, kun työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen. Epäilen myös paikallisten poliitikkojen tahtoa ja ymmärrystä työllistämiseen, koska edellisellä valtuustokaudella monet esitykseni sakkorahoja leikkaavista työllistämistoimista torjuttiin kaupunginvaltuustossa.

Onko Lahden kaupungin kirjastoverkossa vielä rönsyjä?
– Lähikirjastojen lakkauttaminen on typerää ja lyhytnäköistä puuhastelua. Kirjastopalvelujen tarjonnan lisäksi lähikirjastoilla on asuinalueen yhteisöllisyyttä rakentava vaikutus kaiken ikäisten kohtaamispaikkoina, joten niiden toiminta tulisi turvata.

Mikä on sopiva määrä taloudellista tukea kaupungilta Salpausselän kisoille?
– Kisojen järjestelyvastuu on Salppuri Oy:llä omistajinaan Suomen Hiihtoliitto ry ja Lahden Hiihtoseura ry. Lahti on tehnyt riittävästi tarjoamalla kisoille talkooväen, kisa-alueen, rakenteet ja infran. Hiihtoliitto on sysännyt aiemmatkin tappiot yksin kaupungin niskaan jättäessään maksamatta kahden miljoonan euron korvauksen Lahdelle. Mielestäni voidaan puhua korruptiosta, kun vieraanvaraisuuden nimissä paikalliset päättäjät paistattelevat kisojen VIP-katsomossa kaupungin kassasta kustannetuilla kutsulipuilla.

Miten kaupunki voi tukea ihmisten ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa Lahdessa?
– Paljon riittää tyhjää puhetta ihmisten hyvinvointia lisäävistä toimista hyvinvointialueen ja kaupungin tehtävien rajapinnassa. Karu totuus on kuitenkin se, että monet ikäihmiset ja liikuntarajoitteiset on teljetty tänä talvena neljän seinän sisälle laiminlyömällä katujen auraukset ja liukkauden esto. Peruspalvelujen turvaaminen on parasta ennaltaehkäisevää työtä. Hyvinvoinnin lisäämiseksi sekä pahoinvoinnin ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi kaupungin tulee edistää viranomaisten sekä kolmannen sektorin yhteistyötä.

Miten Etelä-Lahden dynaamisuutta ja houkuttelevuutta pidetään yllä tämän vuosikymmenen viimeiset vuodet?
– Välittömästi on peruttava suunnitelmat ja päätökset Saksalan uimahallin ja Launeen lähikirjaston lakkauttamisesta. Etelä-Lahden väkimäärä 27 000 asukasta, vastaa pienehkön kaupungin asukaslukua, joten kaupungin tulee luoda tilojen osalta edellytykset alueen lähipalvelujen, mm. sosiaali- ja terveyspalvelujen, saatavuuden turvaamiseksi.

Mikä on Kisapuiston kohtalo tulevalla valtuustokaudella?
– Korostaisin Kisapuiston kehittämistä asukkaiden liikunnallisia harrastuksia ja joukkoliikuntaa edistävänä paikkana, mistä myönteinen esimerkki on talviliikunnan osalta tekojäärata.

Säästetäänkö perusopetuksessa kielitarjonnasta, tuntijaosta vai oppikirjoista?
– On valitettavaa, että virkakoneiston karsimisen sijaan kaupungintalon puppugeneraattori on paikansa pitämättömillä talousarvioennusteilla luonut hysteriaa ja paineita sivistystoimen leikkauksiin. Säästötoimien kohdistaminen koulutuksen sisältöön, päiväkoteihin ja kouluihin on lyhytnäköistä kohdistuessaan tulevaisuuteen, joten niistä tulee pidättäytyä.

Kannattaako kaupungin tarjota pääkaupunkiseudulle pendelöiville ihmisille kohtuuhintaista liityntäpysäköintiä?
– Leipä on haettava sieltä, missä sitä on tarjolla, joten joukkoliikennettä tukevia ratkaisuja on edistettävä. Valitettavasti valtio ja VR sysää siitä vastuuta enenevästi kunnille.

Miten olisit sijoittanut kaupungin Pippoon investoimat 30 miljoonaa euroa toisin?
– KymiRing -seikkailuun ja kadunhoitourakointiin liittyen luottamukseni kaupungin sopimusosaamiseen ei ole horjumatonta. Selvitän parhaillaan kaupungin ja Fazerin sopimusten sisältöä ja sitä, millaiset vastuut Fazerilla on suoritetuista kuntateknisistä töistä kiinteistökaupan peruuntuessa, vai sisältääkö sopimus ostajalle mitään velvoitteita. Lähtökohtaisesti veroeurot ja veroeuroilla kerrytetyn omaisuuden myynnistä saadut tuotot tulee mielestäni käyttää asukkaiden palvelujen tuottamiseen, eikä vastikkeettomaan yritysten tukemiseen.

Millaisia tapahtumia Lahti tarvitsee tulevaisuudessa lisää?
– Kuntien pääasiallinen tehtävä on huolehtia palveluista (sivistystoimi, kulttuuri, nuoriso jne.) sekä kunnallisesta infrasta ja sen ylläpidosta. Samoin kaupungin tulee huolehtia oman orkesterin ja teatterin pärjäämisestä sekä asukkaiden omaehtoisesta harrastus- ja kulttuuritoiminnasta. Muiden tapahtumien järjestämiselle kaupungin tulee luoda edellytykset tilojen ja paikkojen tarjonnalla, mutta tapahtumien järjestämisen jättäisin niitä järjestäville tahoille

Petri Görman

-Minulle urheilu on ollut elämäntapa, eikä minulle ole koskaan maksettu siitä palkkaa. Se on antanut minulle paljon sisältöä elämään. Vieläkin on mukavaa lähteä Kisapuistoon katsomaan miesten ja naisten otteluja. Suomensarja otteluissa tapaa kavereita ja tuttuja aina. Sen lisäksi jokaisen ottelun aikana on syötävä pelimakkara.

Päijät-Hämeen Urheilugaalassa elämänurapalkinto myönnettiin lahtelaiselle pesäpallolegendalle Heikki Laineelle. Lahden Mailaveikkoja koko aktiiviuransa ajan edustanut Laine valittiin vuoden pesäpalloilijaksi vuonna 1968. Tämä palkinto myönnettiin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavalle urheilijalle silloin ensimmäisen kerran.
– Mestarit – Muu Suomi -ottelussa löin kahden maan nopeimman kopparin välistä pallon ulos kentältä maratonportista. Iltapäivälehti kirjoitti, että seuraavana päivänä, että tällaisen pelaajan pitää olla vuoden pesäpalloilija. Minut valittiin vuoden pesäpalloilijaksi kahden viikon kuluttua tästä tapahtumasta, Heikki Laine muistelee.

Pesäpallolegendan voimat ovat sen verran ehtyneet, että elämänurapalkinnon kävi hakemassa hänen poikansa Timo Laine.
– Olen iloinen ja onnellinen tästä kunnianosoituksesta. Olisi ollut upeaa hakea itse palkinto yli 300 kutsuvieraan edestä.

Länsiharjun koulun kentällä Laine otti ensikosketuksen pesäpalloon.
– Urheilin monipuolisesti lapsuudessa ja nuoruudessa. Menestyin muun muassa mäkihypyssä, pesäpallossa ja seiväshypyssä. Parikymppisenä pelasin myös käsipalloa maajoukkueessa.

Lahden Mailaveikkojen kakkosjoukkue houkutteli yläkoululaisen Lainen mukaan pesäpalloharrastuksen pariin vuonna 1956.
– Siitä lähtien pesäpallo on ollut minulle elämää suurempi asia. Sitä se on yhä edelleen. Katsoin kaikki miesten ja naisten pelit Kisapuiston katsomossa viime kaudella. Molemmat joukkueet pelaavat suomensarjaa, mutta nousuhaaveita on kohti ykkössarjaa tulevan kauden päätteeksi.

Herrasmiespelaaja ajettiin kahdesti ulos kentältä

Mailaveikot halusivat monipuolistaa pelaajiensa talviharjoittelua 1960-luvun alussa ja silloin harjoitusohjelmaa lisättiin käsipallo.
– Innostuin myös paljon tästä urheilulajista ja sain aika nopeasti kutsun maajoukkueleirille.

Yhä edelleen kukaan muu lahtelainen kuin Laine, ei ole pelannut käsipallon MM-kisoissa.
– Opiskeluaikoina pelasin käsipalloa Katajanokan haukoissa. Tämän joukkuelajin parissa pelimatkoja ulkomaille kertyi useita. Se oli nuorelle miehelle tärkeä asia. Pesäpalloa pelattiin vain eri maakunnissa Suomessa.

Herrasmiespelaajaa harmittaa vielä seniori-ikäisenä kaksi ulosajoa.
– Ensimmäinen ulosajo tapahtui pesäpallo-ottelussa ja koen yhä edelleen sen oikeusmurhaksi. En edes osunut lukkaria selkään mailalla, vaikka niin väitettiin. Toinen ulosajo tapahtui käsipallo-ottelussa, kun Laineen käsi osui vastustajan aataminomenaan sillä seurauksella, että hän joutui sairaalaan.

Suurin pettymys Laineelle yhä edelleen on se, kun hänen valmentamansa Lahden Mailaveikkojen naisten pesäpallojoukkue päätti lopettaa pelaamisen kevätkierroksen jälkeen 1980-luvun alussa.
– Olen edelleen sitä mieltä, että olisi valmentanut tämän naisjoukkueen mestaruuteen, mutta sitä mahdollisuutta minulle ei suotu. Se joukkue oli täynnä innostusta ja urheilullisuutta.

Uusi puheenjohtaja vie seuraa eteenpäin

– Ex-kansanedustaja ja Padasjoen kunnanjohtaja Juha Rehula valittiin Lahden Mailaveikkojen uudeksi puheenjohtajaksi syksyllä. Hän on tuonut paljon lisää virtaa seuratoimintaa.

Mailaveikkoihin on palkattu samalla puolipäiväinen junioripäällikkö, jonka vastuulla on pelaajien kehitystoiminta.
– Toivon, että seurassa otettaisiin käyttöön pelaajapolkuajatus. C-junioreista aloitettaisiin ja tästä joukkueesta valittaisiin parhaat kakkosjoukkueeseen. Siitä sitten muodostettaisiin tulevaisuudessa Lahden Mailaveikkojen pesisakatemia, jossa pelaajat jalostettaisiin edustusjoukkueeseen.

Pesäpallolla on pitkät perinteet Lahdessa ja Lahden Mailaveikot täyttää 100 vuotta vuonna 2029. Laine uskoo vahvasti lahtelaisen pesäpallotarinan nousevan taas huipulle.
– Useat kehitystoimenpiteet tähtäävät siihen, että meillä on jo tämän vuosikymmenen lopussa taitava edustusjoukkue miesten ja naisten sarjoissa.

Kisapuistossa on nyt hyvä pesäpalloareena ja yleisön on sinne helppo tulla.
– Juniorit harjoittelevat Mukkulan kuplahallissa ja Suurhallissa.

Pesäpallolegenda toivoo, että Kisapuistoon saadaan tulevaa kautta varten kunnon äänentoisto ja ammattimaiset selostusvälineet.
– Nämä ovat niitä asioita, joita eläkeläinen yrittää vielä seuran eteen hoitaa tämän talven aikana.

 Petri Görman

Keskustan listoilta sitoutumattomana ehdokkaana aluevaltuustopaikkaa tavoitteleva Satu Jaatinen muuttaa takaisin Lahteen kevään aikana. Jaatinen on ollut politiikassa mukana muun muassa kunnanvaltuutettuna, aktiivisena aluevaltuuston varavaltuutettuna ja tarkastuslautakunnan jäsenenä sekä monissa luottamustehtävissä 8 vuoden ajan.

Tarvitaanko hyvinvointialueille lisää ohjausta?
– Kyllä. Yli 50 prosenttia Päijät-Hämeen kustannuksista tulee ulkoistuksista, usein sotejäteille. Henkilöstön palkkojen osuus on pienempi osa kustannuksista kuin ulkoistukset. On tärkeää, että hyvinvointialueet ymmärtävät riskit, jotka liittyvät ulkoistuksiin, niin hoivatyössä kuin perus- ja erikoissairaanhoidossakin. Korkeammat hinnat, omavalvontaa, isot kansainväliset omistajat tekevät finanssibisnestä, josta alueet voivat ymmärtää liian vähän. Tarvitaan selkeitä ohjeita ja esimerkiksi kilpailu- ja kuluttajaviraston ehdottamaa kieltoa pienten ja kilpailevien yritysten pois ostoon ja tätä kautta hintojen hallintaan monopolityylisessä markkinassa.

Toteutuuko palveluiden tasapuolinen saatavuus hyvinvointialueellamme?
– Ei toimi. Työlliset pääsevät helpommin hoitoon kuin muut. Hoitoon pääsyn hinta on noussut joillekin liikaa. Osalla ihmisistä ei ole varaa mennä lääkäriin. Kaukana asuvat ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa. Myös monisairaiden asema huolettaa minua.

Miten hyvinvointialueella olisi mahdollista kuunnella paremmin palveluita käyttävien ihmisten mielipiteitä?
– Täytyy luoda kulttuuri, jossa ihmisten ja henkilöstön mielipiteitä ja huolia halutaan kuulla, koska niiden avulla ratkaistaan ongelmia ja saadaan systeemi toimimaan paremmin. Valtuustossa ja hallituksessa meidän tulee kuulla ruohonjuuritason ongelmista, eikä vain pyöritellä asioita teorian ja strategian tasolla ja sieltä käsin konsulttien avulla muka-luoda ratkaisuja.

Ovatko mielenterveyspalvelut riittävällä tasolla Päijät-Hämeessä?
– Eivät ole. On tilanteita, joissa apua ei saada, ongelmia hoidetaan pelkästään lääkityksellä tai ongelmien juurisyihin ei päästä käsiksi. Ongelmien juurisyyt tulee selvittää ei ainoastaan yksilön tasolla, vaan myös yhteiskunnan tasolla: ”miksi voimme pahoin?”

Toteutuuko uuden vammaispalvelulain henki hyvinvointialueen palveluissa?
– Uusi vammaispalvelulaki pyrkii nostamaan yksilön itseohjautuvuutta ja -määräävyyttä ja tukea kaikilla tasoilla tämän toteutumiseen. Yksi este on laitokset ja tuottajat, joiden etuna on heidän palveluidensa jatkuvuus ja siihen tulisi pureutua.

Onko se oikein, että diabeteshoitoa tarvitsevat potilaat joutuvat maksamaan hyvinvointialueella nyt kaikki hoitotarvikkeensa itse?
– No ei. Koko ajan yhteiskunnassa siirretään kustannuksia kansalaisille eri tavoin. Jossain vaiheessa kamelin selkä katkeaa. Sitä emme saa sallia.

Onko siinä mitään järkeä, kun hyvinvointialueilla on tarkoitus digitalisoida senioreiden päivätoimintaa eli vähentää ihmisten sosiaalisia kohtaamisia?
– Ei ole. Yksi tärkeä elementti ihmisen kognitiivisen ja fyysisen kyvyn ylläpitämisessä on sosiaaliset kontaktit, ihmisen kosketus ja yhteys toiseen. Se ei ole mahdollista digitaalisesti. Isotätini pelkää, kun TV-apparaatista ilmestyy päivittäin kuvaan ihminen, jota hän ei tunne ja joka järjestää ryhmäliikuntaa niin, ettei isotädilläni ole mitään mahdollisuutta osallistua.

Mitä mieltä olet siitä, että senioriväestön palveluista aiotaan leikata vielä tämän vuoden aikana 140 miljoonaa euroa?
– Meidän tulee pureutua yksityisten 500 miljoonan kelakorvauksiin ja pitää huoli, että lähipalvelut toimivat, ja näin säästetään kuljetuskustannuksissa ja sairauksien kehittymisessä. Säästöjä eivät ole vain nyt tehtävät säästöt, vaan niitä tulee verrata tulevaisuuden kustannuksiin, jotka säästöistä aiheutuvat. Esimerkiksi terveyskeskuksen lakkauttaminen voi johtaa siihen, etteivät ihmiset hakeudu hoitoon, mistä voi seurata korkeat erikoishoidon kustannukset.

Miksi sinä haluat vaikuttaa aluevaltuustossa?
– Minun nähdäkseni meidän tulee lisätä ennaltaehkäisevyyttä Brittien julkisen systeemin tapaan. Siellä on esimerkiksi alettu järjestää vuoden ruokavalio- ja liikuntaohjelmia kaikille kakkosasteen diabeetikoille. Lähes puolet ohjelman läpikäyneistä on voinut jättää diabeteslääkkeet pois. Suomessa säästettäisiin miljardeja lääkkeissä. Meidän tulee myös tulla uudestaan ammattiylpeiksi systeemistämme: esimerkiksi Arvo Ylpön luomasta neuvolasysteemistä. Ammattiylpeys luo merkittävyyttä: mitä sen tärkeämpää ammattia on kuin ihmisten terveydestä huolehtiminen? Meidän tulee ryhtyä tekemään vaikutus- ja vaikuttavuus arvioita: tuoko säästö todellisia säästöjä vai lisääkö se kustannuksia, kuten yllä mainitsin.

Haluaako hallitus pienentää hyvinvointialuiden määrää epärealististen ja tiukkojen taloudellisten reunaehtojen keinoin?
– Kyllä. Viisi aluetta on ollut esimerkiksi kokoomuksen tähtäimessä jo 2000-luvulta asti, samoin kuin yksityisen ja vakuutusperäisen systeemin luominen sen seurauksena. Me tarvitsemme lähipalveluita ja me tarvitsemme palveluita ja me pystymme siihen, ellemme anna julkista systeemiämme näivytettävän. Kuten 2008-2013, kun Suomi käytti Itä-Euroopan vähiten budjetistaan terveydenhoitoon ja vuosina 2013-2018 koko Euroopan vähiten. Jos taas yksityistämme, kustannukset räjähtävät. Me olemme yksi ainoista maista maailmassa, jossa isot Sotejätit hallitsevat markkinoita, ja pienet tuottajat on ostettu pois markkinoilta kilpailemasta. Tämän sijaan esimerkiksi Tanskassa, Virossa, Saksassa ja Britanniassa toimii omalääkärisysteemi, jossa yksittäiset lääkärit eivät isojen jättien tavoin voi kiristää systeemiltä rahaa, ja se toimii.

Petri Görman