Monet saivat sätkyn, kun Tampereella ilmestyvä Aamulehti ilmoitti päätoimittajansa Jouko Jokisen johdolla, että se pyrkii tasa-arvoisempaan kielenkäyttöön korvaamalla mieheen ja naiseen viittaavat tittelit neutraalimmilla termeillä. Koskaan aikaisemmin ei ole Aamulehteä luettu niin tarkkaan Pirkanmaan ulkopuolella – ja rivien välistä. Kaikki eivät heti ymmärtäneet, että kyseessä oli vain vakava pyrkimys nykyaikaisempaan suuntaan, eikä suinkaan mikään ukaasi, josta lipeämisestä toimittajia rangaistaisiin potkuilla. Pyykkipoikia kutsutaan todennäköisesti jatkossakin pyykkipojiksi.
Se oli mielestäni rohkea veto aikaisemmin kokoomuslaiselta julkaisulta. Yksi pahimmin päreensä polttaneista oli, kuinka ollakaan nainen, Ylen Pressiklubi-ohjelmaa Ruben Stillerin jälkeen vetänyt Sanna Ukkola, joka kirjoitti aiheesta ohjelman ulkopuolisessa blogissaan tulistuneen palopuheen. Ukkola joutuu kuitenkin itse samaan prässiin Aamulehden toimittajien kanssa, sillä Jokinen vaihtaa työpaikkaa. Hänet nimitettiin äskettäin Ylen uudeksi uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittajaksi. Jokinen aikoo vetää saman uudistuksen läpi myös Yleisradiossa.
Mainittakoon tähän väliin, että Ukkolan Pressiklubi on osoittautunut lopulta haljuksi kopioksi Stillerin räväkkään tv-show´n rinnalla. Ukkolan journalistinen uskottavuus ja riippumattomuuskin on jo asetettu moneen otteeseen kyseenalaiseksi, sillä hän on persujen äänitorven, Perussuomalainen-lehden sekä sen nettiversion, Suomen Uutisten päätoimittajan, Matias Turkkilan aviopuoliso.
Onko tällä mitään merkitystä, kun puhutaan objektiivisesta journalismista? Ainakin Ukkolan mielestä perhesuhteet vaikuttavat päätöksentekoon, hän ilmoitti tentatessaan vihreiden tuoretta puheenjohtajaa, Touko Aaltoa tämän naissuhteista samaisessa Pressiklubissa. No, olihan Stillerkin julkidemari, mutta Sdp joutui hänen ohjelmissaan muita puolueita tiukempaan käsittelyyn. Omaa blogia pitävä Ukkola sen sijaan kehuu olevansa ”livenä lempeämpi kuin kolumninsa”.
Toimittajien ammattijulkaisu Journalisti paljastaa tuoreessa numerossaan, että sukupuolineutraalin linjan isä – vai pitäisikö sanoa keksijä – oli tamperelainen sosiaalipsykologi Klaus Weckroth. Häntä ärsytti syyskuisena lauantaiaamuna, kun hän luki Aamulehden pääkirjoitusta, jossa puhuttiin samaan aikaan tasa-arvosta ja luottamusmiehistä. Hän lähetti pikimmiten sähköpostia päätoimittaja Jokiselle ja kehotti tätä tarttumaan kipeään aiheeseen, esimerkiksi pääkirjoituksen muodossa. Niin tapahtuikin heti seuraavana sunnuntaina.
”En ole koskaan viihtynyt maskuliinisen vallan, alistamisen, sotimisen ja hyväksikäytön keskellä. Olen nimittänyt sitä herrorismiksi, tai herroriksi. Yksi herrorin muoto on, että pakotetaan kaikki ´olemaan miehiä´ tekstin tai keskustelun tasolla. Se on alistamista, ja sellaisessa en haluaisi millään olla mukana”, Weckroth sanoo.
Niille, jotka ovat kutsuneet Weckrothin ajatuksia merkityksettömäksi näpertelyksi, hän vastaa, että ihminen on sekä biologinen että sosiaalinen olento, jolle kieli on avainasemassa. ”Ilman kieltä, käsitteitä ja sanoja ei ole olemassa tajuntaa tai järkeä. Käytetty kieli vaikuttaa kaikkiin ihmisiin. Eihän enää puhuta lehtineekereistä tai kääpiöistäkään”, hän jatkaa. Ennen vanhaan tällaista pyrkimystä olisi tervehditty sivistysmaassa ilolla. Mihin ihmeeseen on hävinnyt tasa-arvoajattelu Suomessa?
Ilkka Isosaari