Härmän pojat yrittävät sinnitellä huippu-urheilussa maailman joukoissa hinnalla millä hyvänsä. Maanantain MOT:ssa arvosteltiin tätä toimintaa lähinnä kustannustehottomaksi, huonosti suunnitelluksi ja erittäin amatöörimäisesti johdetuksi puuhasteluksi, jota pyörittävät samat ”vekkulit” vuodesta toiseen.
Valtio syytää vuosittain 40 miljoona euroa tälle organisaatiolle, mutta tulostavoitteet ovat jääneet todellisuudessa onnettoman heikoiksi jääkiekkoa lukuun ottamatta. Suuri raha puhuu ja korruptio lisääntyy kaikissa urheilulajeissa ja kritiikille ja toisinajattelijiolle ei ole tässä ole tilaa.
Urheilujärjestöt ja median intressit tukevat toisiaan. Lajijärjestöt ja Suomen olympiakomitea pyrkii turvaamaan huippu-urheilun menestyksen ja media ylläpitää tätä uskoa ja kiinnostusta sairaalloisesti. Esimerkkejä löytyy runsaasti! Professori Kaarlo Hartiala hyllytettiin, koska hän kirjoitti oman tilityksensä ns. reilun pelin urheilusta ja sen johtajuudesta on karua luettavaa, jota suosittelen kaikille. ( Urheilun kahdet kasvot; Karprint 1997).
Huippu-urheilusta on sitä suojaavan konsensuksen ansiosta kehittynyt maailmanliike, joka laajalla yleisönsuosiollaan ja arvokisojen mahtavuudella torjuu kaiken kriittisen tarkastelun. Tällöin arvokas kritiikkikin menettää merkityksensä ja hampaansa, sillä Suomen urheilusta on tullut meille suokuokan perillisille pyhä lehmä, jota palvotaan uskomattomalla viattomuudella ja kaikki rikollinen toiminta vaiennetaan ja pyritään unohtamaan mahdollisimman nopeasti, jotta sama mylly voi pyöriä ja pyöriä.
Jääkiekko on meillä Suomessa täysin käsittämättömästi yliarvostettu laji ja yleisöviihde. Säännöllisesti Yleisradiomme kertoo , kuinka poikamme ”Rapakon takana” ovat antaneet niin monta ja niin monta syöttöpistettä, mutta ei kerro maailman suosituimmasta ja katsotuimmasta lajista jalkapallosta juurikaan mitään. Jalkapallo-fanin on Suomessa pakko katsella lajiaan rahakanavilta.
Päättymättömään kilpailuun sisältyy aina rappeutumisen siemen. Lahti elää nyt kiihkeää aikaa ja Lahden MM- kisat ovat joillekin elämää suurempi asia. Todellisuudessa nämä marginaalilajit eivät kiinnosta eurooppalaista ihmistä juurikaan, sillä siellä jokaiseen jalkapallomatsiin tulee enemmän katsojia kuin Lahden kisojen avajaisiin. Ylihinnoitteluilla lipuilla yritetään luoda kisailmettä, joka on utopistinen ja naurettava. Media yrittää luoda jonkinlaista ”omiin samaistumista” ja jossain mielessä saattaa siinä onnistuakin, mutta mitäs sitten, jos haukataan ”paskaa” ja omat poikamme ja tyttömme jäävätkin vain pistesijoille. Silloin alkaa ennennäkemätön itseruoskinta ja itsesäälissä rypeminen. Päitä vaaditaan vadille, mutta hetken päästä kaikki unohtuu kuitenkin.
Veikkaukseni on, että Suomi saavuttaa kaksi pistesijaa ja mäkihypyssä yksi hyppääjää pääsee loppukilpailuun. Olen muutenkin ihmetellyt sitä uskomatonta höyryämistä näiden MM maastohiihtojen ympärillä. Eihän kukaan täysin järkevä katsele ladun varrelta 50 kilometrin hiihtoa, sillä suoraan televisiosta näkee saman paremmin.
Oppilaissani ei 30 vuodessa juuri kukaan hiihtänyt eikä hypännyt mäkeä, koska se vaikutti tyhmältä. Fiksuimmat pelasivat jalkapalloa ja jääkiekkoa, koska siitä saattoi saada jopa ammatin. Silti oppilaistani vain Lydman ylsi maajoukkueeseen ja teki ” hilloa”, mutta hän oli muutenkin helvetin fiksu!
Juhani Melanen